16.6.2018

Ikkunoiden kunnostus, osa 1


Vanhojen ikkunoiden kunnostaminen on kuulemma mukavaa ajankulua. Niiden kanssa puuhastelu on kuulemma terapeuttista. Näin se varmaan on, kunhan työnalla ei samaan aikaan ole kamalaa kasaa muitakin projekteja, aikaa niukasti ja puutteelliset olosuhteet kunnostamiseen.

Me kuitenkin olemme saaneet osan ikkunoista osittain kunnostettua. Niin ja kun sanon me, tarkoitan tietenkin Kaj:ta, minusta tässä projektissa on ollut lähinnä hidastetta, kun olen pyörinyt kameran kanssa hommia ikuistamassa.



Homma on tässä kuvattu lyhyesti ja kuvattu kuvin vähän pidemmän kaavan mukaan. Olemme hommassa noviiseja, joten tarkemmat vinkit ja neuvot kannattaa pyytää pätevämmiltä.

Ensin ikkunoista poistetetaan helat, kulmaraudat, saranat ja lukot.
Sen jälkeen ikkunan puitteista poistetaan kitit lastalla ja kuumailmapuhaltimella.
Kun kitti on poistettu, poistetaan ikkunalasien lukitusnaulat hohtimilla.
Tämän jälkeen ikkunaruudut poistetaan.
Sitten ikkunapokista poistetaan maali kuumailmapuhaltimen ja kaavinlastan avulla.
Kun maali on poistettu ikkunanpokat hiotaan kevyesti hiomapaperilla.
Ikkunaruutujen kohtaan laitoimme sellakan. Tämän opimme perinnemestarin tv-sarjasta. Sellakan ideana on estää pellavakitissä olevan pellavaöljyn imeytyminen puuhun ja kitin liiallinen kovettuminen.



Kuvassa oleva lasta on keraamisen keittotason puhdistamiseen tarkoitettu puhdistuslasta. Lastalla ikkunasta irtoaa hyvin vanha maali.





Helojen poistoon tarkoitettuja työkaluja



Ikkunoiden kunnostus, tähän asti
  • Irrota ikkunat paikoiltaan
  • Poista ikkunan karmeista helat, kulmaraudat, saranat ja lukot
  • Poista kitti, lukitusnaulat ja ikkunalasit
  • Poista maali
  • Hio ikkunanpokat
  • Käsittele lasien kohdat sellakalla











Kuumailmapuhallin käytössä



Maalin poistoa kaapimalla





Tästä se lähti



Me käsittelimme ikkunoita sisällä asunnossa ja emme suosittele sitä muille. Hommasta tulee roskaa ja tuommoiset pienet naulat lattialla eivät oikein kuulu kotioloihin.

Uloimman ikkunapokan pisaraura


Sellakkaa ikkunoihin

Seuraavaksi kunnostamme rikkoutuneet puuosat ja pohjamaalaamme ikkunanpokat. Sen jälkeen kiinnitämme niihin lasit, kiinnitämme osan heloista ja kittaamme ikkunat. Tämän jälkeen  maalaamme pokat uudelleen. 


9.6.2018

Mehiläinen, Piotr Socha




 Kirja on saatu kustantajalta.

Tämä kirja on makuuni; tietokirja ja lastenkirja samoissa kansissa, maustettuna huikealla kuvituksella. Kirjan kirjoittaja on itse kuvittanut kirjan ja sen huomaa lopputuloksesta; se toimii.

Kenelle

Mehiläinen-kirja on periaatteessa lapsille ja nuorille suunnattu kirja. Kirja sisältää tiukkaa faktaa ja hykerryttävän upean kuvituksen, joten se sopii myös varttuneelle väelle todella hyvin.

Tämän kirjan avulla vanhemmat pelastuvat monilta kyselyikäisten lasten kysymyksiltä sekä tämän kirjan jutuissa on monta yhtymäkohtaa ala-asteen eri opestussisältöihin.

Kirjan kuvitus poikkeaa tavaomaisista kirjojen kuvituksista edukseen. Kuvitusten tyyli miellyttää niin taaperoita, kuin aikuisiakin, kummallekin on kuvissa paljon nähtävää.




Ulkonäkö

Kirjassa on kahdenlaisia aukeamia. Yleisin näkymä aukeamalla on suuria, värikkäitä kuvia, jotka vievät sivuista valtaosan. Näissä sivuissa teksti on alalaidassa. Näiden lisäksi kirjassa on muutama musta-valkoinen sivu, joissa teksti ja kuvat vuorottelevat.

Kirja on suuri 38 x 27,5 cm ja se tekee kirjasta hankalan selattavan. Pienempi lapsi tarvitsee pöydän tai lattian kirjan alle, sillä kirja on liian painava ja hankalan kokoinen pienten käsitellä. Isommat lapset hallitsevat kirjan käsittelyn paremmin, mutta aavistuksen pienempi koko olisi tehnyt kirjasta helpommin käsiteltävän. Tosin suuri koko on edukseen kirjan kuvitusta ihaillessa, Kuvat ovat suuria ja näyttäviä ja niille on tarpeeksi tilaa.


Miksi kirja kannattaisi lukea?

Tähän kirjaan on tiivistetty valtavasti tietoa mehiläisistä ja sen voi tästä omaksua todella mukavalla tavalla. Kirja valottaa mehiläisten historiaa, nykyaikaa, hoitamista ja kertoo miten mehiläiset ovat esiintyneet erilaisissa mytologioissa.

Tällä hetkellä pölyttäjät ovat esillä niiden kohtaamien ongelmien vuoksi ja maailma on huolissaan niiden kohtalosta. Jokaisen olisi hyvä tietää pölyttäjistä ainakin perusasiat. Ylessivistyksen päivittäminen on tämän kirjan avulla nautinnollista.



Mehiläinen, Piotr Socha, Nemo
Kirja on aiemmin esitelty myös Harmaa torppa-blogissa.


4.6.2018

Kuulumisia tuvan pihapiiristä



Kuun ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisuudesta kirjoittavia bloggaajia julkaisee postauksen siitä, miten erilaiset omavaraisuuteen liittyvät hankkeet ja suunnitelmat etenevät. Meidän suunnitelmamme löytyy täältä. Suunnitelmiimme tuli muutoksia ja niistä kerroin täällä.


Yksi hankkeistamme alkoi jo viime vuonna. Aloimme rakentamaan grillipaikkaa ja siirsimme sen tieltä nurmikkoa alueelle, jossa sitä ei ollut. Jutun nurmikon siirtämisestä pääset lukemaan tästä. Lyhkäisyydessään homma meni nurmikon osalta näin: lapiolla napattiin palasia nurmikosta, jotka kärrättiin kottikärryillä uuteen paikkaansa, jossa ne aseteltiin paikoilleen.


Tältä nurmikko näytti syksyllä. Nurmikko nautti kosteasta kelistä ja tuntuu juurtuneen hyvin.



Tässä nurmikko on odottamassa ensimmäistä leikkausta. Olimme lykänneet leikkaamista, koska pelkäsimme irtonaisten palojen lähtevän koneen alla liikkeelle. Samalla olemme antaneet alueella istutettujen kevät kukkien kukkia rauhassa loppuun. Nyt nurmi on leikattu ensimmäistä kertaa ja se pysyi hyvin paikoillaan.


 Kuvassa etualalla on kuljetuksessa vaurioitunut ja meille vahingossa päätynyt luumu. Se ei selvinnyt kolhuistaan ja talvesta. Pikkuisen harmittelen, ettemme saaneet kriikunoiden seuraksi luumua. Toisaalta, nyt voimme itse valita lajikkeen ja etsiä sille paremman paikan.


Talvi oli rankka, mutta siitä huolimatta lehtikaali Red Russian talvehti ja kukkii nyt komeasti.


Ja sitten niihin ärsyttävämpiin aiheisiin. Olen aiemmin kertonut ostaneemme tuvan kaikkine tavaroineen. Olemme kärränneet niitä tuhottoman monta kärryllistä kaatopaikalle jätetyypeittäin lajiteltuina ja homma ei vieläkään ole loppu. Navetan kulmalla on kasa romua, joka kuskattiin pois. Ja kyllä, olemme tehneet muutamia löytöjä, mutta noin muuten homma on ollut turhauttavaa.


Olemme myös ruopanneet 3 tunkiota ylös. Älytön määrä lasia, metallia ja sähköjuttuja on aikanaan dumpattu luontoon. Näitä hommia ei voi tehdä kamalan kauaa kerrallaan, kun päässä alkaa jyskyttää armoton ärsytys. 


Hommia helpottaa se, että saimme taaperolle aitauksen. Aita ja tolpat on tarkoitus aikanaan siirtää kasvimaan ympärille. Nyt ne suojaavat pikkuista. Taapero viihtyy isossa aitauksessa ja sinne on valmistumassa hiekkalaatikko leikkihetkiä varten.

Sumeana aitaus on ihan soma
Näiden puuhien lisäksi on kylvetty ja istutettu, kasteltu ja puuhailtu monenmoista. Saimme taas sunnuntaina vapaaehtoisia talkoolaisia rikkakasvien kimppuun. Nyt piha on taas siistimpi. Vaikka hommat eivät etene aina aiotussa järjestyksessä, niin olen tässä vaiheessa ihan tyytyväinen etenemisvauhtiimme. 



Aiheesta kirjoitti myös Maatiaiskanasen elämää, Kiireetön elämä, Olipa kerran arki, Rakkautta ja maanantimia, Mrs Sinn, Riippumattomammaksi ja Korkeala.

2.6.2018

Kiireinen kesäkuu alkoi

Kiireisen viikon kruunaa kuukalenterin mukaiset kitkentäpäivät ja hiekkalaatikon teko. Maanantaina kerron teille pidemmän kaavan mukaan, miten hommat ovat meillä edenneet. Nyt pitää puuhata :)
Ihanaa viikonloppua


26.5.2018

Aita, yksityisyyden rajamaa

Pihamaan aitaaminen on meillä ajankohtainen asia. Taaperolle valmistui oma leikkialue eli aidattu alue, jossa hän voi leikkiä turvallisesti. Seuraavaksi kaipaisimme tontin ympärille jonkinlaisia aitoja.

Tällä hetkellä meillä on lyhyt pätkä homssuista kuusiaitaa, hyvin lyhyt ja vähän pidempi pätkä tuija-aitaa ja vanha kiviaita jonka kunnostus on vielä kesken.


Tontin rajoja seuraavan aidan, vai pitäisikö sanoa aitojen, tarkoitus on osoittaa missä pihamme loppuu. Yksi tonttimme rajoista kulkee hivenen hassusti ja olen koko ajan menossa naapurin puolelle puuhaamaan ja laittamaan ja sehän ei ole soveliasta. 

Alueellamme on peuroja ja ne eivät vielä ole löytäneet pihallemme. Toivon tilanteen pysyvän samana ja toivon erilaisten aitojen ohjaavan nuo sorkalliset puutarhan tuhot muualle ruokailemaan. 

Rusakoiden torjumiseen en usko nykyisistä tai tulevista aidoista olevan. Tämän vuoksi jossain tulevaisuudessa aitaamme kasvimaan. Kasvimaan aitaamisen toinen syy on taaperon liian suuri into puuhailla omiaan kasvimaalla. Mikäli nuori puutarhuri ei osoita kiinnostuksen laantumista, on asialle tehtävä jotain.


Metsän reunaan aiomme pystyttää risuaidan eli aidan joka on kasa risuja. Risuaita on kuin valtaisa hyönteishotelli ja tarjoaa erilaisille hyönteisille suojapaikkoja. Lisäksi siihen on hyvä kasata risut siististi. Kuusen oksat eivät maadu millään, jos ne makaavat ilmavasti mustikanvarpujen päällä eivätkä osu lainkaan maahan. Risuaidassa ne saisivat olla rauhassa sellaisia kuin ovat ja ne olisivat silti hyödyksi.

Kuvat ovat Helsingin Seurasaaresta, jossa vierailin keväällä ystävättäreni kanssa.




Samoin kuin kotiseinät suojaavat maailman myrskyiltä, samoin puutarha-aidat sulkevat sisäänsä rauhoitetun alan ulkoilmakotia. Aita ei ole mikään ylpeilevä merkki omistushalusta, se huomauttaa kohteliaasti, missä julkisuuden ja yksityisyyden rajamaa sijaitsee.

Annikki Reijonen, Puutarhakaunes 1927


Vanhoja aita haaveitani löytyy täältä

23.5.2018

Tervetuloa kevät ja kesä

Tämä postaus on osa Blogisisarten tervetuloa kevät ja kesä-sarjaa

Tänä vuonna kevät ja kesä saapuivat käsi kädessä. Kaikki tapahtui yhdessä humauksessa. Ensin talvi ja lumi tuntuivat pysyvän seuranamme ikuisuuden ja sitten yht'äkkiä olikin kevät. Se sai pasmat sekaisin. Se sai elämän sekaisin.


Olisi pitänyt kitkeä, kuopsuttaa, laittaa ja puuhata. Mutta me matkasimme Tammisaareen lomailemaan. Irtauduimme arjesta. Ja sen jälkeen olemme puhuneet, puhuneet ja puhuneet. Koko pitkän talven olimme aloittaneet keskusteluja, keränneet aiheita joista pitäisi puhua, joihin pitäisi reagoida. Ja kevään tullen sanat alkoivat pulppuamaan. Ne solisivat huuliltamme.

Moni ilmassa roikkunut asia alkoi selkiytymään. Teimme ratkaisuja. Vedimme suuntaviivoja. Päätimme mitä asioita alamme suunnittelemaan ja toteuttamaan ja mitkä jäävät sivuun.



Eivät ne kaikki olleet mitään suuria asioita, osa oli hyvinkin pieniä. Toisaalta joskus ne hyvin pienet asiat saattavat olla sellaisia, jotka hiertävät arjessa, tekevät siitä tahmeammin etenevän. Ja joskus ne suurilta tuntuvat asiat paljastuvat tarkastelussa pieniksi.

Nyt meillä on suunnitelmat esimerkiksi siitä, mihin keskitymme kesällä, miten hoidamme taaperon siihen saakka kunnes hän on 2 vuotta, aiommeko tehdä herukkamehua ja millaista se olisi. Näiden lisäksi olemme tarkastelleet vuosibudjettiamme ja todenneet sen tarvitsevan lisäviilausta.

Suuria ja pieniä suunnitelmia ja päätöksiä syntyi samalla vimmalla kuin kevät eteni. Joitain kesken olleita asioita saatiin valmiiksi ja uusia hyvälle alulle. Tämä kuulostaa kepeältä ja helpolta, mutta sitä se ei ainakaan minulle ollut.

Osa asioista oli sellaisia, joiden kohdalla piti miettiä omaa arvomaailmaansa tai jaksamistaan. Päätimme, ettei taapero mene päivähoitoon alle 2-vuotiaana. Tämä on yksi asia jota pohdimme monelta eri kantilta. Näillä näkymin meillä on mahdollisuus järjestää asiat niin, että taaperon kotihoito onnistuu.



Meille kevät on ollut pieni matka itseemme, toiveisiimme, tulevaisuuden haaveisiimme. Matka on vasta alussa ja tämän vuoden aikana olisi tarkoitus vetää pidempiaikaisia suuntaviivoja elämällemme. Olen oikeastaan aika innoissani asiasta.


Eilen aiheesta kirjoitti Käsintehtyä ja kaunista, joka julkaisin kesän bucketlistinsa
ja huomenna samasta aiheesta julkaisee Koruna

Muihin kirjoituksiin linkit löytyvät Kahden talon väkeä-blogista tai hastagilla #tervetuloakevätjakesä

19.5.2018

Saunatuvan hyötytarhan kevät



Syksyllä saunan edusta koki suuren muutoksen. Vanha villiintynyt juhannusruusu nostettiin ylös ja saunan edusta myllerrettiin salaojituksen vuoksi kokonaan uusiksi. Saunan eteen istutettiin takaisin juhannusruusua, mutta sen lisäksi siihen istutettiin kaksi pilariomenapuuta, Senator ja Dzin, ruusukvitteni Sirius, sekä erilaisia kukkasipuleita ja pihalta löytyneitä kuunliljoja.



Taapero on ihastunut hamppukatteeseen ja hän kauhoo sitä onnessaan hiekoitukselle. Vaalea kate tummalla hiekoituksella on hänen mieleensä. Äitinsä ei ole niin ihastunut katteen levitykseen.

Mutta asiaan. Kivikasa jököttää edelleen rumana saunan kulmalla. Istutusalue on jokseenkin ankea ja pliisu. Kukat eivät oikein tule esille hamppukatetta vasten. Omaan silmääni käy rumana pilariomenoiden tukipuut, mutta koetan oppia sietämään niitä. Ylimääräinen kuusitolppa ohjaa meitä kiertämään istutusalue sopivan matkan päästä. Taustalle jäänyt kuusitolppa on jäänyt talvisuojauksesta ja se pitäisi napata pois.



Pilariomenapuut ja ruusukvitteni talvehtivat hyvin, juhannusruususta en osaa vielä sanoa. Sipuleina istutetut kukat ovat nousseet mukavasti ja osa on alkanut jo kukkimaan.

Vähän mielessä kaihertaa, onko tämä sittenkään hyvä näin? Olisiko paikka pitänyt varata kokonaan juhannusruusulle? Tuleeko tästä hyvä? Miksi tänä on niin vaisun oloinen? Mahtuuko kaikki tähän sitten lopulta? Laitanko tähän sitä kuukausimansikkaa vai jotain muuta?



Siihen olen tyytyväinen, että sain tähän penkkiin keväällä kukkivia kukkia ja niitä aion lisätä taas syksyllä. Tarkoituksenani on istuttaa erilaisia kukkia ympäri pihaa ja olen lähtenyt urakkaan kevään kukkijoilla. Seuraavaksi pihaan pitää lisätä syksyllä kukkivia kukkia. Ja sitten paneutua niihin keskikesällä kukkiviin.



Nämä kuvat on otettu 12-13.5. Äitienpäivä viikonloppuna. Viikonloppu oli huikea, kevät eteni silmissä.

Ruusukvitteni

Tästä pääset lukemaan jutun syksyllä toteutetusta muutoksesta, sekä näet ennen ja jälkeen kuvat.