20.2.2016

Kesäyö

Suomen kesäöissä rakastan niiden monimuotoisuutta.

Näin talven keskellä ajatukset tahtovat jo karata kesään. Rakastan talvea, mutta tämä talvi on ollut hässäkkää ja kaipaan mökille rauhoittumaan.


Eripuolelta saarta näyttäytyy erilainen valo.

Mökillä aika on pysähtynyt. Mielessä kaikki kesät seuraavat toisiaan. Kuiva maa ja auringossa kuumuneet kallot tuoksuvat samalta. Polut polveilevat samalla tapaa kuin lapsena. Aika on pysähtynyt ja samalla lomittain itsensä kanssa. Samassa hetkessä on läsnä mennyt, tuleva ja nykyinen. Samassa hetkessä on tapahtunut, tapahtuva ja mielen loihtimat kuvaelmat.


Vesi on oranssinpunervaa tai tummaa sineä.

Kaikki aikakaudet makaavat lomittain. Kaikki kuumat heinäkuun päivät, kaikki elokuun kaihot. Jokaisessa hetkessä on ikuisuus. Ikijään muovaamalla rantakalliolla maatessa ymmärtää aikakausien olevan silmänräpäys. Oma pienuus ja voimattomuus korostuu, mutta vanha kallio pitää lempeästi sylissä ja kaikki on hyvin. Elämä soljuu, jättää jälkiään, muovaa ja päästää ajallaan irti. Ja juuri niin sen kuuluu ollakin.


Luonnon keskellä mieli tuntuu asettuvan uomiinsa, turha hätiköinti raukeaa ja asiat saavat oikeammat mittasuhteet. Luonnon ollessa vahvana läsnä muistaa mikä oikeasti on tärkeää.



Tärkeää on olla läsnä, kuunnella ja oppia. Tärkeää on muistaa mistä tulee ja minne menee ja pysähtyä juuri tähän hetkeen olemaan olemassa vahvasti.


Tärkeää on myös olla kesällä hereillä eri aikoina vuorokaudesta, mykistyä kesän kauneudesta. Imeä vaikutteita ja rauhaa mieleen, niitä kiireisiä aikoja varten.




Kuvat on otettu 20.7.- 15 noin yhdentoista aikaan yöllä.



2 kommenttia:

  1. Kauniita kesäyön kuvia! Ei onneksi ole enää hirmuisen pitkä aika, kun niistä saadaan taas nauttia. :)

    VastaaPoista