31.3.2018

Trullo-talot Italiassa


Trullo Alberobellossa

Trullo eli monikossa trulli-talot ovat perinteisiä rakennuksia Etelä-Italian Apuliassa. Trulloja käytettiin tilapäisinä majapaikkoina ja suojina, mutta niitä rakennettiin myös pysyviksi asumuksiksi. Kiviset rakennukset ovat mukavan viileitä kesäisin. Seudun kesät ovat hyvin kuumia ja trullojen paksut kiviseinät pitivät hyvin tilan viileänä. Lämpö kohoaa ylöspäin, joten trullojen kartiomainen katonmuoto on omiaan keräämään kuuman ilman pois ihmisten luota.

Trulloja Cisterninossa
Kivinen rakennus on talvella hyvin kylmä ja hankalasti lämmitettävissä. Lisäksi trullot ovat kuulemma hyvin kosteita ja niissä pidetään päivisin ovea auki kosteutta tasaamassa.

Ihastuin matkalla paikalliseen rakennustapaan, trullit olivat hurmaavan erilaisia. Niissä oli hyvin käytetty paikallista rakennusmateriaalia ja ne ovat varmasti kesän paahteessa miellyttävän viileitä. Se mitä aloin miettimään oli, olisiko tässä rakennustavassa jotain, josta voisi olla apua kellarisuunnitelmiimme. Voisimmeko hyödyntää trullojen rakennetta tai kartiomaista muotoa?


Kotona luin maakellarikirjaa ahkerasti ja tulin siihen lopputulokseen, etten uskalla alkaa keksimään maakellaria uudelleen. Sinällään harmi, olisi ollut upeaa rakentaa trullien inspiroima kellari.


Yövyimme Puglian matkalla useammassa paikassa, mutta Cisternino oli alkureissun majapaikka. Sieltä  oli helppo tehdä retkiä läheisiin kyliin, kuten trullien täyttämään Alberobelloon. Kirjoituksen Cisterninon trullit olivat majapaikkamme pihalla. Tsajut-blogista löytyy Italia-tunnisteen alta tarinoita matkastamme.

26.3.2018

Kevätmessut, lippujen arvonta



Yhteistyössä: Messukeskus

Kevään ehdoton merkki on läheisten kyselyt kevätmessuille. Tämäkään kevät ei ole ollut poikkeus, jo muutama kysely on tullut ja olen vastannut niihin myöntävästi. Aikoinaan kävin messuilla vähän liiankin ahkerasti. Kävin kaikilla mahdollisilla messuilla, koska se oli mahdollista. Messujen joukossa minulla on aina ollut lempimessuni ja ne ovat luontoon, pihaan ja puutarhaan, ruokaan sekä mökkeilyyn liittyvät messut. 

Kevätmessut ovat minulle tällä hetkellä messut, jonne pitää päästä ja siksi olenkin onnellinen, kun voin tarjota kahdelle lukijalle mahdollisuuden päästä osallistumaan näille messuille.

Sain Messukeskukselta kaksi lippua arvottavaksi blogissa. Toteutan arvonnan ilman kommervenkkeja. Kommentoi alle osallistumisestasi, arvon liput (yksi per henkilö) ja ilmoitan voittajien nimet. Voittajilta tarvitsen sähköpostiosoitteen, jonne voin liput toimittaa.

Osallistu arvontaan:


Kommentoi tätä postausta kertomalla asia, joka sai hymyn huulillesi

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina  8.4. klo 12.00 ja voittajan ilmoitan maanantaina 9.4. klo 12.00 mennessä. Mikäli en saa voittajan sähköpostiosoitetta 10.4. iltaan mennessä, arvon lipun uudelleen.

Olkoon onnetar suotuisa ja tuokoon meille ihanan kevään <3


#kevätmessut2018

24.3.2018

Pölyttäjien ravintokasvit puutarhassa

Olemme riippuvaisia hyönteisistä ja pölyttäjistä. Niillä on oma tärkeä paikkansa ekosysteemissä ja meillä ei ole varaa menettää niitä. Ensin kuulimme uutisia mehiläisten joukkotuhosta. Nyt uutiset kertovat Ranskassa lintujen määrän supistuneen kolmanneksella viimeisen 15 vuoden aikana. Euroopassa peltolintujen määrä on puolittunut 30 vuodessa. Suomessakin on havaittu selkeää lintujen vähenemistä.Lintujen määrän romahtamisen syyksi on epäilty hyönteisten määrän radikaalia vähentymistä. Ilman ruokaa linnut eivät selviä. Ja samoin on meidän ihmisten laita.

Me tarvitsemme hyönteisiä niiden omalle paikalleen luonnonkiertokulkuun. Hyönteiset ovat paitsi pikkulintujen ruokaa, niin niillä monella on myös osansa siinä, että saamme ruokaa lautasillemme. Osa hyönteisistä pölyttää kasveja, joiden sato nautimme. Toiset hyönteiset taas pitävät kurissa tuholaisia.

pölyttäjät, hyönteiset


Muuttaessamme tuvan pihamaata omien mieltymystemme mukaiseksi, olemme koettaneet huomioida myös luonnon tarpeet. Pyrimme jättämään pihalle villejä kulmauksia ja huomioimaan istutuksissa pölyttäjien hyvinvoinnin. Pari vuotta sitten kirjoitin keväällä edellisenä syksynä istutetuista kukista (pääset lukemaan jutun tästä). Olen jatkanut erilaisten kukkien istuttamista, esimerkiksi saunatuvan edustalle istutin pölyttäjille mieluisia kasveja.


Pölyttäjien suosimia kasveja

Pölyttäjien läsnäolo puutarhassa voi lisätä sadon määrän moninkertaiseksi. Puutarhassa tulisi olla mesi- ja siitepölykasveja koko kasvukauden ajan. Laaja valikoima erilaisia kasveja hyödyttää pölyttäjiä.

Keväällä kukkivista sipulikasveista helmililja antaa mehiläisille mettä ja krookukset puolestaan ovat hyviä kasveja siitepölynsä vuoksi.

Pölyttäjien ravintokasvit kevät ja alkukesä

  • Leskenlehti
  • Krookukset
  • Kevättähti
  • Talventähti
  • Helmililja
  • Sinililja
  • (Leppä)
  • Vaahtera
  • Omenapuu
  • Päärynäpuu
  • Luumupuu
  • Kirsikkapuu
  • Pihlaja
  • Herukat
  • Karviainen
  • Pensasmustikka
  • Mustikka
  • Puolukka
  • Juolukka
  • Aronia
  • Orapihlaja
  • Pajut
  • Pihlaja
  • Tuomi
  • Hevoskastanja
  • Sinililja
  • Kevättähti
  • Pitkäpalko
  • Ristikki
  • Ruusukvitteni
  • Akankaali
  • Voikukka


Pölyttäjien ravintokasvit kesä


  • Vadelma
  • Karhunvattu
  • Koristevadelma
  • Maitohorsma
  • Ruusut
  • Ajuruohot
  • Unikot
  • Kurpitsa
  • Kurjenpolvet
  • Iisoppi
  • Oregano/mäkimeirami
  • Timjami
  • Salvia
  • Kurkkuyrtti
  • Mintut
  • Tattari
  • Rantakukka
  • Sinilatvat
  • Apila
  • Hunajakukka
  • Keltalupiini
  • Raunioyrtit
  • Laventelit
  • Laukat
  • Reseda
  • Maksaruohot
  • Sinimailanen
  • Korianteri
  • Lehmus (ja sen kirvojen mesikaste)
  • Paatsama

Pölyttäjien ravintokasvit syyskesä & syksy


  • Kultapiisku
  • Punatähkä
  • Nauhukset
  • Punalatva
  • Punahattu
  • Asterit
  • Malvat
  • Harmaamalvikki
  • Kaunokit
  • Auringonkukka
  • Tähtiputket
  • Kanervat
  • Ohdakkeet
  • Syysmaitiainen



Erilaiset hyönteiset arvostavat niittyjä ja joutomaita, joissa villit kasvit saavat kukoistaa. Liian siistissä puutarhassa eivät hyönteiset viihdy. Pieni villi nurkkaus pihalla antaa hyönteisille niiden tarvitsemia ruoka- ja suojapaikkoja. 

Pyydän sinua pysähtymään ja miettimään mitä pölyttäjille mieleisiä kasveja sinulla on pihassasi ja miten voisit vielä niitä lisätä. Voisitko harkita leikkaavasi nurmikon harvemmin, esimerkiksi parin viikon välein? Näin nurmen apilat ja muut kukkivat kasvit kerkeisivät kukkia ja antaa ruokaa pölyttäjille.

Ja ennen kaikkea, ennen myrkkyyn tarttumista harkitse tarvitseeko myrkyttää. Oletko varma, että siitä on apua vai tapatko samalla puutarhan suojelijaötökät? Jos epäröit mikä ötökkä puutarhassasi asuu, katso tunnistus apua Ötökkätieto-sivulta. Esimerkiksi Leppäkerttu näyttää toukkavaiheessa hyvin pelottavalta ja tämä kirvoja syövä puutarhan hyvis saattaa tulla listityksi hurjan ulkomuotonsa perusteella, ellei sitä tunnista.


Meillä on pidetty sairastupaa viimeiset viikot. Poteminen on aivan sairaan kuluttavaa ja sitovaa. Odotan innolla parempia aikoja, sekä mahdollisuutta upota kunnolla blogimaailmaan. Pysykää terveinä ja nauttikaa keväästä!

17.3.2018

Liehtalanniemen museotila - Puumala

Puumalan Lintusalossa sijaitseva Liehtalanniemi on äärimmäisen idyllinen pientila. Paikka saa historian heräämään henkiin kauniina ja mielenkiintoisena. Liehtalanniemi on kauniina kesäpäivänä ehdottomasti kappale kauneinta Suomea. Lisäksi miljöö toimii loistavana taustana kesäloman parhaille valokuville. Tämän kirjoituksen kuvat on otettu 15.8.2015

Miksi vierailla Liehtalanniemessä?

  • Haluat viettää aikaasi kauniissa paikassa
  • Olet kiinnostunut vanhoista taloista ja pihamaista
  • Haluat nähdä hyväkuntoisia piharakennuksia niiden alkuperäisillä paikoilla
  • Haluat tietoa 1900-luvun pienviljely- ja kalastustilasta
  • Olet liikkeellä veneellä tai meloen  
  • Etsit mukavaa retki-/yöpymispaikkaa
  • Haluat tutustua paikalliseen luontoon nopeasti luontopolun avulla
  • Olet kiinnostunut ikuistamaan kansallisromanttisen maiseman kameralla/piirtäen

Museoon pääsee niin autolla, kuin veneellä. Osa vieraista saapuu paikalle myös pyörillä. Olen aina  saapunut Liehtalanniemeen vettä pitkin, niin en osaa sanoa ovatko maisemat maitse yhtä kauniit kuin ne yleensä tapaavat Puumalassa olla.

Liehtalanniemen paritupa

Yleistä

Liehtalanniemessä on usein kesäisin kanoja ja lampaita maisemaa elävöittämässä. Alueella ei ole kahvilaa tai mitään vastaavaa, joten omat eväät kannattaa ottaa mukaan. Eväiden nauttimiseen on museon alueella ja läheisellä luontopolulla pöytiä ja penkkejä.

Museon oppaat, pehtoorit, ovat todella ammattitaitoisia ja heillä on laaja kielitaito, tänne kannattaa siis suunnata ulkomaalaisten ystävien kanssa.

Itse olen käynyt Liehtalanniemessä ensimmäistä kertaa 80-luvun alussa. Silloin pihalla laidunsi suuri lauma lampaita vapaina. Muistan viihtyneeni museossa hyvin. Vasta aikuisena opin paikan olleen Suomen ensimmäisiä toiminnallisia maisemamuseoita eli ekomuseoita. Paikka oli Suomen maatalousmuseo Sarka:n vuoden 2013 kesäkohde.

Vasta näitä kuvia katsoessani ja juttua kirjoittaessa minulle valkeni, miksi rakastuin tupaamme niin syvästi; siinä on samoja elementtejä kuin Liehtalassa, paikassa jossa lapsuuden vierailut ovat niin elävästi painuneet mieleen. Meilläkin on tupapuoli ja hirsinavetta ja pihaan voisi rakentaa keittokodan sateisia kesiä varten.

Historia

Liehtalanniemen viimeinen isäntä Jalmari, Jallu, Reponen kuoli ilman perillisiä ja tila siirtyi Puumalan kunnalle. Kunta päätti museoida tilan.

Tila on pyritty pitämään näytteenä 1900-luvun alun vaatimattomasta savolaisesta pien- ja kalastustilasta. Maisema vain on nykyään erilainen, kuin ennen. Ennen alue oli kaskettu ja sillä vallitsi palomaa ja vesaikko. Tila viljeli muutamaa hehtaaria, nykyisin tilalla ei viljellä mitään.


Alueen kartta

Pihapiiri ja rakennukset

Tilan pihapiiri on kotoisa ja käytännöllinen; kaikki on lähellä. On tupa,  navetta, perunakuoppa, aitat, savusauna ja keittokatos.

Liehtalanniemi ennen museon avaamista

Paritupa

Liehtalan tupa oli alun perin kaksikamarinen porstualla yhdistetty paritupa. Paritupa paloi ja Jallu rakensi tuvan uudelleen tupapuolena eli yksikamarisena. Paikan muuttuessa museoksi kunnostettiin tuvasta taas paritupa. Vain Jallun käytössä ollut kamari on yleisölle avoin.

Kamarissa on suuri leivinuuni, sänky ja pöytä jonka äärellä Jallu teki hommiaan. Ja töitä hän tosissaan teki, siitä on merkkinä pöydänpinnan lukuisat klommot ja naarmut.



Tuvan ikkunat eivät ole suuret, mutta tupa sijaitsee pienen mäen harjalla ja sen pihamaa on nykyisin nurmella. Näin tupaa ei varjosta mikään. Tämä taas aiheuttaa sen, että Puumalalle tyypillinen helle tekee pihasta kesäisin hyvin kuuman.

Liehtalan Jallu


pistekota, keittokota
Keittokota eli pistekota, jonka vieressä on savusauna

Keittokota

Keittokodassa on ennen nimensä mukaan keitettyä ruokaa, lämmitetty vettä karjalle sekä kuumennettu pyykkivedet. Kodassa on maalattia ja sen keskellä on nuotiopaikka. Alkuperäinen keittokota on ollut nykyistä kotaa leveämpi ja matalampi.

navetta ja risukarhi
Navetta ja risukarhi

Navetta

Liehtalan navetta on näin maallikon silmään eläimille tarkoitettu versio parituvasta. Navetan toinen pää on maalattiainen sekasontanavetta ja sen toinen pää on toiminut latona. Näiden väliin jää tila, jota kutsutaan solaksi ja jota pitkin eläimet on johdatettu navettaan ja niitä on ruokittu siinä.

Ruoka- ja vaateaitat näkyvät kanojen takana


Liehtalanniemen perunakuopan olen esitellyt aiemmin blogissani kertoessani vinkkejä kylmäsäilytykseen ilman sähköä. Pääset täältä lukemaan jutun. Perunakuoppa sijaitsee parituvan oikeassa päädyssä ylläolevassa kuvassa. Parempi kuva löytyy aiemmasta kirjoituksesta.

Venelaiturin luona sijaitsee koppeli


Koppeli

Rannalla sijaitseva verkonkuivausvaja eli koppeli on ensimmäinen rakennus, jonka veneellä saapuva vierailija näkee. Harvaseinäinen vaja soveltuu hyvin kalastusvälineiden kuivaamiseen. 

Eräänä kesänä Liehtalan kesäopas eli pehtoori näytti vierailijoille miten verkkoja tehdään ja paikataan. Erilaisia kalastuksessa käytettäviä pyydyksiä ja tarvikkeita on esillä tuvassa.

Jalmari, Jallu, Reponen Liehtalanniemi
Liehtalan Jallu

Liehtalan Jallu

Jalmari Reponen eli Liehtalan Jallu oli persoona. Moni kohtaamistani museon pehtooreista on tuntenut hänet henkilökohtaisesti ja heillä on riittänyt omakohtaisia kokemuksia Jallusta. Itse en ole kohdannut Jallua, sillä hän kuoli ennen syntymääni. Enoni ja hänen serkkunsa sen sijaan tapasivat poikasina Jallun.

Jallu souti saaremme rantaa jututtamaan mökillä hetken aikaa kaksin olleita poikasia. Molemmat olivat vähän arastelleet hitusen rähjäistä ja omaperäistä miestä. Jallu oli kaivanut taskustaan pojille karamellit, ystävällisesti nyppittyään niistä ensin pahimmat nukat ja roskat pois. Poikia likaiset karamellit eivät kiinnostaneet, mutta he eivät uskaltaneet olla ottamatta ja syömättä niitä.

Museolla vieraillessa kannattaa varata oma aikansa Jallusta kertovien tarinoiden kuuntelemiseen. Tarinat kertovat elämästä vain muutamien vuosikymmenten takaa, mutta moni asia on tänä aikana muuttunut paljon. Näin tarinat ovat yksi keino päästä menneen ajan tunnelmaan.

Luontopolun maisemia

Luontopolku

Museotilan vieressä on luonnonsuojelualue, jota kiertää noin puolitoista kilometriä pitkä luontopolku.  Polku kulkee hyvin vaihtelevissa  maisemissa ja sen varrella on mielenkiintoisia opastetauluja. 

Liehatalanniemen luontopolku tutustutti minut opastetaulujen avulla liekokasveihin ja niiden erilaisiin käyttötapoihin esimerkiksi käsitöissä. Postaus niistä löytyy täältä. 

Alueella on paljon erilaisia eläimiä norpista rantakäärmeisiin (täällä kuvia puumalalaisesta rantakäärmeestä, jonka kohtasin) joten liikkuessa kannattaa olla silmät auki, koskaan ei tiedä mitä kohtaa.

Retkelle kannattaa varustautua paitsi hyvin jalkinein, myös uimavarustein. Puumalassa on usein kuuma ja museon pihassa on aurinkoisella kelillä todella paahtavaa. Niinpä olemme muutamana kertana pulahtaneet luontopolulta uimaan.

Luontopolun komeat rantakalliot ovat hyvin näyttäviä uimarin silmiin. Kunnollista uimarantaa ei luontopolulla ole, vaan kalliolta pitää pulahtaa suoraan veteen.


Ylössaarentie 205, Puumala
61°27,7' N  28°07,4' E

Museo on auki kesä-elokuussa ja sinne on pieni pääsymaksu.
Liehtalanniemen satamassa yöpymisestä peritään yöpymismaksu.

Lisää kirjoituksiani Puumalasta löytyy täältä.

Lähteinä jutussa olen käyttänyt Pehtoorien kertomaa ja museoraitin aineistoa.

10.3.2018

Sananlaskujen siivittämää




Kaikenlaista puuhatessa on ajatuksilla joskus aikaa lentää. Multaa kärrätessä, lapiota heiluttaessa tai hirsiä vedellessä kannellessa ajatukset kiepahtavat urakkaan. Urakka levittäytyy eteemme valtaisana. Oikeastaan nyt vasta kun olemme kunnolla päässeet vauhtiin ymmärrän sen suuruuden.

romut, kaaos
Ostimme paikan tavaroineen

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Meistä se olen minä joka löytää, sillä tuo toinen korjaa asiat paikalleen heti, siistii jäljet ja laittaa kaiken kuntoon. Kieltämättä on ollut ihanaa toivottaa vieraita tervetulleeksi työmaallemme, kun paikka ei näytä raksalta vaan se on siisti. Tosin remonttimme siisteys on saanut vieraat varmasti aprikoimaan juksaammeko heitä hikisillä remontti tarinoillamme kun kaikki näyttää niin somalta...

Tätä postausta varten koetin etsiä kuvia risukasoista tai muista, mutta eipä niitä ole tullut ikuistettua työntuoksinassa. Sen sijaan löysin kuvia paikasta ajalta, jolloin sen ostimme. Ostimme paikan tavaroineen ja perkaamisessa on mennyt oma aikansa. Tästä olen kertonut aiemmin blogissa.

sananlasku kissasta


Vaikka sanotaan, ettei se hiiri löydä tietään makaavan kissan suuhun, niin ei se tahdo löytää aina liiaksi ahertavan remppaäijän kitusiinkaan. Toistuvasti suurimmat ongelmat meillä ovat olleet ruokailuun liittyviä. Molemmat uppoavat touhuihinsa ja yhtäkkiä onkin tuntea siitä, kun kamala nälkä iski ja tarkoitus oli aivan kohta, ihan just, hankkia sapuskaa. Onnettoman ruokailuorganisointimme vuoksi olemme viime kesänä puputtaneet enemmän riisikakkuja kuin koskaan ennen tai mitä haluamme tulevaisuudessa syödä.

beetroot-kyltti
Atlantic Collegen puutarha

Kissanainen minussa koetti olla ahkera pellolla, mutta luonto päätti toisin ja sato jäi onnettomaksi. Viime vuoden panostus yhdessä hyisen sään kanssa ei tuottanut toivotunlaista tulosta. Itseasiassa epäonnistumisen suuruus sai minut hetkittäin epäilemään koko touhun mielekkyyttä.



Ja loppuun se totinen totuus; ei tekevältä työ lopu. Sitä mukaan kun saamme valmista keksii sadistiset luonteemme lisää kohteita joita voisi ihan vähän, ohimennen, pikkuisen vain, laitella kuntoon/rakentaa/ehostaa/hankkia lisäriesaksi. Mutta tiedättekö, olen ollut onnellinen noina työntäyteisinä hetkinä. Raittiissa ulkoilmassa on pakko olla jotain, joka saa humaltumaan onnesta.

Mikä sananlasku kuvaa sinun touhujasi parhaiten tai mistä ammennat voimaa?

5.3.2018

Nurmikon siirtäminen ja grillipaikan teko


Kirjoitin viime kuun alussa tämän vuoden projektisuunnitelmista. Kirjoitus oli yhteispostaus, kuten on myöskin tämä. Linkit muiden kirjoituksiin löytyvät tämän postauksen lopusta.

Ensimmäisenä listalla oli grillipaikan teko tai oikeamminkin sen viimeistely. Vielä emme ole sitä päässeet viimeistelemään, mutta ajattelin kertoa mitä kaikkea on tähän menessä tehty. Lisäksi kerron miten nurmikon siirtäminen sujui meiltä.

Grillipaikka on elämän keskipiste tuvalla, sillä meillä on siellä äärimmäisen vähän sisätilaa. Olemmekin ulkona käytännöllisesti katsottuna aina. Ulkona syöminen on hyvä vaihtoehto, sillä remppa ja pihahommat pitävät meidät tasaisen likaisina ympärivuoden. Pihalla syödessä pienempi peseytyminen ennen ateriaa riittää. Sisällä syöminen taas vaatisi vaatteiden vaihtoa ja muuta aikaa vievää puuhaa. Tämän lisäksi olemme hyvin ihastuneita pakilla keitettyyn kahviin, jota myös vieraamme odottavat saavansa.

Grillipaikka on siis toiminnan keskipiste ja siksi se on saatava kuntoon. Paikka on ollut hyvin kostea, etenkin nyt kahtena viimeisenä kesänä ja olemme kyllästyneet kokkaamaan savilillingissä. Tämän lisäksi haluamme korkeamman puugrillin ja luopua nuotiopaikasta.

grillipaikan teko, nurmikon siirtäminen
Tästä kaikki alkoi

Grillipaikan teko

Ensimmäiseksi päätimme grillipaikan paikan. Löimme merkkikepit alueen kulmiin ja mittailimme ja siirtelimme keppejä, kunnes olimme tyytyväisiä. Samalla päätimme mihin kohtaan uusi grilli tulisi. Mistä kohtaa sähköt nostettaisiin ylös ja muuta sen semmoista.

Toki hommaan kuului paljon istuskelua ja seisoskelua; istuimme ja seisoimme aiotulla alueella ja katselimme miltä piha näyttää siitä käsin, miten tuuli pääsee puhaltamaan, missä on lähimmät puut ja sen semmoista. Ja tietenkin mietimme, miten muut pihasuunnitelmamme linkittyvät tähän suunnitelmaan.

grillipaikan tekovaiheita, näin nurmikko siirretään
Huomaa savikasa

Nurmikon siirtäminen

Mitään ei pidä turhaan haaskata, ei edes nurmikkoa. Jouduimme poistamaan nurmikon grillipaikalta sen tilalle tulevan kiveyksen tieltä. Päätimme ottaa nurmikon talteen ja siirtää sen paikkaa, jossa nurmikkoa ei ollut.

Homma on yksikertainen ja helpon näköinen. Sen kun lapiolla leikkaat nurmikosta sopivan kokoisen palasen ja nakkaat sen kottikärryyn. Kärräät kuorman oikeaan paikkaan, veistät palat sopivan kokoiseksi ja laitat maahan.

nurmikon siirtäminen uuteen paikkaan

Oikeasti homma on hidasta ja raskasta. Savimaa on tiukkaa ja painavaa. Siirtonurmen asennus on ärsyttävän hidasta ja hankalaa. Itse ärsyynnyin, kiukustuin ja päästelin ärräpäitä. Kaj puolestaan teki sen mitä piti. Hän siirsi grillipaikalta ja salaojien luota nurmikon pala kerrallaan uuteen paikkaan.  Koko kesä rautalapion varressa savea paikasta toiseen siirtämällä alkoi tehdä paitoja harteista pieniksi. 

Nurmikko siirrettiin alueelle, jota kutsutaan pihamme Tsehovilaiseseksi puutarhaksi, sen villin rehevyyden vuoksi. Alueella kasvaa vanha omenapuu, kriikunoita ja haapoja. Lisäksi siellä on muutama karviainen ja syreeneitä.

Kesä oli nurmikon siirrolle suosiollinen, nurmi pysyi hyvin kosteana ja sen vuoksi se juurtui hyvin. Toki kylvimme alueella muutamia nurmikon siemeniä paikkaamaan aukkokohtia. Syksyllä tälle alueelle istutettiin kukkasipuleita, joiden toivon keväällä nousevan pölyttäjiä ilostuttamaan.

siirretty nurmikko uudessa paikassaan

Näin siis saimme nurmikolle uuden paikan ja saatoimme alkaa kaivamaan grillipaikan kuoppaa syvemmäksi. Kaivoimme järkyttävän määrän savea ylös. Tai siis Kaj kaivoi. Ja sille savelle piti löytää paikka. Saven sijoitimme Pohjoismetsään. (Tontti on siis edelleen alle 4 000 neliötä, mutta se ei estä nimeämästä alueita suureellisesti). Pohjoismetsän kautta on kulku alueelle, jonne aiomme rakentaa kellarin ja kasvihuoneen sekä perustaa hedelmätarhan. 

Tasoitimme savella Pohjoismetsän epätasaista maastoa. Siellä on ennen aikaamme mennyt metsäkone ja jättänyt jälkeensä aika hurjia kuoppia. Nyt kuopat on täytetty ja savi saatu näin "hävitettyä".

kantoreppu
Pohjoismetsä


Tämä on siis tilanne nyt: Grillin alue on kaivettu, sen alle on vedetty salaojat ja sähköt. Sitten on mursketta ja suodatinkangasta. Tänä vuonna laitamme alueelle kierrätyskivilaatat ja niiden väliin hiekkaa.

Mikäli olet siirtänyt nurmea tai kirjoittanut grillipaikan teosta, niin kerrothan sen kommenttiosiossa, aihe kiinnostaa meitä suuresti.

villi piha

Kuvista huomaatte, ettei Kajlle riittänyt saven kanssa möyriminen yksinään, vaan monesti hän otti pikkuisen selkäänsä. Reppuna on meillä on vanha Ergo, josta olemme molemmat pitäneet paljon.

Tämä on yhteiskirjoitus: kirjoitamme muutamien bloggaajien kanssa toimista, joilla aiomme kohottaa omavaraisuuttamme tänä vuonna. Muiden maaliskuun kuulumiset pääset lukemaan seuraavista linkeistä: Olipa kerran arki, Korkeala, Maatiaiskanasen elämää, Isontalon elämää, Riippumattomammaksi, Mrs Sinn, Rakkautta ja maanantimia, Farmer to Bee ja Kah-Villakoira sekä Villa Valtaus.

grillipaikka, nuotiopaikka
Tässä näette alkutilannetta


Ja linkit aiempiin kirjoituksiin  KorkealaMaataiskanasen elämääRakkautta ja maanantimia,  Olipa kerran arki-blogiRiippumattomammaksi-blogi, Harmaa torppa ja Farmertobee sekä Kah-Villakoira. Näistä kokoomapostauksen omavaraisuus.orgiin teki Rami ja sen pääsee lukemaan täältä.

3.3.2018

Kasvit, jotka muuttivat maailmaa, osa 2

Kasvit, jotka muuttivat maailmaa näyttely University of Oxford Botanic Garden:issa ja nyt vuorossa ovat kasvihuoneesta löytyneet kasvit. Liki kaikki kasvit ovat meille tuttuja arjesta, joten oli mielenkiintoista lukea siitä, miten ne ovat muuttaneet maailmaa.





Tallensin esittelytekstit kameralla ja en kirjoita niitä blogiin auki. Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla, aivan samalla tavalla siis kuin edellisessä kirjoituksessa.





Tästä portista kuljimme kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarha on muurien ympäröivä, aivan kuten puutarha lapsuuteni Salainen puutarha-kirjassa.


Tämä yhdyskäytävä yhdisti kasvit, jotka muuttivat maailman, sekä kaktuspuutarhan.


Ja tästä se alkaa, huone jossa maailmaa muuttaneet kasvit sijaitsivat.

Kaneli
Kaneli ei itseasiassa kuulunut näyttelyn kasveihin, mutta tuo keittiön tuttu mauste piti ikuistaa. Nyt siis itse asiaan.

Puuvilla
 Puuvillan asema vaateteollisuudessa on vahva, vaikka sen historiaan ja nykyisyyteen kuuluu tahroja, on sen suosio edelleen kova. Täytyy sanoa, että näyttelyn kasvi oli hyvin vaatimaton.

Kaakao
Kaakao on asioita, joista olen onnellinen, joskus jopa äärimmäisen onnellinen.


Ja kaakaon perään on hyvä hehkuttaa kahvia. Kahvipensaita näkyy jonkin verran julkisissa tiloissa ruukuissa kasvamassa. En tiedä miten hyvin ne saa täällä tuottamaan satoa, uskoisin sen kuitenkin olevan heikko.


Tiedättehän sanonnan; mennä niin kauas, kuin pippuri kasvaa. No se paikka on täällä ja eipä tämä ollut lainkaan hupsumpi paikka käydä.

Pippuri
 Tämä kyseinen pippuri oli ihanan rehevä ja vihreä, todella näyttävä kasvi. En tiedä millaiseksi kuvittelin pippurin, mutta jostain syystä hämmennyin sen nähdessäni. Näin vähän siis tiesin ruoasta, jota syön säännöllisesti.




Kumipuu oli näyttävä, se kohosi kasvihuoneessa korkeuksiin. Puuta oli hämmentävä katsoa, sitä sai tiirailla pää kenossa ja silti se jäi jotenkin kaukaiseksi :D

Rubber

Sugar cane
Sokeriruoko oli vaatimattoman näköinen, luonnossa tai toiseen vuoden aikaan tämä on varmasti paljon näyttävämpi kasvi. Ymmärrän tilan ahtauden, mutta olihan tämmöinen orpo kasvi hyvin orpo. Siitä olisi saanut ehkä oikeamman kuvan, jos niitä olisi ollut runsaammin esillä.


Rehellisyyden nimissä tämä osa näyttelyä ei sykähdyttänyt samalla tavalla, kuin ulkona ollut osio. Syy lienee yksinkertaisesti se, etteivät nämä kasvit tule kyseeseen omia viljelyksiä miettiessä. 




Käy kurkkaamassa täältä nuo avomaan kasvit, jotka saivat minut innostumaan ja lumoutumaan niiden loppusyksyn kauneudesta. Vinkit siitä mitä muuta tehdä Oxfordissa, missä majoittua ja syödä löytyvät puolestaan Tsajut-blogista.