7.3.2016

Kukkapenkin perustaminen


 Maalaustalkoiden jälkeen naapurin rouva pyysi meidät piipahtamaan. Olimme koko päivän ahkeroinnista uupuneet, mutta joidenkin ihmisten kutsusta ei kannata kieltäytyä. Naapurimme on armoitettu tarinaniskijä. Juuri ennen tarinaa hänen silmänsä alkavat säkenöimään ja puheeseen tulee omanlaisensa nuotti.

Tällä kertaa kyseessä ei ollut tarinatuokio vaan muunlaisen kulttuurin eteenpäin vieminen. Rouva oli muuttamassa naapuristamme kaupunkiin ja halusi jakaa meille kukkiaan. Osa kasveista oli maatiaislajikkeita kuntamme alueelta ja osa oli löytänyt tiensä hänelle kauempaa.

Siinä me punamultaisina seisoimme ja ihmettelimme tuokion ennen toimeen tarttumista. Sangoittain kukkia, monen monta kottikärryllistä me siirsimme illalla omaan pihaamme.

Ilta pimeni yllättävän sukkelaan, vaikka kyseessä oli elokuun alku. Kastelimme lahjakukkamme huolella ja palasimme seuraavana päivänä kaivamaan niille penkkiä.


Kukkapenkin perustamispäivä oli pistävän kuuma. Koko kesän sateet savisella pihallemme tuntuivat nousevan höyrynä ilmaan.

Grillin kohdalla maassa oli vahva villikasvien juuristo, soraa, kivituhkaa ja siksi päätimme eristää juuret ja mullan toisistaan vanhalla lakanalla. Kukkapenkin pohjalle tuli kolmisen kottikärryllistä hiekkaa salaojittamaan kukkapenkkiä. Päälle kärräsin ostomultaa, jota olimme keväästä asti säilyttäneet pressun alla.

Alkuun kukkapenkin reunuksen piti olla vain kahden tiilen korkuinen, mutta tiiliä oli enemmän ja kolme kerrosta näytti silmäämme paljon paremmalta, joten päätimme tehdä penkistämme korkeamman. Itse olisin räiskinyt tiilet vähän suuripiirteisemmin ja katunut sitä koko kukkapenkin olemassaolon ajan, mutta onneksi toinen meistä oli viisaampi ja käytti hitusen enemmän aikaa tiilien asetteluun, niin että kukat saivat arvoisensa tiilimuurin.



Kukkapenkin muodon saneli vieressä olevat suuret kivet sekä pihalamput. Emme ole varmoja siirrämmekö lamppuja, joten jätimme kukkapenkin vieressä olevaan lamppuun hitusen väliä ja koetimme katsoa ettemme pahasti peittäisi sitä kohtaa jossa arvioimme sähköjohdon kulkevan.


Saimme paljon erilaisia kukkia ja meillä oli palstallanikin kukkia ja olimme saaneet lupauksen lisäkukista eri ystäviltämme. Ensisijainen mielenkiintoni kohdistuu hyötykasveihin ja mehiläisten ruokaan ja muutoinkin boheemi mielenlaatuni sopii hyvin yhteen runsaan kukkamaan kanssa. Tästä kukkapenkistä ei siis tule viimeisen päälle aseteltua, vaan tästä on tarkoitus luoda villi kukkapaljous.


Ja loppuun vielä kuva miltä paikka näytti ennen kukkapenkkiä. Me emme koskaan kokeilleet käyttää vanhan puulieden osista ja tiilistä koottua grilliä, vaan säilöimme siinä nuotiopuitamme. Valkoinen tiiligrilli pellin alla ei ollut se asia jonka halusimme säilyttää pihan paraatipaikalla.

Oikeasti haaveissani tässä kohtaa oli kaksi pensasmaisesti kasvavaa kirsikkaa, suklaakirsikka  ja pohjolan helmi, rajaamassa pihaa eri alueiksi, kasvattamassa herkkuja ja ruokkimassa mehiläisiä. Nyt niille pitää löytää paikka muualta.


8 kommenttia:

  1. Multasormea alkaa ihan syyhyttää ! TUlisapas se kesä sieltä

    VastaaPoista
  2. kovin usein tulee tehtyä niin, että vanhan kukkapenkin reunoille tai olevien kukkien sekaan vaan lisään kasveja, mihin nyt saa tungettua. Lopputulos ei ole helppohoitoinen eikä kaunis.

    VastaaPoista
  3. Ihailtavaa perustustyötä. Mielenkiintoista nähdä millainen siitä sitten lopulta tulee.

    VastaaPoista
  4. Tällä tavalla suunnittelemalla lopputuloksena on kukkapenkki, jossa aina jossain kukkii ja jossa korkeimmat kasvit on keskellä ja matalimmat reunoilla.

    VastaaPoista
  5. sattumanvaraisen villinä kasvava kukkapenkki vaatii suunnittelua ja helppohoitoisuus kunnon perustukset!

    VastaaPoista
  6. Tämä penkki vaatinee rutkasti multasormilla rapsuttelua ja muokkausta, sillä vaikka kasvit laitettiin multiin samaan aikaan, ei järjestys ehkä ollut paras mahdollinen. Toivottavasti aarteemme säilyivät talvesta hengissä :)

    VastaaPoista
  7. Voisit laittaa vielä tuonne penkin pohjalle juurimattoa, jonka reunat nostat reilusti ylös sisäreunuksia vasten. Juurimatto päästää veden läpi, mutta estää maasta nousevien monivuotisten rikkakasvien pääsyn penkkiin. Juurikangas estää jopa koivunjuurien kasvun kankaan läpi,joten se kertoo sen toimivuudesta. Näin menetellen saat siistin ja hankalista juuririkkaruohoista vapaan penkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisi ollut hyvä vinkki. Täytyy hommata juurimattoa jonnekin valmiiksi, jos taas tulee äkkinäinen tarve perustaa kukkapenkki. Pihallamme on alueita, joissa kasvaa haapaa ja niitä en halua tuleviin kukka- ja yrttipenkkeihini.

      Poista