27.9.2016

Mielensäpahoittaja, Miehen työt


Saimme WSOY:ltä tutustuttavaksi Tuomas Kyrön kirjan Mielensäpahoittaja, Miehen työt.

Tuomas Kyrön luoma Mielensäpahoittaja on monille tuttu radiokuunnelmista ja myöhemmin  kirjoista Mielensäpahoittaja, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ja Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja.

Aiemmat kirjat olemme kuunnelleet Kajn kanssa automatkoilla, joten tämä kirja oli ihka ensimmäinen Mielensäpahoittaja, jota pitelimme käsissämme. Kirjan rakenne yllätti; tämä ei ollutkaan romaani vaan lifestyle-kirja.  Aiemmista kirjoista tutut lyhyet Mielensäpahoittajan purkaukset rytmittyivät erilaisin neuvoin ja herkullisin valokuvin.


Kirja lupaa koota yksiin kansiin ihmiselon tärkeät sisä- ja ulkotyöt ja onnistuu siinä rennolla otteellaan ja 143 sivullaan. Kyllä ei tämä kirja ihan riittäisi kaupunkilaisen oppaaksi Sysi-Suomen rintamamiestaloon muutettaessa, mutta monta ongelmaa tällä ratkaistaisiin.


 Kirjan on hyvin visuaalinen ja helppo lukea, vaikka tieto onkin pakattu tiukkaan. Mielensäpahoittajan tarinat, erilaiset kuvat ja selkeä taitto tekevät kirjasta helpon lukea. Juuri rakenteen vuoksi kirjaa voi silmäillä lyhyesti silloin tällöin, kun jää sopivasti aikaa erilaisilta miehen töiltä.


Periaatteessa valtaosa kirjan opeista on meille tuttuja, olemmehan viettäneet lapsuudesta asti elämää johon on kuulunut kirjassa esiteltyjä töitä, siitä huolimatta oli mukava nähdä meille suullisena tietona periytyneet asiat yhteen koottuna. Suosittelemme kirjaa lämmöllä ihmisille, jotka ovat juuri muuttaneet omakotitaloon tai hankkineet mökin, tämän kirjan parissa voi viettää mukavia oppimishetkiä.



Kirja on saatu kustantajalta.

23.9.2016

Omenapuusuunnitelmia 2

Kävimme  Lahden Launeen Citymarketissa ostamassa viikonlopuksi ruokaa, kun törmäsimme hevi-osastolla suureen kylttiin. Kyltti kertoi kauppiaan hankkineen valikoimaan luomuomenia Lähdeahon omenatilalta. Molemmat myynnissä olleet lajikkeet, Ananaskaneli ja Särsö, olivat meille vieraita joten molemmista piti saada maistiaisia.

Saimme aiemmin syksyllä kolme erilaista kesäomenaa ystävältä maisteltavaksi ja niistä pääset lukemaan tästä.
Ananaskaneli oli maultaan ihanan kanelinen ja maukas. Omena itsessään oli pienikokoinen. Ananaskaneli tulee myöhään satoikäiseksi, seikka joka heikentää sen houkuttelevuutta näin hätäisen ihmisen silmissä. Lajia kuitenkin kehutaan sen talvenkestävyyden, terveyden, hyvien pölytysominaisuuksien ja satoisuuden vuoksi. Meillä ei tällä hetkellä ole oikein syysomenoita, niin tämä omena olisi yksi hyvä vaihtoehto perhepuuhun.

Särsö houkuttaa jo nimensä vuoksi, nimi tungettuna täyteen ääkkösiä on jotenkin hurmaava. Tämäkin on syysomena. Toisin kuin Ananaskaneli, tämän luvataan tulevan nuorena satoikäiseksi, mutta sato on kuulemma jaksottaista. Omena säilyy muutamia hetkiä ihan hyvin korjuun jälkeen, omena on hyvin ruven kestävä ja terve, mutta... Niin sitten tulee se mutta. Me kumpikin pidämme enemmän hapokkaista omenoista. Tämän omenan lempeämpi maku sopii hyvin esimerkiksi omenasoseisiin, mutta muutaman talven perusteella olemme todenneet, että liikaa omenasosetta on liikaa. Siitäkin herkusta voi saada kiintiönsä täyteen. Tämä omena pitää maistella ja tuumailla vielä uudelleen.


Miten teillä, oletteko bonganneet kaupasta kotimaisia omenoita, joita myydään lajitiedoilla varustettuna?

20.9.2016

Vipuvoimaa


Joskus sitä aprikoi asioita, kuten esimerkiksi montako rautakankea yksi huusholli tarvitsee. Meillä rautakankia on viimeisen laskuni mukaan 4, kaksi pitkää ja kaksi pätkää. Ja sitten tulee se oivallus; kyllä, niitä tarvitaan monta.

Olemme ehostaneet vanhaa kiviaitaa ja lisänneet siihen muutamia murikoita. Valtaosa kivistä on helposti liikuteltavissa ja sitten on noita kuvassa olevan kaltaisia, jotka liikkuvat kevyesti kun osaa niksit ja kikat.

Homma sujui keveästi, kun kiven alle lykättiin kaksi rautakankea kiskoiksi ja kolmannella punnerrettiin kiveä liikkeelle. Ja se liikkui. 

Samaan tapaan olemme siirrelleet vanhaa puuliettä kuormalavalta toiselle, tosin silloin kiskojen virkaa ovat toimittaneet laudan palaset.

Mitä tästä opimme; rautakankia tarvitaan aina ja vanhat keinot toimivat edelleen.

12.9.2016

Omenapuusuunnitelmia

Harkitsemme uusia omenapuita pihallemme ja pääsimme maistamaan kolmea myöhäisen kesän omenaa; Suislepp:iä, Wiurilan ananasta ja Krügeri Tuviõun.

suipslepper, suislepskoje, huovilan omena


 Suislepp eli Suislepper, Suislepskoje, Huovilan omena tai Weissensteiner rothstrahliger. Myöhäinen kesäomena, joka on hyvä pölyttäjä muille omenille. Omenassa on kaunista ruusunpunaa. Se on makea ja hapokas, sekä miellyttävän mehukas. Sitä kehutaan terveeksi lajiksi ja sitä on viljelty Suomessa n. 100 vuotta. Omena miellytti makuaistejamme.


Wiurilan ananas on puolestaan hapoton pöytäomena. Wiurilan ananas on yksi paikallislajeista joiden perään Luke kyseli 2012. Laji on ilmeisesti peräisin Halikosta, Wiurilan kartanosta. Omena ei ole kovin mehukas ja sen hedelmäliha on mukavan kiinteä. Tämä omena herätti mielenkiintoni vasta, kun ymmärsin sen harvinaisuuden, sen säilyttäminen tuntuu tärkeältä. Tätäkin saa onneksi ostettua Hirvensalmen taimistolta eli laji ei ole täysin unohduksissa.



Krügeri Tuviõun, virolainen kesäomena. Maultaan omena on raikas ja mehukas. Puu vaatii ilmeisesti hyvän maaperän ja on ilmeisesti nuorena kylmälle arka. Tämän omenan makua kehuttiin runsaasti, mutta miinuksena kerrottiin sen olevan jonkin verran altis sienitaudeille.

Tämä kolmikko voisi löytyä pihastamme, tosin vartettuna samaan puuhun. Mikään lajeista ei saanut meitä niin hurmaantumaan, että haluaisimme sitä koko puun.

6.9.2016

Marjapensaiden siirto

Viime vuonna ahersimme syyskesästä:


Pensaiden siirtoprojekti kuulosti kevyemmältä ja nopeammalta kuin mitä se käytännössä oli. Ajatuksissa peräkärryä ei joutunut lainailemaan milloin mistäkin, vaan se ilmiintyi itsestään paikalle. Pensaat nousivat ajatuksissa keveästi eikä mielessä käynytkään että keli olisi joko tappavaa paahdetta tai ukkosmyrskyä. Myös kaikki tarvittava mullan siirtely sujui ajatuksissa sen enempää lihaksia rasittamatta.


Herukoissa ei ole kamalan suuria juuria ja niitäkin vähiä kiireessä saatoimme liiaksi murjoa. Lapio ja talikko aseinamme kaivoimme pensaat ylös, säkitimme ja siirsimme kärryyn. Toisessa päässä toimimme toisinpäin. 

Onneksi syksy oli kostea, joten kastelun kanssa pääsimme helpommalla. Rahaa touhussa paloi, kärry nosti bensan kulutusta ja koska kaikki pensaat siirrettiin lehtokotiloiden riivaamilta alueilta kului rahaa luokattoman paljon etanamyrkkyyn. Emme halua pihallemme vapaaehtoisesti riesaa kotiloista ja halusimme vanhat pensaamme.


Homman mielekkyys oli koetuksella, paitsi kukkaroa raotellessa myös niinä hetkinä kun taivaalta tuli kaatamalla vettä ja ukkonen paukkui järkyttävän kovaa yläpuolella meidän ahertaessa. En ymmärrä mikä motivoi meidät suorittamaan askareemme siinä ilmassa. Mutta kesken olevaa hommaa ei jätetä kesken, ellei ole aivan pakko, ei kun kyseessä on tulevien vuosien sato. Siellä äkeinä, hysteerisinä ja lopulta onnellisen uupuneina raadoimme





Mutta aloittakaamme alusta. Oli siis kaksi viljelypalstaa, minun ja toinen, molemmista päätettiin siirtää osa vanhoista herukoista uuteen pihapiiriimme. Siirron ajankohdaksi valittiin syksy, koska pelkäsimme kesän olevan kuiva jolloin pensaat olisivat vaatineet säännöllistä kastelua säilyäkseen koettelemuksestaan. Uutta pihaa katseltiin monelta kantilta ja loppujen lopuksi siellä oli kasvimaalle yksi paikka ja toinen jäi sitten marjapensaille. Tulevat projektit rajasivat suunnitelmiamme pahasti, mutta lopputulos oli siitä huolimatta hyvä.

Päätimme istuttaa uudet pensaamme mahdollisimman pitkälle pari riviin ja niin väljästi, että niiden välistä mahtuisi kunnolla ajamaan nurmikon. Mittailimme vanhojen pensaiden välejä ja päädyimme siihen, että pensaiden väliseksi etäisyydeksi tulisi vähintään kaksi ja puolimetriä. Merkitsimme pensaiden paikat ja niille sijoille kaivatettiin istutuskuopat.


Istutuskuoppien kanssa oikaisimme, tilasimme naapurin isännän kauhaisemaan kuopat kaivurilla. Kuopista tuli syvät, mutta toivoimme uuden mullan antavan pensaille paremmat mahdollisuudet juurtua ja tuottaa aikanaan hyvää satoa, kuin mitä tiukka savimaa olisi tehnyt. Internetin tarjoamat ohjeet antoivat istutuskuoppien ohjeeksi puolimetriä syvän kuopan jonka leveys olisi sama, me laitoimme puolta suuremmat. Suuruudenhulluutemme takana oli piha, joka keväällä oli ollut kylmä ja märkä savilieju ja halusimme pensaamme parempiin oloihin.

Istutuskuoppien ja nurmen väliin istutimme erilaisia krookuksia eli sahrameita, scilloja ja talventähtiä. Aikaisten kevätkukkien tarkoitus on taata talvehtineille pölyttäjille ravintoa, jotta ne olisivat vahvistuneina valmiina kun herukoiden kukat kaipaavat pölytystä. Scillojen eli sinililjojen ja talventähden toivoisin myös torjuvan mahdollisia myyriä ja muita nisäkkäitä jotka saattaisivat himoita pensaitamme. Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä syynä on puutarhurin kaipuu saada pihaan aikaisin kukkivia, vaivattomia kasveja. Keväisten kukkijoiden toivelistalla minulla on vielä ainakin lumikello, helmililja ja heinätähti. Poismuuttaneelta naapurinrouvalta saimme helmililjojen kuivuneita varsia, koetin niistä varistaa siemeniä kukkapenkkiin, joten ehkä minulla onkin niitä.

Verkossa kehotetaan leikkaamaan syksyllä istutetut herukat keväällä juurtumisen edesauttamiseksi, mutta emme ole vielä varmoja seuraammeko neuvoja vai koetammeko onneamme ja jätämme leikkaamatta. Toisaalta yhtenä vaihtoehtona voisi olla pensaan osittainen leikkaus. Näiden päätösten kanssa meillä on onneksi koko talvi aikaa.

Kolme saamaamme mustaherukkaa oli Titania-lajiketta. Nopea googlaus tuotti mieltä ilahduttavan tuloksen; laji on satoisa ja sen pitäisi olla melko hyvä härmän- ja äkämäpunkin kestävyyden kannalta. Taimet ostanut oli kuullut, että lajike olisi isoäitien suosiossa suurien ja nopeasti poimittavien marjojensa vuoksi.

Ribes nigrum Titania
Suosituin ja eniten viljelty mustaherukkalajike Euroopassa tällä hetkellä. Ruotsalainen jaloste vuodelta 1984, Altajskaja Desertnaja x [Consort x Kajaanin Musta]. Lajike tuottaa hyvin suuria ja laadukkaita marjoja, joissa on vahva ja imelä aromi. Kypsyvät lähes yhdenaikaisesti. Eivät varise helpolla. Mustaherukan marjat ovat todellinen terveyspommi... Pensas on erittäin voimakas- ja pystykasvuinen. Talvenkestävyys hyvä,  härmän- ja ruosteenkestävyys erinomaiset. Lajike muutoinkin on hyvin terve ja helppo. Soveltuu konekorjuuseen. Satotaso pinta-alaa kohti huikea. Voidaan kasvattaa myös tuentalankojen väleissä nopeakasvuisena, kapeana (50cm) ja korkeana (1,5-2m) hyötyaidanteena, esim. tontin raja-aitana, näkö- tai tuulensuojana, pihan tilanjakajana... Kasvualustan suhteen melko vaatimaton, perus ravinne- ja kosteustaso riittävät. Lajike soveltuu hyvin myös luomutuotantoon. Huippulajike, suosittelemme.

http://www.taimet.net/index.php?pageid=3&aid=71&lang=fi


Kirjoitin tekstin liki vuosi sitten ja se jäi odottamaan julkaisua. Tilanne on nyt tämä: kaikki marjapensaat jätettiin leikkaamatta ja ne tuottivat pikkuisen satoa. Vain yksi valeeseen istutettu, muutossa kovia kokenut pensas kuoli. Olemme tyytyväisiä pensaiden etäisyyteen toisistaan.