25.12.2016

Vuosi 2016

Vuosi lähenee loppuaan ja viimeisiä hetkiä elettäessä on hyvä kääntää katse menneisyyteen ja tarkastella, mitä kaikkea on tullut koettua.

Tänä vuonna blogissa on ollut monenlaisia tekstejä ja ajattelin ensimmäisenä nostaa joka kuukaudelta yhden tekstin uudelleen esille. Lisäksi kerron, miksi aloitin blogiartikkelisarjan omenoista, sekä mitkä ovat olleet luetuimmat tänä vuonna kirjoitetut jutut.


Tammikuussa esittelin Mökin ryytimaa kirjoituksessa Saimaan mökkimme pienen ruukkupuutarhan. Ruukkupuutarha muuttaa joka kesä hivenen muotoaan, mutta se kuuluu kesään ja mökille niin tiukasti, ettemme osaa kuvitella kesää ilman sitä.

Helmikuussa julkaisin kirjoitelmani aiheesta Sininen. En ole aikoihin kirjoittanut tuon kaltaista tekstiä ja koska se sai inspiraationsa luontokokemuksistani, halusin jakaa sen kanssanne.

Maaliskuussa kirjoitin harvinaisen postauksen äitiydestä otsikolla Sulla on oikeus sun omiin tunteisiin. Vaikka olen ollut äiti yli kaksikymmentävuotta, on minulla silti yhä paljon opittavaa. Onnekseni sain tälle matkalle viisaan ja kärsivällisen opettajan tyttärestäni.


Huhtikuussa vierailimme vanhoilla perhetutuilla ja opimme miten pökkelökääpää voi käyttää neulatyynynä. Joskus vanhat niksit yllättävät yksinkertaisuudellaan ja luonto monipuolisuudellaan.

Toukokuussa havaitsimme onnellisina, että syksyllä istutetut kukat kohosivat mullasta tarjoten pölyttäjille ruokaa ja meille silmäniloa. Päätimme istuttaa syksyllä paljon kukkia lisää, mutta tuo aie toteutui hyvin pienessä mittakaavassa.

Kesäkuussa pääsin piipahtamaan Suomen Turussa ja ihailin Honkapirttiä ja haaveilin lisärakennuksista tupamme pihapiiriin.


Heinäkuussa oli blogissa kesäloma ja vain yksi kirjoitus, valokuvavoittoinen kesäsade. Täytyy sanoa, että kesäsadetta saatiin rutkasti ja vaikka sitä rakastankin niin viljelyksemme olisivat arvostaneet aurinkoisempia kelejä.

Elokuussa löysin itseni aprikoimassa kasvikuivurin hankintaa, mutta se jäi vielä ajatustasolle.


Syyskuussa arki oli jo alkanut ja muistelimme edellissyksyistä marjapensaiden siirtoa. Siirto onnistui hyvin ja koska emme tehneet pensaiden alasleikkausta, emmekä poistaneet niistä kaikkia kukkia, saimme pensaista pienen sadon.

Lokakuussa oli aikaa kirjoittaa kesän tapahtumista ja kerroin miten käytimme pellavarivettä ja -nauhaa tupamme tiivistämiseen. Meidän ei tarvitse tavoitella mahdollisimman lämmintä pirttiä, sillä tupamme on tarkoitus olla vain vapaa-ajan käytössä ja haluamme sen säilyttävän vanhan, ihanan, ulkomuotonsa.


Marraskuussa oli vuorossa blogissa harvinainen sisustusaiheinen kirjoitus ja kohteena oli kaupunkiasuntomme keittiö. Tämän postauksen kanssa mietin, julkaistako vai ei, mutta päätin julkaista sen kertoakseni kuinka tehoneliöitä on osattu suunnitella. Totuuden nimissä muutama lisäneliö ei tekisi pahaa tuolle keittokomerolle.

Joulukuussa blogissa oli hiljaisempaa ja silloin kerroimme mökin takan kunnostamisesta.


Tänä vuonna blogissa oli kaksi erilaista sarjaa, toinen sisälsi kuvia, joissa oli lauseita. Samoja kuvia näkyy tämän tekstin kuvituksena. Itselleni voimauttaviksi ajatuksiksi tekemäni kuvat löytyvät blogista tunnisteella Lauseet. Toinen sarja käsitteli omenapuusuunnitelmia.

Tänä vuonna otimme askeleen eteenpäin omenapuusuunnitelmissa. Olen haaveillut suuresta omenatarhasta Kajn koettaessa puhua minulle järkeä. Hän väittää, että mikäli suunnitelmani toteutuu hukumme omenoihin viidentoista vuoden kuluttua. Olen koettanut lohduttaa häntä, että jos liiallinen omenasato on ainoa ongelmamme silloin, saamme kutsua itseämme onnekkaiksi.

Olemme saaneet läheisiltämme erilaisia omenoita maisteltavaksi ja koettaneet bongata kaupoista kotimaisia omenoita makutestiimme. Suosittelen lämpimästi tätä lähestymistapaa omenapuiden hankintaan sillä tämä on äärimmäisen hauskaa. Kuka sanoo, että vain viinejä kuuluu maistella ja analysoida? Samaan tapaan voi makustella mitä vain ja etsiä omia henkilökohtaisia suosikkejaan.

Omenapuusuunnitelmat pääset lukemaan klikkaamalla tästä -> 1, 2, 3, 4,

Aloitimme vastaavaan maistelu- ja kirjoitussarjaa päärynäpuista, mutta päärynät paljastuivat hankalammiksi löytää maisteluun. Niinpä sarjasta julkaistiin ensimmäinen osa ja seuraava on luvassa kun seuraava sato kypsyy.


Tilastojen mukaan luetuimmat tänä vuonna kirjoitettujen tekstien top 5 on:


Videot

Vuosi oli ensimmäinen kirjoitussarjojen vuosi, mutta lisäksi vuosi 2016 oli ensimmäinen, kun kokeilin tehdä blogiin videoita. Ensi-iltansa kokivat lyhyt pätkä, jossa muistutetaan keväisestä Varroa-punkin torjunnasta mehiläispesillä sekä informatiivisempi pätkä pelkkahirrenveistosta.


Ja nyt kuulisin mielelläni teidän mielipiteitänne: mistä piditte, mikä ei niin iskenyt? Ruusut ja risut ovat tervetulleita, samoin kehitysehdotukset ja juttuideat.

Ihania piteneviä päiviä! Toivottavasti juhlapyhänne ovat sujuneet hyvin.

6.12.2016

Takan korjaus tulilaatoilla ja -laastilla


 Mökillä on vuonnna -65 muurattu takka. Vain takan takaosa ja pohja olivat tulitiiltä ja molemmat sivut olivat tavallista tiiltä. Tavallinen tiili kestää aikansa tulisijassa ja alkaa sen jälkeen hapertua. Päätimme paikata hapertuman tulilaatoilla ja tulilaastilla.

Ensin piikkasimme irtonaisen kiviaineksen pois kaivamalla käsin ja puhdistimme tiilet harjalla.


Lyhensimmä tulilaatat kulmahiomakoneeseen liitetyllä timanttilaikalla. Lyhentämisestä syntyy paljon pölyä, joten se kannattaa tehdä ulkona ja käyttää hengityssuojainta. Toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää muurarin vasaraa lyhentämiseen.


Tulilaatat lyhennettiin oikean kokoisiksi jotta ne istuisivat paikkaansa hyvin. Pilkoimme ja koekokosimme seinämän ennen varsinaista muurausta.



Tulilaatat on hyvä levittää takan viereen siinä järjestyksessä, kuin niitä aikoo käyttää.


Muurattava pohja eli tässä tapauksessa takanseinä, kannattaa kostuttaa samoin kuin tulitiilen pohja. Tämä edesauttaa laastin tarttumista ja sen tasaista kuivumista. Näin kuiva tiili ja seinä ei ime heti laastista kaikkea kosteutta.


Muurasimme seinän kerrallaan, jonka jälkeen siirryimme muuraamaan toista seinää.

Muurauksen annettiin kuivua rauhassa useamman päivän, jonka jälkeen takassa pidettiin äärimmäisen pieniä tulia joka päivä.


Tulitiilet olivat keltaisia, takka punainen, mutta yllättävän äkkiä tuo keltainen sai kevyen noen niskaansa ja sulautui paremmin paikalleen. Takan korjaamisesta on nyt yli vuosi ja takka on toiminut moitteettomasti.


Niin kuin kaikki remonttitarvikkeet, myös nämä raahattiin mökille veneellä. Kesäkuu 2015 oli säiltään vaihteleva ja lyhyt tauko soutamisessa ja puhelu isälle viivytti matkaa sen verran, että tuuli työnsi pilvet satamaan veneen päälle. Onneksi matkassa oli mukana sadetta pitävä takki, niin että laastin sai suojattua ja soudettua rauhassa perille.

Tästäkin projektista oli kesäkuussa 2015 kuvia Instagramissamme, joka päivittyy nopeampaan tahtii kuin blogi. Tervetuloa seuraamaan :)

29.11.2016

Omenapuusuunnitelmia 4

Syksyllä törmäsimme Itäkeskuksen Prismassa kahteen uuteen kotimaiseen omenaan, Amorosaan ja Punaiseen Atlakseen. Molempia oli luonnollisesti kokeiltava. Ensin maistelimme omenoita kotosalla ja sen jälkeen menin kysymään mielipidettä ystävättäreltäni ja tämän perheeltä.


Amorosa

Amorosa oli omenoiden jättiläinen. Sen hedelmä oli kerrassaan valtaisa. Omenan sisällä oli kuitenkin vain 6 siementä eli todella vähän. Myös siemenkodan koko oli pieni. Tässä omenassa riitti siis syötävää. Tosin epäilen, etten omalla pihamaalla pääsisi samaan kokoluokkaan tämän luomuomenan kanssa.

Maultaan tämä omena oli raatimme lemppari. Omena oli maukas, omenamainen ja raikas. Siinä oli syksyyn sopivaa kirpeyttä ja maussa oli useita ulottuvuuksia. Omenenliha oli kiinteämpää kuin Punaisessa Atlaksessa.

Amorosa on alunperin ruotsalainen herkkulaji ja kuuluu syysomenoihin. Se poimitaan syyskuussa ja nautitaan ennen joulua. Vaikka omena ei ole herkkä härmälle tai ruvelle on se sen sijaan jossain määrin arka varastolaikulle. Toinen miinus meiltä tulee kasvuvyöhykkeestä eli tämä omena viihtyy vyöhykkeillä I -II ja pihamme on vyöhykkeellä III.


Punainen Atlas

Tästä omenasta ystävättäreni äiti piti enemmän ja tiedän, että oma äitini jakaisi mielipiteen. Punainen Atlas ei ole yhtä hapokas kuin Amorosa ja se oli kilpakumppaniaan makeampi. Jauhoisemman rakenteensa puolesta Punainen Atlas sopisi hyvin piiraisiin, ruokiin ja muuhun ruoanlaittoon.

Vaikka tämä omena on kanadalaista alkuperää, ei sekään viihdy hyvin kuin vyöhykkeillä I-II. Amorosan tapaan se kypsyy syyskuussa ja on nautittavissa heti lokakuusta alkaen aina jouluun saakka.

Punainen Atlas on ilmeisesti omenaruvelle alttiimpi kuin Amorosa.

 *

Vaikka molemmat omenat olivat miellyttävän makuisia, niin en usko niiden ainakaan ensimmäisten joukossa päätyvän pihaamme. Haemme ensisijaisesti vyöhykkeelle III hyvin soveltuvia puita, joilla olisi hyvä olla luonnostaan vastustuskykyä erilaisille taudeille.

Tämä oli toiseksi viimeinen omenoiden maistelu tälle syksylle. Nyt joudumme tuumimaan mitkä näistä nyt maistelluista omenoista ovat hyviä vaihtoehtoja pihallemme. Ensi kesän aikana olisi tarkoitus istuttaa ensimmäiset uudet omenapuut.

Aiemmat kirjoitukset aiheesta pääset lukemaan täältä: Omenapuusuunnitelmia 1, omenapuusuunnitelmia 2, omenapuusuunnitelmia 3 sekä päärynäpuusuunnitelmia 1.

Otemme mielellämme palautetta suunnitelmistamme; mitä omenoita suosittelisit meille ja mitä pidit tästä postaussarjasta?

24.11.2016

Aina matkassa mukana -pussukka

Preppaajilla, varautujilla ja muilla maailman romahdusta odottavilla on usein omat laukkunsa, joita he pitävät aina mukanaan. Miksei sellaista voisi olla omiin tarpeisiin räätälöitynä muillakin? Itseasiassa uskallan väittää meidän kaikkien tuntevan joukon ihmisiä, jotka ovat varautuneet laukkunsa sisällöllä erilaisiin tilanteisiin.


Varautumisella erilaisiin tilanteisiin en tarkoita ydinsodan syttymistä, vaan arkisempia asioita.  Niitä asioita, joilla voit kohottaa hetkellisesti elämänlaatuasi, säästää muutamia pennosia ja elää vapautuneemmin, koska olet valmistautunut arjen pieniin haasteisiin.

Itselläni kaikki alkoi tarpeen havaitsemisesta. Tutustuin mieheeni ja aloin reissaamaan julkisilla meitä erottavaa sataa kilometriä edes takaisin. Saatoin aamulla kuvitella meneväni omaan kotiini yöksi, mutta illalla löysin itseni mielitietyn luota. Vaikka minulla oli molempien luona hammasharja ja muut  tavarat jotka mahdollistivat elämän kummassakin paikassa hyvin, olivat matkat ongelmat.

Alkuun sitä jaksoi istua noin tunnin matkan rauhassa aloillaan ja haaveilla perille pääsystä, mutta pian huomasin haluavani mukavuuksia. Kaipasin asioita, jotka yleensä aina olivat mukana, mutta tahtoivat helposti jäädä matkasta jos vaihdoin laukkua. Päätin siis koota nämä asiat yhteen pieneen pussukkaan, joka olisi helppo sujauttaa mukaan.

Monitoimipussukan sisältö:

  • rahaa
  • lehtiö
  • kynä
  • tee
  • välipalapatukat
  • kurkkupastillit
  • makeinen
  • nenäliinat 
  • muistitikku
  • hiuslenkit
  • side
  • tamponi
  • korvatulpat
  • heijastin



Pussukassa ehdottomasti eniten rahansäästöä ovat tuoneet välipalapatukat. Alkuinnostuksen jälkeen ne uppoavat vain nälkään. Käyttämieni välipalapatukoiden hinta pyörii hiukan alle 3 eurossa kappaleelta, mutta ne ovat terveellisempää ja täyttävämpää purtavaa kuin makeiset. Ja niillä saa oikeasti lykättyä nälkää.

Kanssasisaret ovat olleet tyytyväisiä kaikkina niinä kertoina, kun olen tarjonnut heille kuukautissuojia heidän niitä tarvitessa. Oikeat preppaajat laskevat nämä myös ensiapuvälineisiin, sillä osan vammoista voi näillä hoitaa tilapäisesti.

Suurimman ilon tuottaa pussukasta hyvin satunnaisesti löytyneet makeiset. Onpa pari kertaa onnistuttu karkoittamaan eri ihmisten päänkivistys salmiakkipastilleilla. Valitettavasti namuset tahtovat kadota pussukasta aina ensimmäisten tarvikkeiden joukossa.

Aloin kuljettamaan mukanani omaan makuuni sopivia pussiteitä kyllästyttyäni automaattikahviin ja mustaan teehen. Nyt voin luoda nautinnollisen teehetken missä vain. Ja koska usein kannan mukanani termosmukia tarvitsee minun löytää vain kuumaa vettä ja saan nauttia juuri sellaisesta teestä kuin haluan.

Pieni pakkaus nenäliinoja mukana on monesti säästänyt minut vaikealta valinnalta, istuako räkä poskella vai uhmatako junanvessan tuoksuja ja noutaa pala paperia. Nessuilla saa nenän lisäksi pyyhittyä niin suun kuin sotkutkin. Aika harvoin olen näitä loppujen lopuksi tarvinnut, mutta ne kerrat kun olen olen ollut hyvin onnellinen nessupaketistani.

Hiuslenksuja minulla tuntuu olevan kaikkialla ja silti usein päädyn palmikoimaan hiukseni ja jättämään ne ilman lenksua. Ilman näitä pärjäisin varmasti ihan mukavasti, mutta eivät nuo vie paljon tilaa ja joskus muistan niitä käyttääkin.

Rahaa pidän mukanani pienen määrän, pääosin käytän korttia ostoksiini. Muutama euro mahdolliseen bussilippuun ja joku seteli siltä varalta, että tarvitsen käteistä. Kun säntäilee kahden kaupungin väliä ja viettää epäsäännöllistä elämää, voi kauden lataus matkakortista loppua yllättäen ja voin kokemuksesta kertoa, ettei mikään harmita niin, kuin seisominen bussin eteisessä ilman lippua tai käteistä rahaa.

Kynä ja lehtiö toimivat kun haluan raapustella jotain. Kuvassa oleva lehtiö on tarkoitukseen liian pieni. Mukanani on usein myös paperikalenteri ja vihko.

Kurkkupastillit ja korvatulpat ovat harvoin käytössä, mutta molemmat ovat useamman kerran pelastaneet tilanteen.

Muistitikku ei tavallisesti kulje mukanani, mutta viime aikoina olen tarvinnut sitä ja pussukka on mainio paikka pitää mukana tavaroita, joita ei pidä unohtaa kotiin.

Heijastimen lisäsin pussiin vastikään, kaikissa takeissa ja laukuissa pitäisi roikkua heijastin, mutta tuo on niin pieni pitää mukana, ihan kaiken varalta.


Aiemmin pussukassa kulki mukana myös käsirasva ja sen voisin taas lisätä kyytiin.

Itse pussukka on ruma kuin mikä. Nappasin sen kaapin kätköistä tähän käyttöön ja se on alkanut sattumaan omiin silmiini siinä määrin, että sen vaihto esteettisempään lähenee. Pussissa on hyvää sen kosteutta ja likaa hylkivä materiaali, hyvin toimiva vetoketju ja jossain määrin sen kaivelua helpottaa läpinäkyvyys.


Pussukan lisäksi kuljetan usein mukanani termosmukia ja vesipulloa. Näistä kolmesta termosmuki oli ensimmäinen joka alkoi kulkea matkassani. Aamuni kärsivät säännöllisesti aikavääristymistä ja en aina kerennyt juomaan aamukahvia kotona, jouduin siis ottamaan sen mukaan ja nauttimaan kahvini julkisenkulkuneuvon rauhassa.

Vesipulloina minulla oli alkuun erilaisia puolenlitran limu- ja vissypulloja, mutta tuvan hankkimisen myötä tajusin raahaavani juomavettä jatkuvasti mukanani (kaivomme vesi ei tällä hetkellä sovellu juotavaksi) joten päätin panostaa pulloon. Ja kyllä, pullovesissä on eroja, tässä pullossa säilytettyyn veteen ei tule inhaa muovipullon makua vaan vesi on ihanan raikasta.

Ennen kuin sanot, ettei sinulla ole mitään tämän kaltaista, niin kurkkaa käsilaukkuusi, reppuusi, auton hanskalokeroon ja katso olisitko huomaattasi varautunut helpottamaan arkeasi. Mitä sinä kannat mukanasi ja miksi?

14.11.2016

Omenapuusuunnitelmia 3

Omenatastingit jatkuivat tällä kertaa syyslajien kanssa. Nämä omenat olivat samasta hedelmätarhasta kuin aiemmin kokeilemamme omenat ja päärynät. Näiden kasvupaikka on vyöhykkeellä II ja niitä hoitaa paljon meitä kokeneempi joukko.


Grenman omena

Omena oli mukavan raikas, lievästi happoinen ja kiinteä. Tämä nousi tässä maistelussa Kaj:n suosikiksi. Tämä omena soveltuu niin herkutteluun, kuin talousomenaksi.

Tämä Mikkelin Rantakylän kartanosta kotoisin oleva omena tulee varhain satoikään, mutta sen omenat ovat pieniä joten sato ei kilomäärällisesti ole suuri. Toisaalta sen kehutaan olevan hyvä pölyttäjä, terve ja kestävän kolhuja.

Omena kypsyys syyskuun puolivälissä ja se kestää varastossa maksimissaan 2kk. Puu viihtyisi meillä, sillä sen luvataan pärjäävän myös vyöhykkeellä V.

keltainen kaneli omena

Keltakaneli

Tämän omenna kohdalla itselläni oli suuret odotukset, jotka eivät aivan täyttyneet. Ehkä maun yksiulotteisuus johtui liian vähästä auringosta loppukesästä? Omena oli mukavan kova, raikas ja makea, mutta hitusen tylsällä tavalla. Olin jo skippaamassa omenaa suunnitelmistamme, kunnes joukko kaneliomenoiden ystäviä vaati minua maistamaan lajia uudelleen ensi syksynä.

Tämä syysomena ei säily kuin kuukauden, mutta sen ominaisuudet tekevät siitä käyttökelpoisen talousomenan. Syyskuussa pahin säilöntä rupeama kasvimaan sadon kanssa on ohitettu, joten olisi näppärää käydä vasta silloin omenan kimppuun. Nykyisin meillä on varhaisia lajikkeita, joiden satokausi osuu kiireisimpään aikaan.

Omena on kotoisin Venäjältä on on saapunut Suomeen jo 1800-luvulla.  Tämän lajin luvataan menestyvän jopa IV-vyöhykkeellä, mutta se antaa odottaa parhaita satovuosiaan. Tosin satoikään tultuaan sen pitäisi olla helppohoitoinen.

Sügisdessert

Sügisdessert

Omena oli herkullinen; siinä oli raikkautta, makeutta ja maussa oli pehmeyttä. Tämä ei ollut kova omena. Omenan kuoressa oleva vihreä teki siitä jotenkin likaisen värisen omiin silmiini.

Omena kypsyys syyskuussa ja säilyy marraskuulle. Tätä omenaa ei suositella hilloksi, mutta sen sijaan se sopii mehuksi.

Tämän virolaisen omenan luvataan olevan hyvin satoisa. Tosin sen varoitellaan kärsivän helposti huonosta maaperästä ja kärsivän helposti talvivaurioita.

Henkilökohtaisesti pidin tästä herkkuomenasta, mutta taidan unohtaa tämän lajin sen vaatimusten ja olettamani haastavuuden vuoksi.



Melba

Melbaa kasvoi mummolan pihalla eli tämä on lapsuuteni omenamakuja ja siksi olen hyvin puolueellinen arvioija.

Melba on ihanan mehukas ja soveltuu niin mehuun kuin hilloon. Mutta se mehukkuus muodostui testissä ongelmaksi. Kuvassa näette miten sen mehu saa osan omenalihasta kuultamaan läpinäkyvänä ja sekös kanssamaistajaa epäilytti. Melban makeus ja pehmeys on juuri niin ihana kuin lapsuudestani muistin.

Melba tulee varhain satoikään ja viihtyy myös vyöhykkeellä III. Tämä kuuluu omenoihin, jotka haluan ehdottomasti pihaani vaikka se onkin ruvelle ja kolhuille altis.

*

Tästä maisteluista jäi hyvä maku suuhun. Grenman oli uusi, hyvin miellyttävä tuttavuus ja Melba vetosi minuun, kuten se aina tekee. Harkitsemme edelleen perheomenapuita rajallisen tilan vuoksi ja nämä kaksi omenalajia olisivat juuri sopivat syysomenpuuhumme. Vielä yksi tai kaksi lajia lisää ja maukas syksyinen perheomenapuu olisi toteuttamista vaille valmis.

Tälle syksylle on tulossa vielä yksi kirjoitus omenapuusuunnitelmista ja sitten tämä aihe jää hetkeksi talviteloille. Edelleen vastaanotamme mielellämme vinkkejä vyöhykkeelle III soveltuvista omena- ja päärynäpuista, vinkkaa omat suosikkisi kommenttiosioon :)

8.11.2016

Pieni retrokeittiö

Asumme kaupungissa ja koska tuvastamme puuttuu vielä keittiö on kokkailut ja säilömiset hoidettava kaupungissa. Kesällä pääsin säilömään suurempaan keittiöön, mutta jatkossa on pärjättävä tällä keittokomerolla.

boheemi värikäs keittiö


Päätimme siis kokeilla ahtaasti asumista kaupungissakin. Nyt on tilanne jossa kaksi väljästi asunutta aikuista yhdistää tavaransa 51 neliöiseen kaksioon. Tavatessamme hallitsimme yhteensä n. 150 neliömetriä ja nyt aiomme mahduttautua hyvin pieneen asuntoon. Asiaa ei helpota kesken oleva tuvan kunnostus, sillä kaikki sinne aiottu tavara täytyy säilöä talven yli jossain. Jossain tarkoittaa siis kotona, kaiken muun tavaran lisänä.

Olimme jo pitkään ajatelleet lusikoiden yhdistämistä. Tilanne, jossa perhe asuu hajallaan 3 kunnassa ja 2 eri maassa on kurja ja työläs. Vietettyämme kesällä arjet kaikki kolme samassa maassa, samassa kaupungissa ja samassa asunnossa oli syksy ankea. Halusimme saada edes osan perheestä saman katon alle. Ja siitä tämä päänvaiva alkoi.

värikäs keittiö

Harkitsimme isompaa asuntoa ja hakumme käsitti useamman kunnan alueen. Isommassa asunnossa on isommat kulut ja ensisijainen tarkoituksemme on maksaa tupamme remonttia eteenpäin ja jatkossa viettää kaikki mahdollinen aika tuvalla. Luovuimme harkinnan jälkeen ajatuksesta asua väljästi ja aloimme valmistelemaan ahtaasti asumista.

Aiemmassa asunnossa, jossa asuin tyttären kanssa, meillä oli tilaa roimasti. Oli tilaa ruokapöydälle, jonka ympärille mahtui sen pienimmässäkin koossa helposti 4 henkeä. Ja nyt meillä on tämä vanha, kapea, kirjoituspöytä ja kaksi pinnatuolia. Tosin tämän ruokapöydän äärestä ei tarvitse nousta käydäkseen jääkaapilla, kaikki on kätevästi käden ulottuvilla.

Itseasiassa olemme harkinneet pöydän korvaamista lipastolla, jotta saisimme kaikki keittöromppeet ja -aineet keittiöön. Vaikka keittiössä on kaappitilaa mukavasti, on osa siitä nurkassa, äärimmäisen hankalasti hyödynnettävässä paikassa. Keittokomeron pöydästä luopuminen taas tarkoittaa jonkin pöydän mahduttamista olohuoneeseen tai sohvalla syömistä.

boheemi keittiö

Tila olisi varmasti riittävä ellei kokkailuinnostuksemme olisi saanut meitä hankkimaan kamalaa määrää keittiökapineita ja raaka-aineita. Nyt tietenkin koetamme karsia määrää. Osaan erikoiskapineista olemme hyvin kiintyneet. Kuten valtaisaan Kenwoodin yleiskoneeseen härpäkkeineen. Se on koostaan huolimatta vempeleitä, joita koemme tarvitsevamme jatkossa sen verran, ettei niiden poistumisen antama lisätila ole tarpeeksi hyvä syy luopumiseen.

Ja eikä tässäkään vielä koko ongelma, kun sitten on se kotivara. Se on tällä hetkellä hyvin vaatimaton, enkä haluaisi tinkiä siitä enempää.


keittokomero

Keittokomeron strategiset mitat ovat 250 x 189 cm ja se on jääkaappia lukuunottamatta samassa kunnossa kuin 60-luvulla. Luovuimme kauan palvelleesta jääkaapista ja korvasimme sen ja alla olleen kaapin uudella jääkaappipakastimella. Olemme lisäksi vakavasti harkinneet liesituuletinta. Vaikka keittiön oven saa kiinni ja lisätuuletus hoituu ikkunasta olisi liesituuletin mukava lisä niihin hetkiin, kun pannulla kärisee jotain vahvasti tuoksuvaa.

Emme ole halukkaita aloittamaan remonttia tässä keittiössä, joten kaikkien uudistusten tulisi istua keittokomeron retrotunnelmaan. Koska emme myöskään tiedä kauanko aiomme majailla tässä asunnossa, emme ole valmiita hankkimaan uusia kalusteita tänne, vaan koetamme selvitä vanhoilla. Kutsunkin tulevaa sisustustyyliämme boheemiksi, mummolamaiseksi, rennoksi ja kierrätyshenkiseksi, eivätköhän nuo käy synonyymeiksi sille sekametelisopalle ja visuaaliselle hurjastelulle joka on tulossa.


Tuvalla meillä on nyt kaksi tulipaikkaa; grilli ja nuotio.


Lisäksi tuvalla oli mikro, mutta kärväytettyäni yhden mikron meni tupamme mikro paikkaamaan palanutta toveriaan. Toki meillä on myös sähköhella tai oikeamminkin induktiolevy, mutta sen käyttö on jäänyt vähälle.

Emme säilytä mitään ruoka-aineita tällä hetkellä tuvalla, vaan tuomme kaiken aina mukanamme (eli säilytämme niitäkin pienessä retrokeittokomerossamme). Vaikutamme siis siltä, kuin tekisimme kaiken aikaa muuttoa. Kuormassamme killuu paitsi ruoka, myös juoma ja käsienpesuvesi. Arvatkaa vain, kuinka onnellisia olemme, että pääsemme tuvan pihaan autolla. Mökille, siis saareen, viemme kaiken veneellä, joten marmatuksestani huolimatta tiedän meidän pääsevän helpolla tuvan kanssa.

Tätä kirjoittaessani linnoittauduin keittiöön, paitsi että täällä on huushollin ainoa pöytä, jonka ääressä kirjoittaa, on tämä tällä hetkellä ainoa kaaoksesta vapaa alue.

25.10.2016

Syystöitä

Syksy on viilettänyt hurjaa vauhtia ja pihamaa on saanut liian vähän huomiota osakseen. Maa-artisokkia kaverille kaivellessa havahduin, kuinka kuivaa maa on. Toki muistin lukeneeni syksyn sateettomuudesta ja olin ajatellut kehotusten mukaisesti kastella tuija-aitaa, mutta se oli jäänyt.


Viikonloppuna oli aika ryhdistäytyä ja kastella tuijien lisäksi viime syksynä siirretyt herukat. Herukat saivat myös juurilleen havut, niitä kun meillä riittää. En ole varma tarvitseeko herukoita erityisemmin suojata talveksi, mutta nämä yksilöt ovat olleet paikallaan nippanappa vuoden ja niihin pääsee hyytävä pohjoistuuli puhaltamaan todella hyvin. Viime syksynä havutin samat pensaat ja ne selviytyivät talvesta hyvin, vaikka kylmyys tuli kauan ennen lunta.



Kasvimaa oli meillä nyt toista vuotta ja en vieläkään ollut oikein tyytyväinen sen palstoihin. Niinpä mylläsimme sitä uuteen uskoon. Nyt kasvimaan reunoja kiertää osittain 70 cm leveä penkki, johon istutimme porkkanaa ja talvivalkosipulia. Pelkään olevani sipulin kanssa myöhässä, sillä kaikki lämpimämmillä vyöhykkeillä asuvat tutut ovat jo omansa aikaa sitten istuttaneet. Istutukset peittelin viimeisten nostettujen porkkanoiden naateilla ja puun lehdillä.


Meillä on vain kolme omenapuuta, muutama luumu/kriikuna ja yksi kirsikka, joten lehtiä on pihamaalla yllättävän vähän. Vähän turhankin vähän. Viikonlopun kuiva sää mahdollisti nurmikon ajamisen ja samalla lehtien silppuamisen. Nyt on ruoho ja lehdet pienenä silppuna ja niillä on kevääseen saakka aikaa rauhassa muuttua mullaksi.

Lehtisilppua tuli kuitenkin sen verran vähän, että uskon keväällä lannoittavani nurmea niiltä kohti joissa se on kovimmalla koetuksella jatkuvan liikkumisen takia. Meillä nurmikon alla on hyvin savipitoinen maa ja maan ollessa märkä on nurmikko helposti kärsimässä kovia.


Kuvissa kimppamehiläispesämme. Lähdimme talveen 3 vahvalla ja yhdellä heikolla pesällä. Saa nähdä, miten pesät selviävät talvesta. Mehiläiset eivät vielä tänä vuonna muuttaneet meille, ne asuvat edelleen muualla. Ensi vuonna hunajatyttöjen olisi tarkoitus muuttaa omalle pihalle hoitamaan tärkeää pölytystehtäväänsä.


Miten teillä on syksy mennyt? Oletteko joutuneet kasteluhommiin?

18.10.2016

Pellavalla eristäminen


Ostaessamme tuvan ajattelimme tekevämme vain pieniä muutoksia. Asioilla on tapana muuttua matkan varrella. Ajattelimme samalla vaivalla kunnostaa tupaa enemmänkin. Alunperinhän tupa oli sisältä sininen, mutta joutuessamme vaihtamaan muutaman hirren ajattelimme samantein napata maalit pois. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. 

Sisäseinien maali oli ilmeisesti vanhaa lattiamaalia ja istui tiukassa. Päätimme tehdä irrottamisen  mekaanisesti. Käytimme irrottamiseen kulmahiomakoneeseen liitettyä teräksistä lautasharjaa. Pölyämisen vuoksi kulmahiomakoneeseen oli teipattu imuri.

Haimme pellavan käytöllä lisäeristystä tupaan. Tarkoituksenamme on viettää tuvassa öitä myös talvella ja lisäeristyksellä haemme tupaan lisää lämpöä. Emme halunneet peittää hirsiä ulkoa tai sisältä, joten ainoa vaihtoehto oli tilkitä hirsien raot. Suurimpiin koloihin veistimme puusta paikat.
 Vinkit pellavalla eristämiseen


  • Hanki pellavarivettä ja -nauhaa
  • Ota työvälineeksi käteen hyvin istuva puukko
  • Terävillä saksilla saat sopivan levyisiä nauhan paloja
  • Varaa aikaa runsaasti
  • Peitä ulos jäävät pellavat eläimiltä

 Vanhat hirret ovat nähneet elämää eri paikoissa. Tupamme on siirretty paikalleen 1900-luvun alkupuolella ja sitä on vahvasti muokattu ilmeisesti 80-luvulla. Emme tiedä mitkä hirret ovat olleet missäkin kohdassa tupaa ja ovatko ne mahdollisesti palvelleet muuallakin kuin tämän tuvan seinissä. Osa hirsistä on halkeillut kunnolla ja osa taas on säilynyt eheämpinä. Aina halkeaman leveydestä ei voinut päätellä paljonko sinne sai pellavaa uppoamaan.

Sisäseinät käsittelimme pellavan laiton jälkeen värittömällä maalilla, sillä emme halunneet pellavan pölyyntyvän ja pölisevän. Maalattu seinä on myös helpompi pitää puhtaana. Laitan myöhemmin (keväällä) kuvaa lopputuloksesta.
 En ole tainnut koskaan laittaa lasta nurkkaan miettimään tekosiaan ja tälläkin kertaa hän valitsi paikkansa itse. Tosin hän luuli homman olevan nopeaa ja pääsevänsä äkkiä nurkasta pois, mutta niin ei ollut. Nurkkiin upposi uskomaton määrä pellavaa nauhana ja riveenä.


Tuvan ulkopuolisia halkeamia tilkitsimme koemielessä jo pikkuisen viime syksynä, mutta se ei kannattanut; linnut ja oravat korjasivat pellavan pesiinsä. Kesällä tiivistimme etenkin kuvassa olevaa, pahasti halkeillutta eteläseinää, pellavalla ja maalasimme heti punamullalla päälle. Punamultamaalia kului paljon, mutta se kovetti pellavaa sen verran, etteivät eläimet enää käyneet varkaissa.

10.10.2016

Sähköpalo + muutama turvallisuusvinkki


Koko viikonlopun elin vaarallisesti; veneilin täyteen pakatulla pikkupaatilla navakassa pohjoistuulessa, pompin liukkailla rantakivillä ja tarvoin sysipimeässä metsässä. Oikea vaara odottikin minua kaupungissa.

Lounasaikaan päätin lämmittää pasta-annokseni kyläpaikan mikrossa, kuten olen täällä kyläillessä kymmeniä kertoja tehnyt. Ruoka lautaselle, lautanen mikroon, kupu päälle ja ei kun laita hyrräämään. Ja hyrräsihän se. Pian nenääni alkoi nousta tuttu sähköpalon tuoksu. Ja siinä mikroa tuijottaessani ensimmäinen ajatus oli, että tuoksu tulee kylpyhuoneessa käynnissä olevasta pyykkikoneesta. Mikään ei raksuttanut hetkeen, että kaikin puolin tavanomaisesti toimiva mikro voisi olla syypää.

Olin juuri poistumassa keittiöstä tarkastamaan kylpyhuoneen tilannetta, kun mikro kilahti ajan päättymisen merkiksi ja avasin luukun. Oven avaaminen pölläytti sähköpalon kitkerää tuoksua lisää huoneilmaan ja syyllinen oli samantien selvillä. Mikron katto hehkui sisältä oranssina, kunnes tummui takaisin normaalin sävyiseksi.

Nappasin nopeasti keittiötikkaat ja kiipesin irrottamaan mikron töpselin seinästä. Sen jälkeen varmistin ettei mikro tunnu kuumalta ja kannoin sen parvekkeelle. Jäin seuraamaan tilannetta, samalla kun naputin viestin tapahtuneesta mikron omistajalle.

Vakuututtuani mikron sammumisesta siirryin takaisin sisälle tuulettamaan kamalaa katkua pois. Samalla päätin laittaa viestiä ystävättärelle, ihan vain varmistaakseni, että onhan heillä keittiössä sammutuspeita ja osaavathan hänen lapsensa käyttää sitä.

Koko tapahtuma oli nopea, savuton ja ainoa vinkki tapahtuneeseen oli paha haju. Edes palovaroitin ei reagoinut tapahtuneeseen. Jos olisin siis ollut kauempana ja olisin samalla tuulettanut, en olisi tajunnut mikron kärähtämistä ja seuraava lämmitysyritys olisi voinut olla tuhoisampi.



Varaudu sähköpaloon
  • Hanki palovaroitin ja pidä se toimintakuntoisena
  • Hanki sammutuspeite
  • Sijoita peite niin, että vieraatkin löytävät sen
  • Kiinnitä ulko-oveen tai muuhun näkyvään paikkaan osoite
  • Mikäli asut keskustan ulkopuolella lisää karttakoordinaatit osoitteen viereen
  • Kirjoita osoitelappuun isolla hätänumero 112
  • Opasta lapsia miten tulipalon sattuessa tulee toimia
  • Hanki sähköpalojen sammutukseen soveltuva jauhe- tai hiilidioksidi sammutin
  • Säilytä sammutinta näkyvillä ja huolla se säännöllisesti
  • Tarkkaile sähkölaitteiden kuntoa
  • Älä käytä rikkinäisiä sähkölaitteita
  • Teetä sähkötyöt aina ammattilaisella
  • Jaa läheltäpiti tapaukset läheistesi kanssa, vaarat unohtuvat helposti
Suomessa syttyy Tukesin mukaan vuosittain yli 1 00 rakennuspaloa, joiden syynä on sähkö. Pelastuslaitokset saavat 2 500 sähköstä johtuvaa pelastustehtävää. Tällä kertaa en päässyt koristamaan tilastoja, onni oli matkassa.

Vuosittain noin sata suomalaista menehtyy sähköpaloissa, tiedosta riski ja koeta omalta osaltasi pienentää sitä. Turvallisia hetkiä <3

4.10.2016

Päärynäpuusuunnitelmia 1

Omenapuiden lisäksi haluamme päästä nauttimaan oman pihan päärynöistä. Päärynöillä on kuulemma huikean kaunis kukinta ja osa lajeista saattaisi menestyä hyvin kolmosvyöhykkeen pihallamme. Saimme nämä päärynät samalta ystävältä, jolta saimme omenapuusuunnitelmia 1 kirjoituksen omenat. Homma eteni tuttuun tapaan; ihmettelimme hedelmiä, maistelimme ja sitten pohdimme sopisiko hedelmä makunsa ja vaatimustensa puolesta meille. Ja toisin kuin tähänastisissa omenatastingeissä, tässä löytyi selkeä voittaja.
Americana oli valtaisan kokoinen ja sen ulkomuoto ei muistuttanut perinteistä päärynää. Tässä päärynässä oli maussa päärynää, mutta se ei vetänyt vertoja Pepille. Päärynä oli ihanan makea, mehevä ja siinä riitti syötävää. Americanaa suositellaan lähteestä riippuen vyöhykkeelle 2 tai 3 asti eli meillä se vaatisi erityisen suojaisan paikan ja onnea.


Lück näytti kauniilta; tiilenpunainen sävy kyljessään se oli kerrassaan herkullisen näköinen. Valitettavasti se ei ollut terve sisältä. Maistoimme sitä kaikesta huolimatta. Ensimaku päärynässä oli omenamainen, jälkimausta löytyi päärynää. Lück saattaisi menestyä suojaisassa kasvupaikassa myös meidän vyöhykkeellämme, mutta tämä oli kolmikon heikoin lenkki. Eniten meitä huoletti päärynään iskenyt tauti.

EDIT. 10.10.16 Päärynäpuun omistajalta tuli viesti: Tuo Lück menee joka syksy ajan mittaan mustaksi sisältä. Voi olla vika, ominaisuus tai hivenainepuutetta. Ne ovatkin parhaimmillaan vain muutaman päivän poimimisen jälkeen. sisko keittää ne saman tien soseeksi muksuille, mihin ne kuulemma käyvätkin loistavasti.


Ja tässä lähikuvaa Lückin sisältä.
Pepi, tämän kisan ehdoton voittaja. Tämä hyvin pieni virolainen päärynä hurmasi meidät täysin. Ensin ihmettelimme sen pientä kokoa, sitten mietimme onko tuo kovamaltoinen ja vihreä päärynä varmasti kypsä. Päärynän suutuntuma ei ollut liian kova, se oli juuri hyvä. Maku oli ihanan päärynämäinen ja siemeniä tässä päärynässä oli mukavan niukasti, joten pienestä koostaan huolimatta tässä oli syötävää. Puu tulee kuulemma varhain satoikään, seikka joka saa meiltä plussaa. Pepi viihtyisi paremmin vyöhykkeellä 2 kuin meillä, mutta suojaisassa paikassa se voisi meilläkin kasvaa ja kukoistaa. Tämä päärynä meni vakavaan harkintaan, kun sille löytyy sopivan suojainen paikka on se aika varmasti ostoslistallamme.


Meillä on jo yksi päärynäpuu; Hirvensalmen taimiston avustuksella valitsimme pihamme ensimmäiseksi päärynäpuuksi Tshizhovskajan. Tämän päärynän kerrotaan olevan kestävä niin kylmää kuin rupea vastaankin, sekä olevan maultaan erinomainen. Me joudumme odottamaan vielä jonkun aikaa, ennen kuin pääsemme arvioimaan makua, mutta toivomme puun ilahduttavan meitä upealla kukinnalla mahdollisimman pian. Hirvensalmen taimistolta saa myös tilattua puita, meidän puumme kävi noutamassa äitini, jolta sain sen syntymäpäivälahjaksi.

SaveSaveSaveSave