Miksi vierailla Liehtalanniemessä?
- Haluat viettää aikaasi kauniissa paikassa
- Olet kiinnostunut vanhoista taloista ja pihamaista
- Haluat nähdä hyväkuntoisia piharakennuksia niiden alkuperäisillä paikoilla
- Haluat tietoa 1900-luvun pienviljely- ja kalastustilasta
- Olet liikkeellä veneellä tai meloen
- Etsit mukavaa retki-/yöpymispaikkaa
- Haluat tutustua paikalliseen luontoon nopeasti luontopolun avulla
- Olet kiinnostunut ikuistamaan kansallisromanttisen maiseman kameralla/piirtäen
Museoon pääsee niin autolla, kuin veneellä. Osa vieraista saapuu paikalle myös pyörillä. Olen aina saapunut Liehtalanniemeen vettä pitkin, niin en osaa sanoa ovatko maisemat maitse yhtä kauniit kuin ne yleensä tapaavat Puumalassa olla.
![]() |
Liehtalanniemen paritupa |
Yleistä
Liehtalanniemessä on usein kesäisin kanoja ja lampaita maisemaa elävöittämässä. Alueella ei ole kahvilaa tai mitään vastaavaa, joten omat eväät kannattaa ottaa mukaan. Eväiden nauttimiseen on museon alueella ja läheisellä luontopolulla pöytiä ja penkkejä.
Museon oppaat, pehtoorit, ovat todella ammattitaitoisia ja heillä on laaja kielitaito, tänne kannattaa siis suunnata ulkomaalaisten ystävien kanssa.
Itse olen käynyt Liehtalanniemessä ensimmäistä kertaa 80-luvun alussa. Silloin pihalla laidunsi suuri lauma lampaita vapaina. Muistan viihtyneeni museossa hyvin. Vasta aikuisena opin paikan olleen Suomen ensimmäisiä toiminnallisia maisemamuseoita eli ekomuseoita. Paikka oli Suomen maatalousmuseo Sarka:n vuoden 2013 kesäkohde.
Vasta näitä kuvia katsoessani ja juttua kirjoittaessa minulle valkeni, miksi rakastuin tupaamme niin syvästi; siinä on samoja elementtejä kuin Liehtalassa, paikassa jossa lapsuuden vierailut ovat niin elävästi painuneet mieleen. Meilläkin on tupapuoli ja hirsinavetta ja pihaan voisi rakentaa keittokodan sateisia kesiä varten.
Historia
Liehtalanniemen viimeinen isäntä Jalmari, Jallu, Reponen kuoli ilman perillisiä ja tila siirtyi Puumalan kunnalle. Kunta päätti museoida tilan.Tila on pyritty pitämään näytteenä 1900-luvun alun vaatimattomasta savolaisesta pien- ja kalastustilasta. Maisema vain on nykyään erilainen, kuin ennen. Ennen alue oli kaskettu ja sillä vallitsi palomaa ja vesaikko. Tila viljeli muutamaa hehtaaria, nykyisin tilalla ei viljellä mitään.
![]() |
Alueen kartta |
Pihapiiri ja rakennukset
Tilan pihapiiri on kotoisa ja käytännöllinen; kaikki on lähellä. On tupa, navetta, perunakuoppa, aitat, savusauna ja keittokatos.
![]() |
Liehtalanniemi ennen museon avaamista |
Paritupa
Liehtalan tupa oli alun perin kaksikamarinen porstualla yhdistetty paritupa. Paritupa paloi ja Jallu rakensi tuvan uudelleen tupapuolena eli yksikamarisena. Paikan muuttuessa museoksi kunnostettiin tuvasta taas paritupa. Vain Jallun käytössä ollut kamari on yleisölle avoin.
Kamarissa on suuri leivinuuni, sänky ja pöytä jonka äärellä Jallu teki hommiaan. Ja töitä hän tosissaan teki, siitä on merkkinä pöydänpinnan lukuisat klommot ja naarmut.
Tuvan ikkunat eivät ole suuret, mutta tupa sijaitsee pienen mäen harjalla ja sen pihamaa on nykyisin nurmella. Näin tupaa ei varjosta mikään. Tämä taas aiheuttaa sen, että Puumalalle tyypillinen helle tekee pihasta kesäisin hyvin kuuman.
![]() |
Keittokota eli pistekota, jonka vieressä on savusauna |
Keittokota
![]() |
Navetta ja risukarhi |
Navetta
Liehtalan navetta on näin maallikon silmään eläimille tarkoitettu versio parituvasta. Navetan toinen pää on maalattiainen sekasontanavetta ja sen toinen pää on toiminut latona. Näiden väliin jää tila, jota kutsutaan solaksi ja jota pitkin eläimet on johdatettu navettaan ja niitä on ruokittu siinä.![]() |
Ruoka- ja vaateaitat näkyvät kanojen takana |
![]() |
Venelaiturin luona sijaitsee koppeli |
Koppeli
Rannalla sijaitseva verkonkuivausvaja eli koppeli on ensimmäinen rakennus, jonka veneellä saapuva vierailija näkee. Harvaseinäinen vaja soveltuu hyvin kalastusvälineiden kuivaamiseen.
Eräänä kesänä Liehtalan kesäopas eli pehtoori näytti vierailijoille miten verkkoja tehdään ja paikataan. Erilaisia kalastuksessa käytettäviä pyydyksiä ja tarvikkeita on esillä tuvassa.
![]() |
Liehtalan Jallu |
Liehtalan Jallu
Jalmari Reponen eli Liehtalan Jallu oli persoona. Moni kohtaamistani museon pehtooreista on tuntenut hänet henkilökohtaisesti ja heillä on riittänyt omakohtaisia kokemuksia Jallusta. Itse en ole kohdannut Jallua, sillä hän kuoli ennen syntymääni. Enoni ja hänen serkkunsa sen sijaan tapasivat poikasina Jallun.Jallu souti saaremme rantaa jututtamaan mökillä hetken aikaa kaksin olleita poikasia. Molemmat olivat vähän arastelleet hitusen rähjäistä ja omaperäistä miestä. Jallu oli kaivanut taskustaan pojille karamellit, ystävällisesti nyppittyään niistä ensin pahimmat nukat ja roskat pois. Poikia likaiset karamellit eivät kiinnostaneet, mutta he eivät uskaltaneet olla ottamatta ja syömättä niitä.
Museolla vieraillessa kannattaa varata oma aikansa Jallusta kertovien tarinoiden kuuntelemiseen. Tarinat kertovat elämästä vain muutamien vuosikymmenten takaa, mutta moni asia on tänä aikana muuttunut paljon. Näin tarinat ovat yksi keino päästä menneen ajan tunnelmaan.
![]() |
Luontopolun maisemia |
Luontopolku
Museotilan vieressä on luonnonsuojelualue, jota kiertää noin puolitoista kilometriä pitkä luontopolku. Polku kulkee hyvin vaihtelevissa maisemissa ja sen varrella on mielenkiintoisia opastetauluja.
Liehatalanniemen luontopolku tutustutti minut opastetaulujen avulla liekokasveihin ja niiden erilaisiin käyttötapoihin esimerkiksi käsitöissä. Postaus niistä löytyy täältä.
Alueella on paljon erilaisia eläimiä norpista rantakäärmeisiin (täällä kuvia puumalalaisesta rantakäärmeestä, jonka kohtasin) joten liikkuessa kannattaa olla silmät auki, koskaan ei tiedä mitä kohtaa.
Retkelle kannattaa varustautua paitsi hyvin jalkinein, myös uimavarustein. Puumalassa on usein kuuma ja museon pihassa on aurinkoisella kelillä todella paahtavaa. Niinpä olemme muutamana kertana pulahtaneet luontopolulta uimaan.
Luontopolun komeat rantakalliot ovat hyvin näyttäviä uimarin silmiin. Kunnollista uimarantaa ei luontopolulla ole, vaan kalliolta pitää pulahtaa suoraan veteen.
Ylössaarentie 205, Puumala
61°27,7' N 28°07,4' E
61°27,7' N 28°07,4' E
Museo on auki kesä-elokuussa ja sinne on pieni pääsymaksu.
Liehtalanniemen satamassa yöpymisestä peritään yöpymismaksu.
Lisää kirjoituksiani Puumalasta löytyy täältä.
Lähteinä jutussa olen käyttänyt Pehtoorien kertomaa ja museoraitin aineistoa.
Liehtalanniemen satamassa yöpymisestä peritään yöpymismaksu.
Lisää kirjoituksiani Puumalasta löytyy täältä.
Lähteinä jutussa olen käyttänyt Pehtoorien kertomaa ja museoraitin aineistoa.
kiinnostava paikka, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaEi mitään, oli taas ihana katsella kuvia Liehtalanniemestä ja muistella lukuisia vierailuita sinne :)
PoistaMahtava paikka. Kiva muuten, kun jätit blogiini kommentin ja löysin sitä kautta tänne. Liityin heti lukijaksi, kirjoitat kivalla tavalla!
VastaaPoistaMutta, tiedoksesi, että kun yritin lisätä blogiasi omaan lukuluettelooni, blogger herjasi ja ilmoitti, että syötettäsi ei voida lukea eikä siksi päivityksiä voida näyttää. Nyt blogisi meni listani viimeiseksi ilman kuvaketta, vaikka tosiaan olet päivittänyt tänäänkin jutun. Ajattelin vaan kertoa tämän, jos pystyt muokkaamaan syötettäsi jotenkin.
Ihanaa, että löysit tänne :)
PoistaKiitos palautteesta, minun täytyy tutkia asiaa. En tiedä mistä lähtisin sitä korjaamaan.
Voi miten huippukiva paikka, niin paljon ihasteltavaa ja nähtävää! Kiva vanhanajan tuulahdus:) Mukavaa alkavaa viikkoa♥
VastaaPoistaKiitos Päde, paikka on tosissaan aivan hurmaava. Mukavaa loppuviikkoa!
PoistaVoi kuinka ihana museo! Tuollaiset ovat ihan parhaita. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!
VastaaPoistaKiitos Minna-Liisa, paikka on hyvin viehättävä ja on saanut minut miettimään myös muissa pienissä museoissa vierailua :)
PoistaMukavaa viikonloppua :)