13.10.2018

Äitiyden raskaita vastuita

Olen ollut äiti pari vuosikymmentä.  Asia jota äitiydessä kammoan, olen aina kammonnut, on taas ajankohtainen.



Äitinä tehtäväni, vastuuni, on olla se, joka toimittaa huonot uutiset. Ne uutiset joita kukaan ei haluaisi kertoa, joita ei haluta edes ajatella. Tehtävänäni on tuijottaa totuutta silmiin ja pukea sanoiksi vallitseva tilanne.

Tartuin puhelimeen. Koetin pitää ääneni vakaana ja määrätietoisena. Halusin vakuuttaa, mutta olla samalla mahdollisimman lempeä. Ilmoitin, että nyt olisi sopiva hetki varata lento kotiin. Nyt olisi hyvä hetki tulla. Ihan vain, koska hetkiä ei ole määrättömästi. Ainakaan niistä ei enää voi olla varma. Ja vaikka hetkiä olisi vielä pitkäänkin, niin olisivatko ne enää näin hyviä hetkiä?

En pidä siitä, että joudun kertomaan tämän kaltaisia uutisia. Mutta en missään tapauksessa antaisi kenenkään muun toimia puolestani. Me voimme tyttären kanssa todeta sanan puolikkaan ja muistaa. Vanha kipu kerää vain uusia mausteita, uusia ulottuvuuksia. Vaikka kipumme on henkilökohtainen on se myös jaettu, yhdessä eletty.

Niin, tyttäreni tulee kotiin käymään. Olisin onnesta pakahtumaisillani, ellen olisi näin pohjattoman surullinen.

Mitään en näin kammoa.  Jos saamme elää pitkään saan kertoa vastaavia uutisia vielä lukuisia kertoja. Ajatus saa vatsani kiertymään pieneksi sykkyräksi. Tunnen surun nousevan vahvana. Tähän ei onneksi totu koskaan.

En osaa lohduttaa esikoista. Sanat eivät muuta tunteiden voimaa. Rakkauden hinta on nimensä veroinen.


Olin apea. Kaivoin koneelta kuvia joissa oli aurinko, joissa ei ollut yhtään viitteitä näistä asioista. Loin niistä tämän 20 sekunnin videon kesäisestä Helsingistä ja siitä, kuinka vierailimme taaperon kanssa Seurasaaren vieressä sijaitsevassa Pukkisaaressa rautakautisessa kylässä. 


6.10.2018

Sauce 2018

Esikoiseni Miina kävi syksyllä Sauce 2018 ruokatapahtumassa. Kyseinen tapahtuma on kansainvälinen ruoka- ja ravintola-alan seminaari ja se järjestettiin Suomessa.

"Sauce Forumin teemana on tänä vuonna Power of Food, ja aihetta käsitellään eri näkökulmista puheissa ja paneelikeskusteluissa. Ruoan tulevaisuutta ja valtaa globaalissa taloudessa pohditaan esimerkiksi teknologian, raaka-aineiden ja trendien kautta. Vahvassa roolissa ovat myös kuluttajakäyttäytyminen ja kokemuksellisuus."

Miina kertoo minulle tapahtumasta ja sen aikaansaamista ajatuksista oheisen linkin takana. Laitoin keskustelun YouTubeen. Videossa on kolme kuvaa ja pääpaino siinä on keskustelussa, kuvat ovat vain piristämässä kokonaisuutta. Mietin pitkään jonkun uuden, podcasteille oikeasti suunnatun alustan käyttöönottoa, mutta en tässä vaiheessa halua enää yhtään kanavaa lisää, etenkään kun en tiedä teenkö seuraavan podcastin pian, vuoden kuluttua vai en koskaan.

Juttu on pitkä, se kestää yli puolituntia. Vaikka juttu kokonaisuudessaan on pitkä, sisältää se todella paljon mielenkiintoista asiaa. Miina kertoo muunmuassa leivän raaka-aineiden määrästä jenkeissä, ravintola-alan sisäisestä rasismista, tarinallistamisesta ja lontoolaisesta feikkiravintolasta, jota ei koskaan ollut olemassa. Suosittelen juttua etenkin heille, joilla on oma bisnes tai joiden työ liittyy ruokaan.





1.10.2018

Omavaraisuuden eteneminen 2018, yhteenveto

Kirjoitimme porukalla omavaraisuuden kohentamissuunnitelmia. Itse lähdimme liikkeelle suurin suunnitelmin. Suunnitelmiin tuli muutoksia ja välillä ahdisti. Näin lokakuussa on hyvä kurkistaa taaksepäin ja katsoa miten kävi.

Alkuperäisen suunnitelman pääset lukemaan tästä.


Kirjoitin syyskuun tohinoista syyskuun alkupuolella. Tahti on kirjoituksen jälkeen pysynyt mukavan reippaana. Listasin tuohon alle puutarhajuttuja, mutta lisäksi olemme kunnostaneet huonekaluja, siivonneet, laittaneet Saimaan mökkiä talvikuntoon, siistineet pihaa talvea varten, kitkeneet huluina viilliintyneitä alueita, raivanneet metsää, käyneet sienessä, remontoineet ja vaikka ja mitä.

 Syyskuussa istutettu


  • Siivolan keltaluumu
  • Valkoinen hollantilainen, valkoherukka
  • Venny viherherukka
  • Metsämansikkaa
  • Kuukausimansikkaa
  • Ruusukvitteni
  • 5 erilaista pensasmustikkaa
  • Kevääksi sipulikukkia
  • Valkosipulia
  • 3 katajaa
  • 2 pilariharmaaleppää
  • 1 muhkuraharmaaleppä
  • 1 sulkaharmaaleppä Johanna
  • Lisäksi valeeseen joukon kukkia, pensaita ja piparjuurta jne

Siirretty

  • Mansikoita
  • Mustaherukka Titania

Tilattu

  • Pilariomenapuu punainen helminauha 


Helmikuussa aloitimme tämän sarjan ja silloin listasin vuoden tavoitteiksi seuraavat: Grillipaikan teko,  seuraavien aloittaminen; hedelmätarha, kellari, kasvihuone. Lisäksi tarkoituksena oli saada satoa. Yhden hedelmäpuun olen tälle vuodelle istuttanut ja toisen saan maahan pian. Sen sijaan olen istuttanut erilaisia marjapensaita. Satoakin saimme, sato oli osittain hyvä ja osittain se jätti toivomisen varaa. Suunnitelma oli ihan hyvä, valitettavasti matkaan tuli muutoksia.

Huhtikuussa kerroin miten olimme aloittaneet grillipaikan teon ja siirtäneet sen alta nurmikkoa pihan toiseen kolkkaan. Ja tiedättekö, tämä homma ei ole edennyt tippaakaan tänä vuonna. Nyt olemme ilmeisesti onnistuneet hankkimaan lisää kiviä ja urakka jatkuu pian.

Maaliskuun kirjoitus alkoi näin: "En ole enää niin nuori, kuin tapasin olla ennen vanhaan." Kirjoituksessa pohdin otsikon mukaisesti omavaraisuuden suunnittelun kulmakiviä, erilaisia riskejä ja elämän. Tämä on oikeastaan koko sarjaan kirjoittamistani jutuista se, jonka soisins inun ehdottomasti lukevan.

Huhtikuussa hoksasimme, ettei alkuperäinen suunnitelma kelpaa toteutettavaksi. Koin olevani vähän hukassa suunnan muutoksen vuoksi. Tuntuu, että oikeastaan vasta elokuussa pääsin kunnolla puuhastelun makuun ja silloin alkoi tapahtua. Jutun pääset lukemaan tästä.

Toukokuussa meillä meni taas monta tovia pihaa siistiessä, vanhoista tunkioista tuntuu löytyvän kamala kasa kaikkea roskaa. Keväällä näkee aina selkeästi talven esille nostamat lasinsirut ja muut. Vaikka pidänkin keväästä, on tämä asia joka siinä tökkii. Toukokuussa saimme myös taaperon aitauksen valmiiksi seikka joka helpotti elämäämme huomattavasti. Kurkkaa juttu täältä.

Kesäkuussa suoritimme perustoimia puutarhassa. Marjapensaita leikattiin ehkä rajummalla kädellä, kuin tavallisesti. Syynä tähän oli pitkään hoitamatta ollut piha, sekö se,e ttemme aikoinaan leikanneet pihalle siirtämiämme marjapensaita.

Heinäkuussa podin ilmastoahdistusta ja kärsin helteistä. Pakenimme taaperon kanssa pariin otteeseen Saimaalle vilvoittelemaan. Tuvan pihalla taapero rakasti marja määrää. Heinäkuussa kävimme myös juhlimassa esikoiseni Miinan valmistujaisia.

 Syyskuussa kirjoitin sadosta. Sato kirjoituksen jälkeen olemme korjanneet perunan, talvikurpitsat ja mietimme tässä kuussa katsovamme millaisen sadon maa-artisokka tuotti. Chilit tuottavat tällä hetkellä lisää satoa sisätiloissa. Valkosipulin sato oli heikko, muuten syyskuussa on korjattu mukava sato :)

Lokakuussa eli nyt, olen tyytyväinen kesän aikaansaannoksiin. Jostain syystä olemme hyvin toimeliaita aina näin syyskesästä ja se kannattaa ehkä huomioida ensi vuonna. Ehkä jatkossa toimitamme kesän perustjuutuja ja suunnittelemma ja hitusen edistämme tulevia suunnitelmia ja sitten taas repäisemme älyttömän spurtin syyskesän koittaessa.

Opiskelu kantoi hedelmää


Tätä kirjoitussarjaa on ollut mukava tehdä ja suunnitelman muutoksista huolimatta uskon tämän kannustaneen meitä ahkeruuteen. Kiitos kaikille kirjoittajille ja lukijoille <3

Aiheesta kirjoitti myös
Maatiaiskanasen elämää, Rakkautta ja maanantimia, Korkeala, Mrs Sinn, Harmaa torppa, Riippumattomammaksi,

29.9.2018

Hörtsänän arboretum, Orivesi


Kaikki alkoi Ylen artikkelista, jossa kerrottiin unohduksiin vaipuneesta puulajipuistosta Orivedellä. Päätimme käydä puistossa. Vierailu puistossa lykkääntyi muiden puuhien vuoksi kuukausilla, mutta viimeinkin viime viikolla pääsimme ihailemaan syksyistä puistoa.


Puistolle ei ollut viittoja, mutta sen osoitteen Onnistaipaleentie 11 perusteella suunnistimme paikalle. Hörtsänän omilla sivuilla on näppärä kartta siitä, miten paikkaan pääsee ja missä on pysäköintipaikka.

Aivan ajomatkamme viimeisillä metreillä alkoi satamaan ja taivalsimme puistossa vaihtelevassa sateessa. Ruska ei vielä ollut parhaimmillaan ja kukat olivat suurimmaksi osaksi jo kukkineet. SIitä huolimatta tai ehkä jopa osittain sen vuoksi, paikassa oli outoa lumoa.


Salainen, hylätty puisto. Puisto jonka kauneimmat päivät ovat kaukana takana ja joka on vasta heräämässä uuteen loistoonsa. Siinä on sadunomaista taikaa.  Täällä voi kuvitella maahinkaisten tanssivan, keijujen karkeloivan ja peikkojen lymyävän.


Taapero viiletti puiston polkuja edestakaisin. Hän kiipeili lukuisilla kiviportailla, puikkelehti vehreiden tunneleiden läpi. Hän nautti koko sydämellään.



Me aikuiset yhdyimme taaperon riemuun. Tunsimme miten paikka puhui meille. Vanhojen puiden katveessa oli sykähdyttävä käyskennellä.


Pysähdy tuokioksi, ota kuppi kuumaa ja katso miten seikkailimme vanhassa arboretumissa.


Ylen artikkelin löydät täältä.

Muistathan varata retkellesi vähän rahaa mukaan. Puiston kunnostusta rahoitetaan osittain pääsymaksuilla.


22.9.2018

Maakuoppa


Kylmäsäilytys ilman jääkaappia on haaste. Olen aiemmin kirjoittanut blogissa 3 eri tavasta säilyttää ruokaa viileänä ilman jääkaappia. Nyt lisää listaan neljännen vaihtoehdon, maakuopan. Tämä Seurasaaren Niemelän torpan pihapiirissä oleva kuoppa poikkeaa aiemmin esitellyistä, sillä tämä on luonnonmateriaaleista valmistettu ja muistuttaa rakenteeltaan vähän Liehtalanniemen perunakuoppaa.


Koivuntuohta on käytetty kosteussulkuna, ettei puu lahoaisi. Kuoppaa suojaa lautakansi.


Olisin halunnut tutustua tähän maakuoppaan paremmin ja napata paremmat kuvat, mutta taapero koetti juosta mereen, joten asia jäi vaiheeseen.


Tämä kuoppa on kaunis ja sulautuu hyvin miljööseen.


Pihan siistimisen edetessä paljastui, että meilläkin on oma maakuoppa. Maakuoppamme oli täytetty tiilenpalasilla ja muulla roskalla. Nyt kuoppa on puhdistettu ja odottaa kohtaloaan; kunnostammeko sen, vai poistammeko sen?


Oma maakuoppamme sijaitsee tuvan pohjoisella seinustalla. Yhdellä puolella maa on noussut niin paljon, että se ajaa pintavedet kuoppaan. Mutta ehkä kunnostamme tämän saman henkiseksi, kuin Seurasaaren kuopan.

Lisää kuvia samaiselta Seurasaaren reissulta löytyy tämän linkin takaa.

15.9.2018

Lyhyt sähkökatko - mukava seikkailu

Se sattui kesällä kohdalle, taas kerran. Sähkökatko. Olimme Saimaalla sukumme mökillä. Sähköt katkesivat. Leppoisa seikkailu saattoi alkaa. Mökillä olemme kaikista parhaiten varautuneet sähköttömään elämään.


Tavallisesti veden tulo lakkaa heti tai ainakin pian sähkökatkon alettua. Meille tämä ei aiheuttanut pään vaivaa, sillä tuomme kaikean juomaveden mökille mukanamme ja sitä oli meillä riittävästi. Järvi vieressä tarjosi yllin kyllin pesuvettä. Luonnollisestikin wc:mme ei ole vettä käyttävää mallia, vaan vedetön kompoistoiva wc.

Mökille pakkaamme mukaan ruokaa ja täydennämme varastoja säännöllisesti lähikylän kaupoista. Näin meillä on koko kesän kiva perusvarasto tai kotivara, miten vain asian haluaa ilmaista, mökillä. Meitä ei siis huolettanut, vaikka kaupat sulkisivat ovensa.

Kännykät saamme tarvittaessa ladattua aurinkosähkön avulla ja tukiaseman kanssa meillä on ollut viimeksi ongelmia vuosia sitten. Toki aina on mahdollista, että lähin tukiasema tippuu pelistä ja meillä ei sen jälkeen ole kuuluvuutta.

Lämmitys hoituu pääosin muuten kuin sähköllä. Tuvat lämpiävät takan avulla ja saunatupaa lämmittää takan lisäksi seinämuurin takana oleva kiuas. Tulisijojen lisäksi meillä on yksi valopetroolilla ja toinen kaasulla toimiva lämmitin. Molempiin on aina niiden käyttämää polttoainetta. Toisaalta kesäisin lämmitys ei onneksi oli suurimpia huolen aiheita.

Valaistus hoituu pääosin kynttilöillä, myrskylyhdyillä ja kahdessa rakennuksessa aurinkosähköllä. Näiden lisäksi meillä on mökillä valikoima erilaisia taskulamppuja.


Mökillä valmistamme ruoan pääasiassa sähköllä; sähköliedellä tai sähköuunissa. Toisessa mökissä on kuitenkin vanha kaasuliesi uunilla ja se on edelleen toiminnassa. Tämän lisäksi meillä on sekä puu- että kaasugrilli.

Ruoka säilytetään jääkaapissa, joka toimii sähköllä. Sähkökatkon sattuessa vähennämme rajusti jääkaapin oven availua, näin jääkaappi säilyy viileämpänä. Pidempiä sähkökatkoja varten meillä on agregaatti. Vanhat sähköttömät ruoansäilytyspaikat on yhtä lukuunottamatta poistettu, joten niistä ei ole apua. Osan hyvin pakatuista ruoista voisi tietenkin upottaa katiskassa järveen.

Taaperoa varten meillä oli koko kesän pieni varasto kaupan valmisruokia, niitä jotka säilyvät huoneen lämmössä. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Meillä ei taida olla mökillä yhtäkään patteriradiota eli jos kännyköiden kautta emme saa tietoa, olemme täydellisessä uutispimennossa. 


Miten me sitten vietimme sähkökatkon? Me kiehautimme kahvit kaasuliedellä ja keskityimme keskustelemaan. Olimme ajatelleet lautapelien ja muun viihdykkeen esille kaivamista ja niihin uppoutumista, mutta silloin sähköt palasivat ja päätimme jatkaa normaalia puuhakasta arkea.

Mökillä sähkökatkot sujuvat kitkattomasti. Elämä jatkaa rullaamista, mikään ei oikeastaan suuremmin muutu. Ainoastaan asenteemme muuttuu, otamme iisimmin, leppoistamme heti oloa. Varaudumme pitkiin hetkiin ilman sähköä. Valumme kiireettömyyden tunteeseen. Nautimme.

Elämä ilman sähköä on luksusta, etenkin jos se kestää vain hetkisen ja siihen on hyvin varautunut :)

Kirjoitin aiemmin samasta aiheesta, käy kurkkaamassa juttu.

8.9.2018

Syyskuun tohinoita


Nyt pihamaalla on alkanut tapahtumaan. Kesän pitkittynyt siesta on ohi ja syyskuu on tähän asti mennyt ahkeroidessa. Laiskuuteen taipuvaisena pidän syyskuussa puutarhuroinnista, se helpottaa monia asioita. 

Kuten kuvasta näkyy on kesän kuivuus vaihtunut, ei sentään sateisiin, mutta kosteuteen, joka ilahduttaa meitä sieninä. Lisäksi syyskesän kosteus ja miedomman lämpöiset päivät ovat kasveille armollisempia. Olemme siis taas hyödyntäneet tätä ajankohtaa puuhastelemalla asioista, jotka kesällä vaatisivat hurjan määrän kastelua.



Viime syksynä istutimme 2 pilariomenapuuta (näet jutun täältä) ja edellisenä syksynä istutimme päärynäpuun. Kaikki syksyiset istutuksemme ovat juurtuneet hyvin ja selvinneet hyvin ensimmäisestä talvestaan ja kesästään.

Päätimme jatkaa samalla tavalla. Viime syksynä sain sattuman kautta kuljetuksessa pahoin kolhiintuneen luumun. Istutin sen syksyllä. Se ei näyttänyt selvineen vammoistaan ja talvesta. En saanut aikaiseksi kaivaa sitä ylös. Nyt kurkkasin sitä ja hoksasin sen kasvattaneen uusi oksia jalostus kohdan yläpuolelle. Jään siis odottamaan miten sen kanssa käy, ehkä se selviää sittenkin.

Selviytyjäluumu

Kerroin edellisessä postauksessa saaneemme satoa kriikunoista. Nälkä kasvaa syödessä ja taimiston alennusmyynnistä matkaan tarttui Siivolan keltaluumu. Se sijoitettiin niin kutsuttuun Tsehovilaiseenpuutarhaan. Sen vierestä pitäisi raivata pihlajaa pois, mutta muutoin uskon paikan olevan sille otollinen.


Aiemmin kehuin Tsehovilaisenpuutarhan siirtonurmen kuntoa. Se oli jo kaunis. Sitten me menimme ja ruopsutimme sen pilalle. Ja taas saa paikkailla. Ei se työ tekevältä lopu. Harmittaa sinänsä, sillä Kaj teki kovan työn (kurkkaa täältä) nurmikon kanssa.



 Kiviaidan kunnostusurakka on edennyt samaisessa puutarhan kolkassa. Kivet ovat asia, joista meillä ei heti tule puutetta. Tyttäreni Miina oli auttamassa aidan kunnostuksessa ja äitini katsoi taaperon perään. Kolmisin kiviaidan kokoaminen oli nopeaa ja hauskaa. Kiviaidan päälle olen siirtänyt muualta sammalta ja kalliokasveja, toivon niiden viihtyvän uudessa paikassaan.


Kiviaidan kunnostus ei ole vielä loppusuoralla, mutta uusi valmista aitaa ilahduttaa todella paljon. Yksi suurimmista syistä on se, että sain kamalan kivikasan pois saunatuvan kulmalta ja pääsen suunnittelemaan siihen valtaisaa kukkapenkkiä. Siirsimme Eeron kanssa vanhasta, tilapäisestä kukkapenkistä, kukkia kasvimaan alaosaan, rikkaruohottomaan maahan, valeistutukseen.

Vanhan kukkapenkin purkaminen on kesken. Sen paikalle ei ilmeisesti tulekaan kirsikoita, vaan päärynä ja omenapuu.


En ole erityisen etevä kukkien kanssa, joten toivon Eeron auttavan uuden kukkapenkin suunnittelussa. Uusi kukkapenkki tulee siis Saunatuvan hyötytarhan viereen. Tässä postauksessa näkyy osa suuresta kivikasasta, joka vielä hetki sitten peitti aluetta.


Loppukevennys: Ilmasipuli selvisi talvesta ja koetan saada sen lisääntymään. Taaperoimettäjälle tuo sato tuo vahvasti ruoan mieleen :D

3.9.2018

Sato 2018



 Omavaraisuuspostaus-sarja on edennyt sato-kirjoitukseen asti.

Viinimarjat


Pihallamme oli muutamia viinimarjapensaita ja siirsimme sinne niitä lisää viljelypalstalta. Tänä vuonna pensaita leikattiin isolla kädellä. Pihamaan alkuperäiset pensaat olivat olleet ennen aikaamme vähäisellä hoidolla tai hoitamatta vuosia ja me olimme aiemmin vain lannoittaneet niitä.

Leikkauksen ja sään vuoksi sato jäi edellistä vuotta niukemmaksi ja jätimme marjojen viennin mehustamoon. Sato oli myös kiusallisen aikaisessa ja ajoittui pahasti englannin matkamme kanssa päällekkäin, joten mehustus kotonakin jäi.

Sen sijaan keräsimme viinimarjoja hurjan kasan pakkaseen ja osan hillosimme. Kellari näyttää näiden kohdalla hyvältä. Kellarilla tarkoitan taloyhtiön kellaria, sillä tuvan oma kellariprojketi ei ole edennyt.


Omenat


Pihamme kaksi satoisaa omenapuuta kokivat kovia, kirjoitin siitä aiemmin. Toisesta ratkesi massiivisen sadon vuoksi yksi pääoksista ja toisen juurakko on pettänyt. Molempia kävi ammattilainen leikkaamassa. Puut menettivät hurjan kasan oksia, mutta me emme menettäneet puita.

Sato oli siis sen vuoksi kilomäärällisesti pienempi, kuin mitä se muuten tänä kesänä olisi ollut. Saatu sato on pihlajamarjakoin ikävästi täplittämää, mutta syömä- ja piirakkaomppuja olemme saaneet yllin kyllin.

Se kolmas vanha puu on aika villiintynyt ja tekee hyvin pientä omenaa, joiden satoaika on paljon myöhemmin kuin näiden kahden hyvin aikaisen.

Viime syksynä istutetut pilariomenapuut eivät luonnillisestikaan ole vielä satoiässä, mutta ne talvehtivat hyvin ja niitä on kasteltu ahkerasti kesän aikana. Niiden suhteen olemme hyvin toiveikkaita. Eiväthän ne koskaan tule tuottamaan sellaisia satoja, kuin oikeat omenapuut, mutta se ei ole niiden tarkoitus, niiden tarkoitus on tuottaa herkkupaloja.

Kriikunat

Vanhat puut ovat tuottaneet tähän mennessä parhaan satonsa, alle puoli ämpärillistä herkkuja. Ne kaikki ahmittiin vauhdilla. Puissa saattaa olla edelleen muutamia yksittäisiä kriikunoita kypsymässä.

Ahomansikat, mustikat, puolukat


Tontillamme tuli hyvä ahomansikkasato. Meillä ei ole mitenkään kamalan paljon ahomansikkaa täällä villinä, mutta taapero on hyvä löytämään mansikkapaikat ja keräämään kypsät ja vielä kypsymistä vartovat marjat pullein pikku sormin napaansa.

Samaa voin sanoa mustikasta ja puolukasta. Ilman taaperoa en olisi varmasti hoksannut kaikkia esiintymiä ja ne eivät olisi tulleet niin hyvin poimituiksi.


Kesäkurpitsat


Satoa tuli, mutta tämä ei ollut meille mainittavan upeasatoinen vuosi. Toisaalta se ehkä johtuu muutamasta todella hurjasta satovuodesta, jotka vääristävät arviointikykyämme. Kesäkurpitsa sadon suuruuteen on ehkä hitusen vaikuttanut myös se, ettemme ole päästäneet kurpitsoita valtaisiksi, vaan olemme korjanneet ne ajoissa. Tänä vuonna olemme höpsähtäneet pieniin grillattuihin kesäkurpitsoihin Ne ovat ihanan mehukkaita, suosittelen kokeilemaan.

Kaali


Lehtikaali ei päässyt alkua pidemmälle. Parvekkeella kasvatetut taimet joutuivat ötököiden suuhun, vaikka olimme koettaneet suojata ne.

Porkkana


Se kasvimaan kolkka, jossa porkkanat kasvoivat sai hyvin vähän kasteluvettä rajallisen kaivomme vuoksi ja siksi emme saaneet niistä kuin maistiaisia.


Maa-artisokka


Viime vuoden sato jäi nostamatta ja en tehnyt asian eteen mitään keväälläkään. Nyt maa-artisokka penkki on täpötäynnä maa-artisokkaa, joka ei kuitenkaan vielä kuki. Sadosta vaikuttaa tulevan ylitsevuotavainen.

Herneet


Englanninloma ja Saimaalla mökkeily koituivat herneiden kohtaloksi, ne kuivuivat palkoineen. Saimme me muutamia kourallisia, mutta heikoksi jäi. Tästä voimme syyttää puhtaasti itseämme.

Peruna


Kasvatamme ainoastaan Golden Maya-perunaa. Perunamaalle lohkaisemme joka vuosi pienen tilan ja siihen laitamme kasvamaan tätä herkuista herkuinta.

Kuivakesä on ollut perunaruton kannalta katsoen loistava, meillä tai muualla täälläpäin ei ole ruttoa esiintynyt. Täällä joillain alueilla rutto korjaa perunanvarret jo hyvissä ajoin heinäkuussa.

Herkkuperunavarantomme on siis turvattu tänä vuonna. Tämä on tärkeää, muilla ei ole niin suurta merkitystä.

Suippopaprika


Kaupan luomupaprikasta napatut siemenet itivät ja kasvit muuttivat pieneen kasvihuoneeseemme tuvan pihamaalle. Tuo pieni kasvihuone on joitain vuosia sitten hankittua Lidlistä ja kokoa tuolla teltalla on puolitoista neliötä.

Olemme saaneet mukavasti paprikoita, jotka olen poiminut vihreänä kypsymään. Haluan kasvien tuottavan mahdollisimman paljon satoa. Myöhäinen istutusajankohta ja kasvien heikko hoito aiheutti sen, että satokausi käynnistyi myöhemmin, kuin olisin toivonut.

Tomaatti

Tomaatit eivät arvostaneet puolentoista neliön muovikasvaria ja hellettä, sato, jos sitä semmoiseksi tohtii kutsua, oli vaatimaton.

Chilit


Kaksi kaupan tainta ja muutama oma ovat tuottaneet omaan makuuni ihan ok sadon. OSa kasveista tuotti mukavasti ja osa taas todella vähän. Keskimäärin siis ihan ok sato. Tämä osittain siksi, koska jostain syystä chilien polte on tänä kesänä alkanut sattumaan suussani. Olen aivan toivoton asian suhteen. Satoa on sen sijaan hyödyntäneet muut ja lisää on tulossa.

Yrtit


Pihamaan monet yrtit; erilaiset mintut, saksankirveli, mäkimeirami jne ovat olleet valitettavan alihyödynnettyjä tänä vuonna. Ne ovat kasvaneet upeasti ja pölyttäjät ja perhoset ovat nauttineet niistä meidänkin puolestamme.

Sienet

Itse en ole varsinaisesti käynyt sienessä, mutta talsin vaunujen kanssa hetken tyttäreni ja hänen ystävänsä seurassa ja ihailin punikkitattivuorta, jonka he poimivat. Muutama herkkutatti ja kantarellikin löytyi sienikoriin. Nämä sienet eivät kuulu oikeasaan omavaraisuuteen, koska eivät kasva omilla mailla, vaan vieressä. Joka oli käynyt napsimassa takametsämme herkkutatit mukaansa ja me ihmettelimme vain metsään jääneitä perkeitä.

Moni kasvimaalle istuttamamme asia ei kasvanut toivotunlaisesti, mutta se ei ole jäänyt vahvana tästä satokaudesta mieleen. Se mikä jäi vahvasti mieleen oli taaperon rakkaus marjoihin. Hänestä kehkeytyi kesän mittaan kova marjastaja ja hänet saattoi löytää yksikseen herkkupaloja poimimasta. Tuntuu todella upealta, kun on voinut tarjotan hänelle puutarhan täydeltä herkkuja.

Suurin sadonkorjuu oli esikoisellani Miinalla, hänen opintonsa päättyivät ja hän sai korjattua mukavan todistuksen :)


Jouduin eroon kamerastani ja kuvistani, päivitän lisää kuvia heti kun mahdollista.


Aiheesta kirjoittivat myös

Rakkautta ja maanantimia, Korkeala,  Maatiaiskananen, Riippumattomammaksi, Harmaatorppa


1.9.2018

Tuurenpihlaja ja sulkaharmaaleppä Johanna

Sukumme karuun mökkisaareen piti saada muutamia lehtipuita remontin tieltä poistettujen tilalle. Puiden oli tarkoitus sitoa maata ja jakaa aluetta osiin toimimalla kevyenä näkösuojana. Kundit valikoivat puut ja yhdessä päätimme niiden istutuspaikat.

Näkösuojaa toimittamaan hankittiin kaksi tuurenpihlajaa ja silmäniloksi sulkaharmaaleppä Johanna. Johanna sulkaharmaaleppä on Mikkelistä löydetty puu jonka mikrolisättyjä taimia saa ostaa muunmuassa Mikkeli-puiston puutarhamyymälästä. Kyseissä puistossa on myös nähtävillä n. 7-8 vuotias yksilö.


Tuurenpihlaja eli Sobus 'Dodong' on korealaista alkuperää oleva pihlaja, jolla on komea syysväritys ja joka kukkii kotipihlajaa aavistuksen myöhemmin. Pihlaja kasvaa 5-10 metriä korkeaksi, kestää leikkaamista ja saattaa lämpiminä syksyinä alkaa kasvamaan lisää, jolloin uusi kasvusto kuolee talvella ja pensas haaroittuu. Tämä pihlaja kasvaa nuorena nopeasti

Tavallinen harmaaleppä kasvaa 10-20m mutta nämä luonnonvaraiset liuskalehtiset muunnokset jäävät matalammiksi, jopa alle 10 metrisiksi ja niiden kasvunopeus on hitaampi. "Johannan" lehdet ovat tavallisen sulkaharmalepän ja hapsuharmaalepän välistä. Harmaalepät viihtyvät kuivemmilla paikoilla kuin tervalepät. Harmaaleppiä voi myös tarvittaessa leikata. Harmaalepät kasvattavat juuri- ja tyviversoja ja se kannattaa huomioida niitä pihaan valittaessa.



Saimaan mökillä ei ole tarkoitus ryhtyä suurempiin istutustöihin tai puuttua muutoinkaan liiaksi luonnontilassa olevaan pihapiiriin.

Ihastuin sulkaharmaaleppään sen verran, että minun piti käydä hankkimassa oma yksilö. Oma Johannani kasvaa tupamme pihapiirin ulkopuolella, metsän puolella. Se tulee pilkistämään pihalle kasvettuaan suuremmaksi. Olen aika innoissani näistä uusista puista ja toivon niiden kaikkien talvehtivan hyvin.

25.8.2018

Sivuverho saunan kuistille


 Saimaan mökillä sauna on komealla paikalla, mutta se on joillekin tuulille altis. Halusimme suojata saunan kuistilla istujia näiltä tuulilta, mutta emme halunneet pysyvää näkösuojaa. Ratkaisuksi löytyi kankaiset sivuverhot, jotka voi virittää pahasta suunnasta puhaltavan tuulen esteeksi.


Nämä sivuverhot on valmistettu ulkokäyttöön sopivasta vahvasta kankaasta. Sopivin välein siihen on kiinnitetty purjerenkaita, joihin seinään ruuvatut ruuvit pujotetaan. Koko homma on yksinkertainen ja toimiva. Toteutuksesta vastasi kangaskaupan henkilökunta ja yksi perheenjäsen.


Sivuverhot otetaan käyttöön tuulen niin vaatiessa. Tai taaperon vanhempien saunoessa. Taapero on hurja saunomaan. Hän haluaa ylälauteelle, hän haluaa heittää löylyä, hän haluaa lisätä puita kiukaan alle, tosin sen hän saa tehdä vain kylmälle kiukaalle. 

Tylsät vanhemmat puolestaan haluavat saunoa usein hetkisen rauhassa ja verho auttaa heitä piilottelemaan taaperolta, joka leikkii pihalla lapsenvahdin kanssa.


Ei tämä verhoratkaisu auta hyisiin syystuuliin, se vain lieventää niiden purevuutta ja sitäkin vain sopivalla tuulen suunnalla. Mutta se lieväkin apu tuntuu mukavalta. Lisäksi verhot luovat kuistille intiimin tunnelman. Elokuun pimeinä iltoina on ihana istua löylyn jälkeen kuistilla.


Näiden verhojen lisäksi voi jäähyllä olija pitää liian kylmyyden loitolla käyttämällä varvaspaljua




18.8.2018

Pensasaita suunnitelmia englantilaisen leikkipuiston innoittamana



Vierailimme heinäkuussa englannissa esikoiseni Miinan yliopistosta valmistumisen vuoksi. Matkalla majoituimme kahdessa eri vuokra-asunnossa. Jälkimmäisen asunnon lähellä oli tämä kuvissa esiintyvä leikkipuisto.

Leikkipuistoa kiersi monilajinen pensasaita. Aita oli hyvän näköinen ja jouduin vähän etsiskelemään, että saisin pari erilaista kuvaa sen sisällä olevasta verkkoaidasta.

Pensaiden ja verkkoaidan yhdistelmä vetoaa minuun. Haluan aidan joka pidättelisi rusakot ja jänikset omalla puolellaan, mutta joka ei näyttäisi tylsältä tai teollisuusaluemaiselta. Lisäksi tämmöinen aita voi kasvaa siinä määrin leveyttä ja korkeutta, että se saa peuratkin pysymään loitolla. Ainakin toivon niin.


Tätä nimenomaista aitaa mietin niin kutsuttuun pohjoismetsään. Aita tulisi selkeästi tontillemme ja aidan ja tontin rajan väliin istutamme lisää puita siinä jo kasvavien kaveriksi. Aidan ja tontin rajan välinen metsikkö saa pysyä villinä, mitä nyt lisäämme sinne muutaman puun tuulen suojaa antamaan.

Ohessa blogissa aiemmin vilahtaneita kuvia pohjoismetsän lähtötilanteesta. Ennen meidän aikaamme alueella oli möyrinyt metsäkone ja siitä oli kaadettu runsaasti puita. Kaadetuista puista oli jäljellä vain risut ja suuret kannot.


 Haluamme siis tiheän pensasaidan ja saatamme laittaa sen joukkoon tai sen pohjoispuolelle havukasveja. Nyt mietimmekin mitkä kasvit kestävät purevan pohjoistuulen, viihtyvät savimaassa puolivarjossa ja olisivat sopivan helppohoitoisia meille. Aidan tulisi myös pidätellä taapero ja mahdollisesti tulevaisuudessa pihalla vieraileva basset-koira. Kaikki vinkit vastaanotetaan kiitollisuudella.


Ja lopuksi vielä yleiskuva tuosta englantilaisesta leikkipuistosta ja esikoisestani siellä leikkimässä. Kuopus ja Kaj olivat sivummalla leikkimässä.


6.8.2018

Omavaraisuuden eteneminen, elokuu


Kirjoitus on osa omavaraisuudesta kirjoittavien kirjoittajien kuukausittaisia postauksia. Edellinen osa löytyy tämän linkin takaa.

Heinäkuu oli kuuma, hyvin kuuma ja kuiva. Kuumuuden lisäksi haasteita aiheutti omat poissaolomme tuvalta. Olemme viettäneet taaperon kanssa paljon aikaa Saimaalla ja lisäksi kävimme koko porukalla Englannissa tyttäreni Miinan valmistujaisissa.

Heinäkuussa tapasimme matkata taaperon kanssa julkisilla niin lähelle tupaa kuin mahdollista ja taapertaa loppumatkan jalan tuvalle. Reissuun meni reilut kolmisen tuntia, joista yli tunti meni patikkamatkaan. Ajoitin kävelyn taaperon päiväuniaikaan ja kävelin rattaissa kuomun suojassa nukkuva taapero mukanani polttavan auringon alla. Perillä voin kuumuudesta pahoin ja en jaksanut panostaa puutarhaan siinä määrin, kuin olisi ollut tarve.

En halua moittia mökkimatkaa. Vaikka reissu julkisilla vie moninkertaisesti sen ajan kuin autolla, on se mahdollista tehdä julkisilla. Mutta vallinneilla keleillä matka oli rankka. Töistä tuvalle ehtinyt Kaj löysi minut säännöllisesti helteen nitistämänä tilapäisen keittiömme lattialta vettä kittaamasta ja oloa noitumasta.

Olin siis rehellisesti sanottuna katkipoikki ja puutarhani kärsi siitä. Kastelin sitä ahkerasti, monta kertaa kaivon tyhjäksi, mutta siihen se vähän jäi. Projektit eivät edenneet suunnitelmien mukaan.

Saimme ihan kivan sadon herukoista ja keitin niistä hilloja. Sekin homma meni vähän kehnosti. Ihan ok hilloja niistä tuli, mutta ei aivan sellaisia kuin ajattelin. Löysin houkuttelevan ohjeen punaherukkahilloon ja ensimmäisellä kerralla nappasin ohjeesta vain inspiraatiota ja hillosta tuli todella kivaa, toisella kerralla ja suuremmalla marjamäärällä päätin noudattaa ohjetta kirjaimellisesti ja sain herkkuhillon sijaan ylimakeaa marmeladia.

Kasvimaa tuottaa jonkin verran kesäkurpitsaa ja kaikki kaali joutuivat ötököiden suuhun. Tilli kasvaa harvana ja kituvana. Perunat ovat vielä tiukasti mullan alla jemmassa. Jotain pientä satoa on siis tulossa, mutta viljelyalaan nähden sato on niukka.


Moni asia on oikeasti mennyt ihan hyvin. Säät ovat koetelleet, mutta olemme pärjänneet silti todella kivasti. Vanha tuttu ilmastoahdistus on taas nostanut päätään ja ruoantuotannon ajattelu, oli se omavaraista tai suuremmassa mittakaavassa, herättää huolta. Samoin luonnon tila.

Ilmastoahdistus ja luonnon kohtalosta huolehtiminen on nostanut joitain asioita työlistassamme ylöspäin. Aiomme kiirehtiä pohjoismetsän rajan metsittämistä. Haluamme luoda pienen monimuotoisen alueen eläimille ja hyönteisille. Kaistale on todella kapea, mutta uskon sen toimivan kulkureittinä eri metsiköiden välillä.

Etelärajan kiviaidan kunnostus on myös tulossa työnalle. Jo kunnostettu pätkä toimii kotina ainakin sisilisko joukolle. Koteja linnuille ja sisiliskoille, ei se paljoa ole, mutta toivon sen omalta pieneltä osaltaan auttavan luonnon monimuotoisuuden pysymistä. 

Synkän sävyisiä olivat mietteeni heinäkuussa. Mutta olivat ne runollisiakin. Useasti kaupungissa, auringon kuumentamassa kivitalossa päässäni kaikuivat Edith Södergranin runon säkeet: 

"Olen kuumeinen kuin suokasvi,





uhoan makeaa hikeä niinkuin tahmea lehti."


Mahtui heinäkuuhun hyviä hetkiä, niitä oli runsain mitoin. Yksi tärkeimpiä asioita omavaraisuuden tavoittelussa onnistumisessa olivat ne lukuisat hetket kun taapero poimi itse marjoja pensaista syödäkseen. Juuri nuo hetket ovat se mihin tähtäämme; terveellisiä herkkuja puutarhan täydeltä.

Saimaalla mökkeily piti taaperon lähiruoassa, perunat ostettiin paikalliselta viljelijältä ja pojat kalastivat lapsen tarpeiksi. Eero opetti hänet kastelemaan mummin ryytimaata ja siitä taapero piti. Hän voimistui kesän aikana ja siirtyi viisi litraisen kastelukannun raahaamisesta kymmen litraisen käyttöön, seikka joka on varsin kunnioitusta herättävä kymmenkiloiselle puutarhurille.

Mökille hankkimamme bokashi-komposti tuottaa parhaillaan multaa ja pian istutamme Saimaan saareen muutamia lehtipuita. Joukossa on Instagramissa hehkuttamani sulkaharmaaleppä.

Asiat siis etenevät. Eivät ihan sillä tavalla kuin on suunniteltu, mutta etenevät kuitenkin.







Ensi kuussa, kuukauden ensimmäisenä maanantaina palaan tämän aiheen pariin ja lupaan hehkuttaa sadosta. Siihen saakka voitte kurkistaa kuulumisiamme Instagramista ja Facebookista, kummankin stories päivittyy välillä, eli kurkatkaa nekin :) Ja kyllä tämä blogikin taas palaa tasaiseen päivitystahtiinsa ennen ensi kuuta.


Samasta aiheesta kirjoitti myös Rakkautta ja maanantimia, Maatiaiskanasen elämää, Korkeala, Mrs Sinn, Olipa kerran arki, Harmaa torppa, Riippumattomammaksi.

14.7.2018

Blogi kesälaitumille


Tämä kesä etenee vauhdilla. Nyt jo poimin ensimmäiset mustaherukat hilloa varten (tällä ohjeella näin ensiksi), seuraavaksi pitäisi ajatella mehuja. Saammeko niin suuren sadon marjoja ja omenoita, että mehustamolla käynti kannattaa?

Seuraavaksi aion keskittyä vieraiden kestitsemiseen eli tiedossa on grillausta ja maailman helpointa leipää (ohje täällä). Tarkoituksena olisi nauttia kesästä ja puuhastella samalla hurjaa vauhtia. 

Instaan olen välillä päivittänyt kuvia ja Tarina-osiota toimillamme. Instan tarinat jaan usein myös Fb:n Tsajut-sivulle. Se on nyt se juttu, nopea viestiminen. 

Tällä hetkellä aika hupenee kesäisiin asioihin ja blogille ei ole niin paljon aikaa, kuin soisin. Siksi julistankin pienen blogitauon alkaneeksi. Palaan bloggaamaan viimeistään syyskesästä ja päivitän silloin tänne, mitä kaikkea olemme saaneet kesän aikana tehtyä.

Ihanaa kesää ja muistakaa nauttia <3