24.2.2018

Muistoissa etupihan tomaattitarha


Tervetuloa kurkistamaan muistojeni tomaattikesiin, aikaan jolloin tomaatit kasvoivat heti keittiön ikkunan takana. Siihen aikakauteen jolloin pensaat notkuivat tomaattien painon alla. Tule seuraamaan, kaihoisia muisteluita maailman parhaasta paikkasta kasvattaa tomaatteja, paikasta joka ei enää ole käytössäni.


Asuin aiemmin rivitalossa, jonka etupihalla sain kasvatettua mukavan määrän ruokaa. Etupiha oli pieni, muutamia laattoja ja sitten olikin taloyhtiön norjanangervo. Tila oli kuitenkin tarpeeksi suuri pienelle viljelmälle.

Etupihan yksi parhaita puolia oli sen suunta aamuaurinkoon, tomaatit saivat nauttia heti aamusta auringon lämmöstä. Pihan toinen loistava puoli oli se, että se sijaitsi itseasiassa asunnon yläkerran alapuolella. Vaikka kyseinen ratkaisu teki alakerrasta hämyisän, oli se tomaattien mieleen. Tomaatit kasvoivat laatikossaan katon alla ja nurkassa. Paikkaan ei päässyt tuulet puhaltelemaan ja nurkkaus oli lämmin.


Monesti seisoin keittiössä aamukahvimuki kourassani ja silmäilin ulos etsien samalla kypsiä tomaatteja. Voin sanoa, ettei mikään vedä vertoja yön jäljiltä hitusen viileiden, mutta pinnalta aamuauringon lämmittämille tomaateille. Rohmusin taskut täyteen tomaatteja ja lähdin onnellisena töihin. Päivä ei voi alkaa huonosti, jos se alkaa muutamalla kourallisella makeita tomaatteja.


Alkuun me emme juurikaan olleet käyttäneet etupihaa, sama tilanne oli monella naapurilla. Etupihan pienuuden vuoksi se ei oikein houkutellut oleskelemaan. Asia muuttui, kun sinne laittoi kasveja. Silloin oli hyvä syy oleskella etupihalla, vaihtaa naapureiden kanssa kuulumisia. Istua rappusilla ja siemailla teetä samalla kun kilpikonna laidunsi minimaalisen pientä nurmilänttiä.

Vaikka naapureilla oli etupihallaan tavanomaisempia koristekasveja ja koriste-esineitä, emme koskaan saaneet osaksemme negatiivista huomiota. Päinvastoin, naapurit olivat ihanan kannustavia ja uteliaita pienen kaupunkiviljelmämme suhteen. Moni pysähtyi seuraksi juttelemaan.

Oman kokemuksen kautta uskon erilaisten viljelmien luovan helposti yhteisöllisyyttä. Ruoasta ja säästä löytyy helposti sananen sanottavaksi ja aihe kepeään keskusteluun. Ja kun naapurit tulevat tutuiksi, niin sitten on paljon helpompi pyytää heitä viemään pois osa oman luumupuun ylituotannosta tai auttamaan lumitöissä.



Vaikka näistä ajoista ei ole mitenkään tavattoman kauan, näyttäytyvät ne muistoissani lapsuuden kesien kaltaisina; aurinko paistoi aina ja kaikki sujui leikiten. Oikeasti en hörppinyt kovinkaan montaa kupillista teetä tai kahvia etupihalla. Silti nuo kerrat tuntuvat syöpyneen mieleen ikimuistoisina.

Muistoissani tomaattien sato oli yltäkylläinen ja näin se vaikuttaa olevan kuvienkin mukaan. Toinen toistaan herkullisempia lajikkeita tuottamassa satoa koko pitkän kasvukauden ajan. 

Nämä tomaattikesät olivat kesiä jolloin olimme esikoisen, Miinan, kanssa kaksin. Ne olivat kesiä ennen kuin hän muutti pois kotoa Walesiin. Ne olivat kesiä, jolloin elämän pahimmat kuohut olivat jääneet taakse ja olimme suvantovaiheessa. Olimme uupuneita elämän kurimuksen höykytettyä meitä ja olimme oppineet pysähtymään arkisiin hetkiin olemaan onnellisia.

Rakastan nykyisyyttä, Miina on Englannissa, kilpikonna uudessa kodissaan. Minulla on mies, vauva ja tupa. En vaihtaisi nykyisyyttä pois. Mutta joskus on hyvä pysähtyä muistoissa hetkiin, jolloin meitä oli vain minä, tytär, kilpikonna ja tertuittain tomaatteja.

Muisti on kumma. Katseltuani näitä kuvia tätä kirjoitusta tehdessäni näyttäytyvät nuo vuodet idyllisinä, onnellisina ja seesteisinä. Tiedän, ettei se ihan niin mennyt. Mutta katselen kuvia kauemmin, työnnän muita muistoja kauemmas, kunnes ne hiipuvat ja haalistuvat. Näin haluan muistaa nuo vuodet, onnellisina, satoisina ja lempeinä. Olen onnellinen, että kuvasin tomaatteja näin paljon, ne auttavat minua vahvistamaan kaikkia niitä lukuisia ihania muistoja.



Tiedättekö, miten kamalasti kaipaan näitä aikoja, kun tomaattien kasvatus sujui kuin itsestään? Joskus aprikoin käytinkö kaiken tomaattionneni tuolloin. Luen haikeudella silloisia kirjoituksiani.


Tältä se silloin näytti; oven vieressä tontun luona kasvoi mustassa ruukussa koristepensas, sen vieressä valkoisessa altakasteluruukussa kiemursi papu itse tehdyn tuen varassa. Penkillä oli ruukuissa yrttejä, maassa yhdessä ruukussa taisi olla mansikkaa. Sinisessä ämpärissä kasvoi perunaa ja valkoisessa istutuslaatikossa kukoista tomaattit ja basilika. Oikealla, miltein angervon alle jääneenä, näkyy kesäkurpitsa.



Mikäli etsit tietoa tomaattien kasvattamisesta, suosittelen kurkistamaan kirjoitukseni Sonja Lumpeen luennolta, siitä saa hyvät vinkit miten toimia tomaattien kanssa. Jos kaipaan enemmän tietoa, suosittelen hänen kirjaansa aiheesta.

21.2.2018

Kuivausteline patteriin


Patteriin kiinnitettävä kuivausteline toimii paitsi alkuperäisessä tarkoituksessaan vaippojen kuivauksessa, mutta se osoittautui myös loistavaksi kuivaustelineeksi lasten ulkokamppeille.



Kuivaustelineen piikkeihin saa hanskat, pipot, sukat ja kaikki muut pienet vaatteet hyvin kuivumaan. Ja onneksi patteri on näillä keleillä kokoajan lämmin. Vaatteet kuivuvat nopsaan ja seuraavaa ulkoilua ei tarvitse lykätä kauemmas märkien varusteiden vuoksi.


Kuivaustelineen mitat ja tarkemmat kuvat löytyvät alkuperäisestä kirjoituksesta.




17.2.2018

Aktivointiseinä vauvalle



Pikkuinen sai joululahjaksi Kaj:n tekemän aktivointiseinän eli seinään kiinnitettävän lelun. Vanhaan työpöydän kansilevyyn on ruuvattu erilaisia vetimiä, salpoja ja hakoja pienen riemuksi. Ja koko komeuden kruunaa oikea ruori.

Ruori vaati enemmän työtä, sille tehtiin akseli sorvin avulla.

Aktivointiseinän tarvikkeet


  • leveä ja tukeva puulevy
  • ruori
  • erilaisia laatikon vetimiä
  • rengaslevy lenkillä (veneilytarvike)
  • salpa
  • haka
  • turvaketju
  • peili
  • magneetti laatikko
  • metallilevy, johon magneetti kiinnittyy
Koko komeus kiinnitettiin eteisen seinään proppaamalla se tukevasti kiinni.

Tämä lelu on koottu tarvikkeista, joita ei ole tarkoitettu vauvoille. Tässä lelussa on siis riskinsä, tähän voi mahdollisesti jäädä kiinni, ruori voi pyöriä liian vinhasti ja peili on pelkällä teipillä kiinni. Tämän vuoksi valvomme leikkihetkiä.

Ehkä juuri lelun mahdollisen vaarallisuuden vuoksi lapsi rakastaa sitä. Tämä ei ole söpö ja muovinen, vaan tässä on vinkeitä osia jotka tulevat myöhemmin muualle ihan oikeaan käyttöön. Vauva menee lelulle ensimmäisenä aamulla ja piipahtaa leikkimässä sen kanssa lukuisia kertoja päivän mittaan. Ja suosio pysyi kovana ensimmäiset kuukaudet, mutta näin yli vuoden ikäiselle seinää täytyy pian tuunata haastavammaksi.

Aktivointiseinä ja sillä leikkivä vauva näkyvät tällä alle minuutin mittaisella videolla, suosittelen kurkkaamaan :)


11.2.2018

112- Päivä


Helmikuun yhdestoista päivä vietetään 112-päivää, jonka tarkoituksena on parantaa tapaturmien ja vahinkojen ehkäisyä. Tänä nimenomaisena päivänä on hyvä vaihtaa palovaroittimeen patterit ja pyyhkiä siitä pölyt.

Pöly saattaa haitata palovaroittimen toimintaa. Palovaroitin, joka on yli 7 vuotta vanha, tulisi suositusten mukaan uusia.

Vain toimiva palovaroitin pelastaa ihmishenkiä, antamalla heille aikaa sammuttaa palon tai poistumaan paikalta.

Itse todistin sähköpaloa mikroaaltouunissa syksyllä 2016. Kirjoituksessa on ohjeet, miten varautua sähköpalon mahdollisuuteen.

Turvallisia hetkiä!

10.2.2018

Juurella leivottu

Tämä on vieraskynäily Juurella leivottu-bloggaaja Susannalta. Rakastan hyvää leipää ja leipomista. Intohimoni on hapanjuurella leipominen ja leivonkin lähes joka päivä. Toivottavasti sinäkin saat kipinän hapanjuurileivontaan tästä postauksesta. Kiitos Sadulle, kun sain tulla vierailulle.




Kemiaa, matikkaa ja kotitaloutta – kahden viikon hapanjuuriprojekti lasten kanssa



Tässä postauksessa neuvon sinulle helpon ja hauskan projektin, jonka voit toteuttaa lähes minkä ikäisten lasten kanssa tahansa. Projekti ei vaadi päivätasolla paljonkaan aikaa, mutta on mielenkiintoinen ja hauska. Tämän postauksen ohjeilla synnytätte oman vehnähapanjuuren. Matkan varrella paistatte lettuja ja tortilloita ja loppujen lopuksi paistatte yhdessä maailman parasta leipää omakasvattaman hapanjuuren avulla!

Lasten kanssa yhdessä leipominen lisää lapsen turvallista ja terveellistä maailmankuvaa. Leipominen, yhdessä tekeminen ja syöminen opettavat sosiaalisia taitoja. Leipoessa lapsille voi opettaa kemiaa (miksi eri raaka-aineet reagoivat toistensa kanssa niinkuin ne reagoivat) ja matikkaa (määriä, mittoja ja lukuja). Raaka-aineiden tunnustelu ja koskettelu lisäävät ilmaisutaitoa ja sanavarastoa (miltä joku tuntuu). Käden taitojen opettelu myös lisää lapsen motoriikkaa. Lapsen kanssa yhdessä leipominen on yhdessä oppimista ja yhdessä tekemistä. Se on läheisyyttä ja arkista hyvää aikaa lapsen kanssa. 




Mitä kaikkea tarvitset projektiin? 


Tämä projekti ei vaadi kalliita aineksia tai välineitä. Tarvitset vain




  • hyvälaatuisia (mielellään luomu) vehnäjauhoja
  • vettä
  • suolaa
  • kaksi n. puolen litran vetoista, kannellista muovi- tai lasipurkkia 
  • talousvaakan (tai desilitran mitan)


  • Lisäksi tarvitset raaka-aineita lettuihin ja tortilloihin. Tortilloihin tarvitset tarjoiluvaiheessa myös täytteet. Nämä raaka-aineet luetellaan myöhemmissä resepteissä. Mittaamiseen suosittelen vaakaa, mutta jos teillä ei ole sellaista käytössä niin



    • 1 dl vehnäjauhoja painaa n. 60 g
    • 1 dl vettä painaa 100 g
    • 1 dl juurta painaa n. 85 g

    Ensimmäisenä aamuna (tai iltana) mitatkaa kannelliseen astiaan 60 g vehnäjauhoja ja 60 g vettä ja sekoittakaa ne tahnaksi. Laittakaa kansi löyhästi päälle ja jättäkää huoneenlämpöön tai mieluiten vähän lämpimämpään paikkaan, esim. jääkapin yläpuoliseen kaappiin.

    Seuraavien
    kahden vuorokauden aikana hölskytelkää purkissa olevaa jauho-vesiseosta n. 12 tunnin välein ja seuratkaa sen muuttumista. Juurenalku alkaa kuplia hiukan ja sen tuoksu muuttuu.

    Kun aloituksesta on kulunut kaksi vuorokautta, niin on aika ruokkia juuri ensimmäisen kerran. Ottakaa esille toinen purkki ja mitatkaa siihen 50 g juurenalkua, 50 g vettä ja 50 g vehnäjauhoa. Alkuperäiseen purkkiin jäävän juurenalun voit heittää biojätteeseen ja pestä purkin vedellä. Jättäkää taas lämpimään ja hölskytelkää 12 tunnin kuluttua.


    Vuorokauden kuluttua toistakaa edellinen kohta. Nyt juurta pitää alkaa ruokkia kahdentoista tunnin välein. Toistakaa ruokinta joka kerta edellä olevan ohjeen mukaisesti: 1 osa juurenalkua, 1 osa vehnäjauhoja ja 1 osa vettä. Juuri pidetään koko ajan lämpimässä paikassa. Tarkempia ohjeita ja kuvia juuren synnyttämiseksi löydätte blogistani.


    Tässä vaiheessa juuri alkaa turvota jo jonkin verran ruokkimisten välillä ja ylimääräjuurtakin alkaa syntyä. Ylijäämäjuuri ei myöskään ole enää hiukan epämääräistä kuten se alkuvaiheessa tahtoo usein olla. Ylijäämäjuurta voi kerätä muutaman päivän ajan jääkaappiin ja sitä voi alkaa käyttää ettei sitä tarvitse heittää pois. Ylijäämäjuuren voi käyttää lasten herkkuun eli lettuihin. Lapset voivat tehdä itse taikinan, ja isommat lapset jo mahdollisesti aikuisen ohjauksessa paistaakin lettuja.

    leipäjuuri

    Letut

    • ylijäämäjuurta ja maitoa yhteensä 6 dl
    • 2 munaa
    • 2 ½ - 3 dl vehnäjauhoja
    • ½ tl suolaa
    • haluttaessa pari ruokalusikallista sokeria
    • paistamiseen voita tai margariinia

    Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna turvota muutaman tunnin ajan. Paista kullanruskeiksi kuumalla paistinpannulla.

    Toinen resepti, johon ylijäämäjuurta voi käyttää ovat tortillat. Tortillat voi tarjota jauhelihatäytteen kanssa ja pilkkoa lisäksi tomaatteja, kurkkuja ja salaattia. Tässäkin on kivasti puuhaa ja yhdessä tekemistä eri-ikäisten lasten kanssa. 

    Vehnätortillat

    • 250 g hapanjuurta
    • 300 g lämmintä vettä
    • 30 g (4 rkl) öljyä
    • 10 g (1 rkl) suolaa
    • 750 g (luomu)vehnäjauhoja
    Alustakaa ainekset taikinapalloksi ja jättäkää lepäämään n. puoleksi tunniksi. Jakakaa taikina 16 osaan ja painelkaa vähän lättäniksi pyöreiksi palloiksi. Laittakaa palat kostutetun keittiöpyyhkeen alle. Palaset tarttuvat herkästi toisiinsa, joten älkää laittako niitä päällekkäin. Kaulitkaa palat pieniksi pyörylöiksi ja laittakaa takaisin liinan alle. Taikinaa ei saa kerralla kaulittua riittävän ohueksi ja suureksi tortillaksi, joten palat täytyy kaulia kahdesti. Toisen kaulinnan voi tehdä n. 15 minuutin kuluttua ensimmäisestä.
    Paistakaa valmiit tortilat kuivalla, mieluiten valurautaisella paistinpannulla muutaman minuutin ajan kummaltakin puolelta. Pinotkaa lautaselle ja peittäkää liinalla, jotta tortillat eivät kuivu. Herkutelkaa!
    (ohje on alunperin Teresa Greenwayn ja olen muokannut sen suomalaisille mitoille sopivaksi)


    Noin kahden viikon kuluttua hapanjuurenne alkaa olla ruokintojen tuloksena kehittynyt siihen pisteeseen, että sillä voi leipoa jo leipääkin. Helpon hapanjuurella leivotun 1:2:3 -vehnäleivän ohjeen löydät Juurella leivottu-blogistani


    Toivottavasti tämä postaus innoitti teitä ja haluatte jatkaa harjoittelua hapanjuurileivonnan parissa. Hapanjuurella leipominen on loputon oppimisen matka, ja yleensä aina tuotoksetkin ovat herkullisen makuisia, jopa hiukan epäonnistuneetkin. Mikäli sinulla on kysyttävää postauksesta tai muusta hapanjuurella leipomiseen liittyvästä, niin ota rohkeasti yhteyttä blogini kautta tai sähköpostitse.

    Hauskoja leipomishetkiä, 
    Susanna
    Juurella leivottu - blogi 

    5.2.2018

    Askeleemme kohti omavaraisuutta 2018

    Tänä vuonna kutsun teidät seuraamaan omavaraisuutemme kasvua postaussarjassa, joka julkaistaan joka kuun ensimmäisenä maanantaina. Tämä sarja on yhteispostaussarja, johon osallistuu muita samasta aiheesta kirjoittavia bloggaajia. Linkit tämän kertaisten osallistujien blogeihin löydät kirjoituksen lopusta.

    Tänä vuonna suurin tavoitteemme on saada tupa asuttavaan kuntoon ja asua siinä kesällä. Se tulee viemään osan ajasta. Lisäksi aiomme muovata pihapiiriä perheen pienimmälle sopivaksi. Nämä hankkeet eivät liity omavaraisuuden kasvattamiseen, joten en kirjoita niistä tässä sarjassa.


    Hanke 1. grillipaikka


    Ensimmäinen varsinainen omavaraisuutta nostava hanke on grillipaikan valmiiksi saaminen. Grillipaikka on pihan keskus; sen luona säilytetään vesipullot, valmistetaan ja nautitaan ateriat sekä levähdetään hetki. Kaikki puuhastelumme vaatii kunnon tankkauksen eli ruoan valmistukseen ja nauttimiseen tarkoitettu tila tulee olla toimiva. 

    Ongelma on ollut grillipaikan märkä savimaa. Olemme kyllästyneet liukkaaseen mutalillinkiin ja aloittaneet grillipaikan kunnostuksen 2017 ja tänä vuonna sen on tarkoitus tulla valmiiksi.

    Yllä olevista kuvista näkee tähänastisen kehityksen, ennen kuin urakka kunnolla alkoi. Aluksi paikalla oli edellisen omistajan tekemä nuotiokehä. Nuotiokehän viereen kokosimme irtotiilistä grillin.

    Tähän mennessä olemme kaivaneet grillipaikan auki, salaojittaneet sen ja täyttäneet sen murskeella. Laitoimme samaan kuoppaan sähköjohtoja, routaeristeen ja suodatinkankaan. Olimme äärimmäisen kyllästyneet grillipaikan kosteuteen ja siksi päätimme hoitaa homman viimeisen päälle kunnolla.

    Tänä vuonna grillipaikalle pitäisi asetella (kierrätys) kivilaatat, rakentaa grilli ja viimeistellä grillin ympärystä. Viimeistely tarkoittaa grillipaikan luona olevien suurien kivien siirtämistä tontin toiseen laitaan osaksi kiviaitaa. Sitä kiviaitaakin on tarkoitus jatkaa tänä vuonna, mutta sekään ei liity omavaraisuuteen kuin enintään jonkin sortin ötökkähotellina ja mikroilmaston luojana.

    Emme ole vielä päättäneet millainen itse grillistä tulee. Todennäköisesti päädymme viimeistellyympään grilliin, kuin suvun Saimaan mökillä.


    Hanke 2., 3. ja 4. hedelmätarha, kellari ja kasvihuone


    Nämä hankkeet starttaavat todenteolla tänä vuonna suunnittelulla ja lupien hakemisella. Alue näkyy kuvissa sellaisena kuin se oli paikan hankkiessamme. Olemme saaneet suurimmat risukasat pois ja nyt alueella on aiempaa helpompaa liikkua.

    2. Hedelmätarha

    Aion merkitä tulevien hedelmäpuiden ja marjapensaiden paikat. Tämä vaatii siis tarkkaa mietintää siitä, mitä aiomme alueella kasvattaa. Parhaimmassa mahdollisessa tilanteessa saamme kaivettua osan istutuskuopista valmiiksi tämän vuoden aikana.

    3. Kellari


    Meidän tulee päättää minkä kokoisen kellarin tarvitsemme. Mikä on meille järkevimmän kokoinen rakentaa. Sen jälkeen piirrämme sen ja haemme sille rakennusluvan. Merkitsemme myös kellarin paikan maastoon, jotta alue hahmottuu meille paremmin.

    4. Kasvihuone


    Edellisen kohdan kanssa yhteneväinen teksti. Lisäksi valitsemme kasvihuoneen materiaalit.


    Kaikki ylläolevat kolme kohtaa vaativat alueen raivaamista, se on nykyisellään ryteikkö vaikka raivaamista on jo jonkin verran tehty. Lisäksi samalla alueella sijaitsee kaivomme, joka kaipaa kunnostusta. Tässä tapauksessa kunnostus tarkoittaa koko kaivon ylöskaivamista ja renkaiden takaisin laittamista plus kaivon puhdistamista ja veden testaamista.




    Rehellisesti sanottuna tässä vaiheessa alkaa jo itseäkin hengästyttää ja epäilyttää saammeko mitään koskaan valmiiksi. Tutut voitte ottaa tämän kutsuna talkoisiin. Talkoot on, tulittepa milloin tahansa pistäytymään ;)

    5. Sato

    Kaiken puuhastelun lisäksi tarkoituksena on tuttuun tapaan viljellä kasvimaata, hoitaa hedelmäpuita ja marjapensaita. Tietenkin haaveilen villiyrteistä ja sienistä, mutta uskon niiden jäävän sivurooliin tänäkin vuonna.



    Samasta aiheesta kirjoitti myös Korkealan isäntä, Maataiskanasen elämää, Rakkautta ja maanantimia,  Olipa kerran arki-blogi, Harmaa torppaRiippumattomammaksi-blogi ja Farmertobee sekä Kah-Villakoira.

    Mitkä ovat sinun aikomuksesi tälle vuodelle? Aiotko sienestää tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna? Vai aiotko kokeilla jotain uutta kasvia kasvimaalla?

    3.2.2018

    Siemenvaihtotapaamisen järjestäminen

    Siemenvaihdossa on tarkoitus jakaa ilmaiseksi siemeniä muille kiinnostuneille. 


    Miksi vaihtaa siemeniä?


    • Auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuutta
    • Monipuolistaa omaa kasvivalikoimaa
    • Ylläpitää viljelykasvien monimuotoisuutta
    • Hyvän tahdon ele
    • Vahvistaa yhteisöllisyyttä
    • Tapaa uusia ihmisiä
    • Tapahtumissa myös tieto kasvaa keskustelujen myötä
    • Säästää rahaa
    • Säästää aikaa
    • Edistää omavaraisuutta
    • Edistää lähiruoan tuotantoa
    • Edistää riippumattomuutta siemenyhtiöistä
    "Kasvien monimuotoisuus tulee villieläinten monimuotoisuutta. Yhdessä ne muodostavat terveen ekosysteemin, joka on keskeistä kaikelle olemassa olevalle elämälle. Yhdysvaltojen Fish and Wildlife Service arvioi, että yhden kasvin menetys johtaa yhteensä 30 eri hyönteisen, kasvin ja eläinlajin menetykseen."  Josie Jeffery



    Järjestäjä


    • Varaa tyhjiä siemenpusseja/paperia josta niitä voi taitella
    • Varaa muutamia erilaisia kyniä merkitsemiseen
    • Erilaiset laatikot ovat hyviä, niihin voi järjestellä siemenet
    • Aiheeseen liittyviä kirjoja ja lehtiä selattavaksi
    • Teen/kahvin keitto mahdollisuus osallistujille on plussaa


    Osallistuja


    • Valitse sopivat siemenet vaihtoon
    • Pakkaa ja merkitse siemenet
    • Ota mukaan vaihtosiemeniä, jotka pidät erillään vapaasti jaossa olevista siemenistä
    • Ota mukaan tyhjiä siemenpusseja ja kynä
    • Mikäli mahdollista mukanasi tarjottavaa muille
    • Tuo omia aiheeseen liittyviä kirjoja & lehtiä muille tutustuttavaksi
    • Siemenvaihtotapahtumissa voi myös käydä vaihtokauppaa erikoisemmilla tai harvinaisemmilla siemenillä. Tällöin aarteesi eivät ole tapahtumassa yleisessä jaossa


    Sopivien siementen valinta


    • Maksimissaan 3 vuotta vanhoja siemeniä
    • Ilmastoon sopivat kasvit
    • Ei vieraslaji-listan kasveja
    • Ei agressiivisesti leviäviä kasveja
    • Vältä F1-hybridisiemeniä
    • Suosi vanhoja perinnelajeja
    • Vaihda vain laadukkaita siemeniä
    Siementen itävyys niiden ikäännyttyä vaihtelee lajista toiseen. Palsternakan siemenet pysyvät hyvin itävinä vain vuoden, tomaatti puolestaan jopa kymmenen vuotta. Kolmen vuoden ohje on siis vain yleissääntö.



    Perinne- vs. hybridisiemenet


    Perinnekasveja ovat jopa satoja vuosia vanhoja. Ne ovat jääneet viljelyyn hyvien ominaisuuksiensa vuoksi. Tosin perinnelajit saattavat olla arkoja joillekin kasvitaudeille ja -tuholaisille. 

    "Vapaapölytteiset kasvit ovat sellaisia, jotka kasvavat "aidosta" siemenestä ja jotka tuuli ja hyönteiset vapaasti pölyttävät. Ne risteytyvät luonnollisesti läheisesti samaa sukua olevien kasvien kanssa tuottaen siemeniä, jotka eivät ole "aitoja"." Josie Jeffery

    Vapaapölytteisten kasvien pölytykseen voi puuttua peittämällä ja eristämällä. Peittämisen voi tehdä esimerkiksi kasvattamalla kasvia tiheän hyönteisverkon sisällä. Voit peittää eri kasvit vuoropäivinä. Eristäminen taas tarkoittaa eri lajien kasvattamista kaukana toisistaan. Vaadittava välimatka vaihtelee lajeittain. Näiden lisäksi, joillain lajeilla voidaan käyttää kukkien pussittamista.

    "Nykyisin kasvinjalostajat risteyttävät kasveja kaiken aikaa luodakseen täydellisiä kasveja haluttuine piirteineen. Nämä hybridit saavat "F1"-statuksen, joka tarkoittaa, että se on ensimmäinen kahden eri muunnoksen emin ja heteen risteytynyt sukupolvi. F1-siemenet ovat "supersiemeniä", joilla on erityisen haluttuja ominaisuuksia molemmilta sukupuolilta." Josie Jeffery

    F1-siemeniä ei kannata säästää, sillä niistä voi kasvaa aivan erilainen kasvi, ominaisuudet eivät säily. Usein näiden siementen tuottama sato ei ole yhtä maukas, kuin perinnelajien. Lisäksi F1-siemenien suosiminen edistää perinnekasvien sukupuuttoa ja geneettisen monimuotoisuuden pienenemistä.

    Kasvien geneettisen monipuolisuuden säilyttäminen on tärkeää, sitä saatetaan tarvita uusien lajien jalostuksessa.

    Mitä tietoja siemenistä?


    Etiketin tai saatekirjeen olisi hyvä sisältää seuraavat tiedot siemenistä
    • Kasvin nimi
    • Keräämisvuosi (/päivä)
    • Keruupaikka
    • Kasvatusohjeet

    Lisäksi vieraammista lajeista voi kertoa miten niitä hyödynnetään ja muita lisätietoja.


    Yleisiä ohjeita:



    • Ota vain muutamia siemeniä per laji, jätä muillekin halukkaille siemeniä
    • Ota vain siemeniä jotka oikeasti tulevat käyttöösi ja sopivat pihasi vaatimuksiin
    • Älä ota enempää siemeniä, kuin voit kasvattaa, näin muillekin halukkaille jää siemeniä. Käyttämättä jääneet siemenet vanhenevat ja menevät haaskuun.

    Pienissä rasioissa siemeniä on helppo selata

    Siementen vaihtorinki postitse


  • Kerää halukkaiden osallistujien yhteystiedot
  • Aloittaja laittaa kuoreen siemenpusseja.
  • Listassa seuraavana ollut ottaa haluamansa siemeniä ja lisää kuoreen omat siemenpussinsa ja lähettää paketin edelleen.
  • Ketju jatkuu kunnes listalla viimeisenä oleva lähettää sen listan ensimmäiselle.  Nyt kuoressa pitäisi olla aivan eri valikoima siemeniä, kuin mitä siinä oli lähtiessä. 
  • Siemenkirjasto

    Siemenkirjastot toimivat tavallisten kirjastojen tapaan; sieltä lainataan ja sinne palautetaan. Halukkaat lainaavat sieltä siemeniä kasvukauden alussa ja palauttavat kasvattamistaan kasveista saadut siemenet kirjastoon kasvukauden päätyttyä.

    Siemenkirjastojen tarkoituksena on suojella ja säilyttää kasvilajeja sekä ylläpitää luonnonmonimuotoisuutta.

    • Kokoa joukko asiasta innostuneita
    • Etsi kokoontumispaikka, se voi olla jonkun koti tai oikea kirjasto
    • Hanki tarvittavat tarvikkeet, kuten kylmälaukku.
    • Kerää siemenvalikoima, pyydä lahjoituksia osallistujilta ja yrityksiltä
    • Mainosta siemenkirjastoa
    • Tiedota mitkä siemenet hyväksytään ja mitkä ei
    • Luo tietokanta lainaajista
    • Hanki siemenpusseja, etikettejä, kyniä jne mitä tarvitaan lainattavien siementen luovutukseen lainaajille
    • Etsi uusia lainaajia esimerkiksi somesta

    Siemenpankki


    • Kerää siemeniä terveistä kasveista
    • Merkitse kerätyt siemenet huolellisesti
    • Pidä siemenet sisällä puhtaina ja kuivina 
    • Säilytä siemenet ilmatiiviissä astioissa/pusseissa hyvin merkittyinä

    Säilytä siemenpankkia  esimerkiksi jääkaapissa (= pimeässä, kuivassa, kylmässä)

    Jos siemenet ovat avonaisessa astiassa, imevät ne ilmankosteutta joka edistää niiden vanhenemista. Tämä heikentää niiden itämistä.

    Ihanteellinen siementen säilytyslämpötila on maksimissaan 20 celsiusastetta.

    Britanniassa, Kew Gardenissa on suuri siemenpankki, josta pääset lukemaan heidän sivuiltaan. Kolumbiaan on juuri avattu siemenpankki, siitä voi lukea Kew Gardenin blogista.

    Aiheeseen liittyvät kirjat sopivat tapaamiseen

    Lähteinä kirjoituksessa olen käyttänyt omia kokemuksiani siemenvaihdoista sekä järjestetyistä siemenvaihtotapahtumista. Hyvänä apuna kirjoituksessa oli kirja Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen, Josie Jeffery. Suosittelen kyseistä kirjaa lämpimästi.