10.6.2016

Honkapirtti, Turku


Visit Turku kutsui minut tutustumaan Turkuun ja pääsin heidän kauttaan tutustumaan tähän kaunottareen, Honkapirttiin.



Olemme omistaneet vanhan tupamme nyt yli vuoden ja se on riittänyt, olen tässä ajassa rakastunut peruuttamattomasti vanhoihin taloihin. Niinpä heti pikkubussista ulos päästyäni kiinnitin huomioni tämän talon runsaisiin koristeisiin.


Ikkunanpuitteet ja räystäslaudat olivat varsinaista silmäkarkkia, paljon koristeellisempaa kuin pienen tupamme koristeet. Niinpä kiersin taloa taltioimassa yksityiskohtia kotona näytettäväksi. Eihän sitä tiedä jos jostain saamme taas uusia ideoita uudisrakentamiseen.


Tavanomaiset ovet ovat tylsiä, tämä ei ole tylsä.


Katsokaa nyt näitä räystäslautoja, eivätkö ne sopisi esimerkiksi huvimajaan?


Sain kuulla talon historiasta. Se oli yllättävä, ensinnäkin talo ei ollut niin vanha kuin miksi sen luulin ja toisekseen tarina sen takana on koskettava:

JR 14- jalkaväkirykmentti oli vuosina 1941-44 käydyssä sodassa pääasiassa turkulaisista ja Turun ympäristöpitäjistä koottu jalkaväkirykmentti. Vuonna 1942 JR14 siirrettiin Röhön-Uhtuan erämaihin. Tuolloin rykmentille alkoi rauhallisempi asemasota- ja varmistuslinjavaiheen aika.
Rintamamiesten keskuudessa kasvoi huoli kaatuneiden aseveljien ja rykmentin invalidien kohtalosta. Niin syntyi ajatus Honkapirtistä, kotiseudulle siirrettävästä keskuksesta, jonka avulla hankituilla varoilla voitaisiin auttaa vaikeuksissa olevia lähimmäisiä. Talo rakennettiin retkeilykohteeksi, mutta suuriin tiloihin tehtiin myös kerhohuoneita rykmentin sotaleskille sekä kokoontumispaikka, missä aseveljet voisivat muistella yhteisiä sotakokemuksia.

Talo oli osittain pystyssä jo Uhtuan länsipuolella Hukariksi nimetyllä maastonosalla 1942-1943. Sieltä se siirrettiin Turkuun rintaman paluukuljetuksina ja hirret numeroituina keväällä 1943. Turun kaupunki luovutti nykyisen tontin rakennuksen uudelleen pystyttämiseksi. Pystytyksestä vastasivat lomalla olevat rintamamiehet ja rykmentin jo lomautetut, vanhemmat ikäluokat, jotka olivat perustaneet JR 14 Aseveljet ry:n. Talon pystyttämiseen tarvitut varat saatiin lahjoituksina, ja rakennus nousi uudelleen Turun Ruissaloon vuoden 1944 syksyllä. Aseveliyhdistys lakkautettiin aseleposopimuksen mukaisesti ja Honkapirtti luovutettiin Turun kaupungille.

Honkapirtin historiaa

Rakennus oli sisältäkin huikea. Ei vain sen koko: sen olohuoneeseen olisi mahtunut tupamme moneen kertaan, vaan myös sen koristeellisuus. Ikkunanpielet oli sisälläkin koristeelliset, mutta hyvin erinäköiset kuin ulkopuolelta.



Talo oli kalustettu vanhoin tuolein ja pirttipöydin, katossa roikkuivat sähköistetyt öljylamput valoa tuomassa.


Honkapirtissä toimii nykyisin kahvio, se on avoinna joka päivä kymmenestä viiteen. Ja kahvio on perisuomalainen. Tarjolla on kahvia ja munkkeja, konstailettomasti hyvää ja rakennuksen ilmapiiriin sopivaa.



Huomaatteko, ovenpielet muistuttavat ikkunanpieliä ja tämäkään ovi ei ole tylsä.



Tässä on yksi kuva, joka on tarkoitettu lähinnä kotiväelle. En aina osaa selostaa rakenteellisia asioita niin, että kukaan ottaisi niistä selkoa, joten olen oppinut kuvaamaan ne. Näin siis sisäpuolen ikkunanpuitteet on tehty seuraamaan hirsien muotoja.





Mitä sanotte, toimisiko tämmöinen muoto, kuin näissä kaiteen laudoissa on, vaikka saunan kuistin laudoituksena?


Rykmentin komentajalle, Albert Ravilalle, kelosta veistetty tuoli kuuluu edelleen kalustukseen.



Henkilökunnan työasut hivelivät kansallisuusromanttisuudellaan silmää.



Noissa pylväissä on jotain, joka sai minut ensivilkaisulla ajattelemaan toteemipaaluja. Mistähän kaikki assosiaationi kumpuavat?


Rakennuksen sivussa pilkotti vaja, jota lähdin tutkimaan tulevaisuuden hankkeet mielessäni. Me emme ole rakentamassa hirsilinnaa, mutta  vajalle on aina tarvetta.


Tämmöinen kaunotar sieltä paljastui.



Vajan laudoitus oli hauska. Saattaisin nähdä tällä tapaa rakennetun vajan omassa pihapiirissämme. Punamultaa pintaan ja se istuisi mitä parhaimmin nykyiseen pihapiirimme. Meillä saattaisi jossain vintin kätköissä olla tuommoiset vanhat sepän takomat saranat oviin...


Suosittelen tutustumaan paikkaan.

Albert Ravilan raitti
Turku



6 kommenttia:

  1. Hei Satu. Hieno matkailukohde tämä.
    Blogissani on sinulle haaste.
    http://pihakuiskaajanpuutarha.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Kerrassaan upean näköinen paikka!

    VastaaPoista
  3. Onpa hienon näköinen paikka. Harmi, että tulee matkusteltua niin vähän kotimaassa. Olisi paljon hienoja paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse matkustan aikalailla samoissa paikoissa, joten tämä Turun reissu oli ihana poikkeus. Nyt haikailen sinne jo takaisin.

      Poista