17.6.2017

Sadeveden keruutynnyri

sadevesitynnyri

Viljelemme eli tarvitsemme vettä. Aina kasteluletku ei ole paras vaihtoehto, vesijohtovesi ei ole ilmaista tai sitä ei ole lainkaan saatavilla. Kaivosta tai järvestä pumpattu vesi vaatii pumpun ja pumpulle energiaa. Joskus vanhanaikainen sadeveden keruutynnyri on helpoin keino. Ongelmaksi muodostuu se, että pienikin katto kerää sateella hurjan määrän vettä. Kaikki se vesi ei mahdu tynnyriin, vaan valuu tynnyrin reunoja pitkin maahan.

Haluamme siis osan vedestä talteen ja loput siististi sadevesikaivoon. Keksimämme ratkaisu on toimiva, mutta ei väriensä puolesta esteettisin. Näin se menee, kun nikkaroi omista nurkista löytyvistä tarvikkeista. Mutta käydään asiaan. 

Tynnyristä ja laastipaljusta koostuva vedenkeruuyksikkömme kerää tynnyrillisen vettä. Loppu vesi valuu tynnyrin reunojen yli paljuun, josta se jatkaa matkaansa sadevesikaivoon. Kun vettä sataa runsaasti, vaihtaa se samalla tynnyrissä olevaa vettä.  Ja mikä parasta, koko rakennelma on nopea purkaa, kun sitä ei tarvita.
sadevesitynnyri
Oheisesta kollaasista näkee sadeveden keruutynnyrin rakenteen helposti.

Vedenkeruu sadevesikaivojen toimintaa estämättä


Vesitynnyri
Iso laastipalju
Laudan palasia
Kiviä
Ketju

Leikkaa laastipaljun pohjaan n. 10 cm halkaisijaltaan oleva reikä.
Reunusta suurilla kivillä sadevesikaivon suuaukko.
Aseta kivien päälle laastipalju.
Aseta laastipaljun reiän ympärille laudan palaset.
Nosta sadevesitynnyri lautojen päälle.
Kiinnitä ketju räystääseen ja laita se roikkumaan niin, että se tulee tynnyrin sisään.
Ketjun tarkoitus on ohjata vesi roiskumatta tynnyriin.

Vedenkeruu

Vesitynnyri maastoutuu maisemaan pikkuhiljaa. Sen räväkät värit jäävät ruusun vihreyden taakse ja toiselta puolelta sen tulee peittämään roskakatos. Tämäkin nurkka on meillä kovasti työn alla. Roskakatos nousee ajallaan ja villiintyneet ruusut on pakko nostaa ylös ja istuttaa uudelleen. Ei suinkaan ruusujen vuoksi, vaan korkealla olevan maan vuoksi. Emme halua pitää näin korkeaa multakasaa ja rehevää kasvustoa aivan seinän vieressä.

Jonain päivänä tässä pihamme ehkä kuumimmassa sopessa, on enemmän istutuksia, jotka kaipaavat sadevesitynnyrin palveluksia. Siihen saakka päärynäpuu ja kasvulaatikot ovat tämän kulmauksen suurimmat veden tarvitsijat.


LISÄYS: suosittelen tynnyrin suuaukon suojaksi napakasti kiinnitettyä verkkoa. Verkko estää roskien, hyönteisten, eläinten ja lasten päätymisen tynnyriin.

13.6.2017

Kestokuukautissuojat


Lapsen syntymää seuraa monia asioita. Näistä asioista epämiellyttävin oli muovinen, hautova tunne housuissa. Odotusaikana mietin, miksi edelliseltä kerralta oli jäänyt niin epämiellyttävät muistikuvat jälkivuodosta, nyt ei tarvitse miettiä. Hommasta tekee epämiellyttävän ne valkaistut kemikaalipötkylät, joiden kanssa joutuu elämään.

Toki siteet ovat kehittyneet hurjasti 90-luvusta. Voisin kertoa niistä sellaisia tarinoita ettette uskoisikaan, ellette ole eläneet kyseistä aikakautta. Mutta edes nämä ohuen ohuet siivekkeelliset siteet eivät saaneet oloani mukavaksi ja freesiksi. Lopulta aloin saamaan lieviä iho-oireita kuukautissuojista.

Käännyin asiassa ystävättäreni puoleen, jolla yleensä on aina ratkaisu ongelmiini. Näin oli tälläkin kertaa. Vastaus oli Onnikas, pieni suomalainen yritys. Ystävättäreni mukaan heidän tuotteensa ovat laadukkaita ja kestositeiden malli toimiva. Vaikka jälkivuoto oli tässä vaiheessa ohi, en halunnut aivan heti ottaa riskiä, että joutuisin käyttämään kertakäyttöisiä suojia. Tilasin Onnikkaalta paketin, jonka avulla pääsee kokeilemaan eri kokoisia kestositeitä.


Onnikkaan kokeilupaketti on kokonaisuudessaan ylimmässä kuvassa. 

Kestositeiden superkokeilupaketti

pikkuhousunsuoja
päiväside
yöside 
superside

Kankaaksi valitsin myyryn herukat ja väriksi ruosteen.

Pikkuinen pettymys iski, kun luin siteiden pesuohjeita, niiden kanssa ei saa käyttää etikkaa huuhteluaineena. Meillä ainoa käytössä oleva huuhteluaine on etikka. Sitä menee kaikkiin kirjopyykkikoneellisiin.

Sappisaippua on myös kuulunut pesuainevalikoimaamme yli kymmenen vuotta eli ainoastaan etikan kohdalla joudumme omaksumaan uusia toimintatapoja.


Olen niin pidättäytyväinen, etten aio jakaa enempää käyttökokemuksia täällä. Mutta rehellisesti sanottuna, homma ei voi olla pahempaa kuin kertakäyttöisten suojien kanssa. Ne vain ovat inhoja. Ja tiedättekö, kun ensin viikkokaupalla hautoo itseään niissä kertakäyttöisissä inhotuksissa, niin saa kummasti intoa pitää pienokainen mahdollisuuksien mukaan kestovaipoissa. Hommaan sai niin sanotusti omakohtaisen perstuntuman.


Kun kerran lähdin päivittämään kuukautissuojia, niin kävin hakemassa Ruohonjuuresta ikivanhalle kuukautiskupilleni seuraajan. Lunette toimi loistavasti ikuisuuden, kunnes hukkui muutossa. Päätin pysyä samassa, hyväksi havaitussa merkissä. Kaupassa olin hämmentynyt; nykyisin kuppeja saa vaikka ja missä väreissä. Silloin dinosaurusten aikaan kun edellisen hankin, oli ainoa vaihtoehto kuminvärinen. Siis semmoinen väri kuin tuttipullon imuosassa. Tai ainakin semmoinen kuin niissä oli ennen vanhaan. Pitäisiköhän minun joko opetella värien nimet tai päivittää tietoni myös tuttipulloista?


Kuukuppi on arvokkaampi kuin side- tai tamponipaketti, mutta sitä käyttää vuosia. Käytön opettelu vei silloin joskus muutaman hetken, mutta homma on siistimpää ja nopeampaa kuin tamponien kanssa. Ja ehdottomasti tuoksuttomampaa kuin siteiden kanssa. Kuukupin kanssa voi uida, pomppia, hillua alasti ja mitä vain keksii kuukautissuojalta haluta. Se on aivan loistava kapine.

Ammoisina aikoinan ennen Facebookkia oli netissä mainio keskustelufoorumi Kuukuppikunta, jossa käsiteltiin erilaisia kestosuojia ja kaikkea aiheen vierestä. Sen vanhoja kirjoituksia pääsee edelleen lukemaan osoitteesta http://kuukuppikommuuni.foorumi.eu/index.php Vaikka fb on tuonut mukanaan paljon hyvää, kaipaan silti joskus vanhaa aikaa keskustelufoorumeineen. Kuukuppikunta oli mitä mainioin paikka hankkia tietoa.



Suosittelen lämpimästi tutustumaan kestosuojiin. En kykene uskomaan, että runsaasti erilaisia kemikaaleja sisältävät suojat ovat kenellekään hyväksi. Ainakin ne rasittavat luontoa kohtuuttomasti. Lisäksi kestosuojat eivät lopu kesken, ne pitää ainoastaan muistaa pitää saatavilla silloin, kun niitä tarvitaan. 

Kestovaipoista kirjoitin aiemmin, kun esittelin niille nikkaroimamme kuivaustelineen. Kyseisessä kirjoituksessa on useampi seikka, jotka puoltavat kertakäyttöisistä suojista ja vaipoista siirtymistä kestosuojiin ja -vaippoihin.

2.6.2017

Elinvoimaa puista, Sinikka Piippo

Sain luettavakseni Sinikka Piipon Elinvoimaa puista, terveyttä mielelle ja keholle -kirjan kustantajalta.


Villiyrtti-innostus on jatkunut pitkään ja moni villiyrttien perusasia alkaa olla asiaan vihkiytyneillä hyvin hanskassa. Seuraava vaihe luonnonkavien hyödyntämisessä on luonnollisesti puut. Puita ei koske jokamiehen oikeudet kuten monia muita villikasveja eli niiden hyödyntämiseen tarvitsee maanomistajan luvan. 

Puiden hyödyntämisestä ruoka- ja rohtokäytössä oppii äärettömän paljon Sinikka Piipon kirjan avulla. 


Kirjan rakenne


Elinvoimaa puista on tietokirja, se on saanut Suomen tietokirjailijat ry:ltä apurahan ja tämä näkyy paitsi kirjan laadussa, myös sen tietokirjamaisessa rakenteessa. Sisällysluettelo jakaa kirjan esipuheen ja johdannon kautta metsä ja terveys osaan, jossa on yleisemmin kerrottu metsien ja puiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista.

Puiden osien kerääminen osa antaa keruuohjeet ja kertoo mitä osia puista voi hyödyntää, sekä kertaa jokamiehen oikeudet. Puiden osien säilöntä on luonnollinen jatko edeltäneeseen osa. Siinä käydään läpi kuivaamista, fermentointia ja pakastamista.

Puut ruokana, juomana ja rohtona osa kertoo käyttökohteet ja valmistusohjeet. Ja sitä seuraa kirjan tärkein osa; varoitukset. Avauskappale kuuluu seuraavasti: "Kasvien sisältämät aineet eivät ole kaikki hyödyllisiä ihmiselle, vaan ne saattavat  olla jopa haitallisia. Epämiellyttäviä sivuvaikutuksia voivat olla allergiat, ihottumat, ripuli, pahoinvointi, sydän- ja keskushermosto-oireet, päänsärky, verenpaineen nousu tai lasku, munuaiskivet ja pidemmällä aikavälillä muunmuassa maksakasvaimet." Teksti jatkuu kertomalla millä puilla voi olla minkäkinlaisia haittavaikutuksia.

Varoitusten jälkeen päästään asiaan ja Suomen terveellisimmät puut osassa esitellään puut omissa luvuissaan. Kirjan viimeisenä osana on liitteet, joista löytyy puiden vaikuttavat aineet ja puiden ainesosataulukko, lyhenteet ja selitykset, sanasto, kirjallisuus ja hakemisto.


Ulkonäkö


Kirja näyttää siltä mitä se on; tietolähteeltä. Kirja on täynnä tekstiä ja se on kuvitettu hyvin maltillisesti. Erilaiset infolaatikot nostavat esille tärkeitä asioita. Infolaatikoissa esitellään esimerkiksi puiden osat, joita hyödynnetään. Lisäksi jokaisen esitellyn puun kohdalla on omassa laatikossaan ainesosaluettelo ja muutama resepti.


Paras tapa lukea ja oppia kirja


Tämä kirja on täyttä asiaa kannesta kanteen ja se saattaa tietomääränsä ja kielensä vuoksi vaikuttaa ensilukemalta hivenen raskaalta. Tästä huolimatta kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjaan kannattaa tutustua pienissä osissa, rauhassa. Tämän kirjan kohdalla suosittelen ensin kysymään itseltä, mitä haluaa ensimmäisenä tietää. Jos haluat tietää, mihin kotipihan vaahteraa voi hyödyntää, niin lue ensin sitä käsittelevä luku. Tai jos olet kiinnostunut kirjan resepteistä, niin selaa puiden esittelyt läpi ja silmäile pienissä laatikoissa olevat ohjeet läpi. Toisin sanoen lähde purkamaan tätä tietojättiläistä muren kerrallaan. Tähän kirjaan ei heti kyllästy, vaan se jaksaa koukuttaa kerta toisensa jälkeen tarjoamalla aina vain uusia tietoja.


Mitä lukija saa?

Tämä teos on ratkaisu moniin kysymyksiin, joista kaikkia ei edes osaa kysyä. Kirja avaa silmät niille monille eri tavoille, miten voimme puista hyötyä. Sen lisäksi se antaa tietoa eri puulajeista, niiden historiasta sekä rohto ja ruokakäytöstä. Tämä puolestaan saa lukijan arvostamaan aivan tavallisia puita uudella tavalla. Kirjan jälkeen havahtuu siihen, että puut eivät ole vain puita, vaan niissä on vähemmän tunnettu puoli, joka antaa paljon sille, joka siihen perehtyy.

Miksi tämä kirja?


En ole aiemmin törmännyt tämän kaltaiseen kirjaan. Ensinnäkin kirja on puista ja niiden käytöstä. Se ei vain sivumennen esittele erilaisia puita vaan paneutuu vain ja ainoastaan niihin. Toisekseen kirja on tietokirja, se ei ole kevyt lifestyle-kirja, eikä sitä ole kasattu nopeasti ja heppoisasti nyt kuumana käyvään villiyrtti-buumiin. Kolmanneksi tämä kirja menee aiheeseen syvälle. Jos haluat hyllyysi vain yhden kirjan, niin se on tämä (tosin en tiedä muita vastaavia vain puista kertovia kirjoja).

Kirjan esittelemät reseptit poikkeavat edukseen muista kirjoista; ne eivät ole monista kirjoista tuttuja vaan uusia. Lisäksi tämä kirja antaa vastauksen esimerkiksi kysymykseen, paljonko pajunkuorta laitetaan kuivattuna tai tuoreena kuumeisen tulehdus- ja vilustumissairauden hoitoon tarkoitettuun keitteeseen ja mitkä pajulajeista soveltuvat siihen parhaiten.

Omenan ainesosaluettelo

FT Sinikka Piippo on kasvitieteen professori. Tämä ei ole hänen ensimmäinen kirjansa ja se näkyy jäljessä: tämä on priimaa. Olen edelleen hyvin vaikuttunut. Samoin on käynyt useammalle tutulle, jotka ovat selanneet kirjaa luonani, he ovat ostaneet omansa. Nämä ihmiset käyttävät yleensä kirjastoa ja huolivat hyllyynsä vain harvoja, valittuja teoksia.

Tutustu kirjaan ja ole valmis vaikuttumaan :)



Elinvoimaa puista, Sinikka Piippo, Minerva 
Kirja on saatu kustantajalta