17.8.2017

Vaatepulmiin ratkaisuksi kapselipuvusto-verkkokurssi

Sisältää affiliatemainontaa.

Pienessä asunnossa asuessa säilytystila nousee tärkeäksi kysymykseksi. Rajallinen kaappitila pakottaa miettimään, mitä siellä säilytetään ja miten. Rajallisen tilan vuoksi lapsiperheen kiireinen arki asettaa vaatekaapin sisällölle omat vaatimuksensa.

Monessa asiassa voi taloudenpidon osaavilta isoäideiltä ottaa oppia, niin myös tässäkin.

  • Osta vaatteita vain tarpeeseen
  • Mieti millaisia vaatteita tarvitset milloinkin
  • Hanki yhteensopivia vaatteita
  • Älä täytä kaappiasi liian monilla vaatteilla
  • Muista kausiajatelu; säilytyä kaapissa vain kulloinkin käytössä olevia vaatteita

Nyt kun näen asiat tuohon listattuna ja olen lukenut Iinan Caps Look-blogia ymmärrän mistä kaaos vaatekaapissani johtuu. Minulla on koko vuoden vaatteet ympätty samaan pieneen kaappiin. Onko siis ihme, että kaappi tuntuu olevan täynnä vääränlaisia vaatteita ja sopivien esille kaivaminen tuntuu työläältä?

Rehellisesti sanottuna nyt minulla on liian monta rautaa tulessa ja liikaa asioita mielen päällä, jotta lähtisin yksin urakkaan. Onneksi Iina järjestää verkkokurssin aiheesta, jonne pääsen osallistumaan. Kyseessä on kapselipukeutumisen verkkokurssi, josta saat koodilla tsajut2017 10 € hinnasta pois. (Linkki ja koodi ovat affiliate-mainontaa. Siitä saatavan tuoton käytän blogini parantamiseen.)


Oheinen, Kiira-myrskyn jälkeisenä sunnuntaina metsässä, keskeneräisessä majassa kuvattu video kertoo miksi minulla olisi tarvetta kapselipuvustolle. Video sisältää kaksi nolostuttavaa vaatemoka-tarinaa ja muuta jutustelua vaatteista. 

Alennuskoodi: tsajut2017

9.8.2017

Anjan puisto, Mikkeli

Vuonna 2012 minun piti paljastaa teille nämä kuvat, mutta paljastan ne nyt! Kuvissa esiintyy Anjan puisto Mikkelissä, aivan siinä asuntomessualueen vieressä. Suosittelen tutustumaan tähän upeaan puistoon.


Puisto on puulajipuisto eli arboretum ja siellä on nimensä mukaisesti valtava määrä erilaisia puita.

Camdenin afrolöllöpöksyt sopivat minne vain







Puisto sijaitsee kahden järven välisellä kannaksella ja siellä kasvaa lukuisia erilaisia puita ja perennoja.

Anja perusti puiston vuonna 1968 ja on rakentanut sitä siitä saakka. Puiston iän huomaa helposti siitä, miten valtaviksi puut ovat kasvaneet. Ja mikä parasta, Mikkeli sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 3 eli samalla kuin me. Voimme siis olettaa, että suotuisassa tontin kulmauksessa saisimme samat puut kukoistamaan, kuin Anja.



Anjan puistossa vierailuun kannattaa varata aikaa, sillä puisto on 7 hehtaarin kokoinen.


Meiltä jäi vierailu tänä kesänä väliin, mutta aiomme käydä ensi vuonna puistossa inspiraatiota hakemassa.



Sinikka Piipon Elinvoimaa puista-kirjan lukemisen jälkeen olen alkanut katsomaan puita aivan uudella tavalla. Ymmärsin kirjan avulla, että puilla on niiden sielua lämmittävän vaikutuksen lisäksi myös paljon muuta annettavaa. Niitä voi halutessaan hyödyntää monella eri tavalla.





Anjanpuistontie 9
50100 Mikkeli


4.8.2017

Marjanpoimintaa vauvan kanssa

Puutarhamarjojen poimiminen vauvan kanssa onnistuu helposti, kun asiaan varautuu oikein.

Vauvalle mukaan 

  • erilaisia leluja
  • musiikkia
  • hyttysverkko
  • aurinkovarjo
  • suojaavat vaatteet
  • sitteri
  • vaunut/rattaat
  • kantoreppu
  • viltti
  • eväät
lejuja rattaissa

Lelut

Kerää vauvalle erilaisia leluja mukaan johonkin kassiin. Kun annat lelun kerrallaan leikittäväksi hän jaksaa leikkiä niillä suhteessa kauemmin, kuin jos annat kaikki kerralla. Antaessasi uuden lelun voit ottaa vanhan lelun kassiin,  jolloin se saattaa kelvata paremmin kun tarjoat sitä uudelleen.

Leluiksi kelpaavat kaikki vauvan tavanomaiset lelut ja erilaiset keittötarvikkeet, kuten litran metallimitta. Vihreitä tai muita hyvin ruohikkoon piiloutuvia leluja kannattaa antaa harkiten, tai ainakin niiden kanssa kannattaa olla tarkempi, etteivät ne jää sille tielleen.

Musiikki


Musiikkia on nykyisin helppo järjestää; täyteen ladattu kännykkä jaksaa toistaa YouTuben tai Spotifyn kappaleita kauan. Lisävirranlähde tai jatkojohto takaavat virran riittämisen pidempääkin poimintatuokioon. Patteriradio on helppo vaihtoehto, sen saa siirrettyä mukanaan helposti marjapensaalta toiselle.

Musiikki yksinään on viihdyttävää, mutta vauva saattaa arvostaa jos poimijat tanssahtelavat, lauleskelevat ja ilkamoivat hassunkurisesti musiikin tahdissa. Näin tehdessä kannattaa käydä tyhjentämässä marjaämpäri säännöllisin väliajoin toiseen astiaan, niin mahdollisesti tanssin pyörteissä kaatuva ämpäri ei harmita niin paljoa.

vauva mukana marjassa

Hyttysverkko

Perinteisesti marjanpoimintapäivän kuuluu olla helteinen ja sisältää liikaa paarmoja. Hyttysverkko suojaa vauvaa paitsi itikoilta niin myös paarmoilta ja muilta lentäviltä hyönteisiltä.

Vaunuissa ja rattaissa voi käyttää niiden omaa hyttysverkkoa. Sitteriin voi virittää joko vaunujen hyttysverkon tai sängyn päällä tarkoitetun hyttysverkon eli rankisen.

Aurinkovarjo

Aurinkovarjo suojaa vauvaa paitsi paahteelta myös mahdolliselta tuulelta. Varjon sijoittamisessa tulee huomioida se, ettei se kaadu missään oloissa vauvan päälle tai pääse tätä muutoin satuttamaan.

Varsinaisen aurinkovarjon lisäksi samaa asiaa ajaa sateenvarjo tai sopivasti kumolleen kaadettu puutarhapöytä.

Marjanpoimintaa vauvan kanssa

Suojaavat vaatteet

Vauva suojataan vaatteilla ulkomaailman vaaroja vastaan. Pienen herkkä iho ei kestä paistetta ja vauva kylmettyy paikalla ollessaan nopeammin kuin marjojen kimpussa uurastava aikuinen. Vaatteilla voi myös estää paarmoja ja hyttysiä pääsemästä vauvan kimppuun. 

Monesti marjoja poimitaan lämpimällä kelillä, jolloin vaatteiden olisi hyvä olla luonnonmateriaalia sekä ohuet ja hengittävät, näin vauvalle ei tule liian kuuma.

Sitteri ja rattaat

Eri korkeuksilta näkee eri tavalla. Vaihtelemalla vauvan paikkaa sitterin ja rattaiden välillä on hänellä mahdollisuus seurata aikuisten touhuja eri näkökulmista.

Kantoreppu

Kantoreppu on ratkaisu vauvan kyllästyessä paikallaan oloon. Vauva vain repussa tai liinassa selkään ja touhu voi jatkua. Lapsen kantaminen marjastaessa ei välttämättä ole kantajalle ergonomisinta ja kannettaessa tulee huomioida ettei lapsi altistu auringolle. Lisäksi molemmille voi tulla kuuma. Tosin lyhytkin hetki kantamista voi taas saada vauvan viihtymään paremmin muualla.

lapsen kantaminen, isä ja poika

Viltti

Paras viltti nurmikolle on joko paksu tai toiselta puolelta kosteussuojattu. Nurmi on usein aamukasteesta tai sateista kostea ja märällä viltillä makoilu ei ole vauvalle miellyttävää. Lisäksi maassa voi olla yllättävän viileä makoilla.

Vauvan maatessa viltillä kannattaa seurata ettei samalle viltille tule aikaansa viettämään muurahaisia ja keltiäisiä tai muita puutarhan otuksia. Viltillä maatessaan vauva on myös otollisella korkeudella poimimaan suuhunsa viltin ulkopuolelta asioita. Pikkuinen pääsee helpolla käsiksi esimerkiksi nurmikkoon, jota on ilmeisesti aivan pakko koettaa maistaa.

Eväät

Eväät tekevät jokaisesta reissusta maittavan kokemuksen. Vauva tarvitsee mukaansa ruokavalionsa mukaiset eväät ja niiden syömisessä tarvitttavat tarvikkeet. Jos vauva syö kiinteitä varaa niitä varten tarvittaessa kylmälaukku tai pakkaa ruoka termokseen. Huolehdi myös vauvan nesteytyksestä hyvin.

vauva sitterissä poimimassa marjoja

Hyviä poimintahetkiä!

22.7.2017

Hirvihaaran kartanon keittiöpuutarha


Pääsimme tutustumaan Hirvihaaran kartanon suureen lavapuutarhaan, siihen samaan joka esiintyy upeassa Lavatarhuri-kirjassa. Olen haaveillut paikan näkemisestä jo muutaman vuoden ja tartuin heti tilaisuuteen nähdä se. 

Vierailuajankohta oli toukokuun alussa. Kevät ei ollut siihen mennessä ollut lämpöinen, päinvastoin. Valtaosa lavatarhan kasveista piileskeli joko mullan alla tai kasvihuoneessa esikasvatuksessa. Tämä antoi meille hyvän tilaisuuden perehtyä itse lavatarhaan eli lavoihin ja niiden toteutukseen.


Lavatarha

Hirvihaaran kartano on komea ja toimii nykyisin sekä ravintolana, että hotellina. Se on silti panostanut äärimmäisen kattavaan keittiöpuutarhaan. Tapasimme kartanon puutarhurin Suvi Lehtosen, joka esitteli lavapuutarhaa meille.

Suvi suunnitteli ja toteutti lavapuutarhan perustamisen vuonna 2011. Lehtikuusesta rakennettu lavatarhassa on 200 neliötä viljelypinta-alaa. Tämä ala tuottaa erilaisia kasviksia ja yrttejä kartanon keittiöön. 

Lavatarha on toteutettu lehtikuusesta, joka on arvokas rakennusmateriaali. Toisaalta lehtikuusen ominaisuudet ovat lyömättömät; se sisältää luonnostaan erilaisia suoja-aineita ja sen solurakenne on poikkeava, nämä seikat tekevät siitä äärimmäisen kestävän vaativassa käytössä. Lehtikuusi ei lahoa niin nopeasti, kuin muut puulajit ja se ei vaadi käsittelyä. Näin ollen se on turvallinen materiaali ruoan kasvatukseen.

Ravintolan keittiöpuutarhan kasvivalikoima ja määrät poikkeavat aika tavalla useimmista kotien vastaavista. Etenkin kesällä kartanon ravintola pyrkii hemmottelemaan kasvissyöjät maukkailla vaihtoehdoillaan ja kasvissyöjien lisäksi sekasyöjätkin saavat oman osansa keittiötarhan herkuista. Tämä tarkoittaa valtavaa yrttivalikoimaa ja määrää sekä tiettyjä meillä eksoottisempia kasveja, kuten latva-artisokkaa.


Toukokuun alussa lavat olivat vielä autio näky. Toisaalta tämä aika vuodesta oli todella hyvä lavojen rakenteen tarkasteluun. Suomessa valtaosa vuodesta on aikaa, jolloin lavatarha näyttää juuri tältä; riisutulta ja autiolta. Siksi tämä aika on juuri oikea hetki katsoa lavatarhaa ja miettiä jaksaisiko sitä katsoa tässä kunnossa kuukausia.

Kesän ja syyskesän rehevinä kuukausina lavatarha on komeimmillaan ja siitä näkee silloin eniten kuvia. Valitettavasti kukoistuksen aika on lyhyt. Tosin lavatarhassa se on pidempi, kuin avomaalla. Lavatarhan pidempi kasvukausi johtuu sen korkeudesta; multa lämpenee nopeammin ja lämpötila on lavassa avomaata korkeampi. Tämän vuoksi lavaviljely soveltuu erinomaisesti lämpöä vaatien kasvien kasvatukseen.


Omavaraisuushaaveita

Suvi kertoi, että kevään ja kesän kiireisimpinä hetkinä tämän 200 neliön viljelyalan lavatarhan hoitoon menee 4-6 tuntia päivässä. Hän kertoi, että tältä alalta nelihenkinen kasvispainotteisesti syövä lapsiperhe saisi vuoden ruoat. Ajatus tuntui houkuttelevalta. Aloin jo miettiä omaa lavatarhaa, haaveilla täydellisestä omavaraisuudesta kasvisten osalta. Kunnes aloin ajatella.

Tätä lavatarhaa hoitaa ammattilainen. Jos hänellä menee viisipäiväistä työviikkoa tehdessä 4-6 tuntiin lavatarhan kanssa, niin paljonko minulta menisi? Työpäivän päätteeksi neljä tuntia kasveja hoitaen tuntuu jo urakalta. Minulla ei myöskään ole kunnollisia esikasvatustiloja ja esikasvatus auttaa varmistamaan runsaan ja monipuolisen sadon näillä leveysasteilla.

Lyhyt kasvukautemme aiheuttaa sen, että sato pitää säilöä talvea varten. Tähän tulisi varata oma aikansa. Säilöntä vaatii oman osaamisensa, työskentelytilansa, työkalunsa ja säilytystilansa.



Parsan kasvatus


Olen haaveillut omasta parsapenkistä ja käynti kartanolla antoi haaveilleni lisäpontta: parsaa voi kasvattaa 3 vyöhykkeellä lautaselle asti. Suvi kasvattaa parsoja sekä multa-, että hiekkalavoissa.  Parsan ja monen muun kasvin kasvatus on lavoissa avomaata helpompaa, sillä lavoissa lämpötila on avomaata korkeampi. 

Omavaraisuutta silmällä pitäen parsan kasvattaminen ei ehkä ole järkevintä, mutta joissain haaveissa herkuttelun halu ohjaa minua vahvasti. Mieti; jos parsa maistuu ihanalta kaupasta hankittuna, matkattuaan päiviä, niin miltä se maistuisi juuri hetkeä ennen keittämistä korjattuna? Voisiko parempaa olla?




Ideoita omaan remonttiin


Olen joskus pyöritellyt mielessäni ajatusta savirakentamisesta, sellaisesta jossa seinät tehdään heinäpaaleista ja ne rapataan savella. En ole tutustunut aiheeseen enempää, mutta nähdessäni oheisen piharakennuksen nousivat vanhat ajatukset taas esille. Tosin tämä kartanon piharakennus taitaa olla jonkin verran tupaamme suurempi eikä istuisi pihapiiriimme. Mutta olisi se silti söpö.



Vielä ennen poislähtöä oli tallennettava kartanon komean autotallin ovet, ehkä me nappaamme noista inspiraation johonkin tulevaan projektiimme? Jos purkaisimme navetan laudoista tehdyn itäpäädyn ja tekisimme näin näyttävän oven siihen? 


Päädyimme kartanon keittiöpuutarhaan saadessamme kutsun Hirvihaaran kartanoon Riesling & Spätburgunder -viikoille ja vierailimme siellä 8. toukokuuta. Tämä kirjoitus ei ole osa tuota käyntiä tai siihen liittyvää yhteistyötä.

Käy ihmeessä tutustumassa Suvin kotisivuun ja blogeihin täältä.

10.7.2017

Koiramäen pajutallilla

Pyörsin kaikki puheeni ja tartuin laina tablettiin ja kuvasin videon. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta käykää ihmeessä kurkistamassa mitä kaikkea Tuusulassa sijaitsevalla Koiramäen pajutallilla on tarjota lapsiperheille tai koripajuista kiinnostuneille.

Tavoitteenamme oli nähdä koripajuviljelmät, mutta ne ilmeisestikin sijaitsevat muualla. Onneksi paikassa oli kaikkea muuta mielenkiintoista nähtävää.

Videolla näkyy paitsi pajutilaa ja sen peikkometsää, myös kaksi erilaista pajuaitaa ja pajutunneli. Toki videolla näkyy myös laittautumaton bloggaaja ja pikkuassari kantoliinassa ja taustalla kuuluu kantoliinavideoilla esiintyneen Tinjan komennot :)

Käy katsomassa ja poikkea ihmeessä pajutallilla tukemassa toimintaa.


Tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan toteutin tämän itsenäisesti.

7.7.2017

Neljän neliön huone

Neljä neliötä on aavistuksen suurempi ala, kuin parisänky vie. Neljään neliöön on siitä huolimatta mahdollista saada mahtumaan käyttökelpoisen kokoinen huone.

Neljään neliöön mahtuu hyvin yksi huone. Meillä sama 2 x 2 metriä oleva huone on palvellut saunana, keittiönä, vierashuoneena ja seuraavana siitä tulee eteinen vaatekaappeineen.


Keittiö

Alunperin tila oli sauna, jossa oli samassa peseytymistilat. Saunana palvellessaan tilassa oli vain yksi ovi, joka lasin läpi tilaan tulee luonnonvaloa. Myöhemmin, varsinaisen saunarakennuksen valmistuttua, keittiö siirtyi tuvan nurkasta tähän hulppean isoon tilaan samalla kun siihen puhkaistiin uusi oviaukko tuvasta.

Neljän neliön keittiössä mahtui kokkaamaan hyvin suuremmallekin porukalle, tiskaamaan käsin, säilömään ja leipomaan esimerkiksi sadalle hengelle hääkakun muun ruoanlaiton lomassa. Keittiönä tila oli hämyisä, sillä ulko-oven ikkuna aukeaa itään ja aamun jälkeen siihen ei paista aurinko suoraan. Tämän vuoksi keittiöön viritettiin ensin aurinkosähköllä ja vuosikymmeniä sen jälkeen verkkosähköllä toimivat lamput.

Uusi oviaukko tuvasta keittiöön suljettiin tarvittaessa painavalla verholla, joka piti ruoan käryn pois muusta tuvasta. Verho oli ratkaisuna äärimmäisen toimiva; se eristi käryn, mutta ei vaatinut tilaa, toisin kuin ovi olisi tehnyt.

Keittokomero kaupungissa
Tämän kirjoituksen kuvassa keittiö on juuri ennen purkutöiden alkua. Tässä keittiön versiossa matalat alakaapit on korvattu Ikean keittiölaatikostoilla, joiden sisälle mahtui uskomaton määrä tavaraa. Yksinäisen kattilakaapin vierestä on liesi matkustanut jo aiemmin kaupunki kotiimme. Itseasiassa liesi ei päässyt juuri tilavampiin oloihin, sillä keittokomeromme strategiset mitat ovat 250 x 189 cm joka tekee siitä 4,7 m2 kokoisen. Toisaalta mökin neljä neliöinen keittiö oli vain keittiö, siinä ei koskaan ollut ruokailutila samassa, toisin kuin kaupunki kodissamme.

Vierashuone

Keittiön jälkeen tilasta piti tulla eteinen vaatekaappeineen, mutta kohtalo puuttui peliin. Nostimme aitan vanhan vuodesohvan sateensuojaan vanhaan keittiöön odottamaan uuden omistajan noutamista. Naureskelimme, että nyt meillä olisi ylimääräinen kammari vieraille. Ja niin kävi; saimme sohvalle vieraan. Oli ihanaa saada vieras, mutta harmillisesti emme olleet kerenneet siivoamaan tulimuurista tahroja.

Vieraamme nukkui vuodesohvalla jonka patjojen leveydet olivat 75 cm ja 65 cm, joten sohva ei auki levitettynä täyttänyt aivan koko lattiapinta-alaa. Tosin lattiapinta-alaa oli niin vähän, ettei sillä oikeasti tehnyt juuri mitään.

Vierashuoneena palvellessaan verhot, jotka keittiössä olivat estäneet ruoantuoksun liiallisen leviämisen tupaan, toimivat nyt pimennysverhoina ja estivät samalla vedon ikkunasta.

Sauna

Mökin alkuperäisestä saunasta ei ole jäljellä kuvia, mutta onneksi pääsin kuvaamaan saman aikakauden saman kokoista saunaa. Tässä saunassa ovi omaa suuremman lasin, kuin omamme. 

Saunan lauteet ovat yhdellä sivulla ja niitä vastapäätä on kiuas kuumavesiastioineen. Saunaan mahtuu mukavasti kolme aikuista tai nelihenkinen lapsiperhe.


Katsokaa minkä havainnon tein saunassa: siellä on ylälauteen tukipuu laudetta reilusti pidempi. Ylälauteen kaveriksi voi nostaa keskilauteen ja näin aikaan saada leveän vierassängyn. Samanlainen ratkaisu oli kuulemma myös meidän saunassamme. Eli nyt kun huone toimi juhannuksena vierashuoneena oli se tavallaan palannut takaisin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.


Suomessa on ryhdytty taas tekemään pieniä omakotitaloja ja miksikäs ei. Meillä on kansana runsaasti kokemusta pienissä neliöissä asumista kesämökeillä. Meillä on runsaasti valmiita ratkaisuja ja olemme tottuneet elämään vaatimattoman kokoisissa asumuksissa. Ulkomaisilla Tiny house-liikkeillä on meille vain vähän uutta annettavaa. Niiltä voimme lainata ideat liikuteltaviin koteihin, mutta kesämökkimäisessä asumisessa olemme heitä osaamisessa edellä.

30.6.2017

Puolivuosikatsaus

Vuoden alussa kerroimme mistä aiomme kirjoittaa pääosin vapaa-ajan asunnollamme viettämästä elämästä kertovassa blogissa. Lupasimme kirjoittaa pienimuotoisesta omavaraisuudestamme, nikkaroinnista sisältäen erilaisia kunnostus ja remonttihankkeita. Lisäksi olemme kertoneet niistä lapsiperheen asioista, jotka ovat linkittyneet blogin aiheisiin.


Aloitetaan siis alusta: Joulukuussa kerroimme odotuksesta, laskettu aika oli tammikuussa, mutta pienokainen odotti syntymäänsä helmikuuhun saakka. Vasta huhtikuussa päivitimme blogiin pojan syntymän. Tämä kertoo osaltaan siitä, miten olen tuuminut somen asemaa vauvan elämässä. Esikoisen aikaan tämmöisiä ei tarvinnut pähkäillä. Minulla oli alkuun asiasta tiukempi mielipide, mutta keskustelut esikoisen kanssa ovat saaneet kantani lievenemään. Luonnollisestikin Kajn suhtautuminen asiaan painaa erittäin paljon.


Tällä hetkellä meillä on ollut niukasti blogin aiheisiin liittyen vauvasta kirjoitettavaa. Olemme bloganneet erilaisista tavoista kantaa lasta. Meillä on ollut käytössä trikooliina ja kietaisuristi 2 josta olemme siirtyneet Ergo-kantoreppuun. Seuraavaksi aiomme kokeilla Slipooveri-sidontaa kantoliinalla.

Kantamisen lisäksi olemme kertoneet syistämme pyrkiä käyttämään mahdollisimman paljon kestovaippoja kirjoituksessa, jossa esiteltiin kestovaippojen imujen kuivausteline. Kestovaippailu jatkuu edelleen ja kestot ovat nykyisin käytössä reissussakin. Ainoastaan öisin käytämme kertakäyttövaippoja ja tavoitteena on löytää yöksi sopiva kestovaippayhdistelmä ja päästä kokonaan kertakäyttövaipoista eroon.

Aloimme säästämään raskauden loppuvaiheilla. Tarkoituksena olisi se, ettei pienen tarvitsisi mennä hoitoon aivan heti. Julkaisimme tammikuussa säästötavoitteemme 1 378 € per nenä. Ja kyllä, olemme saaneet rahaa tavoitteen mukaisen määrän säästöön. Rehellisyyden nimissä tuo valitsemani tapa säästää ei sopinut itselleni. Joka viikko eri summa säästöön, se ei vain ole juttuni. Tasasummalla homma toimii itselläni paremmin.


Omenapuusuunnitelmat ovat näkyneet blogissa alkuvuoden aikana. Olemme tällä hetkellä jäljessä pihahommissa, joten saa nähdä kerkeämmekö tänä vuonna istuttamaan puita. Olen aika pettynyt tilanteeseen, mutta minkäs teet. Pihaa pitää myllätä ensin auki, että sen saa sitten kiinni ja sen lisäksi pihasuunnitelma elää sellaista vauhtia, etteivät omenapuiden paikat pysy menossa mukana.

Nikkarointi juttuja on ollut mukavasti: Lavakaulusten käsittely,  tiiligrillin esittely, se aiemmin mainittu kestovaippojen kuivausteline ja sitten kaksi videota, roskakatoksen pohjan valaminen sekä Kotiliesi 30 puuhellan kunnostus. Blogissa oli myös nikkarointi aiheeseen kevyesti liittyvä kirjoitus siitä miten katukiveystä tehtiin Lontoossa.


Kirjoja on käsitelty nyt todella paljon. Luin raskauden aikana paljon ja se näkyi viiveellä blogissa. Kantamiseen liittyvissä kirjoituksissa oli lainauksia kirjoista, joita luin. Niiden lisäksi esittelin pikkuisen kummisedän lainaaman todella kattavan kirjan omenoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Lisäksi esittelin saamiani kirjoja postauksissa Omasta maasta, Tomaatti! -kirja, Unelman omavaraisuudesta ja Elinvoimaa puista. Nyt lukemisvauhtini on hidastunut, joten uusia kirjaesittelyitä tulee aiempaa hitaampaa tahtiin.



Ensimmäisen raskauden aikana uskoin, kun minulle kerrottiin että lievä vastenmielisyyteni ruokaa kohtaan odotusaikana johtuu kehokriisistä ja nuoresta iästäni, koetin kuulemma piilotella raskautta. Nyt toisen odotuksen ajan olotila oli identtinen. Tämän vuoksi oletin odottavani toista tytärtä. Ruoka siis ei uponnut, saatoin joko kokata tai syödä, mutta molemmat yhtäaikaa oli poissuljettu vaihtoehto. Tämän vuoksi ruokablogi Tsajut vietti hiljaiselämää. Pienokaisen synnyttyä se on taas herännyt eloon. Siellä on esimerkiksi peruna-tunnisteen alla paljon ohjeita jotka sopivat tämänkin blogin teemaan.

Blogeissa esiintyneet videot on linkattu tänne YouTube-kanavaltamme. Sinne on tarkoitus tehdä lisää videoita, mutta se on kiire järjestyksessämme loppupäässä. Videot tuntuvat vielä vähän vierailta, mutta asia muuttunee kun niitä saa enemmän tehtyä.

Näillä kahdella blogilla on yhteinen Instagram-tili, joka päivittyy paitsi uusimpien blogipostausten kuvilla niin myös arkisilla kuvilla.



Kesän ajan blogi on hiljaisempi ja palaa tuttuun vähintään kirjoitus viikossa tahtiin syksyllä. Syksylle on tulossa kirjoituksia tehoneliöistä eli ahtaasti asumisesta, lapsiperheen arki alkaa näkyä blogissa aiempaa enemmän ja aion esitellä mitä kaikkea olemme remontoineet. Kirjapino lupaa teille muutamia kirjaesittelyjä ja muutenkin kesä on saanut minut näkemään lukuisia uusia asioita, joista kirjoittaa. Mutta sitä ennen täytyy elää, kokea ja kokeilla, jotta on mistä kirjoittaa :)

Kuulisin mieluusti mielipiteesi kuluneesta puolesta vuodesta tässä blogissa; mikä oli hyvää ja mikä kaipaisi vielä parantamista.


17.6.2017

Sadeveden keruutynnyri

sadevesitynnyri

Viljelemme eli tarvitsemme vettä. Aina kasteluletku ei ole paras vaihtoehto, vesijohtovesi ei ole ilmaista tai sitä ei ole lainkaan saatavilla. Kaivosta tai järvestä pumpattu vesi vaatii pumpun ja pumpulle energiaa. Joskus vanhanaikainen sadeveden keruutynnyri on helpoin keino. Ongelmaksi muodostuu se, että pienikin katto kerää sateella hurjan määrän vettä. Kaikki se vesi ei mahdu tynnyriin, vaan valuu tynnyrin reunoja pitkin maahan.

Haluamme siis osan vedestä talteen ja loput siististi sadevesikaivoon. Keksimämme ratkaisu on toimiva, mutta ei väriensä puolesta esteettisin. Näin se menee, kun nikkaroi omista nurkista löytyvistä tarvikkeista. Mutta käydään asiaan. 

Tynnyristä ja laastipaljusta koostuva vedenkeruuyksikkömme kerää tynnyrillisen vettä. Loppu vesi valuu tynnyrin reunojen yli paljuun, josta se jatkaa matkaansa sadevesikaivoon. Kun vettä sataa runsaasti, vaihtaa se samalla tynnyrissä olevaa vettä.  Ja mikä parasta, koko rakennelma on nopea purkaa, kun sitä ei tarvita.
sadevesitynnyri
Oheisesta kollaasista näkee sadeveden keruutynnyrin rakenteen helposti.

Vedenkeruu sadevesikaivojen toimintaa estämättä


Vesitynnyri
Iso laastipalju
Laudan palasia
Kiviä
Ketju

Leikkaa laastipaljun pohjaan n. 10 cm halkaisijaltaan oleva reikä.
Reunusta suurilla kivillä sadevesikaivon suuaukko.
Aseta kivien päälle laastipalju.
Aseta laastipaljun reiän ympärille laudan palaset.
Nosta sadevesitynnyri lautojen päälle.
Kiinnitä ketju räystääseen ja laita se roikkumaan niin, että se tulee tynnyrin sisään.
Ketjun tarkoitus on ohjata vesi roiskumatta tynnyriin.

Vedenkeruu

Vesitynnyri maastoutuu maisemaan pikkuhiljaa. Sen räväkät värit jäävät ruusun vihreyden taakse ja toiselta puolelta sen tulee peittämään roskakatos. Tämäkin nurkka on meillä kovasti työn alla. Roskakatos nousee ajallaan ja villiintyneet ruusut on pakko nostaa ylös ja istuttaa uudelleen. Ei suinkaan ruusujen vuoksi, vaan korkealla olevan maan vuoksi. Emme halua pitää näin korkeaa multakasaa ja rehevää kasvustoa aivan seinän vieressä.

Jonain päivänä tässä pihamme ehkä kuumimmassa sopessa, on enemmän istutuksia, jotka kaipaavat sadevesitynnyrin palveluksia. Siihen saakka päärynäpuu ja kasvulaatikot ovat tämän kulmauksen suurimmat veden tarvitsijat.


LISÄYS: suosittelen tynnyrin suuaukon suojaksi napakasti kiinnitettyä verkkoa. Verkko estää roskien, hyönteisten, eläinten ja lasten päätymisen tynnyriin.

13.6.2017

Kestokuukautissuojat


Lapsen syntymää seuraa monia asioita. Näistä asioista epämiellyttävin oli muovinen, hautova tunne housuissa. Odotusaikana mietin, miksi edelliseltä kerralta oli jäänyt niin epämiellyttävät muistikuvat jälkivuodosta, nyt ei tarvitse miettiä. Hommasta tekee epämiellyttävän ne valkaistut kemikaalipötkylät, joiden kanssa joutuu elämään.

Toki siteet ovat kehittyneet hurjasti 90-luvusta. Voisin kertoa niistä sellaisia tarinoita ettette uskoisikaan, ellette ole eläneet kyseistä aikakautta. Mutta edes nämä ohuen ohuet siivekkeelliset siteet eivät saaneet oloani mukavaksi ja freesiksi. Lopulta aloin saamaan lieviä iho-oireita kuukautissuojista.

Käännyin asiassa ystävättäreni puoleen, jolla yleensä on aina ratkaisu ongelmiini. Näin oli tälläkin kertaa. Vastaus oli Onnikas, pieni suomalainen yritys. Ystävättäreni mukaan heidän tuotteensa ovat laadukkaita ja kestositeiden malli toimiva. Vaikka jälkivuoto oli tässä vaiheessa ohi, en halunnut aivan heti ottaa riskiä, että joutuisin käyttämään kertakäyttöisiä suojia. Tilasin Onnikkaalta paketin, jonka avulla pääsee kokeilemaan eri kokoisia kestositeitä.


Onnikkaan kokeilupaketti on kokonaisuudessaan ylimmässä kuvassa. 

Kestositeiden superkokeilupaketti

pikkuhousunsuoja
päiväside
yöside 
superside

Kankaaksi valitsin myyryn herukat ja väriksi ruosteen.

Pikkuinen pettymys iski, kun luin siteiden pesuohjeita, niiden kanssa ei saa käyttää etikkaa huuhteluaineena. Meillä ainoa käytössä oleva huuhteluaine on etikka. Sitä menee kaikkiin kirjopyykkikoneellisiin.

Sappisaippua on myös kuulunut pesuainevalikoimaamme yli kymmenen vuotta eli ainoastaan etikan kohdalla joudumme omaksumaan uusia toimintatapoja.


Olen niin pidättäytyväinen, etten aio jakaa enempää käyttökokemuksia täällä. Mutta rehellisesti sanottuna, homma ei voi olla pahempaa kuin kertakäyttöisten suojien kanssa. Ne vain ovat inhoja. Ja tiedättekö, kun ensin viikkokaupalla hautoo itseään niissä kertakäyttöisissä inhotuksissa, niin saa kummasti intoa pitää pienokainen mahdollisuuksien mukaan kestovaipoissa. Hommaan sai niin sanotusti omakohtaisen perstuntuman.


Kun kerran lähdin päivittämään kuukautissuojia, niin kävin hakemassa Ruohonjuuresta ikivanhalle kuukautiskupilleni seuraajan. Lunette toimi loistavasti ikuisuuden, kunnes hukkui muutossa. Päätin pysyä samassa, hyväksi havaitussa merkissä. Kaupassa olin hämmentynyt; nykyisin kuppeja saa vaikka ja missä väreissä. Silloin dinosaurusten aikaan kun edellisen hankin, oli ainoa vaihtoehto kuminvärinen. Siis semmoinen väri kuin tuttipullon imuosassa. Tai ainakin semmoinen kuin niissä oli ennen vanhaan. Pitäisiköhän minun joko opetella värien nimet tai päivittää tietoni myös tuttipulloista?


Kuukuppi on arvokkaampi kuin side- tai tamponipaketti, mutta sitä käyttää vuosia. Käytön opettelu vei silloin joskus muutaman hetken, mutta homma on siistimpää ja nopeampaa kuin tamponien kanssa. Ja ehdottomasti tuoksuttomampaa kuin siteiden kanssa. Kuukupin kanssa voi uida, pomppia, hillua alasti ja mitä vain keksii kuukautissuojalta haluta. Se on aivan loistava kapine.

Ammoisina aikoinan ennen Facebookkia oli netissä mainio keskustelufoorumi Kuukuppikunta, jossa käsiteltiin erilaisia kestosuojia ja kaikkea aiheen vierestä. Sen vanhoja kirjoituksia pääsee edelleen lukemaan osoitteesta http://kuukuppikommuuni.foorumi.eu/index.php Vaikka fb on tuonut mukanaan paljon hyvää, kaipaan silti joskus vanhaa aikaa keskustelufoorumeineen. Kuukuppikunta oli mitä mainioin paikka hankkia tietoa.



Suosittelen lämpimästi tutustumaan kestosuojiin. En kykene uskomaan, että runsaasti erilaisia kemikaaleja sisältävät suojat ovat kenellekään hyväksi. Ainakin ne rasittavat luontoa kohtuuttomasti. Lisäksi kestosuojat eivät lopu kesken, ne pitää ainoastaan muistaa pitää saatavilla silloin, kun niitä tarvitaan. 

Kestovaipoista kirjoitin aiemmin, kun esittelin niille nikkaroimamme kuivaustelineen. Kyseisessä kirjoituksessa on useampi seikka, jotka puoltavat kertakäyttöisistä suojista ja vaipoista siirtymistä kestosuojiin ja -vaippoihin.

2.6.2017

Elinvoimaa puista, Sinikka Piippo

Sain luettavakseni Sinikka Piipon Elinvoimaa puista, terveyttä mielelle ja keholle -kirjan kustantajalta.


Villiyrtti-innostus on jatkunut pitkään ja moni villiyrttien perusasia alkaa olla asiaan vihkiytyneillä hyvin hanskassa. Seuraava vaihe luonnonkavien hyödyntämisessä on luonnollisesti puut. Puita ei koske jokamiehen oikeudet kuten monia muita villikasveja eli niiden hyödyntämiseen tarvitsee maanomistajan luvan. 

Puiden hyödyntämisestä ruoka- ja rohtokäytössä oppii äärettömän paljon Sinikka Piipon kirjan avulla. 


Kirjan rakenne


Elinvoimaa puista on tietokirja, se on saanut Suomen tietokirjailijat ry:ltä apurahan ja tämä näkyy paitsi kirjan laadussa, myös sen tietokirjamaisessa rakenteessa. Sisällysluettelo jakaa kirjan esipuheen ja johdannon kautta metsä ja terveys osaan, jossa on yleisemmin kerrottu metsien ja puiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista.

Puiden osien kerääminen osa antaa keruuohjeet ja kertoo mitä osia puista voi hyödyntää, sekä kertaa jokamiehen oikeudet. Puiden osien säilöntä on luonnollinen jatko edeltäneeseen osa. Siinä käydään läpi kuivaamista, fermentointia ja pakastamista.

Puut ruokana, juomana ja rohtona osa kertoo käyttökohteet ja valmistusohjeet. Ja sitä seuraa kirjan tärkein osa; varoitukset. Avauskappale kuuluu seuraavasti: "Kasvien sisältämät aineet eivät ole kaikki hyödyllisiä ihmiselle, vaan ne saattavat  olla jopa haitallisia. Epämiellyttäviä sivuvaikutuksia voivat olla allergiat, ihottumat, ripuli, pahoinvointi, sydän- ja keskushermosto-oireet, päänsärky, verenpaineen nousu tai lasku, munuaiskivet ja pidemmällä aikavälillä muunmuassa maksakasvaimet." Teksti jatkuu kertomalla millä puilla voi olla minkäkinlaisia haittavaikutuksia.

Varoitusten jälkeen päästään asiaan ja Suomen terveellisimmät puut osassa esitellään puut omissa luvuissaan. Kirjan viimeisenä osana on liitteet, joista löytyy puiden vaikuttavat aineet ja puiden ainesosataulukko, lyhenteet ja selitykset, sanasto, kirjallisuus ja hakemisto.


Ulkonäkö


Kirja näyttää siltä mitä se on; tietolähteeltä. Kirja on täynnä tekstiä ja se on kuvitettu hyvin maltillisesti. Erilaiset infolaatikot nostavat esille tärkeitä asioita. Infolaatikoissa esitellään esimerkiksi puiden osat, joita hyödynnetään. Lisäksi jokaisen esitellyn puun kohdalla on omassa laatikossaan ainesosaluettelo ja muutama resepti.


Paras tapa lukea ja oppia kirja


Tämä kirja on täyttä asiaa kannesta kanteen ja se saattaa tietomääränsä ja kielensä vuoksi vaikuttaa ensilukemalta hivenen raskaalta. Tästä huolimatta kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjaan kannattaa tutustua pienissä osissa, rauhassa. Tämän kirjan kohdalla suosittelen ensin kysymään itseltä, mitä haluaa ensimmäisenä tietää. Jos haluat tietää, mihin kotipihan vaahteraa voi hyödyntää, niin lue ensin sitä käsittelevä luku. Tai jos olet kiinnostunut kirjan resepteistä, niin selaa puiden esittelyt läpi ja silmäile pienissä laatikoissa olevat ohjeet läpi. Toisin sanoen lähde purkamaan tätä tietojättiläistä muren kerrallaan. Tähän kirjaan ei heti kyllästy, vaan se jaksaa koukuttaa kerta toisensa jälkeen tarjoamalla aina vain uusia tietoja.


Mitä lukija saa?

Tämä teos on ratkaisu moniin kysymyksiin, joista kaikkia ei edes osaa kysyä. Kirja avaa silmät niille monille eri tavoille, miten voimme puista hyötyä. Sen lisäksi se antaa tietoa eri puulajeista, niiden historiasta sekä rohto ja ruokakäytöstä. Tämä puolestaan saa lukijan arvostamaan aivan tavallisia puita uudella tavalla. Kirjan jälkeen havahtuu siihen, että puut eivät ole vain puita, vaan niissä on vähemmän tunnettu puoli, joka antaa paljon sille, joka siihen perehtyy.

Miksi tämä kirja?


En ole aiemmin törmännyt tämän kaltaiseen kirjaan. Ensinnäkin kirja on puista ja niiden käytöstä. Se ei vain sivumennen esittele erilaisia puita vaan paneutuu vain ja ainoastaan niihin. Toisekseen kirja on tietokirja, se ei ole kevyt lifestyle-kirja, eikä sitä ole kasattu nopeasti ja heppoisasti nyt kuumana käyvään villiyrtti-buumiin. Kolmanneksi tämä kirja menee aiheeseen syvälle. Jos haluat hyllyysi vain yhden kirjan, niin se on tämä (tosin en tiedä muita vastaavia vain puista kertovia kirjoja).

Kirjan esittelemät reseptit poikkeavat edukseen muista kirjoista; ne eivät ole monista kirjoista tuttuja vaan uusia. Lisäksi tämä kirja antaa vastauksen esimerkiksi kysymykseen, paljonko pajunkuorta laitetaan kuivattuna tai tuoreena kuumeisen tulehdus- ja vilustumissairauden hoitoon tarkoitettuun keitteeseen ja mitkä pajulajeista soveltuvat siihen parhaiten.

Omenan ainesosaluettelo

FT Sinikka Piippo on kasvitieteen professori. Tämä ei ole hänen ensimmäinen kirjansa ja se näkyy jäljessä: tämä on priimaa. Olen edelleen hyvin vaikuttunut. Samoin on käynyt useammalle tutulle, jotka ovat selanneet kirjaa luonani, he ovat ostaneet omansa. Nämä ihmiset käyttävät yleensä kirjastoa ja huolivat hyllyynsä vain harvoja, valittuja teoksia.

Tutustu kirjaan ja ole valmis vaikuttumaan :)



Elinvoimaa puista, Sinikka Piippo, Minerva 
Kirja on saatu kustantajalta