30.9.2017

Vinkkejä aloittelevalle sienestäjälle ruokasienten keräämiseen


Hei, minä olen Johanna ja minä olen ompeluhullu. Teen käsitöitä päivittäin  ja kirjoitan ideoita muistiin käsityöblogiini. Lämpimästi tervetuloa  kylään Kangaskorjaamolle ammentamaan ideoita persoonallisiin käsitöihin, otahan oma ämpäri mukaan. Sen lisäksi, että olen ompeluhullu, niin syksyisin minusta kuoriintuu marjastushullu. Yritän kerätä kaikki marjat talteen talven varalle meidän kotipakastimeen, mutta eiväthän ne sinne mahdu. Hurjaa vauhtia päätään on nostamassa myös sienihulluus. Juurikin sienien tunnistamisesta ja keräämisestä ajattelin kirjoittaa tämän vieraspostaukseni.

ruokasienten tunnistaminen
Karvarouskun lakin muoto muuttuu vanhetessaan

Innosta pomppien osallistuin Annikka Kujalan / Villiyrtti.fi järjestämälle sieniretkelle. Annikka on luonnontuotekouluttaja ja tutustuttaa ihmisiä sieniin ja villiyrtteihin Oulun seudulla. Annikka on toiminut myös tämän blogitekstin asiantuntijana. Suuret kiitokset Annikalle avusta.Olin niin innoissani sieniretkestä, että keräsin kahtena edellisenä päivänä iltalenkin varrelta kaikki vastaantulevat sienet mukaani. Sienien ohi kulkiessani olen miettinyt monta kertaa niiden nimiä ja voisiko niitä syödä. Torstai-iltana pyöräilin kokoontumispaikalle tyhjä muovisanko tangossa kolisten ja sieniä täysi pahvilaatikko lastenistuimeen kiinnitettynä.

Sieniretkellä opettelimme ruokasienien tuntomerkkejä. Miten tunnistamme tatit, rouskut ja haperot. Näistä aloitteleva sienestäjä saa jo hyvin ruokaa pöytään. Opin että jokaista sienilajia ei ole tarpeen tuntea erilleen, vaan riittää selvittää kuuluuko sieniyksilö tatteihin, rouskuihin tai haperoihin. Näiden sienten tunnistus on helppoa, koska jokaisella sienisuvulla on omat selkeät tuntomerkkinsä. Tattien, rouskujen tai haperoiden joukossa ei ole niin myrkyllisiä lajeja, että ne olisivat hengenvaaraksi. Lievästi myrkyllisiä, pahanmakuisia ja syötäväksi kelpaamattomia sieniä on tässä joukossa muutamia. Joten voit olla huoleti, näitä sieniä syömällä et kuole, korkeintaan voit saada vatsanväänteitä.

tattien tunnistaminen
Tatin lakin alla on pillistö






 

Tattien tuntomerkit


Tatit ovat yleensä kookkaita, jämeriä, muhkeita, paksujalkaisia jättiläisiä. Jos kurkistat tatin lakin alle, niin sieltä löytyy pillistö, joka näyttää aivan pesusieneltä. Pillistön voi irrottaa sormilla, sen alta paljastuu malto eli "sienen liha". Tattien sukuun kuuluu muutama yksilö, jotka olisi hyvä tunnistaa erilleen, sillä ne maistuvat pahalle tai tarvitsevat erikoiskäsittelyn. Kaikki muut tatit voit paistaa pannulla syötäväksi. Etelä-Suomessa on tavattu muutama lievästi myrkyllinen tattilaji, mutta ne ovat todella harvinaisia.


  • Maistuu nimensä mukaisesti sapelle, karvaalle. Voit maistaa pienen palan sappitattia ja sylkäistä sen ulos. Älä niele! Tunnistat kyllä sappimaisen maun.
  • Jalassa on tumma verkkokuvio vaalealla pohjalla. Sappitatin näköislajeilla, herkkutateilla on päinvastoin vaalea verkkokuvio tummemmalla pohjalla.


  • Maku on hyvin pippurinen, mutta voit hyödyntää tatin tulista makua ja tuoda sillä ruokaan tulisuutta.

Punikkitatit


  • Jalka on nukkatupsujen peitossa, ihan kuin ihokarvat olisivat jääneet ajelematta.
  • Kun halkaiset punikkitatin lakin, niin malto muuttaa väriään joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa.
Lehmäntatti ja punikkitatit vaativat pitkän, vähintään 15 minuutin kypsennyksen pannulla, muuten niistä voi saada vatsanväänteitä.

voitatin pintakelmu poistetaan
Voitatin pintakelmun voi poistaa ennen valmistusta, koska se on sitkeää.

Rouskujen tuntomerkit

Rouskun lakin alapuolelta löytyvät heltat. Raapaise kynnellä tai veitsellä rouskun helttoja, jos niistä tulee valkoista maitiaisnestettä, niin tiedät että tämä sienilaji on syötävä. Vanhoista rouskuista ei välttämättä tule maitiaisnestettä ollenkaan. Joten silloin on turvauduttava muihin tuntomerkkeihin tai jätettävä sieni metsään. Tämä rouskujen valkoinen maitiaisneste on tärkein tuntomerkki, mutta muitakin tuntomerkkejä toki on. Rouskujen heltat ovat yleensä vaaleita, koska niiden itiöpöly on vaaleaa. Rouskun jalka on juustomaisesti lohkeavaa. Voit sormilla repiä rouskun jalan pieneksi "juustosilpuksi".
Lakritsirousku on lievästi myrkyllinen, sen maitiaisneste on muista rouskuista poiketen veden väristä. Lakritsirousku voi aiheuttaa vatsanväänteitä ja oksentelua.

rouskujen tunnistaminen
Syötäväksi kelpaavan rouskun maitiaisneste on valkoista.

Haperoiden tuntomerkit

Haperot ovat nimensä mukaisesti hauraita ja hapertuvia. Jos keräät korillisen haperoita ja kori kulkee mukanasi töyssyisen taipaleen, niin korin pohjalle saattaa tippua palasia lakista, helttamursketta. Samoin kuin rouskujen jalka, niin haperonkin jalka on juustomaisesti lohkeavaa. Oman kokemukseni mukaan haperon jalka on tosi helposti murustettavissa. Haperojen pintakelmu irtoaa paloina lakista repimällä. Haperon jalka ja heltat ovat yleensä vaaleat. Jalka voi joskus olla punahäiveinen. Haperoissa on enemmän kirkkaita värejä kuin tateissa ja rouskuissa. Haperoiden lakista löytyy oranssia, keltaista, punaista ja viininpunaista. Kun löydät haperon voit tehdä sille makutestin. Ota pieni pala sienen lakista suuhun, maista ja sylkäise ulos. Älä nielaise! Jos maku on mieto, niin kerää sieni mukaasi. Jos maku on kirpeä, niin palauta sieni mättäälle. Joskus kirpeä jälkimaku voi tulla vasta viiveellä, 20 sekunnin kuluttua. Itse olen tällä makutestillä erottanut kaikista parhaiten syötäväksi kelpaamattomat haperot pois sienikoristani.

haperon tunnistaminen
Haperoiden jalka on hapertuvaa ja haurasta

Millaiset sienet kelpaavat syötäväksi

Halkaise sieni sieniveitsellä kahtia, niin näet onko sisällä toukan tekemiä käytäviä. Leikkaa toukkaiset osat pois, lopun sienen voit käyttää. Toukkaisia sieniä ei kannata kuljettaa mukana sienikorissa, koska toukat syövät koko ajan lisää käytäviä sieneen. Joskus sienissä näkee etanan syömiä kohtia, etanan voit jättää mättäälle ja ottaa sienen parempiin suihin.

millainen sieni kelpaa syötäväksi
Etana on järsinyt haperon lakkia.

Sienien käsittely

Sienet pitäisi käsitellä heti sieniretken päätteeksi, jotta mikrobitoiminta loppuu. Tatit ja haperot paistetaan pannulla. Sekaan ei tarvitse lisätä rasvaa tai vettä, ne muhivat omassa mehussaan.
Rouskut keitetään väljässä vedessä 5-10 minuuttia, jonka jälkeen ne huuhdellaan kylmällä vedellä. Aikaisemmin puhuttiin rouskujen ryöppäämisestä, kun tarkoitettiin rouskujen kiehauttamista. Nykyään kuitenkin puhutaan rouskujen kunnollisesta keittämisestä, jolloin rouskujen kirpeä maku miedontuu. Jos et tiedä pitääkö kyseistä lajia keittää 5 vai 10 minuuttia, niin voit aivan hyvin keittää kaikkia rouskuja 10 minuuttia.
Paistamisen tai keittämisen jälkeen voit jättää sienet odottamaan kylmään jatkokäsittelyä. Tatit ja haperot voit pakastaa esim. pienissä muovipusseissa. Rouskuista voi tehdä suolasieniä tai öljypohjaisia säilykkeitä.
Sieniä säilötään myös kuivaamalla ja tähän tarkoitukseen löytyy sienikuivureitakin.
Itse käytän sieniä jauhelihan jatkeena ruoassa ja leivon sienipiirakkaa iltapalaksi. Tässä on resepti salvialla maustettuun sienipiirakkaan. Minäkin lisään aina suolaiseen piirakkataikinaan perunahiutaleita tai perunamuusijauhetta. Googlen hakutoiminto on ollut hyvä ystäväni etsiessäni reseptejä sieniruokiin.

sienen halkaiseminen

Kun halkaiset sienen, näet onko sieni toukkainen. Toukkaiset osat voi leikata pois.


Mihin kannattaa mennä sieniretkelle

Sieniä voit kerätä jokamiehen oikeudella niin kuin marjojakin. Muista kunnioittaa toisten pihapiiriä ja liiku riittävän kaukana asutuksesta. Koivujen rungossa kasvavan pakurikäävän/ pakurin keräämistä varten tarvitset maanomistajan luvan.
Kerää sieniä puhtaasta metsästä. Tien pientareella ja parkkipaikkojen reunamilla sieniin on kertynyt liikenteestä saastetta.
Vanhat metsät ovat sienien aarreaitta. Avohakkuun jälkeen voi kestää jopa 20 vuotta ennen kuin sienet putkahtavat uuteen metsään. Sienet tarvitsevat vierelleen emäpuun, jonka kanssa ne elävät symbioosissa. Sienet viihtyvät kaikkein parhaiten vanhojen puiden vieressä. Koivikoissa, kuusikoissa ja mäntymetsissä on omat sienilajinsa.  Aloittelevalle sienestäjälle kuiva mäntykangas on oivallinen paikka, sieltä löytää haperoja ja kangasrouskuja.
Sieniä löytää metsässä liikkuen, kävele ja tutki, ristiin ja rastiin. Sieni viihtyy kosteassa ympäristössä, siksi kannattaa tarkistaa ensimmäisenä mäen pohjoinen puoli, painanteet ja alavat maat. Polkujen ja metsäautoteiden varret ovat myös hyviä sienestyspaikkoja. Sienet ovat hyviä piileskelemään mättäiden takana, toisesta suunnasta kävellessä sieni voi erottua paremmin kuin toisesta, siksi kannattaa joskus kävellä takaisinkin päin samoja polkuja. Meillä lapset ovat hyviä pongaamaan sieniä, ilman heitä minulta jäisi moni sieni huomaamatta. Kun olet kerran löytänyt hyvän sienipaikan, niin sinne kannattaa palata, sienet tulevat yleensä joka vuosi samoille paikoille.
Seuraa facebookin sieniryhmiä, niin sieltä saat vinkkejä, koska sinun kotimaakunnassasi alkaa sienestyskausi ja mitä sieniä alueeltasi löytyy. Minä olen poiminut meidän takapihan metsästä tatteja ainakin kolme viikkoa. Niitä ilmestyy sinne tosiaan niin kuin sieniä sateella. Sama paikka tuottaa satoa pitkään, koska kaikki sienet eivät tule pinnalle yhtä aikaa.
punakärpässieni

Kärpässieniä löytyy Suomesta 24 eri lajia, tunnetuin on tämä punakärpässieni.


Varoituksen sanat

Syö vain niitä sieniä, mitkä varmasti tunnistat ruokasieniksi. Muista netissä liikkuessa tarkistaa lähteen luotettavuus. Muista facebookin sieniryhmissä, että kuvista tunnistaminen on vaikeaa, joku voi vahingossa tunnistaa sienikuvasi väärin.
Tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta näet miten karvarouskun lakki muuttuu vanhetessaan, nuoret ja vanhat yksilöt voivat olla hyvinkin erinäköisiä. Sateen kostuttamat sienet näyttävät erilaisilta kuin kuivalakkiset sienet. Vertaile ja punnitse saamiasi/ keräämiäsi tietoja huolella.
Kun harjoittelet sienien tunnistusta sienioppaiden avulla, niin kerää koko sieni jalkoineen päivineen. Näin saat kaikki tuntomerkit talteen. Sienten tunnistamista auttaa myös tieto minkä puun juurella tai millaisessa metsässä sieni on kasvanut.

sienien kerääminen
Sieniä on hyvä kerätä ilmavaan astiaan, kuten päre- tai muovikoriin.

Tästä postauksesta tuli niin pitkä, että omat kuvani jo loppuivat, joten lainasin viimeisen kuvan Lumisiivet -käsityöblogista Katilta.Toivottavasti tämä kirjoitus antoi sinulle rohkeutta kerätä ruokasieniä. 
Toivotankin oikein antoisaa sienisyksyä. Haperoiden kulta-aika on jo ohi, muita sieniä metsästä vielä löytyy. Aina tulee uusi syksy, jolloin näistä vinkeistä on hyötyä. On todella mukavaa, että sain kirjoittaa tänne Korpinkiven tupa -blogiin nämä sieniretken vinkit muistiin. Palaan itsekin tarkistamaan nämä asiat, kun uusi sienestyskausi ensi vuonna koittaa.

Jos haluat kurkata Kangaskorjaamon idearikkaita ja persoonallisia käsitöitä, niin voin suositella sinulle näitä postauksia:
Syksysormikkaiden tuunaus virkaten, sisältää virkkausohjeet perhoseen

Sienestäjän polvisuojat
Marjastajan, sienestäjän ja puutarhurin polvisuojat

Lisäluettavaa sienistä

UPM:n metsämaailma: Metsiemme ruokasieniä -juliste ja Metsiemme ruokasieniä -opasvihko
Wikipedian tulostettava sienikirja

23.9.2017

Syyslukemista lapselle

syksy kirjoja lapsille

Lapselle lukeminen kannattaa aina, siitä on tutkitusti paljon hyviä vaikutuksia. Lisäksi kirjoista voi löytää samankaltaista elämää, kuin mitä itse elää. Vertaiskokemukset omankaltaisesta elämästä saattavat olla tarpeen, jos lapsen elämä poikkeaa jollain tavoin siitä, miten hänen ympärillään eletään.

Ahkeran puutarhurin tai luonnossaliikkujan lapsi voi nauttia suunnattomasti havaitessaan, että juuri oman perheen kaltaisesta elämästä on kirjoitettu kirjoja. Kirjoja joissa juuri se oma arki on nostettu valokeilaan.

lastentietokirja
Miljan syksy

Löysin kolme syksyistä lastenkirjaa kirjastosta ja sain Johannalta lainaan yhden runokirjan. Ja voi että miten nautin. Eihän tuo pikkuinen vielä kaipaisi tämän kaltaisia kirjoja, vaatimattomammatkin kävisivät. Mutta tämä äiti kaipasi.

Väsyneille äitiaivoille lyhyet ja onnellisia tapahtumia sisältävät kirjat olivat juuri se, mitä kaipasin. Mieli lepäsi ja virkistyi näiden kirjojen parissa. Suosittelen kokeilemaan, nämä lastenkirjat ovat laadukkaita ja kestävät useamman lukukerran, kuin jotkut höttöiset aikuistenkirjat.

Ja mikä parasta, minulla oli jotain mistä jutella pihan vanhempien lasten kanssa heidän nähtyään minut kirjakasan kanssa.

taiteellinen lastenkirja
Kaikessa on itua siilin puutarhassa

Kaikessa on itua siilin puutarhassa, Marjo Nygård

Siilin puutarhasta kertova kirja on tämän vuoden julkaisu johon jokainen puutarhuri voi samaistua. Tarina alkaa kevätauringon myötä alkavalla taimikasvatuksella ja päättyy sadonkorjuujuhlaan. Suloinen kuvitus saa ansaitsemansa tilan ja tarina etenee reipasta vauhtia. Aukeamalla annetaan suurin tila mielenkiintoisia yksityiskohtia sisältäville kuville ja luettavaa per aukeama on melko vähän.

Siili käyttää oikeita puutarhanhoitoon liittyviä termejä, jotka avataan pienissä infolaatikoissa. Näin multapeukalotonkin lukija osaa kertoa kuulijalle mitä termit tarkoittavat.

Siilin puutarha on sympaattinen ja kaunis kirja, siitä jää hykerryttävän hyvä mieli.

luontoaiheinen lastenkirja
Närhen syksy

Närhen syksy, Kirsi Hutri, Tom Björklund

Närhen syksyssä tapahtumia havainnoidaan närhen kautta. Tämän kirjan kautta pääsee tunnelmoimaan sitä, millaista olisi olla lintu ja elää linnun elämää. Tietoruudut antavat runsaasti tietoja eri puista, linnuista ja eläimistä. Kirjan kuvistus on realistinen ja hyvin kaunis.

syksyinen lastenkirja
Miljan syksy

Miljan syksy, Reetta Niemelä, Leena Lumme

Miljan syksy on osa Miljan elämästä eri vuodenaikoina kertovaa sarjaa.  Tässäkin kirjassa Milja matkaa ukkinsa kanssa maalle. Leppoisa kerronta kuvaa lempeästi heidän touhuaan maalla. Kirjan tapahtumat ovat arkisia, mutta ne kuvataan tarkasti ja mielenkiintoisesti.

Milja-kirjat pullistelevat tietoa, ideoita, askarteluvinkkejä, niksejä ja reseptejä. Kirja onkin saanut Alfred Kordellin säätiöltä ja Suomen Tietokirjailijat ry:ltä apurahan. Kirjan kuvittaja puolestaan on saanut apurahan kuvitukseen Suomen Kulttuurirahastolta.

Miljan syksy on oikea kirja kaikille, jotka rakastavat arkea ja näkevät siinä seikkailuja ja suuria kokemuksia. Lisäksi kirja onnistuu antamaan äärettömän paljon tietoa omatoimisesta elämisestä. Meillä on omasta takaa sarjan muut osat ja suosittelen sarjaa lämpimästi kaikkien omatoimista elämää elävien lasten hyllyyn.

runokirja lapsille
Neulaspolku

Neulaspolku meidän lasten runot, eri kirjoittajia

Neulaspolku on julkaistu 2001 eli kyseessä ei ole tuore runokokoelma. Kirja sisältää miltein sata luontoaiheista runoa eri aikakausilta.  Kirjassa on runoja mm Kirsi Kunnakselta, Eino Leinolta, Aale Tynniltä, Juhani AholtaMarjatta Kurenniemeltä sekä ulkomaisilta runoilijoilta.

vesipuolukoiden ohje
Miljan syksy

Miksi lukea lapselle?


Tutkimusten mukaan 1-6 vuotiaille lapsille lukeminen kannattaa: jo 6 minuutin lukeminen vaikuttaa sykettä alentavasti ja lihasjännitystä vähentävästi. Lisäksi iltasatu lisää lapsen unta noin puolella tunnilla. Tämän lisäksi lukeminen kehittää lapsen empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Myös viestintä- ja keskittymiskyky paranee lukemalla. (lukukeskus)

Lukemalla lapselle ja tukemalla häntä lukuharrastuksen pariin, voi lapsesta samalla kasvattaa aktiivisemman ja tiedon janoisemman.

lastenrunokirja
Neulaspolku

Luin Miinalle, esikoiselle, erilaisia kirjoja. Hänen opittua itse lukemaan luimme samoja kirjoja. Ja kokoajan keskustelimme kirjoista, niiden tapahtumista ja ajatuksista joita ne meissä herättivät. Vaikka Miina on jo aikuinen käymme edelleen samanlaisia keskusteluja. Emme välttämättä lue samoja kirjoja, mutta keskustelemme edelleen kirjojen nostattamista ajatuksista.

Yhteisen lukuharrastuksen kautta olemme voineet paitsi käsitellä monia erilaisia asioita, myös nauttia hyvästä viihteestä. Keskustelujen lisäksi aivan parasta on ollut lukea kylki kyljessä, kumpikin omaa kirjaa. Kirjat ovat lähentäneet meitä monella eri tavalla.

Yhteisen mukavan harrastuksen lisäksi uskon Miinan hyötyneen lukuharrastuksestaan opiskeluissa. Hänestä kehittyi jo nuorena nopea lukija, joka kykeni omaksumaan kirjoitettua tietoa. Erilaisten tekstien lukeminen auttoi häntä oppimaan kielioppia, joka puolestaan auttoi häntä hänen opetellessa vieraita kieliä. Lisäksi uskon lukemisen kasvattavan kielentajua, josta puolestaan on hyötyä kun joutuu tuottamaan omaa tekstiä.


lastenkirja puutarhanhoito
Kaikessa on itua siilin puutarhassa


Mistä itse pidin näissä kirjoissa?

Minuun vetosi kirjojen esteettisyys. Aikuisten kirjojen jälkeen lastenkirjojen värikylläinen maailma hivelee silmiä. Jokainen näistä neljästä kirjasta oli kuvitettu omalla, kauniilla tavallaan. Siilin puutarhan rehevät värit ja Närhen syksyn realistiset kuvat olivat kumpikin mieleeni.

Kaikki kolme kertomuksen sisältävää kirjaa olivat tietokirjoja. Niissä tieto oli tuotu eri tavalla esille. Närhen syksyssä ja Siilin puutarhassa oli erillisiä tietolaatikoita, kun taas Miljan syksyssä tieto oli ujutettu itse tarinaan. 

Neulaspolun runoista oli mahdotonta olla pitämättä, niin moni mieleiseni ruonoilijan tuotoksia on koottu kirjaan. Ja ystävättäreni minulle lukema Puutarhurin laulu kuvaa niin osuvasti puutarhurin elämää, että sitä kuuntelee hymy huulilla.



lastenkirja syksy
Neulaspolku
Tämä kirjoitus on osa Blogisisarten #tervetuloasyksy postauksia. Eilen Minttu kertoi omassa #tervetuloasyksy postauksessaan mitä hänen syksyn ämpärilistassaan on ja huomenna Kati jakaa ohjeen repun sadesuojaan.

16.9.2017

Kivikiilojen käyttö

kiven halkaisu kivikiiloilla

Pääsimme testaamaan kivikiiloja, kun meitä pyydettiin halkaisemaan hankalassa paikassa oleva kivi.

Kivikiilojen käyttö lyhyesti

  • Kaiva kivi reunoja myöten esille
  • Poraa kiveen reiät poravasaralla
  • Aseta kiilat reikiin
  • Kiristä kiiloja vasaralla, kunnes kivi halkeaa

Hanki 16 milliset kivikiilat ja kiviporavasaranterät. Kaiva kivi reunoja myöten esille, muuten maa estää kiveä halkeamasta. Poraa poravasaralla n. 10 cm välein 10-15 cm syviä reikiä, siihen suuntaan kuin haluat kiven halkeavan. Aseta sen jälkeen kiilat reikiin. Kiristä kiilat vasaralla eli vasaroi kiiloja vuorotellen syvemmälle. Kiven halkeamisen kuulee ennen varsinaista halkeamista, kun vasaran lyönneistä alkaa kuulua kimakampi ääni. Äänen muututtua tarvitaan enää muutama lyönti, jonka jälkeen vasaroinnin voi lopettaa ja odottaa kiven halkeamista.


Huomioita kiilojen käyttöön


Nurmikosta pilkottavat kivet yms luonnon kivet vaikea saada halkeamaan haluttuun suuntaan, koska niissä on usein valmiiksi halkeamia.

Kivikiiloilla voi koettaa napata nurmikosta pilkottavasta kivestä osa pois. Tällöin ei tarvita etanadynamiittia tai räjäyttäjää, vaan homma hoituu omin avuin.

kivikiiloilla kiven halkaisu

Kuvissa oleva kivi halkaistiin ja palat siirrettiin riihen seinustalle. Nykyisin kivenmurikat palvelevat penkin jalkoina. Poravasaran saimme lainattua tutuilta ja pian saatamme joutua lainaamaan sen uudelleen ja kaivamaan kivikiilat esille.

9.9.2017

Kokemus tolppakengistä


Tontillamme kasvoi puu, joka oli vuosia aiemmin kuollut pystyyn ja uhmannut siitä lähtien myrskyjä. Syksyisen Kiira-myrskyn kaadettua seudullamme puita päätimme kaataa puuvanhuksen. Tämä puu olisi kaatuessaan uhannut rakennuksia, sähkölankoja ja ohikulkijoita joten emme voineet ottaa riskiä sen kaatumisesta.

Odotimme kaatohankkeen kanssa Miinan kesätöiden päättymistä ulkomailla ja hänen Suomenlomaansa. Halusimme tarjota hänelle ja hänen brittivieraalleen elämyksen. Miina oli aiemmin kesällä käynyt vieraan kanssa aikuisten kiipeilypuistossa, jossa ihmiset kiipeilevät erilaisia puihin rakennettuja ratoja pitkin. Tämä jatkoi samaa teemaa, vaikeusaste vain koveni.

Kaj sai kaveriltaan lainattua tolppakengät, joiden avulla kipuaminen kuuseen kävi joutuin. Tai siis niin ajattelin kaikkien Kajn kertomien tarinoiden perusteella. Hän on kivunnut tolppakengillä puuhun jos toiseen ja vyöllä on välillä roikkunut käynnissä oleva moottorisaha tuomassa lisähaastetta.



 Nopeasti kävi ilmi, ettei tolppakengillä kavuta puuhun nopsaan. Ensinnäkin kuuset ovat hyvin oksaisia ja turvallisin tapa kiivetä puuhun on olla irrottamatta turvaköyttä. Tämä puolestaan vaati oksien pois sahaamista. Tällä kertaa homma tehtiin perinteisesti käsisahalla.


Tässä vaiheessa katsojat katsoivat touhua ymmärtämättä miten rankkaa pelkästää tolppakenkillä seisominen on. Homma näytti helpolta ja kevyeltä. Aikanaan Kaj pääsi tarpeeksi korkealle sitoakseen puuhun kaatoköyden ja laskeutui alas.

Seuraavaksi puimme nuoret vuoronperään työhaalareihin ja vyötimme heille turvavyön vyötäisille ja tolppakengät jalkoihin. Kumpikin sai vuorollaan todeta, että kovaksi kuivunut puu on kovaa. Tolppakenkien piikit eivät todellakaan uponneet puuhun helpolla. Pelkästään tolppakengillä puussa seisominen vaati koko kropalta työtä.

Nuoret selviytyivät kiipeämisestä hyvin, mutta molemmille valkeni, ettei kyseessä ole helppo ja mukava tapa päästä korkeammalle. Tolppakengät ovat tottumattomalle haastavat käyttää ja turvaköysi paljon turvattomampi, kuin kiipeilypuistossa.



Loppu puunkaato meni simppelisti; vedimme Miinan kanssa samaa köyttä kirjaimellisesti Kajn sahatessa puun katki. Puu kaatui sinne minne piti ja siitä tehtiin pitkiä tukkeja tulevia rakennushankkeita varten. Vieras auttoi Kajta raahaamaan pitkät tukit tukkisaksien kanssa pinoon. Miina kantoi ne lyhyemmät, paksut ja painavat tyvipään palat pinoon.


Ihana rakas jääräpää tyttäreni oli viettänyt töiden vuoksi aiemmat kaksi kuukautta tekemättä mitään liikunnallista. Likka sitten luuli tukkien painavuuden syyn olevan huonokunto, eikä edes harkinnut niiden olevan oikeasti raskaita. Onneksi tekniikka, sisu ja peräänantamattomuus sekä hyvä tuuri estivät mitään vahinkoja tapahtumasta.

Loppujen lopuksi urakka oli nopea porukalla. Harmi, että nuoret asuvat niin kaukana, sillä tuolla nuoruuden innolla ja voimalla remonttimme etenisi aivan eri vauhdilla.


Ja viimeisenä vinkkinä, köyttä on mukavampi vetää, jos siinä on kapula, josta pitää kiinni. Tämä rikki mennyt talouspaperirullateline oli mainio apuväline aiemmassa kaatourakassa.

6.9.2017

Syysvaatteita kirpputorilta


Tavaroiden vieminen kierrätykseen on vain yksi osa kierrättämistä. Toinen osa on tavaroiden hankkiminen kierrätettyinä. Olemme saaneet tai ostaneet käytettyinä kaikki vauvan vaatteet. Tai jos ollaan rehellisiä, niin muutama poikkeus on: Yksi body, kahdet kestovaippojen kanssa käytettävät villahousut, lahjakortin lunastus ja olikohan vielä muuta?

Me hankimme vauvalle kaiken mahdollisen kierrätettynä, vaunuista syöttötuoliin. Ja tämä on ollut helppoa, sillä lähipiirissä on ollut sopivan ikäisiä lapsia, joilta on jäänyt vaatteita yli. Meiltä vaatteet ovat jatkaneet matkaansa seuraaviin koteihin tai palautuneet takaisin alkuperäisiin koteihinsa.

Vaatteita ja tavaroita on tähän asti tarjottu meille ja olemme päässeet niiden suhteen helpolla. Nyt ensimmäistä kertaa kerkesin kaipaamaan asioita, joita meillä ei ollut. Viileä loppukesä vai pitäisikö tätä kutsua jo alkusyksyksi, on pakottanut miettimään pikkuisen vaatevarastoa uudella tavalla.

Pikainen pyörähdys Marskin muksujen kirpputorilla ei juurikaan keventänyt kukkaroa, mutta saimme ensi hätään syysvarusteita. Rukkaset kahdessa eri paksuudessa, töppöset (eri kuin kuvassa), tarranauhalla varustetun kaulurin, villaneuleen ja pehmokirjan. Kaikki tulivat tarpeeseen.


Pikkuinen ei enää ole niin pikkuinen, vaan hän haluaa touhuta. Tällä hetkellä suurta huvia on istua omalla istuinalustalla ja repiä nurmikkoa tai kaivella hiekkaa. Samalla saatetaan ohimennen maistella omat varpaat, niin että sukat kastuvat. Tai sitten ne sukat kiskotaan irti. Iltaisin alkaa olla jo viileää, joten tarvitsimme hänelle jalkoihin töppöset ja pian on tumppujen aika.


Silloin kun pieni ei touhua maassa tai tyydy leikkimään rattaissa on hän tiiviisti menossa mukana. Kantorepussa on lämmin, kun kantajan keho lämmittää. Mutta repussa ei enää voi olla kesäisen kevein vaattein, vaan jalat, kädet ja pää pitää jo vaatettaa syystuulia vastaan.


Vaikka joudumme hankkimaan osan syys- ja talvivaatteista itse, niin olen äärimmäisen tyytyväinen saatuamme ystävältä seuraavan koon ihanasta merinovillahaalarista, jota rakastin viime kevään. Ruskovillan ihanuus suojaa pikkuista tänäkin talvena.


Tämä on oikeastaan jännittävää. Nyt kun pian emme saa vaatekasseja tutuilta, niin alamme itse valitsemaan pienelle vaatteita. Pian hän pukeutuu meidän makumme mukaan. Paljonkohan hänen tyylinsä tulee muuttumaan? Onneksi pian koittaa aika, jolloin hän itse osaa kertoa mitä haluaa päälleen pukea ja pääsemme taas valinnan vaikeudesta ;)

Nyt vastaanotan mieluusti tiedot Helsingin parhaista lastenvaatekirppareista. Emme kaipaa välttämättä merkkivaatteita, myöskään epämääräiset postimyyntivaatteet tai keinomateriaalit eivät ole juttumme. Mistä löytäisimme etsimämme?

2.9.2017

Puutarhuri omenapuita ja tuija-aitaa leikkaamassa

Leikattu tuija-aita


Palkkasin puutarhurin, vaikka en olekaan Desperate housewife. Puutarhureiden käyttö on minulle tuttua amerikkalaisista sarjoista. En uskonut koskaan olevani tarpeeksi varakas moiseen luksukseen. Pohdittuani asiaa tarkemmin tajusin olevani väärässä. Ensinnäkin omenapuumme ja tuija-aita kaipasivat hoitotoimia pysyäkseen hengissä ja kauniina. Toisekseen puutarhurin palvelut eivät olleet verovähennyksen jälkeen kalliita, päinvastoin.

Aloitetaan omenapuista. Ostaessamme tuvan saimme kehuja omenoiden mausta ja väitteet olivat oikeassa. Omenat olivat herkullisia. Omenapuut sen sijaan olivat kokeneet kovia. 


omenapuut kaipaavat leikkausta
Omenapuut ennen leikkaamista

Kuvassa vasemmalla ollut omenapuu oli kallistunut vahvasti ja viime syksyn omenasato väänsi sitä lisää. Ensiavuksi sidoimme sen kiinni kuuseen. Ilman tätä toimenpidettä olisi puu kaatunut. Kaikista viisainta olisi silloin ollut poistaa puusta kaikki omenat, mutta omenoille ahneina emme tulleet ajatelleeksi tuota vaihtoehtoa.

Halusimme ehdottomasti koettaa säästää tämän omenapuun ja annoimme puutarhurille vapaat kädet tehdä kaikkensa puun pelastamiseksi. Ymmärsimme, ettei puu ehkä kestäisi leikkausta ja että sen juuristo on voinut kärsiä liikaa sen suuresta kallistumisesta. Lisäksi näin suuri leikkaus vie sadon useammaksi vuodeksi, puun laittaessa voimansa toipumiseen.

Mietimme myös puun korvaamista toisella, mutta päädyimme leikkaamiseen koska:
  • Omenalajike oli maukas syönti- ja mehuomena
  • Puun juuristo on vahva
  • Puu soveltuu kasvuvyöhykkeellemme
  • Vanhan omenapuun paikalle, ei pitäisi istuttaa uutta
  • Vanhat omenapuut ovat kauniita


Leikattu omenapuu

Leikkaamisen jälkeen omenapuun painopiste muuttui täysin. Jos jatkamme leikkaamista samaan tapaan, ei puu ole vaarassa enää kaatua. Omenapuu madaltui huomattavasti ja nyt siitä on helpompi poimia omenoita. Tosin sanottakoon, ettemme olisi missään nimessä leikanneet puusta tällätavoin korkeutta pois, jos se ei puun pelastamiseksi olisi ollut välttämätöntä.

Toinen kohde oli tuija-aitamme. Tuija-aitamme on kartiotuijaa eli Brabant-tuijaa. Se soveltuu hyvin aidaksi ja kasvaa jopa 5-7 metriä korkeaksi eli aivan liian korkeaksi pihaamme. Pyysimme puutarhuria leikkaamaan korkeimmasta aidastamme liiallisen korkeuden pois- Korkeuden lisäksi pyysimme häntä kaventamaan leveäksi kasvanutta aitaa.

Tuija-aita ennen leikkaamista

Ylläolevasta kuvasta näkyy, että komein tuija-aitamme oli komea ilman leikkausta. Se vain oli liian korkea ja kasvoi kokoajan korkeutta. Lisäksi se oli hitusen liian leveä. Pelkäsin sen pian varjostavan itse itseään ja muuttuvan ruskeaksi. Mikään ei valmistanut minua siihen, millainen kaunotar aidasta kuoriutui.

Aita kapeni huomattavasti antaen tilaa ympärilleen. Lisäksi siitä tuli tuuheamman ja kauniimman näköinen. Loppusilauksen aita sai, kun kitkin sen juurelta vuohenputket ja laitoin niiden tilalle hamppukatetta.

hamppukate tuija-aita
Tuijat leikkaamisen jälkeen

Kimmokkeen puutarhurin palkkaamisesta sain tavattuani Kublon, eli Keski-Uudenmaan blogien, puutarhuribloggaaja Lean Pihailo-blogistaja tilattuani häneltä uutiskirjeen.

Syyt palkata puutarhuri

  • Ammattitaito
  • Välineet
  • Ajansäästö
  • Puutarhurin nopeus
  • Verovähennys
  • Helpottaa omaa työtaakkaa
  • Oman tietämyksen lisääntyminen puutarhurilta saaduilla ohjeilla

Paljonko puutarhurin käynti maksoi?

Aikaa puutarhurilla kului meillä 4 1/2 tuntia. Tuntiveloitus oli 45 €, joten maksoimme käynnistä 202,50 €. Lisäksi säilytämme laskun verottajalle kotitalousvähennystä varten. Pihailon sivujen mukaan tuntihinnaksi jää kotitalousvähennyksen jälkeen 22,50 €

Puutarhuri hoiti 3 omenapuun leikkaamisen. Niistä 1 vaati paljon huomiota ja kaksi oli nopeasti leikattu. Lisäksi hän leikkasi 2 tuija-aitaa, joista toinen oli hyvin korkea ja toinen useammassa osassa istutettu eli siinä kasvaa erikokoisia tuijia. 

Säästimme aikaa korjaamalla itse pois leikkuusta tulleet oksat. Toisaalta käytimme paljon aikaa kysellessämme neuvoja erilaisiin pulmiin ja ongelmiin.

Parisataa euroa on ihan mukava kasa rahaa. Toisaalta käyttämällä puutarhuria saimme ehkä pelastettua yhden omenapuun ja vältyimme näin ostamasta uutta. Lisäksi meillä ei ollut itsellämme välineitä tuija-aidan leikkaamiseen. Tämän lisäksi saimme noiden neljän ja puolen tunnin ajaksi käyttöömme puutarhurin vuosien saatossa hankkiman osaamisen.

Leikattu omenapuu
Olimme niin tyytyväisiä Lean aikaansaannoksiin, että olemme alustavasti sopineet uuden käynnin.

Kirjoitus ei ole yhteistyö, halusin kirjoittaa löytämästämme palvelusta, johon olemme olleet äärimmäisen tyytyväisiä.