25.4.2017

Kuulumisia

pienokainen
Veli ja sen sisko


Viime aikoina olen lukenut pinon kirjoja ja kirjoittanut niistä. Omat kuulumisemme ovat jääneet kirjojen varjoon. Tämä omien kuulumisten kertominen on sen kaltaista sosiaalisenmedian käyttöä jossa en koe olevani omimmillani.

Mitä meille siis kuuluu?

Pienokaisemme syntyi Lumikuun, Snow Moon, aattona. Synnytyksessä mukana olivat isä ja isosisko. Syntymähuoneessa meillä oli hetki aikaa ennen pojan syntymää ja katsoimme Areenasta viimeisen osan Perinnemestaria. Synnytyksessä käytin kivunlievitykseen akupunktiota, synnytyslaulua, ilokaasua, tens:siä ja jääpaloja.

Olin hyvin hämmentynyt, emme olleet ottaneet pienen sukupuolta selville mutta olin ollut varma siitä. Tumma kutrisen tytön sijaan saimme blondin pojan. Olin tästä hyvin hämmentynyt.

Arki alkoi pyörimään hyvin. Imetys luonnistui hyvin, join kiltisti imetysteetä vaikka esikoisenkin imetys sujui aikanaan hyvin ja ilman mitään poppakonsteja. Osa kestoilemme eli käytämme kertakäyttövaippoja vain öisin ja ollessamme reissussa pidempään, muutoin käytämme kestovaippoja.

pienokainen

Pikkuisen ensimmäinen tapahtuma oli permakulttuurinen siementenvaihto-tapahtuma Helsingissä. Sitä seurasi Arlan Luonto + viilien lanseeraustilaisuus, josta oheinen säkkituolilla makoilukuva on napattu. Seuraavaksi osallistuimme What's Cooking Helsinkiin ja Kublo:n bloggaajien tapaamiseen Krapin pajalla. Ja viimeksi vietimme aikaa BID2017. Siemenvaihtoa ja Kubloa lukuunottamatta kutsut ovat tulleet Tsajut-blogin kautta.

Tapahtumissa käynti on mukavaa, mutta, aina on se mutta. Se vaatii valmistautumista. Vaunut olisi paras vaihtoehto. Vaunuihin saa pakattua kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman mukaan. Mutta tämä jätkä ei juuri vaunuissa viihdy. Hän saattaa nukkua niissä parikymmentä minuuttia ja herätä sitten, vaikka vaunut liikkuisivat kokoajan.

Toinen vaihtoehto on kantoliina. Pikkuinen viihtyy hyvin liinassa ja nukkuu siinä pitkiä aikoja. Mutta liikuttaessa ilman vaunuja pitää kaikki tarpeellinen kantaa mukana, repussa. Tiedättekö miten valtaisa olo on, kun tunget itsesi julkisiin kulkuvälineisiin vauva sidottuna vatsapuolelle ja valtaisa reppu keikkuen selässä, etenkin jos kuvaan lisätään molempien talvikamppeet ja jokin laukku tai kassi käteen? 

Parasta olisi tietenkin pitää matkassa mukana molemmat. Mutta vaunujen ollessa mukana menettää sen liikkumisen helppouden, jonka liina mahdollistaa.

Eikä tässä vielä kaikki, on muitakin haasteita! Nimittäin pukeutuminen. En ole vaatteisiin ja pukeutumiseen suuntautunut ihminen. Nyt minun sitten pitäisi huolehtia kahdelle soveliaat vaatteet päälle eri tapahtumiin. Ei ole helppoa ei.

Ensinnäkin on tämä keli; lämpömittari voi näyttää ihan kivoja lukemia, mutta pohjoinen viima muuttaa tilanteen täysin. Tai sitten sataa ja paistaa, on sumua ja tuulta ja kaikki saman päivän aikana. Toisekseen on joko liinan tai vaunujen tuomat vaatimukset tai molemmat samaan aikaan.

liinaillessa
BID2017

Liinaillessa kannan lasta vanhan villakangastakin alla. Silloin me molemmat tarvitsemme vähemmän vaatetta, kuin vaunuillessa. Liinaillessa lämmitämme toisiamme. Sain neuvon, ettei liinaillessa lapsella kannattaisi pitää kärjellisiä pöksyjä, sillä jos ne jäävät tiukalle voi lapsen varpaat olla kivuliaasti lytyssä.

Sitten vaatteiden pitäisi olla sellaiset ettei niistä erotu vaikka olisi pikkuisen puklailtu niiden päälle tai muutoin sotkettu. Ja tapahtumapaikat, niin, ne saattavat olla hyvin lämpimiä tai sitten ne voivat olla viileämpiä. Ja sitä ei aina tiedä ennalta. Ja näiden lisäksi omissa vaatteissani pitää huomioida imetyksen tuomat vaatimukset.

Ja tiedättekö, keksin sopivat vaatteet. Sellaiset jotka päällä on mukava olla ja jotka olivat ihan kivan näköiset. Ja olin tyytyväinen. Vaatekriisi ratkaistu. Kunnes ja mutta. Noissa kaikissa tilaisuuksissa törmään samoihin ihmisiin. Ja meillä on ne kaksi vaatekertaa joita käytämme. Uusi kriisi on valmis :D

Kuten huomaatte on elämämme lepppoisaa ja helppoa, aikaa ja energiaa on hassujen asioiden pähkäilyyn.


Oheisessa kuvassa oli lempivaatteemme; Ruskovillan merinovillainen haalari ja kypärämyssy. Näillä pärjäsi enemmän kuin hyvin. Niin liinaillessa, kuin vaunuillessakin. Liinalla kantaessa tarkistin moneen otteeseen, ettei pienen varpaat liiskaannu. Ja tarkistin myös vauvan lämpötilaa, minun oli hankala uskoa ohuen villahaalarin lämpimyyteen. Meidän oloihimme ja meidän käytössämme se oli juuri passeli vaate moneen eri tilanteeseen.

Kyseinen haalari on kaverilta hankittu ja en ole varma kuinka monella lapsella se on ollut ennen meille päätymistä. Haalari on edelleen hyvän näköinen ja olen päässyt pesemään sen muutamaan kertaan. Uskon tämän haalarin kestävän hyvin vielä muutamia lapsia ilman sen kummempaa kulumista. Kaikesta tästä huolimatta järkytyin hitusen nähdessäni sen oikean hinnan.

Mikä siinä muuten on, että on valmis maksamaan lukuisista heikkolaatuisista ja epäkäytännöllisistä vaatteista muutamia euroja kivutta, mutta ei ole valmis panostamaan isompaa summaa monikäyttöisempään ja laadukkaampaan vaatteeseen? Mikä siinä isommassa kertainvestoinnissa on se, mikä tekee siitä niin hankalan? Joka tapauksessa meille tulee jatkossakin Ruskovillan tuotteita, jopa uusina jollei kirpparilla onnista, ovat ne sen verran hyviä.

lettu
Perunaräiskäle

Tätä meille siis nyt kuuluu. En hio kirjoitusta enempää, etten vain jänistäisi ja lykkäisi julkaisua taas hamaan tulevaan. Seuraavaksi on vuorossa tutumpia juttua; nikkarointia ja pino kirjoja sekä hiljaiselosta toipuneen Tsajut-blogin puolella erilaisia lettuja.

22.4.2017

Pohjoisen omenat - pomologinen käsikirja, tietoa omenanviljelystä

Pohjoisen omenat - pomologinen käsikirja, Leif Blomqvist, 2005

www.blomqvistplantskola.com


Tämä kattava kirja omenapuista voisi olla jokaisen omenatarhurin kirjahyllyssä, niin täynnä tietoa se on.  Leif Blomqvist istutti ensimmäiset omenapuunsa koeviljelmälleen 1996, ja jo silloin hän toivoi projektinsa päätyvän kirjan kansien väliin. Kirjan lajike-esittelyt ja neuvot pohjautuvat paitsi kirjoittajan omiin kokemuksiin, myös vanhoihin, hyviksi koettuihin faktoihin.

Kirja kertoo ensin omenan historiaa maailmalla ja Suomessa. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan omenapuuta kasvitieteessä. Tutustutaan omenapuun lisäykseen, perusrunkoihin, omenan kasvupaikan vaatimuksiin, istuttamiseen ja eri taimityyppeihin. Lisäksi käydään läpi omenapuiden lannoitus, leikkaus ja erilaiset taudit, tuholaiset ja muut ongelmat. Myös omenapuiden pölytystä tarkastellaan omassa luvussaan.

Eri omenalajikkeiden esittely alkaa luvulla omenasato ja sen säilytys, jota seuraa luku eri omenalajikkeiden käyttö. Tämän jälkeen kirja esittelee 102 eri omenalajiketta omilla sivuillaan. Kirjan lopussa on muutama omenaresepti.


Historia

Omenan historia osuudessa Leif viittaa paitsi raamatun kertomuksiin, hän myös kertoo omenan kasvatuksen lähteneen ilmeisiimmin liikkeelle Persiasta, josta se levisi 5 000 vuotta sitten meille Eurooppaan. Ruotsalaisiin luostaripuutarhoihin omena saapui 1300-luvulla ja Saksassa Keisari August I määräsi vuonna 1555, että kaikkien vasta-avioituneiden piti istuttaa vähintään kaksi omenapuuta.

Suomeen omenanviljely saapui 1539, jolloin valtioneuvos Erik Fleming laittoi omenanviljelyn aluille Paraisilla. Saattoi olla, että häntä aikaisempi omenanviljalijä oli maassamme Viipurin linnassa asunut Karl Knuutinpoika.

Meillä Suomessa on hyvä kanta talvenkestäviä omenoita, seikka josta saamme kiittää Venäjän kauppaa. Ruotsin kautta maahamme tulleet lajit olivat yleensä Keski-Eurooppalaista alkuperää ja heikosti maamme ilmastoon sopivia.


Omenapuu kasvitieteessä

Omenapuut kuuluvat Rosacaea-heimoon.Samaan heimoon kuuluvat myös ruusu, pihlaja ja pensashanhikki monen muun lisäksi. Omenapuiden suku on Malus.

Omenan kukka on 5 terälehtinen ja kaksineuvoinen. Omena on ristipölytteinen eli ne tarvitsevat hyvin pölyttyäkseen toisen omenalajin siitepölyä.

Omenapuiden lisäys

Kirjassa tuodaan esille, ettei omenan siemenestä voi kasvattaa samanlaista omenapuuta, kuin mitä emäpuu oli. Omenan siemenestä kasvaa uusi laji, joka valitettavasti lähes aina on ominaiksuuksiltaan heikompi kuin kantapuu.

Omenapuita lisätään varttamalla ja silmuttamalla, näin kantapuun ominaisuudet saadaan siirrettyä uuteen omenapuuhun. Laboratoriossa on mahdollista lisätä omenapuita myös mikrolisäyksellä.


Perusrungot

Siemenperusrungot kasvatetaan valtaosin Antonovkan siemenistä. Siemenistä siksi, että ne ovat yleensä virusvapaita. Antonovka puolestaan pärjää ominaisuuksiltaan hyvin ilmastossamme. Miinuksena siemenperusrungoista mainitaan se, että ne kasvavat usein turhan suuriksi.

Kloonatut perusrungot on suvuttomasti lisätty multaamalla tai mikrolisäyksellä.Ne ovat keskenään identtisiä ja niillä on kaikki samat ominaisuudet kantapuussa. Kloonattujenperusrunkojen etu on se, että kaikkien puiden sato kypsyy samanaikaisesti ja puiden kasvuvoima ja hedelmien maku muistuttaa toisiaan.

Siemenperusrungot ovat ainoita kloonaamattomia perusrunkoja, kaikki muut ovat kloonattuja.

Kääpiöperusrunko on näppärä pienessä pihassa ja se tulee satoikään varhain. Valiytettavasti se vaatii kastelua ja sen oletettu elinikä on omenapuuksi onneton, vain noin 15-20 vuotta.

Omenapuun kasvupaikka

Omenapuu kaipaa lämpimän, aurinkoisen ja kevättalven tuulilta suojaisan kasvupaikan menestyäkseen. Omenapuu ei viihdy tiukassa savimaasssa, sillä niillä talvehtiminen on puulle vaikeampaa. Omenapuuta ei myöskään pidä istuttaa kohtaan, jossa on juuri äsken kasvanut omena- tai päärynäpuu.

Omenapuun istuttaminen

Omenapuun istuttamisen suunnitteluun kannattaa varata muuta hetki. Omenapuu menestyy hyvin, kun sille antaa kunnolliset edellytykset menestyä. Puulle on valittava paras mahdollinen kasvupaikka. Omenapuulle kannattaa tehdä suuri istutuskuoppa, jossa sen juuret pääsevät hyvin leviämään sekä syvyys-, että leveyssuunnassa.

Kohopenkki estää veden kertymisen puun juurelle ja se myös lämpenee keväällä tasamaata nopeammin. Omenapuu tarvitsee siis menestyäkseen 50 cm syvän mullan. Kohopenkin tulisi olla 20-25 cm nurmikon tasoa korkeamalla. Penkin halkaisijan tulisi olla 1,5-2 metriä.


Taimityypit

Astiataimia voidaan istuttaa koko kasvukauden ajan.

Paakkutaimet ovat yleensä paljasjuurisia taimia, jotka on myyntiä varten pakattu turpeeseen ja ympäröity verkkosukalla. Istutusaika on sama, kuin astiataimilla. Verkkoa ei saa poistaa istutettaessa.

Paljasjuuriset taimet voidaan istuttaa vain silloin, kun puu on talvilevossa. Nämä taimet lähtevät yhtä hyvin kasvuun, kuin muutkin, niiden istutuskausi vain on lyhyt.

Omenapuiden lannoitus

Omenapuu kaipaa maalta pH-arvoa 6-6,5. Vuotuinen ylläpitokalkitus on 0,2 kg/m2. Lisäksi omena kaipaa paljon fosforia ja magnesiumia ja jonkun verran kalia ja hivenaineita. Helpoimmallalannoituksesta pääsee, käyttämällä kaupan hedelmäpuille ja marjapensaille suunniteltua lannoitetta.

Hedelmäpuut kaipaavat myös syyslannoitusta eli myöhäiskesän lannoitusta, joka annetaan elokuun puolivälissä,  talvehtiakseen kunnolla. Syyslannoitus ei saa sisältää typpeä. Sen sijaan myöhäiskesän lannoituksen tulisi sisältää fosforia ja kalia.


Omenapuiden leikkaus

Tavoitteena omenapuiden leikkaamisella on saada aikaan puu, jolla on ilmava latvus ja vankat oksat. Suuret leikkaukset ilmastossamme voivat olla puulle kohtalokkaat, sen sijaan pienet vuosittaiset leikkaukset ovat suositeltavia.

Oikea leikkeusaika riippuu siitä, mitä halutaan saada aikaiseksi. Mikäli puuta halutaan pienentää, ilman että se alkaa kasvattamaan vesiversoja, on se leikattava elokuun alussa. Mikäli taas halutaan kiihdyttää nuoren puun kasvua, tulee leikkaus suorittaa keväällä maaliskuussa, kun lämpötila on yli nollan.

Puu tulee leikata kuivalla säällä, tällä minimoidaan sieni-itiöiden leviäminen leikkaushaavoihin.

Myöhäissyksy ja varhaiskevät ovat vääriä aikoja leikata puuta, sillä silloin loissieni Nectria galligena leviää helposti. Toukokuussa tästä sienestä ei niin ole haittaa, mutta kevätleikkaus kiihdyttää vesi- ja muiden versojen kasvua, joka puolestaan lisää hedelmäpuusyövän vaaraa.

Nuori, vastaistutettu puu voidaan leikata toukokuussa, jos siihen halutaan lisää oksia. Vanhat puut harvennetaan  elokuussa. Myös ne nuoret puut, joista halutaan satoa, leikataan loppukesästä, sillä silloin juurista nousee cytokiniini-hormonia. Leikkauksen avulla hormoni kulkee verson tyven kasvusilmuun, josta kehittyy  kasvusilmun asemasta kukkasilmu.

Taudit, tuholaiset ja muut ongelmat

Omenapuita uhkaavat halla, muumiotauti, rupi, hedelmäpuusyöpä, Omenakääriäinen, Pihlajanmarjakoi, omenan lehtikirva, pakkasvauriot ja jänikset ja myyrät.


Pölytys

Useat omenalajikkeet eivät pölytä itseään, vaan vaativat pölyttäkseen toisen lajikkeen siitepölyä. Omenapuiden pölytys tapahtuu hyönteisten avulla. Omenapuiden olisi pölytyksen onnistumisen kannalta hyvä sijaita 20-25 metrin päässä toisistaan. Mikäli pihassa ei ole tilaa useammalla omenapuulle, kannattaa valita ns. perheomenapuu, johon on vartettu useammasta eri lajisesta omenapuusta oksa. Näin puu voi pölyttää itse itsensä.

Omenasato ja sen säilytys

Varhaisimmat omenalajikkeet eivät yleensä kestä säilyttämistä, vaan ne kannattaa nauttia heti niiden kypsyttyä. Vain kesälajikkeet ja jotkin varhaiset syyslajikkeet ovat syöntikypsiä poimittaessa, muut lajit kypsyvät poimimisen jälkeen. Jälkikypsytysaika vaihtelee muutamasta päivästä viikkoihin.

"Myöhäiset syys- ja talvilajikkeet ovat poimintakypsiä, kun pohjaväri muuttuu vaaleammaksi, kun peiteväri tulee lajikkeelle tyypilliseksi ja kun omenan kanta irtoaa puusta taivutettaessa sitä sivulle tai kaikista mieluiten ylöspäin. --- Jonkin ajan varastoinnin jälkeen omena saa lajikkeelleen ominaisen maun ja aromin, makeus lisääntyy ja happoisuus vähenee."

Syysomenia voidaan yleensä varastoida muutamia viikkoja, talviomenat kestävät säilytystä kuukauden - pari. Omenat säilyvät parhaiten, kun ne on kerätty puusta. Maahan pudonneet omenat vaurioituvat ja pilaantuvat siksi nopeammin. Omenat tulisi poimia kuivalla säällä ja niitä tulisi käsitellä varovaisesti.

Omenat kannattaa säilyttää +2 - +5 asteessa ja ilmankosteuden tulisi olla 90-98%. Omenoiden kuivumista voi ehkäistä käärimällä ne silkkipaperiin. Varastointitilan ilman tulee olla  raikas, tasaisen lämpöinen ja ilmankosteuden tulisi olla suuri. Pienet ja keskikokoiset omenat soveltuvat suuria paremmin varastointiin.

Eri omenalajikkeiden käyttö

Omenoita voidaan käyttää moneen. Tavanomaisesti omenat jaetaan herkuttelu ja syöntilajikkeisiin, talouskäyttöön soveltuviin omenoihin, sekä mehuksi, viiniksi ja siideriksi soveltuviin omenoihin.


102 omenalajiketta

Kirja esittelee 102 erilaista omenalajiketta, osa niistä oli minulle tuttuja ja osa ennen kuulemattomia. Lajikekuvaus alkaa selkeällä kuvalla omenasta. Johdanto kertoo omenalajin historiasta, alaotsikot hedelmä, puu, käyttö, talvenkestävyys ja lisätietoja antavat kattavan tietopaketin kulloisestakin omenasta.

Reseptit

Reseptit osuudessa on kiitettävästi erilaisia ja epätavanomaisia omenareseptejä. Ohjeita löytyy maksavatkulista herraskartanon torttuun.

*

Itse ihastuin tähän kirjaan. Kirjan selkeä rakenne ja asiantunteva teksti vakuuttivat minut. Onneksi tämä löytyy läheiseni hyllystä, niin pääsen selaamaan kirjaa aina tarvittaessa.

Kirjan innoittamana haluaisin omaan pihaan Veiniöun-omenan. Tuo omena on omiaan mehun- ja viininvalmistukseen, sekä soveltuu soseeksi. Ennen kaikkea omenan mallon huikea väri kiehtoo minua. Toki uskoisin keväällä arvostavani myös puun tumman ruusunpunaisia kukkia.

*

Saimme kirjan lainaan poikamme kummisedältä, sama kummi on antanut meille omenoita maisteltavaksi ja rutkasti neuvoja niiden kasvattamiseen.

17.4.2017

Unelma omavaraisuudesta, käytännön opas

Sain kustantajalta kirjan Unelma omavaraisuudesta, käytännön opas, Maria Österåker.

Omien omenoiden mehua

Tämä kirja opastaa nimensä mukaisesti omavaraiseen elämään. Maria ei tyydy kertomaan pelkästään viljelystä, vaan hän käsittelee kirjassa vanhojen hirsirakennusten siirtämistämehiläisten hoitoakotokosmetiikkaa, eläinten teurastamista ja puusavottaa.

Tämä kirja on tehty henkilölle joka oikeasti tekee asioita. Tämä ei ole mikään kauniisti kuvitettu lifestyle-kirja sohvalla selattavaksi, vaan aivan oikea opas täynnä tietoa. Toki kirjassa on kauniita kuvia, mutta ne ovat pääosin hyvin informatiivisia, tukevat tekstiä ja niitä ei ole käsitelty epärealistisiksi.

Tämä kirja on tähän mennessä kattavin suomeksi lukemani omavaraisuutta käsittelevä kirja. Kirja on kirjoitettu niin, että sieltä voi poimia helposti luettavaksi juuri ne kohdat, jotka käsittelevät kulloistakin mielenkiinnon kohdetta. Annoin kirjan selattavaksi usealle tutulle ja kaikki vakuuttuivat sen sisällöstä. Ainoa moite tulee kirjan kansista; kovakantinen kirjan päällys on paperia, kirjan kulmista kului värit hetkessä. Toisaalta mitäpä sitä korealla ulkokuorella, kun sisus on täyttä tavaraa.


Kirja koostuu pitkästä johdannosta Miksi ryhtyisit omavaraiseksi? Luvussa Maria kertoo oman perheensä kokemuksia ja inspiroi sen avulla lukijaa. Seuraavassa luvussa Luo omat mahdollisuutesi hän käsittelee rakennusten siirtämistä, kasvimaan perustamista,säilytystiloja, kasvihuonetta, kompostia ja neuvoo miten villiyrttejä voi hyödyntää.

Luku Hyödynnä metsää osoittaa, että kyseessä on suomalainen kirja. Luvussa käsitellään puiden valintaa, kaatamista, varastointia ja lämmitystä.

Muokkaa ja viljele maata, Viljele kasvihuoneessa sekä Perusta hedelmä- ja marjatarha luvut muistuttavat vastaavia kirjoja. Niissä on hyvää perustietoa kyseisistä aiheista. Kasvata ja poimia sieniä Maria kertoo muunmuassa heidän kokemuksistaan osterivinokkaiden viljelystä. Korjaa sato talteen käsittelee kaikki tavanomaiset tavat säilöä sato. Säilö liha ja Maitotuotteiden käyttö kappaleet antavat mukavan lisän kirjaan.

Hanki mehiläisiä luku esittelee mehiläistarhauksen ja hunajan käsittelyn kattavasti. Hanki eläimiä kappaleessa käsitellään kanata, kalkkunat, hanhet, ankat, siat, lampaat, vuohet ja kanit. Luvussa Viljele elämille käsitellään laidunmaata, kuivaheinää, säilörehua ja juureksia eläinten tarpeiksi. Aitaukset ja Eläinten teurastus luvut antavat tietoja näistä aiheista. Kirjan kuvissa esiintyy kuolleita eläimiä, mutta ne on kuvattu neutraalisti.

Kirjan viimeinen kappale Kosmetiikka ja kemikaalit oli valitettavasti kirjan heikoin kohta omavaraisuuden kannalta katsottuna. Valtaosaan annetuista ohjeista ei saa raaka-aineita omasta takaa, vaan ne valmistetaan ulkomailta tuotavista aineista. Ohjeet sinällään kuulostivat hyviltä ja tämän kaltainen omatoimisuus kuuluu läheisesti omavaraiseen elämäntapaan.



Teokseen tutustuessa huomasin heti kirjan alussa vinkataan sen lopusta löytyvästä blogilistauksesta. Olin hyvin imarreltu löytäessäni blogimme sieltä. Tämä ilahduttava löytö saattoi osaltaan lisätä mielihyvää, jota kirjaa lukiessa sain.



Maria pitää blogia Lev mer på  mindre, johon kannattaa tutustua.
Kirja on saatu kustantajalta

12.4.2017

Mökin tiiligrilli


Meillä on Saimaan mökillä vuosikymmeniä käytössä ollut muuraamaton tiiligrilli. Grilli on äärimmäisen yksinkertainen rakenteeltaan ja se toimii loistavasti. Grillaamme usein parilalla ja grilli on mitoitettu juuri siihen tarkoitukseen.


Grillin rakenne

Grillin alla on kerros hiekkaa. Hiekan päällä on sementtilaatta. Laatan päällä on arina, jossa puut palavat. Tiilet on ladottu limittäin laatan päälle ovaalin muotoon.

Arinan vuoksi tuli ei pala laatan päällä ja näin tuli saa paremmin ilmaa ja laatta ei ole vaarassa haljeta.


Käytämme grillissä grillausvaiheessa hyvin pieniä klapeja, näin grilli ei pääse yllättäen liian kuumaksi. Pienet puut on myös suurempia helpompi pujottaa liekkeihin parilan ja tiilien kapeasta raosta.

Reiällisiä tiiliä on helppo liikutella tarvittaessa kuvissa oikealla alhaalla pystyssä tiilestä törröttävällä rautatangolla.

Grilli peitetään käytön jälkeen pressulla, joka suojaa sitä sään vaikutuksilta. Lisäksi märät tiilet saattavat haljeta, kun grilliä lämmitetään.

muuraamaton tiiligrilli

Grillin haapapenkki on samoja haapoja, joiden mökin alle unohtunut parempi puolisko taannoin kunnostettiin käyttöön.

Omalla tuvalla meillä on käytössä myös muuraamaton tiiligrilli, jonka kuvia näet Tsajut-blogissa.

11.4.2017

Arvonnan voittajat



Arpaonni suosi Teija Hämäläistä ja Piiulia. 
Onneksi olkoon!
Laitan teille postia tulemaan.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

4.4.2017

Tomaatti! -kirja-arvonta


Sain Readme.fi:ltä blogissa arvottavaksi kaksi Tomaatti! -kirjaa. Kirjan on kirjottanut Sonja Lumme, jonka kattavalla tomaatti-luennolla olin viime keväänä. Vaikutuin luennolla Sonjan asiantuntemuksesta ja hänen uusi kirjansa jatkaa samalla laadukkaalla linjalla.


Arvonta suoritetaan kaikkien 10.4. mennessä tähän kirjoitukseen kommentoineiden kesken. Linkkaamalla tämän postauksen blogiisi/someesi saat yhden lisäarvan, kunhan muistat liittää julkaisusi osoitteen tämän postauksen kommentteihin. 

Voittajat ilmoitetaan 11.4., jonka jälkeen tarvitsen voittajilta osoitteen, jonne palkintokirja toimitetaan.




Muistatteko kun aiemmin kirjoitin Keittiöpuutarha, siemenestä lautaselle -kirjasta? Tämä on saman kustantajan julkaisema ja tämän ulkonäössä on paljon samaa. Tässäkin kirjassa tietopitoinen teksti ja upeat, suuret kuvat vuorottelevat.


Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa on eniten itseäni kiinnostava. Siinä kerrotaan tomaatin kasvatus - siemenestä satoon. Seuraava osa listaa kokeilemisen arvoisia lajikkeita. Ja kolmas osa käsittelee tomaattia keittiössä.



Käy katsomassa myös Sonjan blogia, joka on vuodenvaihteessa muuttanut ja löytyy nykyisin osoitteesta sonjanpuutarhassa.com.