1.1.2017

Sähköpula?

Joskus, kun miettii erilaisia asioita, tulee hassu olo. Otetaan esimerkiksi sähkö, siis se asia, jota tulee seinän töpseleistä rajattomasti, kunhan muistaa maksaa laskun. En ole koskaan joutunut kärsimään pitkistä sähkökatkoista, kiitos seutujen, joissa olen asunut. Viime kesänä myräkkä katkoi mökiltä sähköt ja kun soittelin mökkiporukalle, olivat he innoissaan kokkaamassa kaasuliedellä, latailemassa älyvempaimiaan aurinkosähköllä ja kaivamassa aggregaattia esille jääkaapin viilentämistä varten.


Sähköä siis on ja ainoastaan maaseutu kärsii satunnaisista katkoista myrskyjen ja vastaavien vuoksi. Vai onko se sittenkään niin? Ajatukset sähkön riittävyydestä eivät ole pelkkää foliohattuilua, sillä Huoltovarmuusneuvosto on huolissaan sähkötehon riittävyydestä Suomessa. Kotimainen sähköntuotanto on riskirajoilla.

Voima & Käyttö, Suomen konepäällystöliiton julkaisu 11-12/2016 uutisoi Huoltovarmuusneuvoston käsitelleen sähkötehon riittävyyttä 14.11.2016. Lehden julkaisemassa artikkelissa kerrotaan:

"Kulutushuipun aikaisen sähkönkulutuksen voidaan tulevalla talvikaudella arvioida olevan 3 400 MW suurempi kuin käytettävissä oleva tuotanokapasiteetti. Suomi on siis etenkin huippukulutuksen aikana riippuvainen sähkön tuonnista. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat toistaiseksi varmistaneet sähkötehon riittävyyden Suomessa. On kuitenkin mahdollista, että tuotanto- tai siirtokapasiteetin merkittävät häiriöt huippukysynnän aikana johtavat väliaikaiseen tehovajeeseen. Tämä voisi merkitä tilapäisiä sähkönkulutuksen rajoituksia osalle sähkönkäyttäjistä."

Kun mietitään mietitään sähkön saatavuuden olevan perusedellytys yhteiskuntamme kriittisille toiminnoille (vesi-,  jäte- ja elintarvikehuolto, pankit, maksuliikenne, liikenne, polttoainehuolto, tele- ja tietoliikenne, lämmitys, päiväkodit, koulut, sairaalat, terveyskeskukset, maatalous, pelastus- ja turvallisuustoimi), niin omat ongelmat kahvinkeitossa sähkökatkon aikana tuntuvat pieniltä.


Muutamia vuosi sitten mökillä oli edellisen kerran isompi myrsky, joka sai tämänkesäistä laajempaa tuhoa aikaan. Äitini oli tuolloin yksin mökillä. Ja mikäs siellä oli ollessa sähkökatkon alussa. Arki sujui aurinkosähkön, kaasun ja aggregaatin kanssa hyvin tavalliseen tapaan. Valitettavasti hänen piti poistua sähkökatkon aikaan mökiltä ja ajaa autolla. Ensin katosi puhelimesta kuuluvuus, kun linkkimastojen akut loppuivat, ja seuraavaksi hän sai jännittää riittikö autossa bensa, sillä bensa-asemien pumput toimivat sähköllä ja sähkökatkon aikaan niistä ei saanut polttoainetta.

Ei siinä mitään, ettei äiti päässyt soittamaan meille muutamaan päivään, mutta entä jos hän olisikin kaivannut apua? Pelastusjoukkoja on vaikeampi hälyttää paikalle ilman puhelinta ja nettiä. Aikanaan, sähkökatkon päätyttyä, elämä alkoi palautua ennalleen. Mutta ainakaan tuolloin linkkimastot eivät ampaisseet heti täyteen toimintaansa ja bensa-asemilla riitti kuulemma jonoa, enkä tiedä riittikö kaikille halukkaille bensaa.

Voima & Käyttö -lehti kertoi Huoltovarmuusneuvoston pj:n Ole Johansson antavan asiasta tarvittaessa lisätietoja, mutta tyydyin Googleen, joka kertoi Iltasanomien tehneen aiheesta jutun 16.11.2016

Ruutukaappaus, Iltasanomat 16.11.-16
En muista mitä tein loppiaisen jälkeisenä torstaina, mutta muistan hyvin mitä teimme loppiaisena. Olimme puunkaatohommissa ja pakkasta oli 28 miinusastetta. Jouduimme lounastamaan saunassa, koska ulkoilman kylmyys oli niin hurja. Tuolloin olimme onnellisia puusaunasta ja sähköllä toimivasta keittolevystä, jolla saimme keiton kuumennettua.

Mutta takaisin aiheeseen eli loppiaista seuranneeseen torstaihin ja siihen onneen, joka meillä suomalaisilla oli.  Iltasanomat kertoo Ole Johanssonin haastattelussa: "Tuontikapasiteetti oli täysin käytössä. Siirtoyhteydet ulkomailta ja kotimaiset voimalat toimivat häiriöittä. Kriisiltä vältyttiin täpärästi."ja lohduttaa meitä samalla tiedolla: "Tosin jäljellä oli vielä 300 megawatin edestä tehoreservikapasiteettia."Mikä ei ole paljoa, kun päivän sähkönkulutuksen tuntikeskiteho oli 14 900 MW ja oma tuotantomme siitä oli 10 700 MW.

Ja se tuonti, me saimme onneksi tammikuussa ostettua sähköä, naapureilla oli sitä yli oman tarpeen ja he olivat halukkaita sitä myymään, mutta kumpikaan seikka ei ole itsestään selvyys. Johansson kommentoi tätäkin asiaa: "Johansson muistuttaa, ettei sähkön tuonti paukkupakkasilla ole mikään itsestään selvyys. Maat, joista tuomme sähköä, eli Ruotsi, Venäjä ja Viro ovat ilmastollisesti samalla vyöhykkeellä kuin me. Sielläkin on yleensä kylmä, kun meillä on kylmä, jolloin olemme ikään kuin samassa veneessä. Tämäkin lisää huolta."

 Tuuli- ja aurinkosähkö ovat kannatettavia asioita, mutta valitettavasti ne eivät toimi tehokkaasti kulutushuippujemme aikana: "Esimerkiksi viime talven kulutushuipun aikana Suomen tuulivoimatuotanto oli käytännössä nolla."




Fingridin lehden blogissa otetaan sähköpulaan kantaa ja luvataan sähkön riittävän, jos vain tekniikka toimii. Tilanteeseen odotetaan helpotusta 2018 Olkiluodon kolmannen yksikön myötä. Postauksessa otetaan myös Iltasanomien artikkelin tapaan kantaa uusiutuviin energianlähteisiin: "Tu­le­vai­suu­den pääosin uusiu­tu­vaan ener­gi­aan pe­rus­tu­vas­sa järjes­telmässä huol­to­var­muut­ta pitää ar­vioi­da ai­van uu­des­ta näkökul­mas­ta. Ko­tien ja teol­li­suu­den pitää saa­da sähköä sil­loin­kin, kun ei tuu­le eikä au­rin­ko pais­ta. Ajan myötä vii­saat in­sinöörit rat­kai­se­vat sähkön va­ras­toin­nin on­gel­man, jol­loin sähkömark­ki­nat ja huol­to­var­muus siir­tyvät uu­del­le ai­ka­kau­del­le. Mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti se päivä ei ole vielä tänään."

 Mikäli uteliaisuutesi heräsi, voit käydä Fingridin sivuilta katsomassa, mikä on Suomen voimajärjestelmän tila tällä hetkellä.

Fingridin sivuilta löytyi myös oheinen, kolmivaiheinen toimintaohje tehopulaan:

Ruutukaappaus; http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman-tila/Sivut/Toiminta-tehopulassa.aspx

Miten tehopula, etenkin vakava tehopula, näyttäytyisi minulle? Uskoisin harmittelevani muutakin kuin toimimatonta leivänpaahdinta. Mikäli sähkönjakelua rajoitettaisiin, niin mikäs minun olisi ollessa; lisää vaatetta niskaan, puskapissille kaupungissa ja kylmää pöperöä naamaan. Mutta minulla on isovanhempia, isotätejä ja -setiä, joiden selviytyminen yksin sähköttä ei olisikaan niin helppoa.

Ja pidempään jatkuessa sähkönsäännöstely tai sähkökatko aiheuttaisi muutakin harmia: kotivara suositellaan nykyisin mitoitettavaksi 72 tunniksi eli kolmeksi vuorokaudeksi. Valitettavasti kaikilla ei ole sitäkään. Kolme päivää on lyhyt aika ja jos sähköissä on häiriötä, on häiriöitä myös maksuliikenteessä, ja eivät ne kaupatkaan saa myytyä mitään ulos ilman sähköä. Ja paljonko siellä olisi nälkäisille massoille myytävää, sen jälkeen, kun kaikki kylmäsäilytystä vaativat tuotteet ovat poissa laskuista?

Mitä sitten voi tehdä? Me kaikki voimme osaltamme säästää sähköä, se on aina ekologinen vaihtoehto. Lisäksi kotivara kannattaa pitää kunnossa. Oma tilanne kannattaa kartoittaa; kaikilla ei ole mahdollisuutta niin laajaan varautumiseen, kuin äidilläni mökillä, mutta aina voi olla omatoiminen ja miettiä miten selviäisi mahdollisesta häiriötilanteesta. Ja kaikista tärkeintä, mikäli häiriö tulee, on miettiä ketkä kaikki kaipaavat apuasi. Jo avuntarjoaminen ja tietoisuus siitä, että sitä on tarvittaessa saatavilla, saattaa tehdä lähimmäisen olon paremmaksi.

Kirjoitin aiemmin aurinkosähköluennosta jolla olin, ja kirjoitus löytyy täältä -> Aurinkosähkö, luennolla käsiteltiin erilaisia aurinkosähköjärjestelmiä. Verkkoon kytkettty aurinkosähköjärjestelmä ei toimi, jos verkossa on häiriö eli siitä ei ole apua silloin, kun sähkönjakelussa on ongelmia.

4 kommenttia:

  1. Kun olin nuori aikuinen eli 70-luvun loppupuolella oli energiasta puutetta ilmeisesti kun oli muistaakseni jotain parin tunnin taukoja sähkössä...muistan vaan, että piti energiaa säästää... Nykyajassa meillä oli pari vuotta sitten kahden vuorokauden sähkökatko...kyllähän se täällä meni kun on puulämmitys ja puuhella käytettävissä...mutta monella muulla voisi tulla vilu ja pitäisi siirtyä kylmään ruokaan...saa olla kyllä kiitollinen puu-uuneista ja puuhellasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puulämmitys ja -hella olisivat näppäriä olemassa. Onhan niissä oma hommansa, mutta ne palkitsevat monin tavoin :)

      Poista
  2. Välillä mietin, että mitä tarvittaisiin että Suomen yleinen mielipideilmasto muuttuisi varautumisen suhteen? Suurin osa taitaa pitää sitä yhäkin hölynpölynä. Itse pidän sitä viisautena eikä perus varautuminen maksa mielestäni maltaita, eli se ei haittaisi paljoakaan jos varautuisi "turhaan". Esimerkiksi kotivara on harvoin oikeasti turha. Oma tilanteeni on moneen verrattuna aika hyvä (käsipumppu,puulämmitys,kellari,osittainen oma ruokavaranto, yms) mutta paljon mielestäni olisi vielä parannettavaa. Kaupungissa asuville ystävilleni suosittelen aina kotivaraa, veivattavaa radio/taskulamppua/laturia, trangiaa polttoaineineen sekä kokoontaitettavia vesikanistereita (+mahdollisesti tietoa lähimmästä lähteestä) että polkupyörää.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista ja tärkeää asiaa! Meilläkin jonkinlainen kotivara löytyy, mutta parannettavaa kyllä vielä olisi.

    VastaaPoista