7.4.2018

Kesän odotusta


Aiemmin olen kertonut esikoisen, jo aikuistuneen Miinan, osallistuvan aktiivisesti touhukkaaseen elämäämme Suomen lomillaan. Miina on kasvanut viettäen kesänsä sukumme mökillä Saimaalla. Hänen lapsuudessaan siellä ei ollut sähköjä ja vesi kannettiin ämpärillä järvestä pataan kuumennettavaksi. Miina siis osaa toimia todella hyvin askeettisissa olosuhteissa.

Toivomme kuopuksen, Vilhon, oppivan vähintään yhtä kattavat taidot. Pyrimme opettamaan hänelle suuremman määrän asioita kuin Miinalle lapsena. Meillä on nyt toinenkin paikka, jossa puuhastella ja erilaiset mahdollisuudet panostaa lapsen kanssa puuhailuun, kuin mitä minulla oli ennen vanhaan.


Vilho on jo päässyt seuraamaan touhujamme ja osallistumaan niihin läsnäolemalla. Totta puhuen pienen käärön mukana olo hidastaa työskentelyä ja pakottaa ajattelemaan turvallisuusasioita uudelta kantilta. Toisaalta on ollut ihana huomata miten pikkuinen on innokas seuraamaan, mitä outouksia vanhemmat ovat tällä kertaa keksineet hänen huvituksekseen.

Toiset puuhat ovat vaatineet muitakin viihdykkeitä, jotta Vilho on viihtynyt. Tästä esimerkki on marjojen poimiminen herukkapensaista vauvan kanssa. Silloin hänelle oli varattu viihdykkeeksi leluja, musiikkia ja erilaisia paikkoja oleilla.


Yllytyksestä huolimatta keräsin tähän kirjoitukseen vain kauniita kuvia ja jätin kaikki salaojaprojektiin ja saven kärräämiseen liittyvät kuvat arkiston kätköihin. Sitä savista urakkaa en vielä ole valmis muistelemaan blogissa kuvien kera. Uskottelen kuvilla itselleni viime kesän olleen aurinkoa ja pieniä siistejä hommia.

Odotan tulevaa kesää innolla ja pienellä kauhulla. Enää Vilhoa ei tarvitse kantaa joka paikkaan, vaan hän kävelee itse, jopa potkupyöräily onnistuu sisällä. Vilho leikkii muutamia hetkiä ihan sujuvasti itsekseen ja antaa meille pieniä hetkiä keskittyä omiin toimiimme. Ja sitten on se toinen puoli. Pikkuinen on vikkelä ja ehtiväinen ja osaa halutessaan liikkua äärimmäisen nopeasti todella hiljaa. Ja kaikki kiinnostaa häntä ja kaikkeen pitää koskea.



Mietin kuinka tiukasti sidottuja olemme lapseen joka leikkii vain muutamia hetkiä yksin ja kyllästyttyään ei löydä yksin leikin alkua uudelleen. Ja joka ei vieläkään nuku kuin muutaman tunnin enemmän vuorokaudessa kuin vanhempansa. Toisin sanoen saammeko puuhattua tänä kesänä saman verran kuin viime kesänä vai hidastuuko etenemisvauhtimme edelleen. Kuinka pirstaleisena tekemisemme jatkuu?

Odotan kesää myös siksi, etten enää parinkymmenen vuoden takaa muista, mitä kaikkea alle puolitoista vuotiaan kanssa voi puuhata, mihin kaikkeen sen ikäinen pystyy. Mitä kaikkea voimme yhdessä puuhata. Miltä kesä tuntuu kun sen saa kokea yhdessä pienen kanssa, kokoajan pysähdellen ihmettelemään elämän kauniita yksityiskohtia.

Olen valmis seikkailuun, kesä voi alkaa!


Fb:ssä on menossa Lapsimessujen lippujen arvonta, käy osallistumassa kisaan :)
Ja tässä blogissa kisataan Kevätmessujen lipuista vielä muutama hetki.

12 kommenttia:

  1. Ihanan elämänmakuinen kirjoitus <3 Enpä ole huomannutkaan, että sullakin on tuollainen ihana rakkaus pakkaus, taidan nykyään lukea liian vähän blogeja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä on meidän iltatähti, joka osaltaan aiheuttaa sen, etten itsekään kykene lukemaan blogeja niin paljon kuin haluaisin :)

      Poista
  2. Ihanan kesäisiä kuvia! Mua vähän harmittaa, että meidän mökki on korkealla kallion päällä - 1,5 vuotiaan ei voi siellä antaa yksin mennä yhtään mihinkään. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Saimaan mökillä sama juttu; korkea kallioinen saari ja jyrkkiä pudotuksia veteen. Mutta siihen vahtimiseenkin tottuu, kun on selkeät vaarat näkyvissä. Tuvalla asia on toinen, kun pihapiiri on paljon turvallisempi, mutta vikkelät jalat voivat viedä pienen nopeasti pois turvalliselta alueelta.

      Poista
  3. Itsekin odotan kesää innolla, joka tuleekin olemaan ihan totaalisen erilainen tähän mennessä olleiden kanssa kun on neitimme ensimmäinen kesä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on jännät paikat. Ihanaa ensimmäistä kesää pikkuiselle <3

      Poista
  4. Hauskoja kuvia ja se sallittakoon blogin pitäjälle, että ihan itseäänkin varten siivoaa likaiset hommat tai kaaoksen ulkopuolelle :). Blogi auttaa ainakin itseäni usein juuri tässä: ajattelemaan suuresta työmäärästä positiivisesti.

    Varmasti tulee olemaan pirstaleista ja ns. "oikeat työt" etenevät hitaammin pikkulapsen kanssa, mutta siihen varmasti pitää vain orientoitua, ettei turhaan menetä hermoaan asiassa, mikä on tietyssä vaiheessa fakta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi :) Pakko tässä vaiheessa kevättä tuudittautua siihen, että isosta rempasta huolimatta niitä lepohetkiäkin on ollut kauniissa maisemissa. Näin jaksaa lähteä tämän kesän urakkaan :)

      Poista
  5. Lapsen kanssa on kyllä hauska puuhailla, vaikka varmasti vaikuttaa etenemistahtiin hidastavasti :D kunhan asenne on kohdillaan niin saa kaksi kärpästä yhdellä (hitaalla) iskulla - lapsen kanssa tekemisen ja askareet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, näin siihen täytyy suhtautua :)

      Poista
  6. Oi, puolitoistavuotiaan kanssa on niin mahtavaa touhuta, se on ihana ikä! Mutta eipä juuri omia juttuja kyllä pysty niin paljon tekemään. Toisaalta senkin aika tulee. Malttakaa rauhassa, kyllä ne talo- ja pihahommat odottavat, jos ei ihan kaikkea ehdi, mitä on ajateltu. :) Nyt nautitte vain yhteisestä ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, tämä vaihe menee nopsaan ja pian lapsi viipottaa kavereidensa kanssa ja silloin tätä tiivistä yhdessäoloa tulee kaipaamaan <3

      Poista