26.5.2018

Aita, yksityisyyden rajamaa

Pihamaan aitaaminen on meillä ajankohtainen asia. Taaperolle valmistui oma leikkialue eli aidattu alue, jossa hän voi leikkiä turvallisesti. Seuraavaksi kaipaisimme tontin ympärille jonkinlaisia aitoja.

Tällä hetkellä meillä on lyhyt pätkä homssuista kuusiaitaa, hyvin lyhyt ja vähän pidempi pätkä tuija-aitaa ja vanha kiviaita jonka kunnostus on vielä kesken.


Tontin rajoja seuraavan aidan, vai pitäisikö sanoa aitojen, tarkoitus on osoittaa missä pihamme loppuu. Yksi tonttimme rajoista kulkee hivenen hassusti ja olen koko ajan menossa naapurin puolelle puuhaamaan ja laittamaan ja sehän ei ole soveliasta. 

Alueellamme on peuroja ja ne eivät vielä ole löytäneet pihallemme. Toivon tilanteen pysyvän samana ja toivon erilaisten aitojen ohjaavan nuo sorkalliset puutarhan tuhot muualle ruokailemaan. 

Rusakoiden torjumiseen en usko nykyisistä tai tulevista aidoista olevan. Tämän vuoksi jossain tulevaisuudessa aitaamme kasvimaan. Kasvimaan aitaamisen toinen syy on taaperon liian suuri into puuhailla omiaan kasvimaalla. Mikäli nuori puutarhuri ei osoita kiinnostuksen laantumista, on asialle tehtävä jotain.


Metsän reunaan aiomme pystyttää risuaidan eli aidan joka on kasa risuja. Risuaita on kuin valtaisa hyönteishotelli ja tarjoaa erilaisille hyönteisille suojapaikkoja. Lisäksi siihen on hyvä kasata risut siististi. Kuusen oksat eivät maadu millään, jos ne makaavat ilmavasti mustikanvarpujen päällä eivätkä osu lainkaan maahan. Risuaidassa ne saisivat olla rauhassa sellaisia kuin ovat ja ne olisivat silti hyödyksi.

Kuvat ovat Helsingin Seurasaaresta, jossa vierailin keväällä ystävättäreni kanssa.




Samoin kuin kotiseinät suojaavat maailman myrskyiltä, samoin puutarha-aidat sulkevat sisäänsä rauhoitetun alan ulkoilmakotia. Aita ei ole mikään ylpeilevä merkki omistushalusta, se huomauttaa kohteliaasti, missä julkisuuden ja yksityisyyden rajamaa sijaitsee.

Annikki Reijonen, Puutarhakaunes 1927


Vanhoja aita haaveitani löytyy täältä

23.5.2018

Tervetuloa kevät ja kesä

Tämä postaus on osa Blogisisarten tervetuloa kevät ja kesä-sarjaa

Tänä vuonna kevät ja kesä saapuivat käsi kädessä. Kaikki tapahtui yhdessä humauksessa. Ensin talvi ja lumi tuntuivat pysyvän seuranamme ikuisuuden ja sitten yht'äkkiä olikin kevät. Se sai pasmat sekaisin. Se sai elämän sekaisin.


Olisi pitänyt kitkeä, kuopsuttaa, laittaa ja puuhata. Mutta me matkasimme Tammisaareen lomailemaan. Irtauduimme arjesta. Ja sen jälkeen olemme puhuneet, puhuneet ja puhuneet. Koko pitkän talven olimme aloittaneet keskusteluja, keränneet aiheita joista pitäisi puhua, joihin pitäisi reagoida. Ja kevään tullen sanat alkoivat pulppuamaan. Ne solisivat huuliltamme.

Moni ilmassa roikkunut asia alkoi selkiytymään. Teimme ratkaisuja. Vedimme suuntaviivoja. Päätimme mitä asioita alamme suunnittelemaan ja toteuttamaan ja mitkä jäävät sivuun.



Eivät ne kaikki olleet mitään suuria asioita, osa oli hyvinkin pieniä. Toisaalta joskus ne hyvin pienet asiat saattavat olla sellaisia, jotka hiertävät arjessa, tekevät siitä tahmeammin etenevän. Ja joskus ne suurilta tuntuvat asiat paljastuvat tarkastelussa pieniksi.

Nyt meillä on suunnitelmat esimerkiksi siitä, mihin keskitymme kesällä, miten hoidamme taaperon siihen saakka kunnes hän on 2 vuotta, aiommeko tehdä herukkamehua ja millaista se olisi. Näiden lisäksi olemme tarkastelleet vuosibudjettiamme ja todenneet sen tarvitsevan lisäviilausta.

Suuria ja pieniä suunnitelmia ja päätöksiä syntyi samalla vimmalla kuin kevät eteni. Joitain kesken olleita asioita saatiin valmiiksi ja uusia hyvälle alulle. Tämä kuulostaa kepeältä ja helpolta, mutta sitä se ei ainakaan minulle ollut.

Osa asioista oli sellaisia, joiden kohdalla piti miettiä omaa arvomaailmaansa tai jaksamistaan. Päätimme, ettei taapero mene päivähoitoon alle 2-vuotiaana. Tämä on yksi asia jota pohdimme monelta eri kantilta. Näillä näkymin meillä on mahdollisuus järjestää asiat niin, että taaperon kotihoito onnistuu.



Meille kevät on ollut pieni matka itseemme, toiveisiimme, tulevaisuuden haaveisiimme. Matka on vasta alussa ja tämän vuoden aikana olisi tarkoitus vetää pidempiaikaisia suuntaviivoja elämällemme. Olen oikeastaan aika innoissani asiasta.


Eilen aiheesta kirjoitti Käsintehtyä ja kaunista, joka julkaisin kesän bucketlistinsa
ja huomenna samasta aiheesta julkaisee Koruna

Muihin kirjoituksiin linkit löytyvät Kahden talon väkeä-blogista tai hastagilla #tervetuloakevätjakesä

19.5.2018

Saunatuvan hyötytarhan kevät



Syksyllä saunan edusta koki suuren muutoksen. Vanha villiintynyt juhannusruusu nostettiin ylös ja saunan edusta myllerrettiin salaojituksen vuoksi kokonaan uusiksi. Saunan eteen istutettiin takaisin juhannusruusua, mutta sen lisäksi siihen istutettiin kaksi pilariomenapuuta, Senator ja Dzin, ruusukvitteni Sirius, sekä erilaisia kukkasipuleita ja pihalta löytyneitä kuunliljoja.



Taapero on ihastunut hamppukatteeseen ja hän kauhoo sitä onnessaan hiekoitukselle. Vaalea kate tummalla hiekoituksella on hänen mieleensä. Äitinsä ei ole niin ihastunut katteen levitykseen.

Mutta asiaan. Kivikasa jököttää edelleen rumana saunan kulmalla. Istutusalue on jokseenkin ankea ja pliisu. Kukat eivät oikein tule esille hamppukatetta vasten. Omaan silmääni käy rumana pilariomenoiden tukipuut, mutta koetan oppia sietämään niitä. Ylimääräinen kuusitolppa ohjaa meitä kiertämään istutusalue sopivan matkan päästä. Taustalle jäänyt kuusitolppa on jäänyt talvisuojauksesta ja se pitäisi napata pois.



Pilariomenapuut ja ruusukvitteni talvehtivat hyvin, juhannusruususta en osaa vielä sanoa. Sipuleina istutetut kukat ovat nousseet mukavasti ja osa on alkanut jo kukkimaan.

Vähän mielessä kaihertaa, onko tämä sittenkään hyvä näin? Olisiko paikka pitänyt varata kokonaan juhannusruusulle? Tuleeko tästä hyvä? Miksi tänä on niin vaisun oloinen? Mahtuuko kaikki tähän sitten lopulta? Laitanko tähän sitä kuukausimansikkaa vai jotain muuta?



Siihen olen tyytyväinen, että sain tähän penkkiin keväällä kukkivia kukkia ja niitä aion lisätä taas syksyllä. Tarkoituksenani on istuttaa erilaisia kukkia ympäri pihaa ja olen lähtenyt urakkaan kevään kukkijoilla. Seuraavaksi pihaan pitää lisätä syksyllä kukkivia kukkia. Ja sitten paneutua niihin keskikesällä kukkiviin.



Nämä kuvat on otettu 12-13.5. Äitienpäivä viikonloppuna. Viikonloppu oli huikea, kevät eteni silmissä.

Ruusukvitteni

Tästä pääset lukemaan jutun syksyllä toteutetusta muutoksesta, sekä näet ennen ja jälkeen kuvat.

12.5.2018

Taaperolle leikkipaikka, suunnitelmat

Meillä on talvella vuoden täyttänyt taapero. Taapero taapertaa. Taapero taapertaa kauas ja nopeasti. Taapero haluaa nähdä polun mutkan taakse. Taapero haluaa koluta ojien pohjat. Taapero haluaa koskettaa kaikkia isänsä työkaluja. Taapero haluaa kavuta korkealle. Taapero on seikkailija ja tutukimusmatkailija. Taapero on liian rohkea ja omatoiminen.


Siinä se ongelma kuvattuna. Aktiivinen ja utelias lapsi. Ja meidän tehtävänämme olisi olla hukkaamatta häntä ja pitää hänet hengissä ja kaikin puolin ehjänä. Kuulostaa helpolta, mutta se ei ole sitä.

Perjantaina ulkoilimme ystävättäreni ja hänen lapsensa kanssa kaupungissa. Me kaksi äitiä kumarruimme samaan aikaan noukkimaan leluja hiekkalaatikolta lelukoppaan. Silmämme olivat aivan aavistuksen omaisen hetken poissa taaperosta. Arvaat mitä tapahtui; hukkasimme lapsen. Lapsi oli siirtynyt sekunneissa varjoon, jonne hän sulautui täysin. Löysimme hänet nopeasti siksi, että hän oli pysähtynyt tutkimaan jotain. Meillä oli onni matkassa.

Taapero painaa nurkan taakse ja jatkaa matkaa. Taapero taapertaa onnellisena ympäri pihaa, vaikka äiti piilottelee häneltä. Taapero ei kuuntelen huutoja palata takaisin, ei jos hänellä on touhut kesken. Korvat ovat hänellä pipon ylhäällä pysymistä varten.


Se mitä me tarvitsemme on aitaus. Muut laittavat aituksen koirille tai lampaille ja rajaavat nälkäisiltä rusakoilta pääsyn kasvimaalle. Me aitaamme leikkipaikan. Tai oikeamminkin tulossa olevan leikkipaikan. Samalla alamme suunnitella porttia estämään tielle säntääminen.

Olen pari kertaa kerännyt rohkeutta aloittaakseni vauva-ryhmässä keskustelun kevyesti "kuinka suurissa aitauksissa pidätte lapsianne?" En ole vielä uskaltautunut julkaisemaan keskustelun aloitusta.

Leikki sikseen. Asia on oikeasti vakava. Olin elänyt toiveessa, että tämä tutkimusmatkailu vaihe tulisi myöhemmin. Toivoin seikkailujen alkavan sitten, kun pienelle olisi kasvanut enemmän tolkkua siitä, mikä on turvallista ja mikä ei. Ja näin pieni taapero ei hahmota kunnolla, missä hän alkaa ja loppuu, mihin taidot ja kyvyt riittävät. Tämän kokoinen taapero taapertaa ja ei ymmärrä maailman olevan vaarojen karikko.



Emme ole aitaus ajatuksemme kanssa yksin. Niin tekevät muutkin. Samalla tapaa näkee leikkipuistojen ja päiväkotien pihoja aidatun. Ei se aita yksinään riitä ja lasta ei pidä hylätä yksinään aitojen taakse. Mutta aidat auttavat, ne hidastavat taaperon matkantekoa, ne estävät palloja karkaamasta vahingossa liian kauas, ne rajaavat turvalliseksi luodun leikkialueen.

Tänä vuonna leikkipaikalle valmistuu taaperon vaarin tekemä hiekkalaatikko ja sitten tuo aita portteineen. Tarkoituksena on aidata nurmikolta suuri alue ja grillipaikka. Myös aitan kuisti jää aidan sisälle. Tällä tavoin leikkialueelle jää paljon erilaisia paikkoja. Näin taaperolla on sopivasti tilaa leikkiä, mutta hän ei pääse heti karkuun. Aidan ulkopuolelle jää kasvimaa, aivan siihen leikkipaikan kupeeseen.

Taapero viihtyisi hyvin kasvimaalla. Hän rakastaa nyhtää nurmikkoa ja ruohoa ylös maasta. Hän kiipeili hurmioituneena kohopenkeissä. Hän halusi harata istutuksia. Hän haluaa olla niin kovin mukana, osallistua ja toimia kuten isot ihmiset. Valitettavasti emme osaa arvostaa hänen osuuttaan näissä talkoissa.



Tänä vuonna aitaus pitelee pientä, ensi vuonna tai sitä seuraavana se siirtyy suojaamaan kasvimaata. Vaari nikkaroi haapalankuista taaperolle hiekkalaatikon, jonka on vihjattu olevan vähän totutusta poikkeava. Ensi vuonna olisi ihana saada keinu tai liukumäki tai jotain vastaavaa leikkipaikalle. Tarkoitus olisi luoda pienelle oma turvallinen ja mielenkiintoinen leikkipaikka niin keskeisellä sijainnilla, että siinä oleskellessa olisi tapahtumien välittömässä läheisyydessä.

Nyt mietin kirjoitinko tämän postauksen oikein vai onko pelättävissä taaperon isonsiskon syöksyvän paikalle ja kertovan, että pikkuveljien tarhaaminen  aitauksissa on vastoin ihmisoikeuksia.



Leikkipaikka 2018

  • Hiekkalaatikko
  • Aita
  • Aitan terassi

Kävelykuvat ovat Tammisaaren lomaltamme.

7.5.2018

Omavaraisuussuunnitelmat 2018, muutokset

Listasin kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa 5 tavoitetta tälle vuodelle. Ne olivat grillipaikan eli sen paikan jossa kesällä valmistamme ruokamme ja jossa vietämme kahvitauot, kuntoon saaminen. Seuraavat 3 hanketta koskivat ns. kaivopihaamme, jonne oli tarkoitus suunnitella, piirtää ja laittaa luvat hakuun maakellarille ja kasvihuoneelle. Tämän lisäksi muu alue piti muuttaa hedelmätarhaksi. Viimeinen hanke oli saada satoa.




Hankkeemme oli siis seuraavanlainen lista:
  • Grillipaikan loppuun rakentaminen
  • Maakellarin suunnittelut & luvat
  • Kasvihuoneen suunnittelu & luvat
  • Hedelmätarhan suunnittelu & aloitus
  • Satoa omasta maasta
Viidestä hankkeestamme joudumme siirtämään tulevaisuuteen, useamman vuoden päähän, kaivopihan muutoksen. Syy on se, että toinen hanke kiilasi näiden ohi. Jokin kiireellisempi ja välittömämpää huomiota vaativa asia nousi pinnalle.

Pihassamme oleva vanha hirsinavetta kaipaa huomiotamme, aikaamme ja rahojamme. Näin se tahtoo mennä, aikaa ja rahaa on rajallisesti ja niiden käyttö pitää harkita huolella. Niin ettei tässä hetkessä säästäminen tai toisiin asioihin panostaminen koidu kalliiksi myöhemmin.


Olimme eläneet toivossa, että viime kesänä suorittamamme salaojitusprojekti olisi auttanut navetankin tilanteeseen, vaikka emme salaojittaneet aivan sen vieressä. Näin ei valitettavasti ollut. Saadaksemme kosteuden paremmin hallintaan joudumme salaojittamaan navetan sivustat. 

Ja siinä samalla kun ruoppaamme navetan sivustat auki, niin on järkevää tarkastaa hirsinavetan alahirret ja kengittää navetta tarvittaessa. Kengittämisellä tarkoitetaan hirsirunkoisen rakennuksen alempien hirsien uusimista.



Paitsi ettei se remontti jää siihenkään. Navetta on tehty ilmeisesti osissa ja joskus se on ollut nykyistä pidempi. Navetan perustukset vaihtelevat, on kiviperustus ja uudempaa betoniperustusta. Siinä samalla kun kaivamme kamalan määrän savea ylös, törkkäämme kaivantoon uutta maamassaa ja ne salaojaputket ja vaihtelemme hirsiä, niin siinä samalla on sitten näppärä katsoa ja korjata perustuksia siltä osin kuin on tarve.

Niin ja navetassahan on osittain maalattia ja samalla kun navettaa pikkuisen kunnostaa, niin voi ruopaista liiat maat ulos ja harkita lattialankkujen uusimista. Ja samalla kun uusii niitä seiniä ja lattiaa, niin samalla voisi korjata sivuoven ja luopua nykyisin käytössä olevasta rumasta liukuovesta. Ja jos kerran ovet korjataan, niin ajatus liukuu heti ikkunoihin ja niiden korjaamiseen.

Lohdullista kyllä, ilmeisesti navetan katto ei aivan heti tarvitse huomiotamme. Muuten navetta kyllä työllistää meitä mukavasti tulevina vuosina. Sen lisäksi homma vie aikaa ja rahaa. Niistä kummastakaan ei ole ollut ylitarjontaa. Joudumme siis lykkäämään omavaraisuutta edistäviä hankkeita navettaremontin vuoksi.


Mitä me sitten aiomme navetalla? Emme aio pitää navetassa eläimiä, ylipäätään eläinten hankkiminen on kohdallamme todella suuri kysymysmerkki. Navetta tulee toimimaan monitoimitilana, siellä Kaj saa nikkaroida säältä suojassa. Lisäksi sinne mahtuvat hyvin kottikärryt, pyörät, pihalelut ja mehiläispesät varastoon. 

Nyt koetan kartoittaa pihaa uudella tavalla, olisiko jossain paikka jonne saisin muutaman hedelmäpuun kasvamaan? Kolme vanhaa ja heikkokuntoista omenapuuta, pari uutta pilariomenaa ja pari vuotta sitten istutettu päärynäpuu ei riitä kattamaan kriikunoiden ja yhden luumun kanssa kulutustamme. Tarvitsemme ehdottomasti lisää hedelmäpuita. Ja tietenkin tarvitsemme lisää marjapensaita.

Turha kai sanoa, että asioiden saama käänne turhauttaa. Iso projekti on alkamassa ja entisiäkin on vielä kesken. Lisäksi hedelmätarhan, kasvihuoneen ja kellarin aloituksen lykkääntyminen hamaan tulevaisuuteen ärsyttää.



Kaksi jäljelle jäänyttä kohtaa listassa oli grillipaikan valmiiksi saattaminen ja satoa omasta maasta. Grillipaikka ei ole edennyt ja sadon osalta meinasi näyttää myös uhkaavan heikolta, kunnes sunnuntai muutti kaiken. Saimme yllättäen ystäväpariskunnan ja äitini kylään. Äitini vahti taapertavaa taaperoa ja me neljä muuta aikuista pääsimme pariksi tunniksi lapioiden varteen. Muutamassa tunnissa saimme porukalla tehtyä enemmän, kuin mitä olisimme Kajn kanssa saaneet kaksin aikaan päivässä.

Satoa varten esikasvatamme ikkunalaudalla taimia ja lisää siemeniä on menossa multaan. Tämä viimeinen kohta näyttää nyt vallan hyvältä.


5.5.2018

Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen, Josie Jeffery


"Kirja vastaa kaikkiin kysymyksiin, jotka liittyvät siementen keräämiseen, vaihtamiseen ja säilyttämiseen. Se neuvoo, mistä aloittaa ja miten osallistua maailmanlaajuisesti siementen suojelukampanjaan." Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen - puutarhurin opas, Josie Jeffery, Nemo.



Kirja esittelee siemenpankkeihin ja -kokoelmiin ja neuvotaan miten siemeniä kerätään, puhdistetaan, varastoidaan, kasvetetaan ja suojellaan. Kirjan loppuosassa on 50 kasvinluettelo tarkkoine neuvoineen, miten kyseisen kasvin kanssa kannattaa menetellä.

Tämä kirja sopii sinulle, jos olet valmis ottamaan seuraavan askeleen puutarhanhoidossa. Ostosiemenissä on oma helppoutensa, mutta niiden kanssa valikoima rajoittuu kaupan valikoimaan. Siemeniä itse keräämällä ja vaihtamalla niitä muiden harrastajien kanssa lajikevalikoima kasvaa räjähdysmäisesti.

Siemenvaihtotapaamisissa olen nähnyt muitakin teoksia aiheessa, niihin verrattuna tällä on yksi suuri etu; tämä kirja on suomeksi ja paljon ohuempi, kuin jotkut vastaavat englanninkieliset teokset. Tämä kirja on siis helppo ja nopea lukea ja omaksua. Ja sen sisältämä tietomäärä riittää todella hyvin hommassa alkuun pääsyyn.

Pieni kuvausjärjestelijä vauhdissa

Siementen keräämisen hyödyt


Siementen kerääminen monipuolistaa ruokaa, kerääjä ei muutaman siementen keräys/vaihtovuoden jälkeen ole riippuvainen kauppojen valikoimasta. Nykyisen maatalouden kehittymiseen on mennyt 10 000 vuotta ja sinä aikana on kehitetty ja kehittynyt joukko hyvin erilaisia lajikkeita. Nykyinen maatalous ei suosi lajikkeiden monimuotoisuutta entisessä määrin ja moni vanha lajike uhkaa kadota. Siementen kerääminen ja säästäminen hidastaa tätä kehitystä.

Kasvien monimuotoisuus tukee villieläinten ja hyönteisten  monimuotoisuutta.

Ruoan turvallisuus kasvaa paitsi kasvattamalla ruoka itse tai hankkimalla lähellä tuotettua ruokaa, myös pitämällä siementuotanto lähellä.

Siementen kerääminen on mahtava keino tutustua muihin harrastajiin, Siementen mukava omistajaa vaihtaa vinkit, neuvot, reseptit ja samalla yhteisöllisyys kasvaa kuin huomaamatta.


Siementen keräämisen & vaihdon taloudellisuus


Siementen keräämisessä on myös taloudellinen puoli; omat siemenet kasvavat muun sadon mukana ja jos ne korjaa talteen ja käsittelee oikein, on seuraavaksi vuodeksi ilmaiset, oman maan siemenet.

Vielä suurempaan säästöön päästään siemeniä vaihtamalla. Jos 15 siementen vaihtajaa ottaa kukin kahdesta eri kasvista siemeniä vaihtoon, se on yhteensä 30 pussia siemeniä. Jos siemenpussi maksaa 2-10 €/kpl on säästö jopa 60-300 €.


Kehäkukan siementen kerääminen

Me keräämme kehäkukan siemeniä ja kirja kertoo tarhakehäkukan siemenistä seuraavaasti:
"Anna kasvin siementen kypsyä kukkien lakastuttua. Pähkylät kehittyvät mykerön paikalle, jossa ne käpertyvät sisäänpäin kuin pienet raatelukynnet. Ensin siemenet ovat vihreitä, sitten ne muuttuvat vaaleanharmaiksi, teräviksi ja puumaisiksi. Nypi siemenet irti ja anna kuivua sanomalehden päällä. Anna levätä vielä viikon ajan. Säilö ilmatiiviiseen rasiaan.

Erityistarpeet: Pussitus, eristys 800 m
Siementen elinikä: 3 vuotta
Kehäkukansiemen on kuiva siemen"

Kesäkurpitsan siementen kerääminen

Taisin aloittaa siementenkeräämisen aikoinaan kesäkurpitsasta, näin se tehdään kirjan oppien mukaan:
"Kerää siemenet n. 20 päivää sen jälkeen, kun kesäkurpitsat ovat kasvaneet täysikokoisiksi. Hedelmäliha ja siemenet kaavitaan hedelmien keskeltä, pestään ja seulotaan. siemeniä kuivataan merkityllä lautasella pari viikkoa, jonka jälkeen ne varastoidaan ilmatiiviiseen rasiaan.

Erityistarpeet: Käsin pölyttäminen, eristys 800 m
Siementen elinikä 6-10 vuotta
Kesäkurpitsan siemen on kostea siemen"

Muutama siementen keräämiseen liittyvä termi


Käsin pölyttämisellä pyritään tuottamaan "puhtaita" siemeniä, joiden "vanhemmat" ovat tiedossa.

Kosteat siemenet kehittyvät kostean hedelmän sisällä, esimerkiksi munakoiso ja tomaatti. Kuivassa siemenkotelossa on mm. unikonsiemenet ja herneet eli ne ovat kuivia siemeniä.

Eristäminen tarkoittaa sitä, että pölytettäven kasvien välisen etäisyyden tulee olla riittävä, ettei toisen lajikkeen siitepölyä kulkeudu kukkiin. Riittävä etäisyys vaihtelee munakoison 15,5 m punajuuren 8 km:ään.

Kukkien pussittamista käytetään itsepölytteisillä kasveilla, kuten tomaatilla. Tällöin estetään hyönteisten pääsy kukkaan ja kukka pölytetään ravistelemalla. Hedelmien muodostuttua pussi poistetaan ja kasvi merkitään sellaiseksi, josta siemenet tullaan korjaamaan.




Tutustuin tähän kirjaan osallistuessani talvella siemenvaihtotapahtumaan. Sain kirjan lainaan ja käytin sitä yhtenä lähdemateriaalina, kirjoittaessani postauksen siemenvaihtotapahtuman järjestämisestä.

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille, sunnuntaipuutarhureista varautujiin.




Mikäli innostuit aiheesta ja et vielä omaa siemeniä, niin suosittelen niiden hankinta paikaksi Maatiaisen siemenvälitystä: "Maatiainen välittää vanhojen kotimaisten viljelykasvien sekä luonnonkasvien siemeniä ja julkaisee vuosittain siemenluettelon, jossa esitellään myynnissä olevat siemenet ja sipulit. Valikoimissa on vanhoja maatiaislajikkeita, runsaasti luonnonkasveja ja ns. luonnonperennoja. Tarjolla on niin ruohovartisia kuin puuvartisiakin kasveja, hyöty- ja koristekasveja, perennoja ja yksivuotisia. Listalla on jonkin verran myös sellaisten uudempien lajien siemeniä, joita ei ole helposti saatavilla. Jäsenet saavat siemenet muita edullisemmin."




3.5.2018

Roudan aikaan -sarja, valokuvia omavaraisuudesta


Lahden Aleksanterin kadulla on parhaillaan esillä Juuri-valokuvausopiskelijoiden lopputyönäyttely, jonka kuvissa esiintyvät myös Korkeala-blogin perhe lehmineen. Tämä Roudan aikaan-sarja on Teresa Nurmiojan kuvaaman. Sarjassa esiintyy myös toinen omavaraisuuteen pyrkivä perhe.


Tapasimme Korkealan perheen kanssa ennen näyttelyyn menoa ensimmäisen kerran livenä eli oikeassa maailmassa. Tapaaminen on hurjan mukava ja minulla olisi piisannut kyseltävää vaikka ja kuinka paljon.



 Tämän kuvan nähdessäni hihkaisin onnesta nähdessäni tutut pussilakanat. Miinalla oli samanlaiset ja taannoin annoin ne toiselle pienelle kissafanille.




Korkealan lehmät





 Tässä kuvassa on ihana valo ja lämmin tunnelma, vaikka kaikki viittaa talven kylmyyteen.



Suosittelen näyttelyä, siellä saa samassa näyttelyssä kokea monen uuden tekijän teoksia ja lukea tarinat niiden takaa. Näyttelypaikka on kävelymatkan päässä Lahden asemalta.



Juuri- opinnäytetyönäyttely
Avoinna 3.5-14.5.2018
Ma-su 12-19
Taidetila Artel
Aleksanterinkatu 33, Lahti