20.5.2016

Omavaraisuuden ja omaperäisyyden rajalla



Omaperäinen: omituinen, omintakeinen, originelli, alkuperäinen, omalaatuinen, erikoislaatuinen, rohkea, persoonallinen, omaleimainen, kummallinen, outo, sanovat synonyymisanakirjat.

Omavaraisuus: tuottaa itse kulutushyödykkeensä, omilla tuotteillaan toimeentuleva, muista riippumaton. Ne jatkavat.

Omituisuudessa lienemme vankasti omavaraisia, sitä riittäisi muillekin. Mutta miten se ilmenee? Itse kun on tottunut omiin höpsötyksiinsä, niin niitä pitää melko tavanomaisina ja normaaleina. Ja sitten taas koittaa se keskustelu, joka avaa silmät sille, että halu kasvattaa omat pinkki täpläiset pottunsa (King Edward) on jotenkin eriskummallista.



Kaikki ne kauniit kevätpäivät jolloin voisi rentoutua ja nauttia, menee kärrätessä milloin mitäkin edes takaisin tonttia. Ja lopulta sitä on niin uupunut, että kaatuu puun alle huilimaan mutaisena, onnellisena ja liian väsyneenä välittääkseen nokkosten poltteluista tai muurahaisten puremisista. Toki lepopaikka valitaan siten, että läheiseltä tieltä on siihen esteetön näkymä.

Hankkiessamme pienen tupamme saimme toistuvasti kuulla kuinka olimme hankkineet itsellemme varsinaisen työmaan. Miten tuossa kyllä puuhaa piisaisi ja miten kalliiksikin se tulisi. Alkuun hymyilin kauniisti, mutta sitten aloin tuumailemaan. Missä vaiheessa työnteosta on tullut epämieluinen asia? Siis mehän puuhastelemme omaan tahtiimme ja teemme juuri sen mitä haluamme ja teemme sen itsellemme? Miksi olisi parempi käydä salilla pumppailemassa eri lihasryhmiä, kuin nostella hirsiä, taistella savimaan kanssa rautalapio aseena tai tehdä muuta "perinteistä" kotihommaa.

Me emme ihmisten ihmettelyistä välittäneet, vaan kävimme innolla hommiin. Pikku hiljaa tupamme ympäristö muovautuu omanlaisekseen, kukoistavaksi ja ruokaa kasvavaksi. Lisäämme pihamme kasvivalikoimaa, jätämme villille luonnolle tilaa ja elämme keskellä itse luomaamme paratiisia, ahertaen samalla. Elämme elämäämme erikoislaatuisina ja persoonallisina, mutta onnellisina omassa originelliudessamme ja olemme omavaraisia erikoisperunoiden osalta. Voiko sitä yhdeltä elämältä enempää pyytää?


Kuvituksena postauksessa oli suloinen punajuurilumiukkomme, eikö hän olekin omanlaisensa?

Samasta aiheesta muualla:

Yhteenveto

8 kommenttia:

  1. Ihana lumiukko <3 Samoilla linjoilla kanssasi olen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria, mies askarteli lumiukon, itse tyydyn ihan lumesta tekemään :)

      Poista
  2. Se on jännä miten joitakin lauseita kestää hetken kuunnella hymyillen ja sitten se asia vaan alkaa ottamaan päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulttuurikolareita tulee aina välillä, vaikka koettaakin niitä vältellä :)

      Poista
  3. Ihan mahtava luimiukko! Minä en ole koskaan ollut erityisen urheilullinen tai harrastanut mitään liikuntaa. Koen, että "liikkumattomuuttani" jotenkin paheksutaan ja kaikkea hyötyliikuntaa väheksytään. Luulen liikkuvani kyllä aika paljon keväästä syksyyn pihalla puuhaillessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mammukka :)
      Hyötyliikunta tuntuu nykyisin olevan aliarvostettua, mikä on kurjaa.

      Poista
  4. Pinkki täpläisiin perunoihin en olekaan törmännyt :D
    Täytyy tutustua! Meillä peltoon meni vain Timoa, Siikliä ja Operaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. King Edward on mitä mainioin ja söpöin peruna, suosittelen kokeilemaan jos törmäät siihen. Harrastamme "erikoisperunoita" koska pottumaamme on pieni ja haluamme siltä ennemminkin elämyksiä, kuin koko talven ruokaa. Suuremman perunamaan kohdalla me varmaan valitsisimme samoja lajikkeita kuin tekin :)

      Poista