25.3.2017

Slipooveri, kantoliinalla

Lapsen kasvaessa koittaa aika, jolloin lasta on näppärämpi kantaa selässä. Onneksi siihenkin on omanlaisia sidontoja, kuten slipooveri.



Slipooveri on yksi sidontatapa, jolla voi kantaa lasta selässään. Tähän kuulemma yleensä käytetään lyhyehköä liinaa, eikä kuvassa olevan kaltaisia pitkiä liinoja. Kokeneet kantajat voivat kantaa hyvin pieniäkin lapsia selässä, mutta kaltaiseni noviisin on suositeltavaa odottaa siihen saakka, kunnes vauva jaksaa kannatella päätään.

Tässä sidonnassa solmu tulee olalle. Lasta selässä kannettaessa lapsen tulisi olla niin korkealla, että tämä voi kurkata kantajan olan yli.

Sidonta on päätelty karkkikeppi-nimisellä pujottelulla


Itseäni jännittää jo valmiiksi tuo lapsen kiepautus selkään. Se näyttää sulavalta kokeneen tekemänä, mutta itse pelkään tipauttavani pikkuisen. Tätä täytyy varmasti harjoitella pehmolelun kanssa niin kauan, että liikerata tulee itselle tutuksi.

Tosin voi olla, että olen syyttä huolissani. Alkuun olin vakuuttunut, että sekaantuisin liinaan kietoessani kietaisuristi 2- sidonnan, mutta se olikin paljon helpompi kuin miksi sen kuvittelin. Ensimmäiset kerrat sidoin sen rauhassa kotona, ajatuksen kanssa ja sen jälkeen se on sitoutunut kuin itsekseen. Taidan olla näissä liinailu asioissa vähän turhan jännittäjä :)


Oheisissa kuvissa Tinja 9 kg on hänelle liian joustavassa liinassa. Tinja on siirtynyt käyttämään napakampia, kudottuja liinoja, mutta suostui poseeraamaan kuvissa pienten vauvojen liinassa :)

Tinja on jo iso tyttö ja kova liikkumaan. Tinjan äiti ei kantaisi Tinjaa näin löysässä liinassa, sillä tätä on hankala kiristää napakaksi ja Tinja saattaisi nojailla liikaa taaksepäin ja nykäistä toisenkin käden pois liinan alta. Kantoliinat, kuten muutkin vauvan tarvikkeet jäävät aikanaan pieniksi.


Tässä vielä vertailukuva epäergonomisesta kantovälineestä. Lapsi ei joutunut olemaan kauaa rintarepussa. Tästä kuvasta tulee hyvin ilmi lapsen jalkojen asento, joka ei ole se ergonominen M-asento. Rintarepussa lapsen paino jakaantuu pienelle alueelle ja rasittaa hänen lonkkiaan ja selkäänsä. Lisäksi tuo reppu painoi hartioitani hyvin ikävällä tavalla. 

Kuvassa olen esikoisen kanssa hänen ensimmäisellä risteilyllään 1996. Juuri tämän kaltaiset tilanteet ovat niitä, joihin kaipasin kantovälinettä. Ja tämän kaltaisissa tilanteissa Johanna käyttää rengasliinaa. Pääsin kokeilemaan rengasliinaa Tinjan kanssa ja olihan se nopea ottaa käyttöön ja lisäksi se menee pieneen. Nykyisin kantovälineitä on joka lähtöön, niistä pitäisi vain malttaa valita itselleen sopivin. Tai sitten haalia ne kaikki, koska ne ovat kivoja ja niiden jälleenmyyntiarvokin on kohtuullinen.... ;)

Suomessa toimii Kantoliinayhdistys Ry, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli kantaminen kiinnostaa.


Jatkuvan läheisyyden ja kosketuksen kaipuu on vauvaikäisenlapsen perustarve.
Vasta noin yhdeksän kuukauden iässä esineet ja tietenkin myös ihmiset ovat lapselle olemassa myös silloin, kun niitä ei voi nähdä, kuulla tai koskettaa (tämä niin kutsuttu kohteen pysyvyys alkaa kehittyä jo viidennen elinkuukauden aikana). Vasta tässä vaiheessa lapsella on edellytykset ymmärtää vanhempien huolenpidon jatkuvan myös heidän ollessaan poissa lapsen luota.

s.17 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Meillä kesä ajoittuu aikaan ennen kuin yhdeksän kuukautta tulee täyteen. Tarkoituksena on viettää toimelias kesä ja puuhastella tuvan ja mökin pihamaalla. Lapsen mukana pitäminen vaunuissa tai rattaissa ei aina noissa ympäristöissä ole käytännöllisin vaihtoehto, uskon meidän turvautuvan kantamiseen.

Niinpä kannettaessa -erityisesti lantiolla- lapselle annetaan mahdollisuus kääntyä oma-aloitteisestiniiden ympäristön tarjoamien ärsykkeiden puoleen, jotka vastaavat hänen senhetkisiä tarpeitaan.---Jos ärsyketulva on liian suuri, lapsi voi omasta tahdostaan kääntää kasvonsa kantajan kehoon päin. 

s.71 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis



- Usein nostetaan esiin pelko, että ensimmäisten elinkuukausiensa aikana kantamiseen ja siten jatkuvaan, tiiviiseen fyysiseen kontaktiin tottuneet lapset eivät olisi oikean ajan koittaessa valmiita luopumaan nauttimastaan läheisyydestä. -

Uskotaan, että [kantamiseen tottuneet lapset] ripustautuvat liiaksi äitiinsä ja että heistä tulee epäitsenäisiä. Sitoutumistutkimusten tulokset eivät kuitenkaan tue tätä käsitystä, sillä itsenäistymiskehityksen kannalta on olennaista, että lapsella on turvallisia sitoutumissuhteita. Jos lapsi voi olla varma häntä hoitavan henkilön tuesta ja rakkaudesta, hänen on helpompi laajentaa kokemuspiiriään, ja hän on valmiimpi tutkimaan ympäristöään. 

-Lapsi on sosiaalisesti valmis kohtaamaan kunkin ikäkautensa mukaisesti uusia vuorovaikutuskumppaneita, hän ei hermostu niin helposti ja osaa jo varhain leikkiä pitkiäkin aikoja itsekseen.-

s.69 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Aiemmissa kantamista käsittelevissä kirjoituksissa on lisää lainauksia kantamisesta ja ne pääset lukamaan täältä; Kietaisuristi 2 ja Ergo-reppu.

2 kommenttia:

  1. Kaipaan niin noita kantoliinavuosia <3 Kirjoitin muuten joskus siitä, miten koen kantamisen vaikuttaneen lapsiini, juttu täällä http://minityyli.net/kantoliinalapsesta-koululaiseksi/

    VastaaPoista