29.11.2016

Omenapuusuunnitelmia 4

Syksyllä törmäsimme Itäkeskuksen Prismassa kahteen uuteen kotimaiseen omenaan, Amorosaan ja Punaiseen Atlakseen. Molempia oli luonnollisesti kokeiltava. Ensin maistelimme omenoita kotosalla ja sen jälkeen menin kysymään mielipidettä ystävättäreltäni ja tämän perheeltä.


Amorosa

Amorosa oli omenoiden jättiläinen. Sen hedelmä oli kerrassaan valtaisa. Omenan sisällä oli kuitenkin vain 6 siementä eli todella vähän. Myös siemenkodan koko oli pieni. Tässä omenassa riitti siis syötävää. Tosin epäilen, etten omalla pihamaalla pääsisi samaan kokoluokkaan tämän luomuomenan kanssa.

Maultaan tämä omena oli raatimme lemppari. Omena oli maukas, omenamainen ja raikas. Siinä oli syksyyn sopivaa kirpeyttä ja maussa oli useita ulottuvuuksia. Omenenliha oli kiinteämpää kuin Punaisessa Atlaksessa.

Amorosa on alunperin ruotsalainen herkkulaji ja kuuluu syysomenoihin. Se poimitaan syyskuussa ja nautitaan ennen joulua. Vaikka omena ei ole herkkä härmälle tai ruvelle on se sen sijaan jossain määrin arka varastolaikulle. Toinen miinus meiltä tulee kasvuvyöhykkeestä eli tämä omena viihtyy vyöhykkeillä I -II ja pihamme on vyöhykkeellä III.


Punainen Atlas

Tästä omenasta ystävättäreni äiti piti enemmän ja tiedän, että oma äitini jakaisi mielipiteen. Punainen Atlas ei ole yhtä hapokas kuin Amorosa ja se oli kilpakumppaniaan makeampi. Jauhoisemman rakenteensa puolesta Punainen Atlas sopisi hyvin piiraisiin, ruokiin ja muuhun ruoanlaittoon.

Vaikka tämä omena on kanadalaista alkuperää, ei sekään viihdy hyvin kuin vyöhykkeillä I-II. Amorosan tapaan se kypsyy syyskuussa ja on nautittavissa heti lokakuusta alkaen aina jouluun saakka.

Punainen Atlas on ilmeisesti omenaruvelle alttiimpi kuin Amorosa.

 *

Vaikka molemmat omenat olivat miellyttävän makuisia, niin en usko niiden ainakaan ensimmäisten joukossa päätyvän pihaamme. Haemme ensisijaisesti vyöhykkeelle III hyvin soveltuvia puita, joilla olisi hyvä olla luonnostaan vastustuskykyä erilaisille taudeille.

Tämä oli toiseksi viimeinen omenoiden maistelu tälle syksylle. Nyt joudumme tuumimaan mitkä näistä nyt maistelluista omenoista ovat hyviä vaihtoehtoja pihallemme. Ensi kesän aikana olisi tarkoitus istuttaa ensimmäiset uudet omenapuut.

Aiemmat kirjoitukset aiheesta pääset lukemaan täältä: Omenapuusuunnitelmia 1, omenapuusuunnitelmia 2, omenapuusuunnitelmia 3 sekä päärynäpuusuunnitelmia 1.

Otemme mielellämme palautetta suunnitelmistamme; mitä omenoita suosittelisit meille ja mitä pidit tästä postaussarjasta?

2 kommenttia:

  1. Sarja oli mielenkiintoinen, vaikka itse en olekaan hankkimassa ainuttakaan omenapuuta. Jaksottaisuudesta olen ollut kiitollinen, kun meillä on vanha kaneli -se kun intoutuu omenia tekemään, niin niitä sitten myös tulee ja riittää syötäväksi kevyesti pari vuotta soseena ja hillona. Melban saimme lahjaksi 16 vuotta sitten, puu on pienehkö - ja omenat ovat olleet aina todella rupisia ja maussa on jokin outo kitkeryys. Voi tietty johtua kasvupaikastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksoittaisuutta voi rajoittaa raakileharvennuksella, niin puu tekee vähemmän omenoita, mutta joka vuosi :)

      Kurja kuulla Melbastanne, mutta jos puu on hyvä, niin mikäänhän ei estä varttamasta runkoon jotain muuta, omaan makuun paremmin sopivaa omenaa. Joissain netin omenapuu-ryhmissä väitetään, ettei kaikilla taimistoilla myynnissä olevat omenat olisi aina sitä, mitä lapussa lukee.

      Poista