6.9.2016

Marjapensaiden siirto

Viime vuonna ahersimme syyskesästä:


Pensaiden siirtoprojekti kuulosti kevyemmältä ja nopeammalta kuin mitä se käytännössä oli. Ajatuksissa peräkärryä ei joutunut lainailemaan milloin mistäkin, vaan se ilmiintyi itsestään paikalle. Pensaat nousivat ajatuksissa keveästi eikä mielessä käynytkään että keli olisi joko tappavaa paahdetta tai ukkosmyrskyä. Myös kaikki tarvittava mullan siirtely sujui ajatuksissa sen enempää lihaksia rasittamatta.


Herukoissa ei ole kamalan suuria juuria ja niitäkin vähiä kiireessä saatoimme liiaksi murjoa. Lapio ja talikko aseinamme kaivoimme pensaat ylös, säkitimme ja siirsimme kärryyn. Toisessa päässä toimimme toisinpäin. 

Onneksi syksy oli kostea, joten kastelun kanssa pääsimme helpommalla. Rahaa touhussa paloi, kärry nosti bensan kulutusta ja koska kaikki pensaat siirrettiin lehtokotiloiden riivaamilta alueilta kului rahaa luokattoman paljon etanamyrkkyyn. Emme halua pihallemme vapaaehtoisesti riesaa kotiloista ja halusimme vanhat pensaamme.


Homman mielekkyys oli koetuksella, paitsi kukkaroa raotellessa myös niinä hetkinä kun taivaalta tuli kaatamalla vettä ja ukkonen paukkui järkyttävän kovaa yläpuolella meidän ahertaessa. En ymmärrä mikä motivoi meidät suorittamaan askareemme siinä ilmassa. Mutta kesken olevaa hommaa ei jätetä kesken, ellei ole aivan pakko, ei kun kyseessä on tulevien vuosien sato. Siellä äkeinä, hysteerisinä ja lopulta onnellisen uupuneina raadoimme





Mutta aloittakaamme alusta. Oli siis kaksi viljelypalstaa, minun ja toinen, molemmista päätettiin siirtää osa vanhoista herukoista uuteen pihapiiriimme. Siirron ajankohdaksi valittiin syksy, koska pelkäsimme kesän olevan kuiva jolloin pensaat olisivat vaatineet säännöllistä kastelua säilyäkseen koettelemuksestaan. Uutta pihaa katseltiin monelta kantilta ja loppujen lopuksi siellä oli kasvimaalle yksi paikka ja toinen jäi sitten marjapensaille. Tulevat projektit rajasivat suunnitelmiamme pahasti, mutta lopputulos oli siitä huolimatta hyvä.

Päätimme istuttaa uudet pensaamme mahdollisimman pitkälle pari riviin ja niin väljästi, että niiden välistä mahtuisi kunnolla ajamaan nurmikon. Mittailimme vanhojen pensaiden välejä ja päädyimme siihen, että pensaiden väliseksi etäisyydeksi tulisi vähintään kaksi ja puolimetriä. Merkitsimme pensaiden paikat ja niille sijoille kaivatettiin istutuskuopat.


Istutuskuoppien kanssa oikaisimme, tilasimme naapurin isännän kauhaisemaan kuopat kaivurilla. Kuopista tuli syvät, mutta toivoimme uuden mullan antavan pensaille paremmat mahdollisuudet juurtua ja tuottaa aikanaan hyvää satoa, kuin mitä tiukka savimaa olisi tehnyt. Internetin tarjoamat ohjeet antoivat istutuskuoppien ohjeeksi puolimetriä syvän kuopan jonka leveys olisi sama, me laitoimme puolta suuremmat. Suuruudenhulluutemme takana oli piha, joka keväällä oli ollut kylmä ja märkä savilieju ja halusimme pensaamme parempiin oloihin.

Istutuskuoppien ja nurmen väliin istutimme erilaisia krookuksia eli sahrameita, scilloja ja talventähtiä. Aikaisten kevätkukkien tarkoitus on taata talvehtineille pölyttäjille ravintoa, jotta ne olisivat vahvistuneina valmiina kun herukoiden kukat kaipaavat pölytystä. Scillojen eli sinililjojen ja talventähden toivoisin myös torjuvan mahdollisia myyriä ja muita nisäkkäitä jotka saattaisivat himoita pensaitamme. Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä syynä on puutarhurin kaipuu saada pihaan aikaisin kukkivia, vaivattomia kasveja. Keväisten kukkijoiden toivelistalla minulla on vielä ainakin lumikello, helmililja ja heinätähti. Poismuuttaneelta naapurinrouvalta saimme helmililjojen kuivuneita varsia, koetin niistä varistaa siemeniä kukkapenkkiin, joten ehkä minulla onkin niitä.

Verkossa kehotetaan leikkaamaan syksyllä istutetut herukat keväällä juurtumisen edesauttamiseksi, mutta emme ole vielä varmoja seuraammeko neuvoja vai koetammeko onneamme ja jätämme leikkaamatta. Toisaalta yhtenä vaihtoehtona voisi olla pensaan osittainen leikkaus. Näiden päätösten kanssa meillä on onneksi koko talvi aikaa.

Kolme saamaamme mustaherukkaa oli Titania-lajiketta. Nopea googlaus tuotti mieltä ilahduttavan tuloksen; laji on satoisa ja sen pitäisi olla melko hyvä härmän- ja äkämäpunkin kestävyyden kannalta. Taimet ostanut oli kuullut, että lajike olisi isoäitien suosiossa suurien ja nopeasti poimittavien marjojensa vuoksi.

Ribes nigrum Titania
Suosituin ja eniten viljelty mustaherukkalajike Euroopassa tällä hetkellä. Ruotsalainen jaloste vuodelta 1984, Altajskaja Desertnaja x [Consort x Kajaanin Musta]. Lajike tuottaa hyvin suuria ja laadukkaita marjoja, joissa on vahva ja imelä aromi. Kypsyvät lähes yhdenaikaisesti. Eivät varise helpolla. Mustaherukan marjat ovat todellinen terveyspommi... Pensas on erittäin voimakas- ja pystykasvuinen. Talvenkestävyys hyvä,  härmän- ja ruosteenkestävyys erinomaiset. Lajike muutoinkin on hyvin terve ja helppo. Soveltuu konekorjuuseen. Satotaso pinta-alaa kohti huikea. Voidaan kasvattaa myös tuentalankojen väleissä nopeakasvuisena, kapeana (50cm) ja korkeana (1,5-2m) hyötyaidanteena, esim. tontin raja-aitana, näkö- tai tuulensuojana, pihan tilanjakajana... Kasvualustan suhteen melko vaatimaton, perus ravinne- ja kosteustaso riittävät. Lajike soveltuu hyvin myös luomutuotantoon. Huippulajike, suosittelemme.

http://www.taimet.net/index.php?pageid=3&aid=71&lang=fi


Kirjoitin tekstin liki vuosi sitten ja se jäi odottamaan julkaisua. Tilanne on nyt tämä: kaikki marjapensaat jätettiin leikkaamatta ja ne tuottivat pikkuisen satoa. Vain yksi valeeseen istutettu, muutossa kovia kokenut pensas kuoli. Olemme tyytyväisiä pensaiden etäisyyteen toisistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti