4.11.2017

Kuulumisia


Olemme harjoitelleet nyt olemaan vanhempia pikkuisellemme pian 9 kuukauden ajan. Tämä matka on ollut ihmeellinen ja upea. Samalla tämä aika on saanut minut muistamaan millaista oli silloin ammoin, kaksikymmentä vuotta sitten. Vanhat tapahtumat ja edesmeenneet rakkaat tulevat myös uniin, joista on katkeran suloista herätä.

Rakastin olla äiti Miinalle hänen vauva-aikaankin. Silloin vain pelkäsin mokaavani kaiken. Näin minulle oli monelta taholta peloteltu käyvän. Äitiyttäni varjosti tuolloin vahva riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunne. Toisaalta olin tuolloin täynnä nuoruuden uhmakkuutta, jonka avulla päätin meidän selviävän tilanteesta kunnialla.

Nyt on toisin. Olen "oikeamman" ikäinen, parisuhteessa ja osoittanut pärjääväni. Kaj osallistuu pikkuisen hoitoon, kotitöihin aivan kaikkeen. Kykenen jakamaan vanhemmuuden täysin hänen kanssaan. Tiedättekö miten onnellinen olen, etten tiennyt tämmöisestä silloin joskus? En tiennyt miten paljon henkisesti kevyempää vanhemmuus voi olla, kun sitä on jakamassa kaksi asiaan sitoutunutta.
12/96

Miinan kanssa olimme kaksin, me olimme me kaksi. Toki meillä oli suku ja ystäviä tukena, mutta arjessa meidän perheemme oli me kaksi. Olin varsinainen raakile äidiksi, mutta hyvin Miina sai minua kasvatettua. Hän opettaa minua edelleen kuuntelemaan ja malttamaan mieleni. Nyt koetan muistaa kaiken häneltä oppimani tämän uuden taipaleen alussa.

Tämä pieni nyytti on nostanut vanhoja asioita pintaan. Niistä kirjoittaminen tuntuu nyt haastavalta. Menneet vuosikymmenet ovat kadonneet välistä ja koen muistojen tunteet vahvoina ja kirkkaina.

Tuvan elämässä on tapahtunut vain vähän postauksiksi päätyviä asioita. Satokausi oli vaihteleva, esimerkiksi omenoita ei juuri tullut, mutta herukkapensaat antoivat hyvän sadon. Kasvimaa kärsi liian vähästä lannoituksesta ja huolenpidosta. Kaiken kiireen keskellä turhauduin repsottaviin tuija-aitoihin ja omenapuihin, joista yksi vaati suurta leikkausta, ja palkkasin puutarhurin.

Saunatuvalle remontoimme keittiön ja pukuhuoneen kierrätystavaroista. Nyt tilat ovat toimivat. Saunatuvan remontti on edessä vasta vuosien kuluttua, joten nämä tilapäisjärjestelyt hyödyttävät meitä vuosia. Tämä tarkoittaa siis suomeksi sitä, että ajoimme tunteja mökille, purimme siellä keittiön, raahasimme sen monessa osassa pikkuveneellä saaresta mantereelle, pakkasimme kyytiin, jaoimme tuvalle, jossa kokosimme sen. Tuon lisäksi keittiön ja pukuhuoneen entiset kalusteet ja muut tavarat lajiteltiin ja valtaosa päätyi kierrätykseen. Alan olla jo loppu siihen, miten tuota tavaraa tuntuu aina vain löytyvän lisää.

Syksyllä käytimme kuukaudenpäivät sen pohtimiseen, josko sittenkin olisin palannut arkiseen aherrukseen. Päätimme kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja jatkan kotona ensi syksyyn.


Näitä mietin CapsLook-kurssilla

Kesä ja syksy ovat olleet tekemistä täynnä. Aloitin innokkaana Iinan vaatekaapin haltuunotto kurssin, mutta kärsittyäni hyvin vähäunisista öistä kuukauden jäi homma kesken. Se oli moka, olisin kaivannut kurssin oppeja niinä aamuina, kun seisoin silmät sikkarassa vaatekaapin ovella.

Tuvan puuhat veivät huomiomme ja raaskimem lähteä vain pari kertaa sieneen. Kangaskorjaamon Johanna kirjoitti sienestyksestä kattavan infopaketin blogiini. Sen luettuani päätin ensi vuonna viettää enemmän aikaa sienimetsällä. Onneksi saimme sieniä läheisiltämme, niin talvivarastomme eivät tältä osin ole tyhjät.

Nämä kuulumisten kirjoittamiset ovat edelleen hivenen nolostuttavia ja haastavia. En oikein saa puettua sanoiksi ajatuksiani. Pompahtelen aiheesta toiseen ja takaraivossa jyskyttää ajatus "ketä kiinnostaa???".  Miten on, kiinnostaako? Haluatteko kuulla mitä kulissien taakse kuuluu?

Aikaisemmat kuulumisemme löytyvät täältä.

10 kommenttia:

  1. Kiitos avoimesta postauksestasi. Hienoa kuulla, että matkanne 9-kuukautisen lapsenne kanssa on ollut nautittava. Varmasti vanhat muistot pulpahtelevat esiin, mutta anna tulla vaan. Ne antavat voimaa tähän päivään. Hyvää Pyhäinpäivää koko perheelle!

    VastaaPoista
  2. Ilman muuta, lisää vain kuulumisianne tänne! Ainahan se on mukavaa tietää ihmisistä postausten takana. Se syventää asiapostauksiakin, kun on vähän taustaa niiden kirjoittajista!

    Mukavaa sunnuntaita teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta. Sitä jotenkin nolostelee ja miettii missä määrin tohtii nostaa itseään esille :)

      Ihanaa keskiviikkoa sinulle.

      Poista
  3. Kiinnostaa lukea, ne kertovat ihmisestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen samaa mieltä lukijana, mutta kirjoittajana asia on hankalampi :D

      Poista
  4. Kyllä kiinnostaa! Muistahan levätä myös <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari. Lomailin juuri edellisen viikonlopun ja se oli kyllä huippu ihanaa :)

      Poista
  5. Ihminen blogin takana on totta kai kiinnostava! Mutta samalla blogistina ymmärrän tuonkin, miten paljon haluaa itsestään kertoa. Siihen pitää löytää jokin itselle sopiva keskitie. Omista ajatuksista ja pohdinnoista kertominen tuo tekstiin syvyyttä, eikä sitä tarvitse nolostella.

    VastaaPoista