13.10.2018

Äitiyden raskaita vastuita

Olen ollut äiti pari vuosikymmentä.  Asia jota äitiydessä kammoan, olen aina kammonnut, on taas ajankohtainen.



Äitinä tehtäväni, vastuuni, on olla se, joka toimittaa huonot uutiset. Ne uutiset joita kukaan ei haluaisi kertoa, joita ei haluta edes ajatella. Tehtävänäni on tuijottaa totuutta silmiin ja pukea sanoiksi vallitseva tilanne.

Tartuin puhelimeen. Koetin pitää ääneni vakaana ja määrätietoisena. Halusin vakuuttaa, mutta olla samalla mahdollisimman lempeä. Ilmoitin, että nyt olisi sopiva hetki varata lento kotiin. Nyt olisi hyvä hetki tulla. Ihan vain, koska hetkiä ei ole määrättömästi. Ainakaan niistä ei enää voi olla varma. Ja vaikka hetkiä olisi vielä pitkäänkin, niin olisivatko ne enää näin hyviä hetkiä?

En pidä siitä, että joudun kertomaan tämän kaltaisia uutisia. Mutta en missään tapauksessa antaisi kenenkään muun toimia puolestani. Me voimme tyttären kanssa todeta sanan puolikkaan ja muistaa. Vanha kipu kerää vain uusia mausteita, uusia ulottuvuuksia. Vaikka kipumme on henkilökohtainen on se myös jaettu, yhdessä eletty.

Niin, tyttäreni tulee kotiin käymään. Olisin onnesta pakahtumaisillani, ellen olisi näin pohjattoman surullinen.

Mitään en näin kammoa.  Jos saamme elää pitkään saan kertoa vastaavia uutisia vielä lukuisia kertoja. Ajatus saa vatsani kiertymään pieneksi sykkyräksi. Tunnen surun nousevan vahvana. Tähän ei onneksi totu koskaan.

En osaa lohduttaa esikoista. Sanat eivät muuta tunteiden voimaa. Rakkauden hinta on nimensä veroinen.


Olin apea. Kaivoin koneelta kuvia joissa oli aurinko, joissa ei ollut yhtään viitteitä näistä asioista. Loin niistä tämän 20 sekunnin videon kesäisestä Helsingistä ja siitä, kuinka vierailimme taaperon kanssa Seurasaaren vieressä sijaitsevassa Pukkisaaressa rautakautisessa kylässä. 


6.10.2018

Sauce 2018

Esikoiseni Miina kävi syksyllä Sauce 2018 ruokatapahtumassa. Kyseinen tapahtuma on kansainvälinen ruoka- ja ravintola-alan seminaari ja se järjestettiin Suomessa.

"Sauce Forumin teemana on tänä vuonna Power of Food, ja aihetta käsitellään eri näkökulmista puheissa ja paneelikeskusteluissa. Ruoan tulevaisuutta ja valtaa globaalissa taloudessa pohditaan esimerkiksi teknologian, raaka-aineiden ja trendien kautta. Vahvassa roolissa ovat myös kuluttajakäyttäytyminen ja kokemuksellisuus."

Miina kertoo minulle tapahtumasta ja sen aikaansaamista ajatuksista oheisen linkin takana. Laitoin keskustelun YouTubeen. Videossa on kolme kuvaa ja pääpaino siinä on keskustelussa, kuvat ovat vain piristämässä kokonaisuutta. Mietin pitkään jonkun uuden, podcasteille oikeasti suunnatun alustan käyttöönottoa, mutta en tässä vaiheessa halua enää yhtään kanavaa lisää, etenkään kun en tiedä teenkö seuraavan podcastin pian, vuoden kuluttua vai en koskaan.

Juttu on pitkä, se kestää yli puolituntia. Vaikka juttu kokonaisuudessaan on pitkä, sisältää se todella paljon mielenkiintoista asiaa. Miina kertoo muunmuassa leivän raaka-aineiden määrästä jenkeissä, ravintola-alan sisäisestä rasismista, tarinallistamisesta ja lontoolaisesta feikkiravintolasta, jota ei koskaan ollut olemassa. Suosittelen juttua etenkin heille, joilla on oma bisnes tai joiden työ liittyy ruokaan.





1.10.2018

Omavaraisuuden eteneminen 2018, yhteenveto

Kirjoitimme porukalla omavaraisuuden kohentamissuunnitelmia. Itse lähdimme liikkeelle suurin suunnitelmin. Suunnitelmiin tuli muutoksia ja välillä ahdisti. Näin lokakuussa on hyvä kurkistaa taaksepäin ja katsoa miten kävi.

Alkuperäisen suunnitelman pääset lukemaan tästä.


Kirjoitin syyskuun tohinoista syyskuun alkupuolella. Tahti on kirjoituksen jälkeen pysynyt mukavan reippaana. Listasin tuohon alle puutarhajuttuja, mutta lisäksi olemme kunnostaneet huonekaluja, siivonneet, laittaneet Saimaan mökkiä talvikuntoon, siistineet pihaa talvea varten, kitkeneet huluina viilliintyneitä alueita, raivanneet metsää, käyneet sienessä, remontoineet ja vaikka ja mitä.

 Syyskuussa istutettu


  • Siivolan keltaluumu
  • Valkoinen hollantilainen, valkoherukka
  • Venny viherherukka
  • Metsämansikkaa
  • Kuukausimansikkaa
  • Ruusukvitteni
  • 5 erilaista pensasmustikkaa
  • Kevääksi sipulikukkia
  • Valkosipulia
  • 3 katajaa
  • 2 pilariharmaaleppää
  • 1 muhkuraharmaaleppä
  • 1 sulkaharmaaleppä Johanna
  • Lisäksi valeeseen joukon kukkia, pensaita ja piparjuurta jne

Siirretty

  • Mansikoita
  • Mustaherukka Titania

Tilattu

  • Pilariomenapuu punainen helminauha 


Helmikuussa aloitimme tämän sarjan ja silloin listasin vuoden tavoitteiksi seuraavat: Grillipaikan teko,  seuraavien aloittaminen; hedelmätarha, kellari, kasvihuone. Lisäksi tarkoituksena oli saada satoa. Yhden hedelmäpuun olen tälle vuodelle istuttanut ja toisen saan maahan pian. Sen sijaan olen istuttanut erilaisia marjapensaita. Satoakin saimme, sato oli osittain hyvä ja osittain se jätti toivomisen varaa. Suunnitelma oli ihan hyvä, valitettavasti matkaan tuli muutoksia.

Huhtikuussa kerroin miten olimme aloittaneet grillipaikan teon ja siirtäneet sen alta nurmikkoa pihan toiseen kolkkaan. Ja tiedättekö, tämä homma ei ole edennyt tippaakaan tänä vuonna. Nyt olemme ilmeisesti onnistuneet hankkimaan lisää kiviä ja urakka jatkuu pian.

Maaliskuun kirjoitus alkoi näin: "En ole enää niin nuori, kuin tapasin olla ennen vanhaan." Kirjoituksessa pohdin otsikon mukaisesti omavaraisuuden suunnittelun kulmakiviä, erilaisia riskejä ja elämän. Tämä on oikeastaan koko sarjaan kirjoittamistani jutuista se, jonka soisins inun ehdottomasti lukevan.

Huhtikuussa hoksasimme, ettei alkuperäinen suunnitelma kelpaa toteutettavaksi. Koin olevani vähän hukassa suunnan muutoksen vuoksi. Tuntuu, että oikeastaan vasta elokuussa pääsin kunnolla puuhastelun makuun ja silloin alkoi tapahtua. Jutun pääset lukemaan tästä.

Toukokuussa meillä meni taas monta tovia pihaa siistiessä, vanhoista tunkioista tuntuu löytyvän kamala kasa kaikkea roskaa. Keväällä näkee aina selkeästi talven esille nostamat lasinsirut ja muut. Vaikka pidänkin keväästä, on tämä asia joka siinä tökkii. Toukokuussa saimme myös taaperon aitauksen valmiiksi seikka joka helpotti elämäämme huomattavasti. Kurkkaa juttu täältä.

Kesäkuussa suoritimme perustoimia puutarhassa. Marjapensaita leikattiin ehkä rajummalla kädellä, kuin tavallisesti. Syynä tähän oli pitkään hoitamatta ollut piha, sekö se,e ttemme aikoinaan leikanneet pihalle siirtämiämme marjapensaita.

Heinäkuussa podin ilmastoahdistusta ja kärsin helteistä. Pakenimme taaperon kanssa pariin otteeseen Saimaalle vilvoittelemaan. Tuvan pihalla taapero rakasti marja määrää. Heinäkuussa kävimme myös juhlimassa esikoiseni Miinan valmistujaisia.

 Syyskuussa kirjoitin sadosta. Sato kirjoituksen jälkeen olemme korjanneet perunan, talvikurpitsat ja mietimme tässä kuussa katsovamme millaisen sadon maa-artisokka tuotti. Chilit tuottavat tällä hetkellä lisää satoa sisätiloissa. Valkosipulin sato oli heikko, muuten syyskuussa on korjattu mukava sato :)

Lokakuussa eli nyt, olen tyytyväinen kesän aikaansaannoksiin. Jostain syystä olemme hyvin toimeliaita aina näin syyskesästä ja se kannattaa ehkä huomioida ensi vuonna. Ehkä jatkossa toimitamme kesän perustjuutuja ja suunnittelemma ja hitusen edistämme tulevia suunnitelmia ja sitten taas repäisemme älyttömän spurtin syyskesän koittaessa.

Opiskelu kantoi hedelmää


Tätä kirjoitussarjaa on ollut mukava tehdä ja suunnitelman muutoksista huolimatta uskon tämän kannustaneen meitä ahkeruuteen. Kiitos kaikille kirjoittajille ja lukijoille <3

Aiheesta kirjoitti myös
Maatiaiskanasen elämää, Rakkautta ja maanantimia, Korkeala, Mrs Sinn, Harmaa torppa, Riippumattomammaksi,

29.9.2018

Hörtsänän arboretum, Orivesi


Kaikki alkoi Ylen artikkelista, jossa kerrottiin unohduksiin vaipuneesta puulajipuistosta Orivedellä. Päätimme käydä puistossa. Vierailu puistossa lykkääntyi muiden puuhien vuoksi kuukausilla, mutta viimeinkin viime viikolla pääsimme ihailemaan syksyistä puistoa.


Puistolle ei ollut viittoja, mutta sen osoitteen Onnistaipaleentie 11 perusteella suunnistimme paikalle. Hörtsänän omilla sivuilla on näppärä kartta siitä, miten paikkaan pääsee ja missä on pysäköintipaikka.

Aivan ajomatkamme viimeisillä metreillä alkoi satamaan ja taivalsimme puistossa vaihtelevassa sateessa. Ruska ei vielä ollut parhaimmillaan ja kukat olivat suurimmaksi osaksi jo kukkineet. SIitä huolimatta tai ehkä jopa osittain sen vuoksi, paikassa oli outoa lumoa.


Salainen, hylätty puisto. Puisto jonka kauneimmat päivät ovat kaukana takana ja joka on vasta heräämässä uuteen loistoonsa. Siinä on sadunomaista taikaa.  Täällä voi kuvitella maahinkaisten tanssivan, keijujen karkeloivan ja peikkojen lymyävän.


Taapero viiletti puiston polkuja edestakaisin. Hän kiipeili lukuisilla kiviportailla, puikkelehti vehreiden tunneleiden läpi. Hän nautti koko sydämellään.



Me aikuiset yhdyimme taaperon riemuun. Tunsimme miten paikka puhui meille. Vanhojen puiden katveessa oli sykähdyttävä käyskennellä.


Pysähdy tuokioksi, ota kuppi kuumaa ja katso miten seikkailimme vanhassa arboretumissa.


Ylen artikkelin löydät täältä.

Muistathan varata retkellesi vähän rahaa mukaan. Puiston kunnostusta rahoitetaan osittain pääsymaksuilla.