17.3.2018

Liehtalanniemen museotila - Puumala

Puumalan Lintusalossa sijaitseva Liehtalanniemi on äärimmäisen idyllinen pientila. Paikka saa historian heräämään henkiin kauniina ja mielenkiintoisena. Liehtalanniemi on kauniina kesäpäivänä ehdottomasti kappale kauneinta Suomea. Lisäksi miljöö toimii loistavana taustana kesäloman parhaille valokuville. Tämän kirjoituksen kuvat on otettu 15.8.2015

Miksi vierailla Liehtalanniemessä?

  • Haluat viettää aikaasi kauniissa paikassa
  • Olet kiinnostunut vanhoista taloista ja pihamaista
  • Haluat nähdä hyväkuntoisia piharakennuksia niiden alkuperäisillä paikoilla
  • Haluat tietoa 1900-luvun pienviljely- ja kalastustilasta
  • Olet liikkeellä veneellä tai meloen  
  • Etsit mukavaa retki-/yöpymispaikkaa
  • Haluat tutustua paikalliseen luontoon nopeasti luontopolun avulla
  • Olet kiinnostunut ikuistamaan kansallisromanttisen maiseman kameralla/piirtäen

Museoon pääsee niin autolla, kuin veneellä. Osa vieraista saapuu paikalle myös pyörillä. Olen aina  saapunut Liehtalanniemeen vettä pitkin, niin en osaa sanoa ovatko maisemat maitse yhtä kauniit kuin ne yleensä tapaavat Puumalassa olla.

Liehtalanniemen paritupa

Yleistä

Liehtalanniemessä on usein kesäisin kanoja ja lampaita maisemaa elävöittämässä. Alueella ei ole kahvilaa tai mitään vastaavaa, joten omat eväät kannattaa ottaa mukaan. Eväiden nauttimiseen on museon alueella ja läheisellä luontopolulla pöytiä ja penkkejä.

Museon oppaat, pehtoorit, ovat todella ammattitaitoisia ja heillä on laaja kielitaito, tänne kannattaa siis suunnata ulkomaalaisten ystävien kanssa.

Itse olen käynyt Liehtalanniemessä ensimmäistä kertaa 80-luvun alussa. Silloin pihalla laidunsi suuri lauma lampaita vapaina. Muistan viihtyneeni museossa hyvin. Vasta aikuisena opin paikan olleen Suomen ensimmäisiä toiminnallisia maisemamuseoita eli ekomuseoita. Paikka oli Suomen maatalousmuseo Sarka:n vuoden 2013 kesäkohde.

Vasta näitä kuvia katsoessani ja juttua kirjoittaessa minulle valkeni, miksi rakastuin tupaamme niin syvästi; siinä on samoja elementtejä kuin Liehtalassa, paikassa jossa lapsuuden vierailut ovat niin elävästi painuneet mieleen. Meilläkin on tupapuoli ja hirsinavetta ja pihaan voisi rakentaa keittokodan sateisia kesiä varten.

Historia

Liehtalanniemen viimeinen isäntä Jalmari, Jallu, Reponen kuoli ilman perillisiä ja tila siirtyi Puumalan kunnalle. Kunta päätti museoida tilan.

Tila on pyritty pitämään näytteenä 1900-luvun alun vaatimattomasta savolaisesta pien- ja kalastustilasta. Maisema vain on nykyään erilainen, kuin ennen. Ennen alue oli kaskettu ja sillä vallitsi palomaa ja vesaikko. Tila viljeli muutamaa hehtaaria, nykyisin tilalla ei viljellä mitään.


Alueen kartta

Pihapiiri ja rakennukset

Tilan pihapiiri on kotoisa ja käytännöllinen; kaikki on lähellä. On tupa,  navetta, perunakuoppa, aitat, savusauna ja keittokatos.

Liehtalanniemi ennen museon avaamista

Paritupa

Liehtalan tupa oli alun perin kaksikamarinen porstualla yhdistetty paritupa. Paritupa paloi ja Jallu rakensi tuvan uudelleen tupapuolena eli yksikamarisena. Paikan muuttuessa museoksi kunnostettiin tuvasta taas paritupa. Vain Jallun käytössä ollut kamari on yleisölle avoin.

Kamarissa on suuri leivinuuni, sänky ja pöytä jonka äärellä Jallu teki hommiaan. Ja töitä hän tosissaan teki, siitä on merkkinä pöydänpinnan lukuisat klommot ja naarmut.



Tuvan ikkunat eivät ole suuret, mutta tupa sijaitsee pienen mäen harjalla ja sen pihamaa on nykyisin nurmella. Näin tupaa ei varjosta mikään. Tämä taas aiheuttaa sen, että Puumalalle tyypillinen helle tekee pihasta kesäisin hyvin kuuman.

Liehtalan Jallu


pistekota, keittokota
Keittokota eli pistekota, jonka vieressä on savusauna

Keittokota

Keittokodassa on ennen nimensä mukaan keitettyä ruokaa, lämmitetty vettä karjalle sekä kuumennettu pyykkivedet. Kodassa on maalattia ja sen keskellä on nuotiopaikka. Alkuperäinen keittokota on ollut nykyistä kotaa leveämpi ja matalampi.

navetta ja risukarhi
Navetta ja risukarhi

Navetta

Liehtalan navetta on näin maallikon silmään eläimille tarkoitettu versio parituvasta. Navetan toinen pää on maalattiainen sekasontanavetta ja sen toinen pää on toiminut latona. Näiden väliin jää tila, jota kutsutaan solaksi ja jota pitkin eläimet on johdatettu navettaan ja niitä on ruokittu siinä.

Ruoka- ja vaateaitat näkyvät kanojen takana


Liehtalanniemen perunakuopan olen esitellyt aiemmin blogissani kertoessani vinkkejä kylmäsäilytykseen ilman sähköä. Pääset täältä lukemaan jutun. Perunakuoppa sijaitsee parituvan oikeassa päädyssä ylläolevassa kuvassa. Parempi kuva löytyy aiemmasta kirjoituksesta.

Venelaiturin luona sijaitsee koppeli


Koppeli

Rannalla sijaitseva verkonkuivausvaja eli koppeli on ensimmäinen rakennus, jonka veneellä saapuva vierailija näkee. Harvaseinäinen vaja soveltuu hyvin kalastusvälineiden kuivaamiseen. 

Eräänä kesänä Liehtalan kesäopas eli pehtoori näytti vierailijoille miten verkkoja tehdään ja paikataan. Erilaisia kalastuksessa käytettäviä pyydyksiä ja tarvikkeita on esillä tuvassa.

Jalmari, Jallu, Reponen Liehtalanniemi
Liehtalan Jallu

Liehtalan Jallu

Jalmari Reponen eli Liehtalan Jallu oli persoona. Moni kohtaamistani museon pehtooreista on tuntenut hänet henkilökohtaisesti ja heillä on riittänyt omakohtaisia kokemuksia Jallusta. Itse en ole kohdannut Jallua, sillä hän kuoli ennen syntymääni. Enoni ja hänen serkkunsa sen sijaan tapasivat poikasina Jallun.

Jallu souti saaremme rantaa jututtamaan mökillä hetken aikaa kaksin olleita poikasia. Molemmat olivat vähän arastelleet hitusen rähjäistä ja omaperäistä miestä. Jallu oli kaivanut taskustaan pojille karamellit, ystävällisesti nyppittyään niistä ensin pahimmat nukat ja roskat pois. Poikia likaiset karamellit eivät kiinnostaneet, mutta he eivät uskaltaneet olla ottamatta ja syömättä niitä.

Museolla vieraillessa kannattaa varata oma aikansa Jallusta kertovien tarinoiden kuuntelemiseen. Tarinat kertovat elämästä vain muutamien vuosikymmenten takaa, mutta moni asia on tänä aikana muuttunut paljon. Näin tarinat ovat yksi keino päästä menneen ajan tunnelmaan.

Luontopolun maisemia

Luontopolku

Museotilan vieressä on luonnonsuojelualue, jota kiertää noin puolitoista kilometriä pitkä luontopolku.  Polku kulkee hyvin vaihtelevissa  maisemissa ja sen varrella on mielenkiintoisia opastetauluja. 

Liehatalanniemen luontopolku tutustutti minut opastetaulujen avulla liekokasveihin ja niiden erilaisiin käyttötapoihin esimerkiksi käsitöissä. Postaus niistä löytyy täältä. 

Alueella on paljon erilaisia eläimiä norpista rantakäärmeisiin (täällä kuvia puumalalaisesta rantakäärmeestä, jonka kohtasin) joten liikkuessa kannattaa olla silmät auki, koskaan ei tiedä mitä kohtaa.

Retkelle kannattaa varustautua paitsi hyvin jalkinein, myös uimavarustein. Puumalassa on usein kuuma ja museon pihassa on aurinkoisella kelillä todella paahtavaa. Niinpä olemme muutamana kertana pulahtaneet luontopolulta uimaan.

Luontopolun komeat rantakalliot ovat hyvin näyttäviä uimarin silmiin. Kunnollista uimarantaa ei luontopolulla ole, vaan kalliolta pitää pulahtaa suoraan veteen.


Ylössaarentie 205, Puumala
61°27,7' N  28°07,4' E

Museo on auki kesä-elokuussa ja sinne on pieni pääsymaksu.
Liehtalanniemen satamassa yöpymisestä peritään yöpymismaksu.

Lisää kirjoituksiani Puumalasta löytyy täältä.

Lähteinä jutussa olen käyttänyt Pehtoorien kertomaa ja museoraitin aineistoa.

8 kommenttia:

  1. kiinnostava paikka, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään, oli taas ihana katsella kuvia Liehtalanniemestä ja muistella lukuisia vierailuita sinne :)

      Poista
  2. Mahtava paikka. Kiva muuten, kun jätit blogiini kommentin ja löysin sitä kautta tänne. Liityin heti lukijaksi, kirjoitat kivalla tavalla!

    Mutta, tiedoksesi, että kun yritin lisätä blogiasi omaan lukuluettelooni, blogger herjasi ja ilmoitti, että syötettäsi ei voida lukea eikä siksi päivityksiä voida näyttää. Nyt blogisi meni listani viimeiseksi ilman kuvaketta, vaikka tosiaan olet päivittänyt tänäänkin jutun. Ajattelin vaan kertoa tämän, jos pystyt muokkaamaan syötettäsi jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että löysit tänne :)

      Kiitos palautteesta, minun täytyy tutkia asiaa. En tiedä mistä lähtisin sitä korjaamaan.

      Poista
  3. Voi miten huippukiva paikka, niin paljon ihasteltavaa ja nähtävää! Kiva vanhanajan tuulahdus:) Mukavaa alkavaa viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde, paikka on tosissaan aivan hurmaava. Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  4. Voi kuinka ihana museo! Tuollaiset ovat ihan parhaita. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna-Liisa, paikka on hyvin viehättävä ja on saanut minut miettimään myös muissa pienissä museoissa vierailua :)
      Mukavaa viikonloppua :)

      Poista