28.1.2017

Kietaisuristi 2 ja asiaa kantoliinalla kantamisesta

Kannoin esikoistani paljon sylissä. Siinä sai käsilihakset hyvää treeniä, mutta se ei ollut ergonomista meille kummallekaan. Ja käsin lasta sylissä kannettaessa on aina vähintään yksi käsi varattuna. Toki saimme kokeilla Baby Björnin rintareppua ja se oli meillä laivareissulla lainassa.


Onneksi en innostunut hankkimaan sellaista, sillä nykyisin tiedetään sen olevan hyvin epäergonominen tapa kantaa lasta. Rintarepussa lapsen paino on väärässä kohdassa ja rasittaa pahasti lapsen selkää ja lonkkia. Puhutaan sen jopa voivan aiheuttaa pysyvää haittaa lapselle.

Rintareppu

Silloin ammoisina aikoina, siis viime vuosituhannella, pääsimme esikoisen kanssa kokeilemaan myös jonkinlaista kantoliinaa. Se oli tavallaan rengasliina, joka pujotettiin roikkumaan toiselle olkapäälle ja lapsi makasi siinä pussissa. Esikoinen oli sitä kokeiltaessa liian vanha ja toimelias, hän ei halunnut maata minkään pussin pohjalla kykenemättä näkemään mitä ympärillä tapahtuu.

Nyt minulle avautui viimeinkin mahdollisuus hypätä mukaan tähän "uuteen" trendiin, kantoliinailuun. Oppaakseni sain ystävättäreni, joka on kantanut kaikkia lapsiaan. Aloitimme liinailusta puhumisen jo varhaisessa vaiheessa odotusta. Toki meillä on lastenvaunut, sillä tarvitseehan minun saada kaikki kantamukset jonnekin, jotta voin kantaa vauvaa kevyemmin.

Miksi uskon kantamisen olevan meille sopiva ratkaisu?

Lapsi pysyy kantaen hyvin matkassa mukana, tämä on ensiarvoisen tärkeää tuvalla puuhatessa. Kesällä saarimökillä oleillessa ei siellä ole kuin naapurisaarella kärrylenkeille sopivia reittejä ja vaunujen raahaaminen veneellä on työlästä. Liina tai ergonominen kantoreppu sopivat mökin maastoon paremmin.

Esikoisella oli ilmeisesti vatsavaivoja, joihin emme saaneet lääkäreiltä apua, ja kantaminen ja sen myötä pystyasento olisivat voineet helpottaa sillä hän ainakin viihtyi sylissä. Lisäksi eri tutkimusten mukaan lapsi hyötyy monin tavoin kannettuna olemisesta. Näistä hyödyistä on tarkemmin postauksen lopussa.


Aion aloittaa kantamisen ystävältä saadulla trikoisella kantoliinalla ja Kietaisuristi 2 -nimisellä sidonnalla. Ystävätär esittelee sidonnan oheisella videolla. Videon kantoliina on Ellevill paisley silver pink 7.

 Videota kuvatessa meillä oli kiire lenkille, joten valokuvien ottaminen unohtui. Nappasimme kuvat nyt kuukausia myöhemmin yhdellä lainassa olevalla trikoisella liinalla.


Kuvassa näkyy lapsen oikea asento kantoliinassa; 

  • Jalkojen ja pepun tulisi muodostaa M-kirjain.  
  • Polvien tulee olla vähintään samalla korkeudella, kuin hänen peppunsa on.
  • Lapsen peppu tulee suunnilleen kantajan navan korkeudelle.
  • Molempien ristiinmenevien liinojen tulee kulkea lapsen polvitaipeesta toiseen.
  • Pään tulee olla pussausetäisyydellä äidistä.


Vertaa tätä kuvaa tekstissä aiemmin olevaan rintareppukuvaan ja huomaat miten eri asennossa vauvan jalat ovat.


Kuvissa on Tinjalle (9 kg) hivenen liian löysä trikooliina. Tinja on isona tyttönä siirtynyt jo napakampiin kudottuihin kantoliinoihin, mutta suostui poseeraamaan tässä pienten liinassa.


En tiedä miten asiaan tulisi suhtautua, mutta kahdenkymmenen vuoden äitiyden jälkeen sain tutuilta kasan erilaisia opuksia lapsen tarpeista, kasvattamisesta ja hoidosta. Olen lueskellut kirjoja ja koettanut omaksua tietoa. Hämmentävää kyllä, kirjoissa kerrotaan yleensä vain hienommin ne samat asiat, jotka isovanhempani kertoivat minulle paljon maanläheisemmin esikoisen vauva-aikana.

Lasta hoitavien ihmisten läheisyys tarjoaa hänelle turvaa, varmuutta ja rauhaa, ja niiden 
vaikutus tuntuu vauvaiän jälkeenkin.

s.16 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Fyysinen kosketus mutta myös liike, usein toisiinsa yhdistyneinä ovat intensiivisiä aistikokemuksia, jotka viestittävät lapselle vanhempien olevan läsnä ja osoittavat, ettei häntä ole jätetty yksin. Varsinkin nukahtamisvaiheessa lapsen tarve tuntea olonsa turvalliseksi on erityisen suuri.

s.17 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Nämä kirjan esille nostamat syyt ovat hyviä syitä harkita lapsen kantamista. Kun ajatellaan lapsen ensin köllineen rauhaisassa ja loppuajasta hyvin ahtaassa kohtukodissaan, niin lastenvaunujen tai pinnasängyn avaruus saattavat hyvinkin tuntua hänelle vieraalta ja liian laajalta. Kun lapsi saa olla lähellä toista ihmistä, saa hän tankattua itseensä läheisyyttä johon on alkutaipaleensa ajan tottunut.



Lähes kaikki lapsen aistit saavat ärsykkeitä kantamisen aikana. Taktiilit ja proprio-vestibulaariset ärsykkeet toimivat hyvinä rauhoituskeinoina, mutta eri tutkimusten mukaan runsaan ihokosketuksen ja liikeaistimusten on todettu vaikuttavan suotuisasti myös lapsen kokonaiskehitykseen. Kannettavat lapset ovat enimmän osan ajasta, jolloin heidän ikätoverinsa saattavat itkeskellä, tasapainoisessa ja myönteisessä mielentilassa, mikä tekee heistä avoimempia uusille kokemuksille.

s.55 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis

Pienet lapset saattavat itkeskellä, vaikka heitä kannettaisiinkin. En usko kantamisen olevan ihmekeino jokaiseen asiaan, mutta toivoisin lapseni kasvavan avoimen uteliaaksi ja kokevan syvää turvallisuudentunnetta.

Vahva, suuria ihopintoja samanaikaisesti stimuloiva kosketus sekä tasainen, rytminen sively laskevat ihmisen stressiä tehokkaammin kuin mikään muu. Vauvan kannalta molemmissa on suora viesti siitä, että emo on läsnä ja pitää vauvan mielessä ja mukanaan. Vauvan kannalta tämä on hengissä selviämisen edellytys, sillä hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä, mikäli hänet jätettäisiin yksin. Läsnäolo ei ole kuitenkaan ainoa selittävä tekijä näiden kosketusten rauhoittavalle vaikutukselle. Vaikuttaa ilmeiseltä, että fyysinen, toistuva aistimus tukee keskushermoston jäsentävää toimintaa ja siten edistää sen vahvistumista ja kehitystä (Panksepp 2001).

s.113 Jukka Mäkelä, Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus (toim. Niemelä, Siltala, Tamminen)

Ensikuussa kirjoitan lisää kantamisesta ja linkkaan tekstiin lyhyen videon Ergo-kantorepusta.

14.1.2017

Luvassa vuonna 2017

Joulukuu oli blogissa hiljaista aikaa, keskityimme arkeen ja suunnittelemaan tulevaa vuotta. Vuosi 2017 tulee olemaan muutosten vuosi, aivan kuten jokainen yhdessä olemamme vuosi on ollut. Tavoitteenamme on saada asioita reilusti eteenpäin tuvalla ja samalla viettää rauhallista perhe-elämää. Mikäli haluat nopeasti kurkata, mitä kaikkea viime vuonna tapahtui koosteen näette täältä.

Aiomme kertoa tuttuun tapaan omatoimisesta elämästä, pienimuotoisesta omavaraisuudesta, viljelyksistämme ja erilaisista remontti- ja kunnostushankkeista. Näiden lisäksi tulee uutena teemana  jossain määrin olemaan lapsiperheen elämään liittyvät asiat.

Olemme varautuneet muuttuvaan elämäntilanteeseen ideoimalla ja esivalmistelemalla muutamia postauksia etukäteen. Tavoitteenamme on postata kerran viikossa ennen kasvukauden alkua ja päästä samaan tahtiin taas sadonkorjuun myötä.


Omavaraisuudesta saitte jo tammikuun alussa lukea pohdintaa sähköpulasta ja omavaraisuuteen läheisesti liittyvästä varautumisesta kirjoitin taloudellisesta varautumisesta mammalomaan pidentämistä varten. Helmikuussa käsittelen asiaa arkisemmin; ystävättäreni on luvannut paljastaa mitä hän pitää aina mukana-pussukassaan. Oman pussukkani sisällön esittelin marraskuussa.

Viljelysuunnitelmamme ovat tulevana kesänä hyvin saman tapaiset, kuin aiempina; aiomme kokeille jotain uutta ja pitää vanhat, meille sopiviksi havaitut kasvit mukana. Omenapuusuunnitelmat ovat edelleen ajankohtaisia ja kirjoitan niistä kolme eri postausta helmi-, maalis- ja huhtikuussa. Niiden jälkeen olemmekin jännittävässä vaiheessa; joko jo tänä vuonna pihaamme ilmestyy uusia omenapuita vai elämmekö vielä yhden satokauden vain uusista puista haaveillen ja eri lajikkeita testaillen.

Teimme viisi erilaista videota, jotka aiomme julkaista pikkuhiljaa blogissa postauksia piristämässä. Yksi tulevista videoista käsittelee hankkimaamme Kotiliesi 30 kunnostuksen ensimmäisiä vaiheita. Aloitimme Kotilieden kunnostuksen syksyllä 2016 ja jatkamme sitä taas kevään tultua. Tämä, kuten toinenkin remppaan ja kunnostamiseen liittyvä video tulevat blogiin keväästä.

Lapsiperheen elämään liittyviä juttuja tulee vielä tässä kuussa muutama. Ensimmäinen käsittelee vadelmanlehtiteetä. Omalta pihalta tai lähimetsästä löytää toimia yrttejä, kun vain perehtyy asioihin :) Toinen juttu käsittelee videon kanssa lapsen kantamista. Elämäntapamme tuvalla ja mökillä hyötyisi paljon siitä, että oppisimme käyttämään erilaisia kantovälineitä ja vapautuisimme vaunuista. Itseasiassa kantamisaiheisia juttuja tulee myös helmi- ja maaliskuussa.


Toivomme teidän viihtyvän seurassamme ja olette tervetulleet liittymään lukijoiksi ja Instagram-seuraajiksi. 

1.1.2017

Sähköpula?

Joskus, kun miettii erilaisia asioita, tulee hassu olo. Otetaan esimerkiksi sähkö, siis se asia, jota tulee seinän töpseleistä rajattomasti, kunhan muistaa maksaa laskun. En ole koskaan joutunut kärsimään pitkistä sähkökatkoista, kiitos seutujen, joissa olen asunut. Viime kesänä myräkkä katkoi mökiltä sähköt ja kun soittelin mökkiporukalle, olivat he innoissaan kokkaamassa kaasuliedellä, latailemassa älyvempaimiaan aurinkosähköllä ja kaivamassa aggregaattia esille jääkaapin viilentämistä varten.


Sähköä siis on ja ainoastaan maaseutu kärsii satunnaisista katkoista myrskyjen ja vastaavien vuoksi. Vai onko se sittenkään niin? Ajatukset sähkön riittävyydestä eivät ole pelkkää foliohattuilua, sillä Huoltovarmuusneuvosto on huolissaan sähkötehon riittävyydestä Suomessa. Kotimainen sähköntuotanto on riskirajoilla.

Voima & Käyttö, Suomen konepäällystöliiton julkaisu 11-12/2016 uutisoi Huoltovarmuusneuvoston käsitelleen sähkötehon riittävyyttä 14.11.2016. Lehden julkaisemassa artikkelissa kerrotaan:

"Kulutushuipun aikaisen sähkönkulutuksen voidaan tulevalla talvikaudella arvioida olevan 3 400 MW suurempi kuin käytettävissä oleva tuotanokapasiteetti. Suomi on siis etenkin huippukulutuksen aikana riippuvainen sähkön tuonnista. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat toistaiseksi varmistaneet sähkötehon riittävyyden Suomessa. On kuitenkin mahdollista, että tuotanto- tai siirtokapasiteetin merkittävät häiriöt huippukysynnän aikana johtavat väliaikaiseen tehovajeeseen. Tämä voisi merkitä tilapäisiä sähkönkulutuksen rajoituksia osalle sähkönkäyttäjistä."

Kun mietitään mietitään sähkön saatavuuden olevan perusedellytys yhteiskuntamme kriittisille toiminnoille (vesi-,  jäte- ja elintarvikehuolto, pankit, maksuliikenne, liikenne, polttoainehuolto, tele- ja tietoliikenne, lämmitys, päiväkodit, koulut, sairaalat, terveyskeskukset, maatalous, pelastus- ja turvallisuustoimi), niin omat ongelmat kahvinkeitossa sähkökatkon aikana tuntuvat pieniltä.


Muutamia vuosi sitten mökillä oli edellisen kerran isompi myrsky, joka sai tämänkesäistä laajempaa tuhoa aikaan. Äitini oli tuolloin yksin mökillä. Ja mikäs siellä oli ollessa sähkökatkon alussa. Arki sujui aurinkosähkön, kaasun ja aggregaatin kanssa hyvin tavalliseen tapaan. Valitettavasti hänen piti poistua sähkökatkon aikaan mökiltä ja ajaa autolla. Ensin katosi puhelimesta kuuluvuus, kun linkkimastojen akut loppuivat, ja seuraavaksi hän sai jännittää riittikö autossa bensa, sillä bensa-asemien pumput toimivat sähköllä ja sähkökatkon aikaan niistä ei saanut polttoainetta.

Ei siinä mitään, ettei äiti päässyt soittamaan meille muutamaan päivään, mutta entä jos hän olisikin kaivannut apua? Pelastusjoukkoja on vaikeampi hälyttää paikalle ilman puhelinta ja nettiä. Aikanaan, sähkökatkon päätyttyä, elämä alkoi palautua ennalleen. Mutta ainakaan tuolloin linkkimastot eivät ampaisseet heti täyteen toimintaansa ja bensa-asemilla riitti kuulemma jonoa, enkä tiedä riittikö kaikille halukkaille bensaa.

Voima & Käyttö -lehti kertoi Huoltovarmuusneuvoston pj:n Ole Johansson antavan asiasta tarvittaessa lisätietoja, mutta tyydyin Googleen, joka kertoi Iltasanomien tehneen aiheesta jutun 16.11.2016

Ruutukaappaus, Iltasanomat 16.11.-16
En muista mitä tein loppiaisen jälkeisenä torstaina, mutta muistan hyvin mitä teimme loppiaisena. Olimme puunkaatohommissa ja pakkasta oli 28 miinusastetta. Jouduimme lounastamaan saunassa, koska ulkoilman kylmyys oli niin hurja. Tuolloin olimme onnellisia puusaunasta ja sähköllä toimivasta keittolevystä, jolla saimme keiton kuumennettua.

Mutta takaisin aiheeseen eli loppiaista seuranneeseen torstaihin ja siihen onneen, joka meillä suomalaisilla oli.  Iltasanomat kertoo Ole Johanssonin haastattelussa: "Tuontikapasiteetti oli täysin käytössä. Siirtoyhteydet ulkomailta ja kotimaiset voimalat toimivat häiriöittä. Kriisiltä vältyttiin täpärästi."ja lohduttaa meitä samalla tiedolla: "Tosin jäljellä oli vielä 300 megawatin edestä tehoreservikapasiteettia."Mikä ei ole paljoa, kun päivän sähkönkulutuksen tuntikeskiteho oli 14 900 MW ja oma tuotantomme siitä oli 10 700 MW.

Ja se tuonti, me saimme onneksi tammikuussa ostettua sähköä, naapureilla oli sitä yli oman tarpeen ja he olivat halukkaita sitä myymään, mutta kumpikaan seikka ei ole itsestään selvyys. Johansson kommentoi tätäkin asiaa: "Johansson muistuttaa, ettei sähkön tuonti paukkupakkasilla ole mikään itsestään selvyys. Maat, joista tuomme sähköä, eli Ruotsi, Venäjä ja Viro ovat ilmastollisesti samalla vyöhykkeellä kuin me. Sielläkin on yleensä kylmä, kun meillä on kylmä, jolloin olemme ikään kuin samassa veneessä. Tämäkin lisää huolta."

 Tuuli- ja aurinkosähkö ovat kannatettavia asioita, mutta valitettavasti ne eivät toimi tehokkaasti kulutushuippujemme aikana: "Esimerkiksi viime talven kulutushuipun aikana Suomen tuulivoimatuotanto oli käytännössä nolla."




Fingridin lehden blogissa otetaan sähköpulaan kantaa ja luvataan sähkön riittävän, jos vain tekniikka toimii. Tilanteeseen odotetaan helpotusta 2018 Olkiluodon kolmannen yksikön myötä. Postauksessa otetaan myös Iltasanomien artikkelin tapaan kantaa uusiutuviin energianlähteisiin: "Tu­le­vai­suu­den pääosin uusiu­tu­vaan ener­gi­aan pe­rus­tu­vas­sa järjes­telmässä huol­to­var­muut­ta pitää ar­vioi­da ai­van uu­des­ta näkökul­mas­ta. Ko­tien ja teol­li­suu­den pitää saa­da sähköä sil­loin­kin, kun ei tuu­le eikä au­rin­ko pais­ta. Ajan myötä vii­saat in­sinöörit rat­kai­se­vat sähkön va­ras­toin­nin on­gel­man, jol­loin sähkömark­ki­nat ja huol­to­var­muus siir­tyvät uu­del­le ai­ka­kau­del­le. Mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti se päivä ei ole vielä tänään."

 Mikäli uteliaisuutesi heräsi, voit käydä Fingridin sivuilta katsomassa, mikä on Suomen voimajärjestelmän tila tällä hetkellä.

Fingridin sivuilta löytyi myös oheinen, kolmivaiheinen toimintaohje tehopulaan:

Ruutukaappaus; http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman-tila/Sivut/Toiminta-tehopulassa.aspx

Miten tehopula, etenkin vakava tehopula, näyttäytyisi minulle? Uskoisin harmittelevani muutakin kuin toimimatonta leivänpaahdinta. Mikäli sähkönjakelua rajoitettaisiin, niin mikäs minun olisi ollessa; lisää vaatetta niskaan, puskapissille kaupungissa ja kylmää pöperöä naamaan. Mutta minulla on isovanhempia, isotätejä ja -setiä, joiden selviytyminen yksin sähköttä ei olisikaan niin helppoa.

Ja pidempään jatkuessa sähkönsäännöstely tai sähkökatko aiheuttaisi muutakin harmia: kotivara suositellaan nykyisin mitoitettavaksi 72 tunniksi eli kolmeksi vuorokaudeksi. Valitettavasti kaikilla ei ole sitäkään. Kolme päivää on lyhyt aika ja jos sähköissä on häiriötä, on häiriöitä myös maksuliikenteessä, ja eivät ne kaupatkaan saa myytyä mitään ulos ilman sähköä. Ja paljonko siellä olisi nälkäisille massoille myytävää, sen jälkeen, kun kaikki kylmäsäilytystä vaativat tuotteet ovat poissa laskuista?

Mitä sitten voi tehdä? Me kaikki voimme osaltamme säästää sähköä, se on aina ekologinen vaihtoehto. Lisäksi kotivara kannattaa pitää kunnossa. Oma tilanne kannattaa kartoittaa; kaikilla ei ole mahdollisuutta niin laajaan varautumiseen, kuin äidilläni mökillä, mutta aina voi olla omatoiminen ja miettiä miten selviäisi mahdollisesta häiriötilanteesta. Ja kaikista tärkeintä, mikäli häiriö tulee, on miettiä ketkä kaikki kaipaavat apuasi. Jo avuntarjoaminen ja tietoisuus siitä, että sitä on tarvittaessa saatavilla, saattaa tehdä lähimmäisen olon paremmaksi.

Kirjoitin aiemmin aurinkosähköluennosta jolla olin, ja kirjoitus löytyy täältä -> Aurinkosähkö, luennolla käsiteltiin erilaisia aurinkosähköjärjestelmiä. Verkkoon kytkettty aurinkosähköjärjestelmä ei toimi, jos verkossa on häiriö eli siitä ei ole apua silloin, kun sähkönjakelussa on ongelmia.