28.10.2017

Kotiliesi 30, kunnostus jatkuu


Aloitimme Kotiliesi 30 kunnostuksen ikuisuus sitten. Täältä pääset katsomaan videon siitä, miten muurasimme liedelle uuden sisuksen. Liesi on uskollisesti odottanut seuraavaa vaihetta ja viimein syystöiden lomassa pääsimme etenemään asiassa.


Kaj hioi lieteen tulleet ruosteet pois kulmahiomakoneeseen liitetyllä messinkiharjalla. Hän suojautui hiomista varten kuulo- ja hengityssuojaimilla, laseilla ja suojaavilla vaatteilla. Hiomisesta irtoaa kunnolla pölyä eli tätä ei kannata tehdä sisällä tai pitää läheisten rakennusten ovia auki.


Liesi maalattiin mustalla, kuumuuden kestävällä spray-maalilla.

Ja lopputulos oli kaunis. Nyt tarvitsisi talkooapua lieden sisään raahaamiseen. Sitten vain kunnostetut luukut paikalleen ja liettä kokeilemaan :)


Ohessa muutama ohje Kotilieden puhdistukseen ja käyttöön Kansalliskirjaston digitointien kautta:
kotiliesi puhdistus ohje
Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi

kotiliesi lämmitys ohje
Kuva: digi.kansalliskirjasto.fi


21.10.2017

Varaudu arjen luksukseen


Arki voi olla luksusta, jos vain sallit sen itsellesi. Kaikki lähtee liikkeelle pysähtymisestä. Ensin pitää pysähtyä ja miettiä, mitkä asiat voisivat tehdä arjestasi luksuksen. Ja seuraavaksi mietitään, miten sen voi taata itselleen.

Arvostatko arjessasi piristävää aamukahvia vai rentouttavaa iltateetä? Vai parantaako arkeasi hyvä unikirja tai tunnelmointi kynttilänvalossa? Oli arkeasi parantava asia mitä vain, huolehdi että saat sen varmasti.  

Mikäli nautit laillani aamukahvista, niin pidä kaapissa vähintään yksi kahvipaketti jemmassa. Samaan jemmaan kannattaa tarpeen mukaan hamstrata suodatinpusseja, kahvimaitoa ja sokeria. Ihan vain siksi, ettei aamulla joudu toteamaan kahvin jäävän vain haaveeksi.

Meillä mies varautuu vielä asteen enemmän, hän lataa aikaisten aamujen iloksi kahvinkeittimen illalla valmiiksi. Valmiiksi ladattu kahvinkeitin säästää vain muutaman hetken aikaa aamulla, mutta tuntuu sitäkin paremmalta. 

Sama idea pätee muihinkin arkisiin hemmotteluhetkiin. Jos nautit iltateestä kynttilänvalossa, niin pidä  muutama ylimääräinen pakkaus teetä ja kynttilöitä. Ihan vain sen vuoksi, että ansaitset pienet ihanat hetket.


Viime kuukausina olen saanut jostain oireita ja niiden aiheuttajaksi epäilen lehmänmaitotuotteita. Jouduin hylkäämään tavallisen maidon ja siirryin herkullisen ja samettisen iKaffen käyttäjäksi. Kyseessä on kahviin mainiosti soveltuva kauramaito. Tätä nimenomaista maitoa myydään molemmissa suurissa ketjuissa.

Kunnes koitti se aamu, jolloin olin unohtanut ostaa uutta maitoa odottamaan ja edellisenä aamuna oli mennyt viimeisen tölkin viimeiset tilkat. Päätin suunnata päivään ilman kahvia ja etsiä heti ensimmäisestä kaupasta maitoa.

Maitoa ei löytynyt ensimmäisestä kaupasta, eikä toisesta. Kolmaskin kauppa tuotti pettymyksen ja sain kuulla tukulla olevan vaikeuksia toimittaa tuotetta. Onneksi naapurilta löytyi ylimääräinen tölkki ja aamuni olivat hetkeksi pelastetut.

Heti seuraavan tilaisuuden tullen hamstrasin kaksi tölkkiä maitoa talteen, ihan vain kaiken varalta. Aloittaessani kirjoittamaan tätä postausta piipahdin lähikaupassa ja näin erikoismaitohyllyllä tutun tyhjän kohdan siinä missä iKaffejen olisi kuulunut olla.  Onneksi tällä kertaa kotivarastoa oli täydennetty ja en jäänyt ilman aamukahviamaitoani.


Selviäisinhän minä ilman kahvimaitoa. Arki ilman kahvimaitoa ei ole kamala koettelemus. Se mikä minut laittoi miettimään asioita oli kaupan tyhjä hylly. Jo aiemmin syksyllä törmäsin kaupassa tyhjään hyllyyn etsiessäni hillo- ja marmeladisokeria. Silloin opin, ettei kaupoissa ole mitään varastoja, kaikki tuotteet ovat siinä hyllyssä ja jos ei ole niin on loppu.

Kaupan tyhjä hylly ja tukun ongelmat toimittaa tuotteita sai muistamaan tyttäreni Miinan kertomuksen viime talvelta. Englannissa oli pulaa tuoreesta pinaatista ja parsakaalista Espanjan ja Italian sääolojen vuoksi. Kyseisiä tuotteita säännösteltiin.

Kun jossain päin maailmaa tapahtuu jotain, vaikuttaa se meidän ruokakassimme sisältöön. Viranomaiset suosittavat pitämään kaapeissa ruokaa ja tarvikkeita kolmeksi vuorokaudeksi. Pieni varautuminen on järkevää ja se tekee arjesta myös mukavampaa.


Joka aamuisen maitokahvin lisäksi halusin helpottaa kaupassakäyntejä ja pienentää hitusen ekologista jalanjälkeämme siirtymällä kestotalouspaperiin. Kestotalouspaperi on hieno nimi pienille rievuille, joilla pyyhin vauvan naaman ja kädet sormiruokailun jälkeen. Korillinen riepuja syntyi rikkoutuneista lökäpöksyistä ja muutamasta muusta loppuun käytetystä vaatekappaleesta.

Kestotalouspaperi säästää meidät varsinaisen talouspaperin raahamiselta ja varmistaa sen, että kotona on aina jotain, jolla pyyhkiä pienet kädet. Pienet rievut eivät vie juuri tilaa pyykkikoneessa tai narulla kuivumassa.


Samaa itsensä hemmottelu-teemaa on aiemmin kirjoittamassani Aina mukana pussukassa. Sillä haluan varmistaa saavani hyvää teetä ja sen avulla selviän pienistä haasteista. Aiemmin olen kertonut myös  kuukupin ja kestosuojien takaavan miellyttävän olon kuukautisten aikaan.  Ja pikkuinen käyttää edelleen kestovaippoja. Eli kun saimme roimasti vähennettyä talouspaperin, kertakäyttöisten kuukautissuojien ja vaippojen käyttöä, saimme samalla pienennettyä kaupasta kotiin raahattavien ostoskassien kokoa. Ja pakko tunnustaa, että nautin kun raahattavan tavaran määrä on pienentynyt.

Blogisisareni Emilia huolehti arjen luksuksestaan tekemällä itselleen meikinpoistolaput. Emilian idea on loistava ja juuri sopiva esimerkiksi joululahjaksi ihmiselle, joka haluaa suosia kestotuotteita.


Pienet arkiset hemmottelutuokiot tekevät arjesta juhlaa.
Pysähdy nauttimaan niistä, keskity onnellisiin hetkiin.
Elämämme on pääosin arkea, joten tehdään siitä nautittavaa!


14.10.2017

3 x Kylmäsäilytys ilman jääkaappia


Elämä ilman sähköä tuo mukanaan kysymyksen ruokatarvikkeiden kylmäsäilytyksestä. Keräsin tähän kirjoitukseen kaksi mökillämme käyttämää vaihtoehtoa sekä kolmanneksi Liehtalan museotilalta bongaamani vaihtoehdon.

Aloitetaan siis Liehtalan perunakuopasta. Perunat ja juurekset vievät todella paljon säilytystilaa, seikka jota ei huomaa ajatella silloin kun perunat ja juurekset ostetaan kaupasta vain viikon tarvetta varten. Omavaraistaloudessa perunat ja juurekset on viljelty itse koko talveksi. 

Jos ajatellaan taloudessa kuluvan kilo perunoita päivässä on se viikossa jo seitsemän kiloa, määrä joka ei tavalliseen jääkaappiin mahdu muiden ruokien joukkoon. Ja kuukaudessa tuolla perunakulutuksella tulisi säilöttävää kolmekymmentä kiloa ja niin edelleen. Ja niiden perunoiden lisäksi oman säilytystilansa vaativat porkkanat, mustajuuret, punajuuret, palsternakat ja muut.

Koska en omaa vielä kokemusta perunakuopasta, niin suosittelen lukemaan seuraavan kuvan esittelytekstin aiheesta:


Valitettavasti ylläolevasta tekstistä ei käy ilmi miten paljon perunakuopan varastoja verottivat erilaiset eläimet ja millä keinoin niiden pääsy kuoppaan oli pyritty estämään.


Me käytimme mökillä kylmäsäilytykseen talon pohjoispäädyn alle hauduttua suurta kattilaa. Kattilassa säilytimme sinapit, ketsupit ja muun sellaisen. Juureskellarin virkaa toimitti maahan haudatut kaivonrenkaat, joiden pohjalle oli valettu pohja. Pohjaan oli jätetty reikä veden poisvalumiselle. Lisäksi phjalla oli monesti laudan palat tms pitämässä tavarat irti pohjasta. Kaivonrenkaat oli peitetty puukannella, joka puolestaan oli päällystetty kattohuovalla.

Molemmat ratkaisut olivat hyviä, varjoisa sijainti ja maahan hautaaminen takasivat viileyttä ja kummankin materiaali piti eläimet poissa ruoan kimpusta. Ja kaikki olivat ergonomisesti hyvin epämiellyttäviä käyttää :D

Kaivonrenkaista rakennettu juureskuoppa on purettu ja kattila kaivettu esille ja nostettu vessaan kuivikeastiaksi. Valitettavasti näistä ratkaisuista ei ole tämän parempia kuvia. Tämä näissä arkisissa asioissa tahtoo olla, niitä ei tule kuvattua ja siten dokumentoitua kunnolla.



Aikanaan vietin kesällä aikaa vuokramökillä, jonka kylmäsäilytystila muistutti mökkimme kaivonrengasta ja kattilaa. Tuolla vuokramökillä oli pohjoisrinteeseen haudattu suuret muoviset laatikot. Noiden laatikoiden kansien päälle oli nikkaroitu laudoista ja kattohuovasta. Laatikoiden ympärillä olevaa maata kasteltiin helteellä ja kaupunkireissuilta sinne tuotiin aina uudet kylmäkallet viilentämään.

Näitä kylmäsäilytysratkaisuja yhdistää se, ettei mikään näistä vedä vertoja jääkaapille. Nämä ratkaisut eivät viilennä tuotteita niin tehokkaasti ja nopeasti kuin jääkaappi tekee. Mutta näiden avulla saa jonkun aikaa säilytettyä osan ruoasta hyvänä.

Perunakuopan kuva Liehtalan museotilalta on vanha, otin sen samalla reissulla, kuin kuvasin Liehtalan luontopolulla liekokasveja. Suosittelen Liehtalan lisäksi muitakin museotiloja, niistä saattaa saada ideoita omiin projekteihin.

7.10.2017

Saunatuvan edustan hyötytarha, perustaminen

Remontin edetessä työnalle joutuvat sellaisetkin kohdat pihaa, jotka miellyttävät silmää. Saunatuvan edusta kaipasi muutosta. Maa oli noussut korkealle ja sitä oli saatettu kasata ruusun juurelle. Lisäksi kasvillisuus oli hiipinyt liian lähelle seinustaa. Halusimme liian maan pois seinänvierustalta ja samalla salaojitimme saunatuvan tämän sivun. 

Saunatuvan ehdoton valtiatar oli Juhannusruusu. Juhannusruusu menestyi paikassa hyvin, mutta koska ruusu oli nostettava hetkeksi pois paikaltaan aloin miettiä mitä muuta tälle yhdelle pihan parhaista alueista voisi laittaa.

Tämä itään antava seinusta on pohjoistuulilta suojassa ja jatkuvasti katseiden alla. Juhannusruususta emme halunneet täysin luopua, vaan päätimme pitää sen, mutta antaa sille aiempaa vähemmän tilaa. Seuraavaksi pallottelimme eri kasvivaihtoehtoja ruusun kaveriksi. Koska tupamme pihapiiri on ensisijaisesti hyötytarha, haluamme syötäviä kasveja. 

Saunatuvan edustan istutusala oli pieni, sen syvyys oli 220 cm ja leveys 350 cm, kun seinänviereen jätettiin puolenmetrin ala salaojalle, tai näin luulimme. Hankala maakivi sai meidät siirtämään salaojaa aavistuksen kauemmas seinästä eli istutusala kapeni.

Toisella puolella aluetta on saunatupa ja toisella kulkuväylä, tämän lisäksi suunnittelussa piti huomioida katolta alas tippuva lumi ja jää. Pitkällisen harkinnan jälkeen kasveiksi valikoitui jo olemassa olevan Juhannusruusun lisäksi kaksi pilariomenapuuta ja ruusukvitteni. Näiden juurelle on tarkoitus istuttaa ensi kesänä kuukausimansikkaa pienokaiselle naposteltavaksi.

Puiden varjosta vapautunut juhannusruusu kukki tänä vuonna upeasti. Se oli valkoinen ryöppy vasten punamultaista seinustaa. Valtaisa kukkameri, joka koristi saunarakennuksen.

Ruusun joukossa oli Illakkoa ja kaikenlaisia rikkakasveja. Lisäksi ruusu ahdisteli kasvuun innostuttuaan viereistä alppiruusua. Tästä huolimatta näky oli kesäkuussa upea. Niin upea, että sydäntä särki, koska tiesimme tämän näyn olevan viimeinen.

Rehellisesti sanottuna minua omalla tavallani harmittaa, ettei ensi keväänä ole tämmöistä kukkaryöppyä. Ehkä sen vuoksi täytin tämän kirjoituksen viime kevään kukoistuksella.


Saunatuvan päädyssä kasvaa 2016 loppukesästä istutettu päärynä Tshizhovskaja ja halusimme sen seuraksi omenapuita. Tila rajoitti omenapuiden kokoa, joten päädyimme kokeilemaan pilariomenapuita.

Saunatuvan hyötytarha

  • Pilariomena Dzin
  • Pilariomena Senator
  • Ruusukvitteni Sirius
  • Kuunliljoja
  • Sipulikukkia
  • Juhannusruusu
  • Tulossa kuukausimansikkaa

Saunatupa kevät 2017
Pilariomenapuut saivat tuekseen vahvat seipäät. Istutuspaikka on huolettavan lähellä katolta tippuvia lumia ja toivomme seipäiden vastaanottavan pahimmat iskut puuta suojaten, jos oikein hullusti käy. Ja toinen seiväs on torjumassa ohikulkevia ihmisiä. Tuommoinen puolitoista metriä korkea seiväs saa ihmiset paremmin varomaan kulkemistaan, kuin heiveröinen puuntaimi.





Omenapuiden alle istutin valkoisia ja sinisiä kukkia kevääksi. Juhannusruusu puolestaan sai alleen kääpiötulppaaneita. Kuunliljojen joukkoon istutin punaisia ja valkoisia tulppaaneita. Kaiken päälle varistin hamppukatetta, näin alue erottuu paremmin ja sinne ei tule pompittua vahingossa.

Kevääksi istutetuilla kukilla on tarkoitus olla paitsi silmänilona myös ravita pölyttäjiä ja scillojen tapauksessa ehkäistä myyrätuhoja (niitä ei vielä tähän mennessä ole onneksi ollut).

Viime syksynä aloimme miettimään millaisia omenapuita haluamme pihaamme. Emme tuhlanneet ajatustakaan pilariomenapuille, koska meillä tai lähipiirillämme ei ole niistä kokemusta. Toki olin miettinyt niitä aikoinaan rivitalon pihalle. Nyt toivomme puiden paitsi menestyvän kasvupaikallaan, niin myös tuottavan aikanaan satoa.

Pilariomenapuu Dzin sanotaan muistuttavan maultaan Loboa, omenaa josta pidän. Senatoria taas kehutaan herkulliseksi, seikka jonka toteamista saamme odotella jonkun aikaa. Odotellessa olisin kiinnostunut kaikista pilariomenoihin liittyvistä kokemuksista.


Pilariomenapuut ja ruusukvitteni on tilattu Hirvensalmelta ja istutuksessa oli apuna maksettu puutarhuri Lea Pihailosta. Ilman puutarhuria olisi tämä homma jäänyt tekemättä, moni muu asia olisi painanut tämän ohi. Nyt saimme saunatuvan edustan mansikoita vaille valmiiksi ja hyötytarhamme laajeni tänä vuonna toisin kuin kerkesin jo pelätä.

Tai kuten kuvasta näkyy, pitää meidän vielä raahata kaikki saunan edustalta löydetyt kivet pois ja jatkaa vanhan kiviaidan kunnostamista. Mutta kasvit ovat nyt valmiina maassa juurtumassa ja odottamassa ensi kesää.  Tästä on hyvä jatkaa urakkaa :)