22.2.2016

Äkämäpunkki


Tiedättekö kuinka paljon harmitti, kun uuden pihan mustaherukoista löytyi äkämäpunkkia? Olin jo polttamassa koko marjatarhan maantasalle kiukuissani, mutta maltoin mieleni. Muutama puhelu ja muutama mielipide. Tottahan äkämäpunkki on inha, mutta pensaat ja maan uusimalla en välttämättä silti olisi siltä suojassa, sillä se ryökäle saattaa levitä meille takaisin naapurustosta. Lisäksi palstalta tuotavaksi suunnitellut pensaat lienevät myös äkämäpunkin riivaamia.

Meillä tulee tulevaisuudessa olemaan aikamoinen määrä marjapensaita ja vain muutamia syöjiä, kuinka paha se on kotitarve pensaassa jos sato ei aina olekaan maksimaalinen? Äkämäpunkki on pienenpieni otus, joka talvehtii herukan silmuissa pullistaen ne pampuloiksi. Pullottavista silmuista ei kehity mitään. Äkämäpunkit levittävät suonenkatotautia, joka heikentää pensaita ja laskee niiden satoa pahimmillaan 50-75%.


Aiomme jatkossa keväisin nyppiä äkämäpunkin pullistamat silmut ja polttaa ne. Lisäksi aion peittää marjapensaat tuhkapilveen joka tulee noin kourallisesta tuhkaa per pensas ja ehkä, jos tilanne ryöstäytyy pahaksi kokeilla kaikkien liemien ja litkujen jälkeen vasta jotain radikaalimpaa toimenpidettä.

Luonnonmukaisia vinkkejä torjuntaan otetaan vastaan :)


20.2.2016

Kesäyö

Suomen kesäöissä rakastan niiden monimuotoisuutta.

Näin talven keskellä ajatukset tahtovat jo karata kesään. Rakastan talvea, mutta tämä talvi on ollut hässäkkää ja kaipaan mökille rauhoittumaan.


Eripuolelta saarta näyttäytyy erilainen valo.

Mökillä aika on pysähtynyt. Mielessä kaikki kesät seuraavat toisiaan. Kuiva maa ja auringossa kuumuneet kallot tuoksuvat samalta. Polut polveilevat samalla tapaa kuin lapsena. Aika on pysähtynyt ja samalla lomittain itsensä kanssa. Samassa hetkessä on läsnä mennyt, tuleva ja nykyinen. Samassa hetkessä on tapahtunut, tapahtuva ja mielen loihtimat kuvaelmat.


Vesi on oranssinpunervaa tai tummaa sineä.

Kaikki aikakaudet makaavat lomittain. Kaikki kuumat heinäkuun päivät, kaikki elokuun kaihot. Jokaisessa hetkessä on ikuisuus. Ikijään muovaamalla rantakalliolla maatessa ymmärtää aikakausien olevan silmänräpäys. Oma pienuus ja voimattomuus korostuu, mutta vanha kallio pitää lempeästi sylissä ja kaikki on hyvin. Elämä soljuu, jättää jälkiään, muovaa ja päästää ajallaan irti. Ja juuri niin sen kuuluu ollakin.


Luonnon keskellä mieli tuntuu asettuvan uomiinsa, turha hätiköinti raukeaa ja asiat saavat oikeammat mittasuhteet. Luonnon ollessa vahvana läsnä muistaa mikä oikeasti on tärkeää.



Tärkeää on olla läsnä, kuunnella ja oppia. Tärkeää on muistaa mistä tulee ja minne menee ja pysähtyä juuri tähän hetkeen olemaan olemassa vahvasti.


Tärkeää on myös olla kesällä hereillä eri aikoina vuorokaudesta, mykistyä kesän kauneudesta. Imeä vaikutteita ja rauhaa mieleen, niitä kiireisiä aikoja varten.




Kuvat on otettu 20.7.- 15 noin yhdentoista aikaan yöllä.



16.2.2016

Lehtikaali 2015


Viime kesänä kokeilimme ensimmäistä kertaa kunnolla lehtikaalin viljelyä. Esikasvatimme kaalimme kookosrouheessa, harsojen alla lasitetulla parvekkeella. Kaalimaata emme erikseen lannoittaneet, tänä vuonna aion lannoittaa uuteen paikkaan tulevan kaalimaan.

Siirsimme taimet kasvimaalle Lidlistä ostettuun kasvitunneliin, jonka rei'itetty muovi  + lisäämämme hallaharso korvattiin alkukevään jälkeen pelkällä hallaharsolla.

Sato oli yltäkylläinen. Mitä nyt kaalit kasvoivat liian tiuhaan, koska en uskonut joka siemenen itävän ja niinpä jo esikasvatus ruukuissa oli ahdasta. Kaikki taimet oli kumminkin törkättävä multaan, liian lähekkäin taas.

Lehtikaali Westland Autumn ja mustakaali Cavolo Nero Palmizio di Toscanan (Blumen) 

Kaali oli hyvää, mutta tämä lehtikaali oli alkukaudesta rakenteeltaan pehmeämpää kuin kaupasta myytävä. Tämä lehtikaali myös nahistui aluksi nopsaan poimimisen jälkeen. Syynä hepppoiseen rakenteeseen saattoi olla liian lyhyet istutusvälit sillä kaali jämäköityi syksyllä.



Lehtikaali tulisi esikasvatettaessa kylvää ruukkuihin huhtikuun puolessa välissä. Etelässä lehtikaalin voi istuttaa suoraan maahan toukokuun alussa.

Vaikka esikasvatus sujui todella hyvin, harkitsen vakavissani suorakylvöä. Taimien hoivaaminen sitoo eri tavalla, kuin suoraan kylväminen ja jos suorakylvö toimii, auttaa se minua pääsemään helpommalla.

4.8.2015
Loppukesästä poistimme ötököitä uhmaten hallaharsot ja säästyimme tuholaisilta. Kaalit jäätyivät uutena vuotena ja tammikuussa jänikset löysivät kaalimaallemme. Harkitsemme kasvimaan aitaamista jäniksiltä ja peuroilta.

Kaalimaamme kukoisti vielä kekrinä.

Itse en jostain syystä voi oikein syödä lehtikaalia kypsennettynä, syön sen siis raakana salaateissa. Ceasar-salaatista tulee mielestäni paras lehtikaalista tehtynä. Ennen kuin opin, ettei kypsennetty lehtikaali ole makuuni kerkesin kokeilla lehtikaalisipsejä ja lehtikaalipitsaa.

13.2.2016

Sininen




Tehtävänanto oli; kirjoita väristä, mitä se merkitsi sinulle lapsena, mitä ajattelit siitä, millainen se oli ja niin edelleen. Jätin tehtävän viime tippaan. Istahdin koneelle ja suolsin kaiken kerralla ulos.

Sininen

Tiedän, että maailmassa on paljon värejä kuten sininen ja vastavärinsä oranssi. Ystävä-kirjassa kysytään lempiväriä ja vastaan aina sininen. Värit ovat helppoja, ne löytyvät vesiväripaletista. Sinisen sininen, punaisen punainen ja kirkas keltainen. Vesiväripaletin kanssa on helppoa, sitä vaan voi ojentaa sormensa, tökätä väriä ja sanoa tämä, tästä minä pidän. Oikeassa elämässä se on hankalampaa.

Värien näkeminen liittyy valoon, ja aallonpituuksiin, sen opin koulussa. Ja se on totta. Pimeällä värit liukenevat toisiinsa, kunnes katoavat kun taas aallot muuttavat väriään koko ajan. Sen voi nähdä rantakalliolla istuessa tuulenvireen poimuihin katsoessa tai laiturilta vaahtopäihin hypätessä. Aalloissa on montaa sinistä ja harmaata ja valkoista ja läpinäkyvää.


Koulussa piirustuksessa aallot maalataan vesivärin sinisellä. Koetan aina saada aaltoihin niiden oikean värin, mutta se ei koskaan onnistu. Pelkkä sininen ei riitä. Se on vähän sama taivaan kanssa. Taivashan on sininen, paitsi kun aurinko nousee tai laskee tai tapahtuu jotain muuta. Taivas on helpompi kuin aallot. Se on tasaisemman värinen ja sitä paitsi sen voi peittää valkoisilla pilvillä jos ei jaksa värittää koko taivasta.

Vesi on järvessä sinistä, mutta ei silti ole. Kun laittaa sukelluslasit kasvoille ja kurkistaa pinnan alle, se on enemmän sameaa ja vähemmän sinistä. Lisäksi veden läpi näkee, jos se olisi kunnolla sinistä eikä vain kummaa sinistä, niin ei olisi. Lasissa sama vesi taas on läpinäkyvää ja  pysyy läpinäkyvänä, vaikka siihen tekisi aaltoja.

Farkkuni ovat siniset. Kaikilla on siniset farkut. Muut kuin siniset farkut ovat noloja. Ja farkkujen pitää olla juuri oikeaa sinistä. Nyt se on tumman denimin sininen. Sininen ei siis ole vain sinistä, vaan siinä on miljoonia sävyjä, joilla kaikilla on oma nimensä. En osaa niitä, enkä edes aina erota niitä toisistaan. Erotan aaltojen värit, mutta en vaatteiden. Kaiketi siksi, että minua ei kiinnosta vaatteet.


Talvella kun hiihdämme mummin ja vaarin kanssa, tulee sininen hetki. Lumi ja koko maailma on sinistä. Se on kaunista. Harvoilla hetkillä on oma nimensä, kuten sinisellä hetkellä. Koko luonto rauhoittuu silloin, tulee hiljaista. Rakastan sinisiä hetkiä. Vaikka nekään eivät ole sen sinisiä kuin aallot, taivas, farkut tai vesivärit.

Kun kysytään lempiväriä vastaan sininen, mutta se ei ole kunnon vastaus. En minä kaikista sinisistä pidä. Sininen, on liian laaja. Se on sama kuin kutsuisi kukkia ja puita vain kasveiksi, huomaamatta niiden eroavaisuuksia. Sininen on liian tylsä vastaus. Mutta en tiedä mikä olisi lempisiniseni. En näe sinistä, koen sen. Tätä en voi muille kertoa, koska sitten taas naurettaisiin ja kysyttäisiin miten värin voi muka kokea. Liian monimutkaista.

Kirjoitan edelleen ystävä-kirjoihin sininen, pidän tumman denimin sinisiä farkkuja, maalaan vesiväreillä kehnoja aaltoja ja huikaisevan vaaleansinisiä taivaita enkä osaa nähdä värejä kuten muut.



Minulle värit olivat, kuten ne olivat luonnossa. Vihreä oli sammaleen pehmeän vihreää tai heleää hiirenkorvien vihreää. Kirjoittamisen jälkeen aloin miettimään oman lapseni suhdetta luontoon ja sitä, miten olen sitä tukenut.

Lähetinkö lapsen tarpeeksi usein rantakalliolle lukemaan ja haaveilemaan? Saiko lapsi kahlata rantavedessä tarpeeksi? Olisiko meidän pitänyt tehdä vielä useampi marjastus ja sienestysreissu? Saiko lapseni tarpeeksi vahvan kosketuksen luontoon?

Olisin voinut tehdä enemmän. Olisin voinut elää ne ohikiitävät lapsiperhevuodet enemmän ulkona. Mutta vieläkään ei ole myöhäistä. Edelleen lähdemme yhdessä mökille, marjaan, sieneen, soutamaan, sukeltamaan ja kokemaan luontoa. Istutamme marjapensaita ukkosmyrskyssä, sotkemme itsemme saveen ja multaan, uimme saarelta toisella, hoidamme ja ylläpidämme suhdettamme luontoon.




8.2.2016

Kotivara - varautumistesti


Törmäsin blogissa Kohti omavaraiselämää kotivara - varautumistestiin ja ajattelin kartoittaa lähtötilanteemme. Ohje kuuluu seuraavasti: 

"Huoltovarmuuskeskuksen ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön laatimassa mainiosta Kotivara -esitteestä löytyy varautumistesti. Testissä on 15 väittämää, joihin vastataan joko kyllä tai ei. Päätin aloittaa kotivaraprojektini testin tekemisestä, jotta ylipäätään pääsisin tilanteen tasalle ja osaisin sen myötä ryhtyä toimenpiteisiin."

Väittämät:

Kodissani on puhtaita kannellisia vesisankoja sekä vesikanistereita veden varastoimiseen.


Näitä ei ole. On muutama kattila ja kannu. Sadevettä keräämme pakkasettomaan aikaan katoilta isoihin saaveihin. Meillä on kaivoja, joiden vedenlaatu tulisi tarkistuttaa.

Osaan hoitaa tilapäisesti WC-tarpeet hygieenisesti ilman vesijohtovettä.

Meillä on puucee, jossa on tarjolla kosteuspyyhkeitä. Käsienpesuveden tuomme muualta kanisterilla.


Fire

Asunnossani on toimiva palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden.

Tuvassa ei ole, koska siellä ei tällä hetkellä ole mitään. Muiden rakennusten osalta asia pitää selvittää. Emme tällä hetkellä yövy rakennuksissa.

Kodissani on sammutuspeite ja/tai käsisammutin.

Meiltä löytyy useampi sammutuspeitto ja yksi suuri käsisammutin. Lisäksi meillä on autossa pieni sammutin. Sammutuspeittoja haluan lisää, haluan grillipaikan viereen oman.

Olen päivittänyt alkusammutustaitoni.

Viimeisimmästä kertauksesta minulla on jo vuosia aikaa. Aikoinaan harjoittelin alkusammutusta liki vuosittain. Miehellä tilanne on parempi.

Olen harjoitellut poistumista asunnostani tulipalon varalta.

Rakennuksemme ovat yksi tai puolitoista kerroksisia ja niissä oleskellaan lähtökohtaisesti alakerrassa. Jokaisessa rakennuksessa on ikkunoita, joiden läpi voi tarvittaessa poistua, jos ovesta ei pääse ulos.

Minulla on aina varalla käteistä rahaa.

Emme säilytä tuvalla rahaa, mutta molemmilla on tapana pitää käteistä mukanaan sen verran että tyypillisimmistä pulmista selviää.

Tunnen yleisen vaaramerkin ja osaan sisälle suojautumisen siihen kuuluvin toimenpitein.

En ole varma kuuluuko tuvallemme yleinen vaaranmerkki. Minulla on käsitys siitä, miten pitää toimia, mutta olen meistä kahdesta se heikompi lenkki tässä.

Olen päivittänyt ensiaputaitoni.

EA 1 & 2 kurssit olen käynyt viime vuosituhannella ja tämän vuosituhannen alussa uudelleen. Viimeksi kertasin elvytyksen Annella pari vuotta sitten. Mies on minua aktiivisemmin kerrannut ensiapua.


honey bee

Minulla on otsa- ja taskulamppu ja varaparistoja.

Taskulamppu, 1kpl, löytyy aina. Varaparistoja siihen ei ole tuvalla.

Minulla on paristoilla toimiva radio.

Veimme patteriradion tuvalle ja se on siellä jossain. Pattereita siinä ei ole, koska se toimii sähkölläkin ja varaparistoja ei ole tähänkään.

Minulla on ruokaa varastoituna kotiin vähintään kolmeksi vuorokaudeksi.

Nälkä koittaa hyvinkin pian. Viemme tuvalle aina ruoan mukanamme, varastossa on vain riisikakkuja ja sen sellaista. Linnunruokaa on nöin talvella mukavasti, eli salmonellaa ja muuta uhmaten voisimme pupeltaa siemeniä ja talipalloja YÄKS.

Osaan uida vähintään 200 metriä.

Kykenen uimaan tuon matkan kevyesti myös luonnonvesien aalloissa. Mieskin on uimataitoinen.

Osaan tehdä hätäilmoituksen.

Tätä on treenattu tositilanteessa paljon eli homma on hoidossa. Saimaan mökillä on esillä paikan karttakooridinaatit, sama pitäisi tehdä tuvalle. Olen joutunut soittamaan Saimaalle apua ja avun saaminen saaristossa oli haastavaa, vaikka tiesin saarten viralliset nimet ja osaan neuvoa mistä se kartalta löytyy oli haastavaa. (Tosin en joskus saanut palokuntaa Vuosaaren golfkentän kupeeseen, koska minulla ei ollut tarkkaa osoitetta & koordinaatteja ja häke päivystäjä ei löytänyt sitä kartasta. Kovalla työllä saimme tulen sammumaan ja soitimme uudelleen palokunnalle, että voivat halutessaan tulla tarkistamaan sammutuksemme tuloksen.)

Häiriötilanteessa haluan auttaa muita.

Tämä on luonnollisestikin itsestään selvää.





Taulukko:

0-4 pistettä
  • Et ole varautunut! Nyt on aika uudelle harrastukselle: Omatoiminen varautuminen
5-9 pistettä
  • Olet tyydyttävästi varautunut. Sinulta puuttuu vielä tärkeitä tietoja ja taitoja.
10-13 pistettä
  • Olet hyvin varautunut, mutta korjaathan puutteet?
14-15 pistettä
  • Olet huippuvarautuja ja luot turvaa ympärillesi.


Oma tilanteeni:

Onpa tylyä luettavaa. Tilanne on kehno tuvalla. Kotona tai Saimaalla saisimme aivan erilaiset pisteet. Tosin sielläkin miinuksia tulisi taitojen kertaamattomuudesta. Tämä testi täytyy tehdä myöhemmin uudelleen ja katsoa miten tilanne kehittyy.

Olen kirjoittanut kotivarasta aiemmin ja kertonut tilanteesta, jolloin oikeanlainen kotivara olisi ollut tarpeen, onneksi silloin isäni pelasti minut. Aina ei tarvitse mitään vakavaa tapahtua, että kotivaralle tulee käyttöä, ihan tavanomainen sairastuminen riittää. Lisäksi olen kirjoittanut luennosta, jossa kävin eli urbaani viljely kriisinvalmiutta parantamassa.

Mikäli teet testin ja kirjoitat siitä, lukisin kirjoituksesi mielelläni. Linkkaathan minulle luettavaa :)

5.2.2016

Maa-artisokat 2015

Maa-artisokan kukat
Maa-artisokka (Helianthus tuberosus)

Maa-artisokat tai mukula-artisokat miten nyt halutaan sanoa, ovat lempikasvejani. Ne ovat paitsi huikaisevan kauniita auringonkukan sukulaisia, niin myös herkullisia ja helppoja kasvattaa. Omat mukulani sain aikoinani palstanaapuriltani ja ne ovat kukoistaneet vuodesta seuraavaan, tuottaen kokoajan lisää mukuloita syötäviksi ja muille jaettaviksi.


Uudessa pihapiirissä oli keväällä vaikeaa päättää mitä tulee minnekin. Omat ajatukset olivat vielä kaikesta uudesta sekaisin ja pihaakaan en vielä tuntenut. Päätin istuttaa ulkona mullassa, pohjallisessa istutusastiassa talvettamani maa-artisokat jonnekin, jossa ne voisivat tuottaa hitusen satoa ja seuraavan, toivottavasti viisaamman vuoden istutusmukulat.

Valitsin istutuspaikaksi sisäänajotien kaistaleen, marja-aronian ja tuijien välissä, vanhan saunan edessä. Kaivoin nurmen ja tiukan savimaan ylös ja kärräsin kuoppaan pihalta löytyneestä vanhasta multakasasta multaa.


Mullan päälle tuli kaverilta saatua kompostuitua hevosenkakka-turveseosta ja vajaa kottikärryllinen hiekkaa. Sen jälkeen sekoittelin aineksia keskenään ja kärräsin kasan päälle lisää multaa.


Tarkoituksenani oli luoda maa-artisokille multava ja ravinteikas paikka kasvaa. Vaikka maa-artisokat tulivat tässä aivan liian lähelle toisiaan täytti penkki tarkoituksensa; saimme silmäniloa kukista ja mukulat eivät joutuneet haaskuun.


Jerusalem artichoke

Nämä mukulat istutin maahan. Enemmänkin oli säilynyt talvijemmassa, mutta jaoin kasan kolmeen; yksi osa meni ystävättärelle ja toinen anopille.

Palstanauapurin oppien mukaan mukulat tulisi aina kaivaa ylös ja istuttaa uudelleen, näin mukuloista ei tule pieniä vaan ne saadaan kasvatettua suuremmiksi ja helpommiksi käsitellä.


Palstalla olen tottunut myyrätuhoihin ja halusin tällä myyräpärryyttimellä ehkäistä mukuloiden ruoaksi joutumista.



Tämä oli näkymä maa-artisokkapenkkiin ennen kuin marja-aronia kasvatti lehtensä.

Minulla oli suuria ongelmia kameran ja tietokoneen kanssa ja siinä hässäkässä saattoi mennä syksyiset kuvat kukkivista maa-artisokista. Pituutta kasveilla tuli liikaa, kolmisen metriä. Ne venähtivät hurjaan pituuteensa ehkä niitä varjostavien kasvien vuoksi.

Lisätty kuva 15.2.16

Syksyn kiireiden vuoksi nämä artisokat jäivät maahan ja aikaisintaan keväällä saan tietää millaisen sadon ne tuottivat. Maa-artisokissa minuun vetoaa paitsi niiden käyttö ruoissa, myös niiden kauneus ja helppous. Kukat tuovat kasvukauden loppuun oman upean säväyksensä. Suositeltu sadonkorjuu aika näille on syys-lokakuussa, mutta satoa voi korjata niin kauan kuin maa on sula ja heti aikaisin keväällä, ennen kasvun alkua.

Palstalla viljellessäni säilöin nämä nopeasti varastossa huonoiksi menevät mukulat tomaattilaatikoissani mullassa, sieltä myyrät eivät saaneet niitä hampaisiinsa ja mukulat säilyivät hyvinä.

Jerusalem artichoke

Tsajuissa on tallessa vain muutama resepti maa-artisokille: Juustoinen maa-artisokkakeitto, kehnäsienikeitto ja pestoa, maa-artisokkaa ja papuja pastan kanssa.