23.5.2018

Tervetuloa kevät ja kesä

Tämä postaus on osa Blogisisarten tervetuloa kevät ja kesä-sarjaa

Tänä vuonna kevät ja kesä saapuivat käsi kädessä. Kaikki tapahtui yhdessä humauksessa. Ensin talvi ja lumi tuntuivat pysyvän seuranamme ikuisuuden ja sitten yht'äkkiä olikin kevät. Se sai pasmat sekaisin. Se sai elämän sekaisin.


Olisi pitänyt kitkeä, kuopsuttaa, laittaa ja puuhata. Mutta me matkasimme Tammisaareen lomailemaan. Irtauduimme arjesta. Ja sen jälkeen olemme puhuneet, puhuneet ja puhuneet. Koko pitkän talven olimme aloittaneet keskusteluja, keränneet aiheita joista pitäisi puhua, joihin pitäisi reagoida. Ja kevään tullen sanat alkoivat pulppuamaan. Ne solisivat huuliltamme.

Moni ilmassa roikkunut asia alkoi selkiytymään. Teimme ratkaisuja. Vedimme suuntaviivoja. Päätimme mitä asioita alamme suunnittelemaan ja toteuttamaan ja mitkä jäävät sivuun.



Eivät ne kaikki olleet mitään suuria asioita, osa oli hyvinkin pieniä. Toisaalta joskus ne hyvin pienet asiat saattavat olla sellaisia, jotka hiertävät arjessa, tekevät siitä tahmeammin etenevän. Ja joskus ne suurilta tuntuvat asiat paljastuvat tarkastelussa pieniksi.

Nyt meillä on suunnitelmat esimerkiksi siitä, mihin keskitymme kesällä, miten hoidamme taaperon siihen saakka kunnes hän on 2 vuotta, aiommeko tehdä herukkamehua ja millaista se olisi. Näiden lisäksi olemme tarkastelleet vuosibudjettiamme ja todenneet sen tarvitsevan lisäviilausta.

Suuria ja pieniä suunnitelmia ja päätöksiä syntyi samalla vimmalla kuin kevät eteni. Joitain kesken olleita asioita saatiin valmiiksi ja uusia hyvälle alulle. Tämä kuulostaa kepeältä ja helpolta, mutta sitä se ei ainakaan minulle ollut.

Osa asioista oli sellaisia, joiden kohdalla piti miettiä omaa arvomaailmaansa tai jaksamistaan. Päätimme, ettei taapero mene päivähoitoon alle 2-vuotiaana. Tämä on yksi asia jota pohdimme monelta eri kantilta. Näillä näkymin meillä on mahdollisuus järjestää asiat niin, että taaperon kotihoito onnistuu.



Meille kevät on ollut pieni matka itseemme, toiveisiimme, tulevaisuuden haaveisiimme. Matka on vasta alussa ja tämän vuoden aikana olisi tarkoitus vetää pidempiaikaisia suuntaviivoja elämällemme. Olen oikeastaan aika innoissani asiasta.


Eilen aiheesta kirjoitti Käsintehtyä ja kaunista, joka julkaisin kesän bucketlistinsa
ja huomenna samasta aiheesta julkaisee http://l-koruna.blogspot.fi

Muihin kirjoituksiin linkit löytyvät Kahden talon väkeä-blogista tai hastagilla #tervetuloakevätjakesä

19.5.2018

Saunatuvan hyötytarhan kevät



Syksyllä saunan edusta koki suuren muutoksen. Vanha villiintynyt juhannusruusu nostettiin ylös ja saunan edusta myllerrettiin salaojituksen vuoksi kokonaan uusiksi. Saunan eteen istutettiin takaisin juhannusruusua, mutta sen lisäksi siihen istutettiin kaksi pilariomenapuuta, Senator ja Dzin, ruusukvitteni Sirius, sekä erilaisia kukkasipuleita ja pihalta löytyneitä kuunliljoja.



Taapero on ihastunut hamppukatteeseen ja hän kauhoo sitä onnessaan hiekoitukselle. Vaalea kate tummalla hiekoituksella on hänen mieleensä. Äitinsä ei ole niin ihastunut katteen levitykseen.

Mutta asiaan. Kivikasa jököttää edelleen rumana saunan kulmalla. Istutusalue on jokseenkin ankea ja pliisu. Kukat eivät oikein tule esille hamppukatetta vasten. Omaan silmääni käy rumana pilariomenoiden tukipuut, mutta koetan oppia sietämään niitä. Ylimääräinen kuusitolppa ohjaa meitä kiertämään istutusalue sopivan matkan päästä. Taustalle jäänyt kuusitolppa on jäänyt talvisuojauksesta ja se pitäisi napata pois.



Pilariomenapuut ja ruusukvitteni talvehtivat hyvin, juhannusruususta en osaa vielä sanoa. Sipuleina istutetut kukat ovat nousseet mukavasti ja osa on alkanut jo kukkimaan.

Vähän mielessä kaihertaa, onko tämä sittenkään hyvä näin? Olisiko paikka pitänyt varata kokonaan juhannusruusulle? Tuleeko tästä hyvä? Miksi tänä on niin vaisun oloinen? Mahtuuko kaikki tähän sitten lopulta? Laitanko tähän sitä kuukausimansikkaa vai jotain muuta?



Siihen olen tyytyväinen, että sain tähän penkkiin keväällä kukkivia kukkia ja niitä aion lisätä taas syksyllä. Tarkoituksenani on istuttaa erilaisia kukkia ympäri pihaa ja olen lähtenyt urakkaan kevään kukkijoilla. Seuraavaksi pihaan pitää lisätä syksyllä kukkivia kukkia. Ja sitten paneutua niihin keskikesällä kukkiviin.



Nämä kuvat on otettu 12-13.5. Äitienpäivä viikonloppuna. Viikonloppu oli huikea, kevät eteni silmissä.

Ruusukvitteni

Tästä pääset lukemaan jutun syksyllä toteutetusta muutoksesta, sekä näet ennen ja jälkeen kuvat.

12.5.2018

Taaperolle leikkipaikka, suunnitelmat

Meillä on talvella vuoden täyttänyt taapero. Taapero taapertaa. Taapero taapertaa kauas ja nopeasti. Taapero haluaa nähdä polun mutkan taakse. Taapero haluaa koluta ojien pohjat. Taapero haluaa koskettaa kaikkia isänsä työkaluja. Taapero haluaa kavuta korkealle. Taapero on seikkailija ja tutukimusmatkailija. Taapero on liian rohkea ja omatoiminen.


Siinä se ongelma kuvattuna. Aktiivinen ja utelias lapsi. Ja meidän tehtävänämme olisi olla hukkaamatta häntä ja pitää hänet hengissä ja kaikin puolin ehjänä. Kuulostaa helpolta, mutta se ei ole sitä.

Perjantaina ulkoilimme ystävättäreni ja hänen lapsensa kanssa kaupungissa. Me kaksi äitiä kumarruimme samaan aikaan noukkimaan leluja hiekkalaatikolta lelukoppaan. Silmämme olivat aivan aavistuksen omaisen hetken poissa taaperosta. Arvaat mitä tapahtui; hukkasimme lapsen. Lapsi oli siirtynyt sekunneissa varjoon, jonne hän sulautui täysin. Löysimme hänet nopeasti siksi, että hän oli pysähtynyt tutkimaan jotain. Meillä oli onni matkassa.

Taapero painaa nurkan taakse ja jatkaa matkaa. Taapero taapertaa onnellisena ympäri pihaa, vaikka äiti piilottelee häneltä. Taapero ei kuuntelen huutoja palata takaisin, ei jos hänellä on touhut kesken. Korvat ovat hänellä pipon ylhäällä pysymistä varten.


Se mitä me tarvitsemme on aitaus. Muut laittavat aituksen koirille tai lampaille ja rajaavat nälkäisiltä rusakoilta pääsyn kasvimaalle. Me aitaamme leikkipaikan. Tai oikeamminkin tulossa olevan leikkipaikan. Samalla alamme suunnitella porttia estämään tielle säntääminen.

Olen pari kertaa kerännyt rohkeutta aloittaakseni vauva-ryhmässä keskustelun kevyesti "kuinka suurissa aitauksissa pidätte lapsianne?" En ole vielä uskaltautunut julkaisemaan keskustelun aloitusta.

Leikki sikseen. Asia on oikeasti vakava. Olin elänyt toiveessa, että tämä tutkimusmatkailu vaihe tulisi myöhemmin. Toivoin seikkailujen alkavan sitten, kun pienelle olisi kasvanut enemmän tolkkua siitä, mikä on turvallista ja mikä ei. Ja näin pieni taapero ei hahmota kunnolla, missä hän alkaa ja loppuu, mihin taidot ja kyvyt riittävät. Tämän kokoinen taapero taapertaa ja ei ymmärrä maailman olevan vaarojen karikko.



Emme ole aitaus ajatuksemme kanssa yksin. Niin tekevät muutkin. Samalla tapaa näkee leikkipuistojen ja päiväkotien pihoja aidatun. Ei se aita yksinään riitä ja lasta ei pidä hylätä yksinään aitojen taakse. Mutta aidat auttavat, ne hidastavat taaperon matkantekoa, ne estävät palloja karkaamasta vahingossa liian kauas, ne rajaavat turvalliseksi luodun leikkialueen.

Tänä vuonna leikkipaikalle valmistuu taaperon vaarin tekemä hiekkalaatikko ja sitten tuo aita portteineen. Tarkoituksena on aidata nurmikolta suuri alue ja grillipaikka. Myös aitan kuisti jää aidan sisälle. Tällä tavoin leikkialueelle jää paljon erilaisia paikkoja. Näin taaperolla on sopivasti tilaa leikkiä, mutta hän ei pääse heti karkuun. Aidan ulkopuolelle jää kasvimaa, aivan siihen leikkipaikan kupeeseen.

Taapero viihtyisi hyvin kasvimaalla. Hän rakastaa nyhtää nurmikkoa ja ruohoa ylös maasta. Hän kiipeili hurmioituneena kohopenkeissä. Hän halusi harata istutuksia. Hän haluaa olla niin kovin mukana, osallistua ja toimia kuten isot ihmiset. Valitettavasti emme osaa arvostaa hänen osuuttaan näissä talkoissa.



Tänä vuonna aitaus pitelee pientä, ensi vuonna tai sitä seuraavana se siirtyy suojaamaan kasvimaata. Vaari nikkaroi haapalankuista taaperolle hiekkalaatikon, jonka on vihjattu olevan vähän totutusta poikkeava. Ensi vuonna olisi ihana saada keinu tai liukumäki tai jotain vastaavaa leikkipaikalle. Tarkoitus olisi luoda pienelle oma turvallinen ja mielenkiintoinen leikkipaikka niin keskeisellä sijainnilla, että siinä oleskellessa olisi tapahtumien välittömässä läheisyydessä.

Nyt mietin kirjoitinko tämän postauksen oikein vai onko pelättävissä taaperon isonsiskon syöksyvän paikalle ja kertovan, että pikkuveljien tarhaaminen  aitauksissa on vastoin ihmisoikeuksia.



Leikkipaikka 2018

  • Hiekkalaatikko
  • Aita
  • Aitan terassi

Kävelykuvat ovat Tammisaaren lomaltamme.

7.5.2018

Omavaraisuussuunnitelmat 2018, muutokset

Listasin kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa 5 tavoitetta tälle vuodelle. Ne olivat grillipaikan eli sen paikan jossa kesällä valmistamme ruokamme ja jossa vietämme kahvitauot, kuntoon saaminen. Seuraavat 3 hanketta koskivat ns. kaivopihaamme, jonne oli tarkoitus suunnitella, piirtää ja laittaa luvat hakuun maakellarille ja kasvihuoneelle. Tämän lisäksi muu alue piti muuttaa hedelmätarhaksi. Viimeinen hanke oli saada satoa.




Hankkeemme oli siis seuraavanlainen lista:
  • Grillipaikan loppuun rakentaminen
  • Maakellarin suunnittelut & luvat
  • Kasvihuoneen suunnittelu & luvat
  • Hedelmätarhan suunnittelu & aloitus
  • Satoa omasta maasta
Viidestä hankkeestamme joudumme siirtämään tulevaisuuteen, useamman vuoden päähän, kaivopihan muutoksen. Syy on se, että toinen hanke kiilasi näiden ohi. Jokin kiireellisempi ja välittömämpää huomiota vaativa asia nousi pinnalle.

Pihassamme oleva vanha hirsinavetta kaipaa huomiotamme, aikaamme ja rahojamme. Näin se tahtoo mennä, aikaa ja rahaa on rajallisesti ja niiden käyttö pitää harkita huolella. Niin ettei tässä hetkessä säästäminen tai toisiin asioihin panostaminen koidu kalliiksi myöhemmin.


Olimme eläneet toivossa, että viime kesänä suorittamamme salaojitusprojekti olisi auttanut navetankin tilanteeseen, vaikka emme salaojittaneet aivan sen vieressä. Näin ei valitettavasti ollut. Saadaksemme kosteuden paremmin hallintaan joudumme salaojittamaan navetan sivustat. 

Ja siinä samalla kun ruoppaamme navetan sivustat auki, niin on järkevää tarkastaa hirsinavetan alahirret ja kengittää navetta tarvittaessa. Kengittämisellä tarkoitetaan hirsirunkoisen rakennuksen alempien hirsien uusimista.



Paitsi ettei se remontti jää siihenkään. Navetta on tehty ilmeisesti osissa ja joskus se on ollut nykyistä pidempi. Navetan perustukset vaihtelevat, on kiviperustus ja uudempaa betoniperustusta. Siinä samalla kun kaivamme kamalan määrän savea ylös, törkkäämme kaivantoon uutta maamassaa ja ne salaojaputket ja vaihtelemme hirsiä, niin siinä samalla on sitten näppärä katsoa ja korjata perustuksia siltä osin kuin on tarve.

Niin ja navetassahan on osittain maalattia ja samalla kun navettaa pikkuisen kunnostaa, niin voi ruopaista liiat maat ulos ja harkita lattialankkujen uusimista. Ja samalla kun uusii niitä seiniä ja lattiaa, niin samalla voisi korjata sivuoven ja luopua nykyisin käytössä olevasta rumasta liukuovesta. Ja jos kerran ovet korjataan, niin ajatus liukuu heti ikkunoihin ja niiden korjaamiseen.

Lohdullista kyllä, ilmeisesti navetan katto ei aivan heti tarvitse huomiotamme. Muuten navetta kyllä työllistää meitä mukavasti tulevina vuosina. Sen lisäksi homma vie aikaa ja rahaa. Niistä kummastakaan ei ole ollut ylitarjontaa. Joudumme siis lykkäämään omavaraisuutta edistäviä hankkeita navettaremontin vuoksi.


Mitä me sitten aiomme navetalla? Emme aio pitää navetassa eläimiä, ylipäätään eläinten hankkiminen on kohdallamme todella suuri kysymysmerkki. Navetta tulee toimimaan monitoimitilana, siellä Kaj saa nikkaroida säältä suojassa. Lisäksi sinne mahtuvat hyvin kottikärryt, pyörät, pihalelut ja mehiläispesät varastoon. 

Nyt koetan kartoittaa pihaa uudella tavalla, olisiko jossain paikka jonne saisin muutaman hedelmäpuun kasvamaan? Kolme vanhaa ja heikkokuntoista omenapuuta, pari uutta pilariomenaa ja pari vuotta sitten istutettu päärynäpuu ei riitä kattamaan kriikunoiden ja yhden luumun kanssa kulutustamme. Tarvitsemme ehdottomasti lisää hedelmäpuita. Ja tietenkin tarvitsemme lisää marjapensaita.

Turha kai sanoa, että asioiden saama käänne turhauttaa. Iso projekti on alkamassa ja entisiäkin on vielä kesken. Lisäksi hedelmätarhan, kasvihuoneen ja kellarin aloituksen lykkääntyminen hamaan tulevaisuuteen ärsyttää.



Kaksi jäljelle jäänyttä kohtaa listassa oli grillipaikan valmiiksi saattaminen ja satoa omasta maasta. Grillipaikka ei ole edennyt ja sadon osalta meinasi näyttää myös uhkaavan heikolta, kunnes sunnuntai muutti kaiken. Saimme yllättäen ystäväpariskunnan ja äitini kylään. Äitini vahti taapertavaa taaperoa ja me neljä muuta aikuista pääsimme pariksi tunniksi lapioiden varteen. Muutamassa tunnissa saimme porukalla tehtyä enemmän, kuin mitä olisimme Kajn kanssa saaneet kaksin aikaan päivässä.

Satoa varten esikasvatamme ikkunalaudalla taimia ja lisää siemeniä on menossa multaan. Tämä viimeinen kohta näyttää nyt vallan hyvältä.