27.2.2017

Lakritsikasvi

Törmäsin viime keväänä Ruotsissa Lakritsifestivaaleilla lakritsikasviin ja olen siitä asti haaveillut sitä omaan kokoelmaani. Tänä keväänä huomasin Hyötykasviyhdistyksen myyvän sen siemeniä ja sain tutun lupautumaan esikasvattajaksi. Nyt siis jännitetään onko meillä kolmenvuoden kuluttua omia lakritsinjuuria kerättäväksi asti.



Lakritsikasvi (Glycyrrhiza glabra) [Licorice root] on monivuotinen hernekasveihin kuuluva kasvi. Se on kotoisin Lähi-Idästä ja Kaakkois-Euroopasta.

Kasvatus: Lakritsi kaipaa esikasvatusta maalis-huhtikuussa. Siemenet hyötyvät yön yli liottamisesta. Siemeniä ei peitetä, sillä kasvi itää valossa. Kylvös ei saa olla märkä ja tiivis. Kasvi itää epätasaisesti ja hitaasti yli kahden viikon aikana viileässä n. 5-10 asteessa. Luonnossa lakritsi suosii avoimia, hiekkaisia paikkoja meren lähellä.

Talvetus: Kasvi on kylmänarka kestäen vain n. -15 asteen lämpötilan. Hyötykasviyhdistys suosittelee sen talvettamista kellarissa, mutta lakritsimessuilla kuulin useiden ruotsalaisten talvettavan sitä myös sisällä kasvivalon avulla.

Sato: Lakritsikasvista käytetään juuret. Juuret ovat käyttövalmiit yleensä kolmantena kasvukautena. Juuret eivät ole mustat, lakritsi-makseisen väri tulee lääkehiilestä. Juurista kasvaa suuremmat, kun kukat poistaa.

Käyttö: Lakritsikasvin juuriata tehdään makeisia ja sitä käytetään makeutusaineena. Juurta voi myös pureskella sellaisenaan. Juuret voi kuivata. Myös lehdistä voi tehdä teetä.


Lakritsijuuren haihtuvista öljyistä glykyrritsiini on sokeria 50-100 kertaa makeampaa.


Lakritsijuureen yhdistetään monia terveyshyötyjä, mutta sitä ei missään tapauksessa tule käyttää raskauden tai imetyksen aikana. Lakritsinjuuri saattaa aiheuttaa keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen.

Ruohonjuuren sivuilla kerrotaan lakritsijuuren rohdoskäytöstä seuraavaa: 

Viranomaiskannanotto:  
Euroopassa rohdosalalla arvostetuimman viranomaisen eli Saksan lääkelaitoksen komissio E:n mukaan lakritsikasvi vaikuttaa antitussiivisesti (yskänärsytystä lievittävänä) ja ekspektoranttisesti (limaa irroittavasti). Sen käyttöaiheita ovat hengitysteiden tulehdukset ja myös mahatulehduksen lääkitseminen. Se toimii mietona laksatiivina. Komissio E:n monografian mukaan glykyrritsiiniä voidaan käyttää mahahaavan hoitoon 200-600 mg:n päiväannoksina. Käyttö olisi syytä rajoittaa 4-6 viikkoon, koska lakritsijuuri farmakologisina annoksina voi poistaa elimistöstä kaliumia. 

Lakritsin sanotaan sekä parantavan, että pahentavan syöpiä, auttavan anemiaan ja sen käyttö kielletään, jos kärsii erektiohäiriöistä. Marevan ja muut lääkitykset voivat ottaa nokkiinsa lakritsin juuren käytöstä, joten tämän rohdon kanssa on oltava varovainen. Lakritsiin lisäravinteena voi tutustua esimerkiksi ravintolisäwikissä.


Oheisessa taulussa lukee:

  • Limaa irrottava 
  • Tulehdusta rauhoittava 
  • Yskää rauhoittava 
  • Vähän vatsaa löysentävä 
  • Vähän rauhoittava 
  • Virtsan eritystä lisäävä 
  • Lisää syljen eritystä 
  • Mahakipua parantava 
  • Lievittää pahaa oloa 
  • Nostaa luonnollisesti verenpainetta 
  • Vähentää ruokahalua 


Paljon lakritsia päivässä voi aiheuttaa suola-ja nestetasapainohäiriöitä herkällä ihmisellä. Lakritsi voi myös aiheuttaa migreenikohtauksia ja korkeaa verenpainetta. Mikään ei ole hyväksi suurina annoksina.

Henriette Kress kertoi luennollaan lakritsinjuuren parantavan teen makua. Harvoilla juuri nostaa verenpainetta. Se vahvistaa keuhkoja ja lisämunuaista.


Kuvat lakritsikasvista ovat viime vuoden Ruotsin Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilta, jonne järjestäjä ja Viking Line olivat minut kutsuneet & kustantaneet. Lisätietoja ihanasta reissusta löytyy Tsajut-blogista.

Oheisessa videossa vilahtaa muiden herkkujen ohella tämä kyseinen lakritsikasvi.


25.2.2017

Ergo-kantoreppu

Vietämme aktiivista elämää: liikumme tuvan pihapiirissä, kesällä saarimökillä, matkaamme autolla ja julkisilla ja haluamme saada joskus kotona kädet vapaiksi.

Kantoliinan lisäksi vaihtoehtona kantamiseen ovat erilaiset ergonomiset kantoreput. Olemme vakavasti harkitsemassa jonkun repun hankkimista, kun lapsi saa ikää lisää. Toki kantoreppuihin saa vauvatukia, jotka mahdollistavat kantamisen jo aiemmin. Syy hankinnan lykkäämiseen on elämäntilanteessa ja säässä: emme usko repulle olevan vielä niin suurta käyttöä, että se kannattaisi nyt hankkia.

Kantorepussa kantaminen on yksinkertaisempaa kuin liinassa kantaminen. Reppu on malliltaan helpommin hahmotettava eikä se vaadi erityisiä sidoksia. Repun pukeminen ja lapsen siihen pujottaminen ovat yksinkertaisemman näköisiä kuin vastaavat toimet kantoliinan kanssa.

Ensin kantaja napsauttaa lantiovyön kiinni lanteilleen. Näin siis malleissa, joissa on lantiovyö. Sitten lapsi otetaan oikeaan asentoon omaa rintakehää vasten. Oikea asento tarkoittaa sammakkoasentoa, jossa lapsen jalat ovat koukussa. Repun paneeli nostetaan lapsen selän taakse ja kantaja nostaa olkaimet olkapäilleen. Sitten vain varmistetaan lapsen asento repussa; lapsen pepun tulee olla paneelin pohjalla eli lapsi ei saa leijua tyhjän päällä. Pepun tulee olla kunnolla repun peppupussissa. Lapsen polvien ja lonkkien tulee olla koukussa ja selän pyöreänä. Lopuksi kantaja kiristää rintaremmin sopivan napakaksi.

Kantorepussa lantiovyö tasaa kantajan taakkaa, samaan tapaan kuin tavararinkoissa. Mitä lähempänä kannettava paino on kantajaa, sen kevyempää sitä on kantaa.



Esikoisen kanssa saimme lainata rintareppua laivareissulle. Tyttö viihtyi hyvin repussa, mutta kuten kuvasta näkyy on se aivan tuskaa kannettavan fysiikalle. Vauvan selkä ja lonkat ovat tässä kovilla, jalat roikkuvat suorina ja ergonomiasta ei ole puhettakaan.


(Kannettaessa) Lapsi oppii tuntemaan vuorovaikutuskumppaninsa tasa-arvoisesta perspektiivistä käsin, minkä usein mainitaan olevan tärkeä kokemus. Luotettavan, läheisen henkilön tunteminen samalla fyysisesti lähellä itseään antaa mahdollisuuden tutkia ympäristöä käsin kosketeltavan turvalliselta pohjalta. Tunnelman ollessa tasapainoinen uudet asiat - tai vieraat ihmiset - menettävät tällöin mahdolliset epävarmuutta aiheuttavat tai jopa uhkaavat piirteensä.

....

Hoitavan henkilön kannettavana oleminen on lapselle paras mahdollinen lähtöasetelma ryhtyä innokkaana ja uteliaana tutustumaan vieraisiin ihmisiin tai uusiin esineisiin. Kyseessä on kuitenkin "pelkkä" edellytys, ei missään tapauksessa onnistumisen tae.... --Kokemattoman pikkuihmisen on ensin vain totuttava kovin moneen uuteen asiaan tässä maailmassa.--
s. 72

Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis




Vuorovaikutuksen ja kosketuksen keskeisyys: kaikki oleellinen aivojen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa toiseen, ja  viimeaikaisen tutkimuksen mukaan kosketuksella ja katseella on tässä aivan erityinen merkitys.

s.107 Jukka Mäkelä Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus (toim. Niemelä, Siltala, Tamminen)

18.2.2017

Omenapuusuunnitelmia 5


Lobon kanssa olen puolueellinen, se on parasta tunnustaa heti. Tätä omenaa kasvoi mummolan pihamaalla ja se maistui ihanalta kirpeinä syyspäivinä. Olen vuosien saatossa opettanut muutaman kollegan odottamaan Lobon satokautta vesi kielellä. 

Lobo on kanadalainen omenalajike. Tämä talviomena viihtyy kasvuvyöhykkeellä II ja varauksella sitä suositellaan myös vyöhykkeelle III. Lobo päästään korjaamaan lokakuussa ja se säilyy varastossa joulukuulle. Hyviä puolia Lobossa on se, ettei siitä tule kamalan isoa puuta ja se saavuttaa satoiän varhain. Valitettavasti se on altis ruvelle, syövälle ja muumiotaudille.

Omena oli maultaan raikas, pirteä, ei happoa ja siinä oli kiva suutuntuma. Itse rakastan Loboa, vaikka yleensä kaipaan syömäomeniini happoisuutta.



Zarin poimimme Prisman hedelmäosastolta ja se osoittautui hankalaksi tapaukseksi, sillä siitä ei tunnu olevan missään tietoa. Tietojen puutteen syynä lienee se, että se on melko uusi lajike ja tarkoitettu ammattiviljelyyn. Zari on ilmeisimmin Eurooppalaista alkuperää ja näin ollen se tuskin olisi ykkösvalinta III-vyöhykkeelle edes silloin, kun taimia alkaa saamaan kotipuutarhaankin.

Zari oli mukava syöntiomena, mutta muutoin se oli pettymys, se ei auta hankettamme eteenpäin. Jatkossa koetamme olla kaupassa tarkempia, kun hankimme kotimaisia omenoita tastingeihimme.

Omena oli mehukas,  raikas, rapea, makea ja siinä oli enemmän happoja kuin Lobossa,  lisäksi sen hedelmäliha oli keltaisempi kuin Lobossa.

*

Molemmat omenat olivat mukavan mehukkaita. Zari herätti vahvasti mielenkiintomme, mutta joudumme hylkäämään sen täysin. Loboa puolestaan haluan oksan johonkin perheomenapuuhun, sillä mikä voisi maistua paremmalta, kuin lapsuudesta tutut omenat?

Tämä oli maistelukauden 2016 viimeinen tasting, seuraavat maistelut ovat vuorossa kun kypsiä kotimaisia omenoita taas saa. Siihen saakka mietimme omenapuusuunnitelmiamme eri näkökulmasta. Ensi kuussa tarkastelen suunnitelmia teorian kautta ja kerron mitä haasteita suunnitelmassamme ehkä tulee olemaan. Huhtikuussa esittelen teille lempikirjani omenoista ja niiden kasvatuksesta ja sujautan postaukseen rautaisannoksen omenatietoutta. Tuo postaus tulee muistuttamaan blogin yhtä suosituimmista postauksista eli kirjoitusta kasvata ihanat tomaatit- tietoa tomaatin kasvattamisesta.

Kirjoitussarjan aiemmat osa löydät klikkaamalla numeroita: 1, 2, 3 ja 4.

11.2.2017

Kolmen lapsen äidin aina matkassa mukana -pussukka

Kirjoitin aiemmin pussukasta, jota pyrin aina pitämään mukanani. Pussukassa on mukana erilaisia asioita, jotka helpottavat arkea. Avattuani oman laukkuni sisällön maailmalle, kiinnostuin siitä, mitä kaikkea muut kuljettavat mukanaan.

Ystävättärelläni on kolme lasta, koululaisesta vauvaan. He liikkuvat arkisin pääasiassa autolla ja viettävät toimeliasta elämää treenaten ja ulkoillen. Ystävättärelläni on siis aivan erilainen elämäntilanne kuin minulla, mutta miten se näkyy laukun sisällössä?


  • 4 x välipalapatukka
  • 2 x lusikka
  • minigrip-pussi
  • särky- ja allergialääkkeet
  • heijastin
  • 2 x pieni LED-valo
  • nenäliinoja
  • rahaa
  • kuukautissuojia
  • pieni ea-pussi
  • hiuslenkki

Tiedän tämän pussukan olevan hätävara. Yleensä heillä kulkee matkassa jokaiselle oma juomapullo, enemmän purtavaa ja autossa on tietenkin paperirulla, laaja ensiapulaukku ja sen sellaiset.



Pieni ensiapupussi
  • desinfiointipyyhkeitä
  • laastareita
  • rakkolaastareita

Vaippalaukku
  • vaippoja
  • puhdistus- ja pesuaineita
  • puhdistuspyyhkeitä
Minulta puuttui omasta pussukastani lusikat, laastarit, lääkkeet, desinfiointipyyhkeet ja valo. Ystävättärelläni ei ollut makeisia, kurkkupastilleja eikä teetä. Lisäksi voisin pakata omassa pussukassani osan tavaroista pieneen minigrip-pussiin tai vastaavaan, niin pussukkani pysyisi paremmassa järjestyksessä.


Loppujen lopuksi raahaamme mukanamme samoja tavaroita, vaikka tilanteemme poikkeavat toisistaan.

4.2.2017

Lavakaulusten käsittely


Ensimmäisenä kesänä tuvalla käsittelimme neljä lavakaulusta. Osa lavakauluksista oli ollut minulla jo aiemmin käytössä suojaamattomina ja olin havainnut niiden alareunan vettyneen ja pehmenneen. Halusin suojata lavakaulukset kestämään pidempää käyttöä.

Tarkoituksenani oli käsitellä kaulukset mahdollisimman myrkyttömästi. Käytin käsittelyyn seosta, jossa oli 50 % tervaa ja 50% pellavaöljyä

Lavakaulusten tuoksu oli tervaisen ihana, valitettavasti se haihtui nopeasti. 

Annoin lavakaulusten kuivua rauhassa ennen seuraavaan vaiheeseen ryhtymistä. Seuraavaksi mittasin ja niittasin niiden sisäpuolelle patolevyä. Tarkoituksena on pitää märkä multa kauempana puusta ja edesauttaa näin puun säilymistä. Patolevyn kuplamuovimainen rakenne estää patolevyä painumasta tiiviisti puuhun kiinni ja on siten tavallista muovia parempi vaihtoehto.


Lavakauluksissa meillä on kasvanut yrttejä, kukkia ja erilaisia kurpitsoita. Nyt syksyllä laitoin kahteen lavakaulukseen kasvamaan kahta erilaista talvivalkosipulia itusilmuista. Ajatuksenamme on jossain vaiheessa lisätä lavakaulusten määrää ja kasata niitä vähintään kaksi päällekkäin, jotta niissä kasvavien kasvien hoitaminen on miellyttävämpää.

1.2.2017

Kahvinporot ja klementiinin kuoret uusiokäytössä

Talvella luonnosta löytyy vähemmän kuivattavaa, joten kannattaa kääntää huomionsa kodin puoleen. Olemme viime aikoina kuivanneet kahvinporoja ja luomu klementiinien kuoria.


Kotona juomme suodatinkahvia ja sitä kuluu kotona oleillessa sen seitsemän pannullista viikossa. Vaikka pannulliset ovat kohtuullisen kokoisia, niin kyllä niistä poroja syntyy.

Kahvinporojen kuivaamiseen ei tarvitse mitään mystisiä kikkoja, sen kun nostaa suodatinpussin poroineen tiskipöydän laidalle ja antaa siinä kuivahtaa. Kuiva huoneilma tekee tehtävänsä. Porojen kuivahdettua porot vai kipataan avonaiseen astiaan odottamaan hyötykäyttöä.


Meillä oli kaksi vaihtoehtoa porojen jatkokäyttöön. Toinen oli sekoittaa ne huussinkuivikkeisiin lisäimuksi ja hajunsyöjäksi ja toinen oli käyttää sitä hiekoitushiekkana niillä poluilla, jotka kulkevat nurmen päällä.

Päädyimme kokeilemaan kahvinporoja hiekoitukseen. Tämä talvi on tarjonnut riittämiin liukkaita kelejä ja emme halua ajaa hiekkaa tai soraa kohtuuttomia määriä nurmikolle. 

Tuumasta toimeen. Kuivat porot levittyivät näppärästi jäiselle polulle ja toimivat hyvin liukuesteenä. Tosin aurinko lämmittäessään saa porot nopeasti uppoamaan jään sisään jolloin hyöty on lyhytaikainen. Toisaalta taas porojen tuummuus imee itseensä auringonlämpöä ja sulattaa jäätä pois.

Kahvinporoja pihalle kylväessä kannattaa huomioida niiden maata happamoittava vaikutus.

Kahvinporot ennen hiekoitusta

Klementiinin kuoria innostuin kuivaamaan tulevia teesekoituksia silmällä pitäen. Kaupasta löytyi herkullisia luomu klementiinejä, joiden pestyt kuoret nostin uunivuokaan kuivumaan. Ohuet kuoret kuivuivat hyvin huoneenlämmössä, kuivassa ja kuumassa kaupunkiasumisessa on puolensa :)

Kuivat kuoret murustan pieniksi paloiksi ja suljen lasipurkkiin odottamaan teenkeittohetkiä. Vielä en ole varma, minkä kanssa yhdistän nuo mausteisen karvaat kuoret, joten kaikki vinkit ovat tervetulleet.