12.5.2018

Taaperolle leikkipaikka, suunnitelmat

Meillä on talvella vuoden täyttänyt taapero. Taapero taapertaa. Taapero taapertaa kauas ja nopeasti. Taapero haluaa nähdä polun mutkan taakse. Taapero haluaa koluta ojien pohjat. Taapero haluaa koskettaa kaikkia isänsä työkaluja. Taapero haluaa kavuta korkealle. Taapero on seikkailija ja tutukimusmatkailija. Taapero on liian rohkea ja omatoiminen.


Siinä se ongelma kuvattuna. Aktiivinen ja utelias lapsi. Ja meidän tehtävänämme olisi olla hukkaamatta häntä ja pitää hänet hengissä ja kaikin puolin ehjänä. Kuulostaa helpolta, mutta se ei ole sitä.

Perjantaina ulkoilimme ystävättäreni ja hänen lapsensa kanssa kaupungissa. Me kaksi äitiä kumarruimme samaan aikaan noukkimaan leluja hiekkalaatikolta lelukoppaan. Silmämme olivat aivan aavistuksen omaisen hetken poissa taaperosta. Arvaat mitä tapahtui; hukkasimme lapsen. Lapsi oli siirtynyt sekunneissa varjoon, jonne hän sulautui täysin. Löysimme hänet nopeasti siksi, että hän oli pysähtynyt tutkimaan jotain. Meillä oli onni matkassa.

Taapero painaa nurkan taakse ja jatkaa matkaa. Taapero taapertaa onnellisena ympäri pihaa, vaikka äiti piilottelee häneltä. Taapero ei kuuntelen huutoja palata takaisin, ei jos hänellä on touhut kesken. Korvat ovat hänellä pipon ylhäällä pysymistä varten.


Se mitä me tarvitsemme on aitaus. Muut laittavat aituksen koirille tai lampaille ja rajaavat nälkäisiltä rusakoilta pääsyn kasvimaalle. Me aitaamme leikkipaikan. Tai oikeamminkin tulossa olevan leikkipaikan. Samalla alamme suunnitella porttia estämään tielle säntääminen.

Olen pari kertaa kerännyt rohkeutta aloittaakseni vauva-ryhmässä keskustelun kevyesti "kuinka suurissa aitauksissa pidätte lapsianne?" En ole vielä uskaltautunut julkaisemaan keskustelun aloitusta.

Leikki sikseen. Asia on oikeasti vakava. Olin elänyt toiveessa, että tämä tutkimusmatkailu vaihe tulisi myöhemmin. Toivoin seikkailujen alkavan sitten, kun pienelle olisi kasvanut enemmän tolkkua siitä, mikä on turvallista ja mikä ei. Ja näin pieni taapero ei hahmota kunnolla, missä hän alkaa ja loppuu, mihin taidot ja kyvyt riittävät. Tämän kokoinen taapero taapertaa ja ei ymmärrä maailman olevan vaarojen karikko.



Emme ole aitaus ajatuksemme kanssa yksin. Niin tekevät muutkin. Samalla tapaa näkee leikkipuistojen ja päiväkotien pihoja aidatun. Ei se aita yksinään riitä ja lasta ei pidä hylätä yksinään aitojen taakse. Mutta aidat auttavat, ne hidastavat taaperon matkantekoa, ne estävät palloja karkaamasta vahingossa liian kauas, ne rajaavat turvalliseksi luodun leikkialueen.

Tänä vuonna leikkipaikalle valmistuu taaperon vaarin tekemä hiekkalaatikko ja sitten tuo aita portteineen. Tarkoituksena on aidata nurmikolta suuri alue ja grillipaikka. Myös aitan kuisti jää aidan sisälle. Tällä tavoin leikkialueelle jää paljon erilaisia paikkoja. Näin taaperolla on sopivasti tilaa leikkiä, mutta hän ei pääse heti karkuun. Aidan ulkopuolelle jää kasvimaa, aivan siihen leikkipaikan kupeeseen.

Taapero viihtyisi hyvin kasvimaalla. Hän rakastaa nyhtää nurmikkoa ja ruohoa ylös maasta. Hän kiipeili hurmioituneena kohopenkeissä. Hän halusi harata istutuksia. Hän haluaa olla niin kovin mukana, osallistua ja toimia kuten isot ihmiset. Valitettavasti emme osaa arvostaa hänen osuuttaan näissä talkoissa.



Tänä vuonna aitaus pitelee pientä, ensi vuonna tai sitä seuraavana se siirtyy suojaamaan kasvimaata. Vaari nikkaroi haapalankuista taaperolle hiekkalaatikon, jonka on vihjattu olevan vähän totutusta poikkeava. Ensi vuonna olisi ihana saada keinu tai liukumäki tai jotain vastaavaa leikkipaikalle. Tarkoitus olisi luoda pienelle oma turvallinen ja mielenkiintoinen leikkipaikka niin keskeisellä sijainnilla, että siinä oleskellessa olisi tapahtumien välittömässä läheisyydessä.

Nyt mietin kirjoitinko tämän postauksen oikein vai onko pelättävissä taaperon isonsiskon syöksyvän paikalle ja kertovan, että pikkuveljien tarhaaminen  aitauksissa on vastoin ihmisoikeuksia.



Leikkipaikka 2018

  • Hiekkalaatikko
  • Aita
  • Aitan terassi

Kävelykuvat ovat Tammisaaren lomaltamme.

18 kommenttia:

  1. Meillä pikkuinen ei vielä kauas ennätä, mutta nämä ajat ovat edessä ja pitää pohtia kuinka toisen elon saisi turvattua.. Meillä kun vielä piha rajautuu yhdeltä reunaltaan jokeen niin siinä on ne omat riskinsä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joki on kyllä pelottava lasten kanssa. Meillä tontti ei rajaudu jokeen tai muuhunkaan syvään veteen, mutta sellainen löytyy kiven heittämän päästä ja se on yksi seikka, joka huolettaa. Vesi kiehtoo lapsia, oli se sitten lätäkkö, joki tai meren ranta, niin sinne on päästävä touhuamaan.

      Poista
  2. Olen itse sitä ikäluokkaa, jota vanhemmat pitivät valjoissa esim. kaupungilla liikkuessa. Minulla on muistikuvakin niistä, ne olivat kauniin punaiset. Lapsen turvallisuus ehdottomasti ensin, joten aitaamisessa ei ole mitään pahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valjaat olivat näppärät ja niitä käytettiin jonkin verran esikoisen aikaan lapsilla. Nyt on näitä reppumallisia valjaita. Tavallaan niissä on omat hyvät puolensa, mutta mietin miten hiostavat ne mahtavat olla kesällä. Täytyy perehtyä asiaan lisää.

      Poista
  3. Todella hyvä postaus, kiitos tästä! Olemme nyt isovanhemmiksi tullessamme alkaneet katselemaan Leppämäkeä, meidän ihanaa lintukotoamme, hirveänä lapsensurmana! Olemme ihan kauhuissamme siitä, miten Kuukuna tulee pysymään hetkeäkään hengissä täällä, kun hän alkaa olemaan tuossa taaperoiässä. Meillähän on tontilla syvä lampi ja naapurin puolella virtaava iso oja. Tie ei ole lähellä, mutta kyllä täällä vaaroja riittää ilman autojakin.

    Lampi ehkä aidataan ja muitakin turvallisuus suunnitelmia tehdään. Olemmehan saaneet tyttäremmekin säilymään hengissä täällä!

    Minä muistan kanssa nuo Sussin mainitsemat valjaat! Minulla on nuoremmat kaksosveljet ja asuimme Tampereen ydinkeskustassa. Äidillä oli veljeni valjaissa, kun mentiin puistoon leikkimään. Minä sain kulkea "vapaana", koska oli yli neljä vuotta veljiäni vanhempi ja uskoin jo puhetta. Veljiäni pidettiin myös leikkikehässä, kun äitini siivosi tai laittoi ruokaa. Siis häkissä! ='D Ihan normaaleja, keski-ikäisiä miehiä heistä on kasvanut. He elävät ihan normaalia elämää ilman sen suurempia lapsuudentraumoja tästä kahlitusta lapsuudesta saamatta. ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttären kanssa minulla ei ollut tämmöisiä huolia tässä vaiheessa. Niin nuo lapset ovat erilaisia. Turvallisuussuunnitelmat kannattaa aina miettiä kulloisenkin tilanteen ja lapsen mukaan.

      Esikoisen aikaan oli valjaita, mutta ei enää niin hienoja kuin ne vähän vanhemmat valjaat. Täytyy käydä jossain lastentarvikeliikkeessä kurkkaamassa nykyistä valikoimaa :)

      Tsemppiä Kuukunan kanssa. Mummona saa hössöttää ihan luvan kanssa näistä tärkeistä asioista :)

      Poista
  4. Kuulostaa tutulta. :D Meillä on sellaiset reppuvaljaat. Tyttö on vain ihastunut siihen kiinnityssolkeen niin, ettei olla jaksettu valjaita käyttää. Tyttö myös valjaissa säntäilee mihin sattuu ja sinkoutuu sitten, kun valjaat ottavat vastaan. :D Mutta onhan se ihanaa, että lapsi on rohkea ja kiinnostunut ympäristöstään. <3

    Korkealle kiipeämiset ja näköpiiristä pois juoksemiset voisivat silti unohtaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut niin totta tuosta, ettei sinne korkealle tarvitsisi kiivetä tai sännätä näköpiiristä. Pelkään myös tämän pikkuisen olevan houdinin kaltainen ja oppivan nopsaan miten valjaista pääsee karkuun :D

      Poista
  5. Meillä tyttö jo aika hyvin osaa säännöt ulkoillessa, eikä juuri karkaile tai katoa.

    Omalle takapihalle muotoutuu myös leikkipaikka, niin koirakin pääsee vapaana siinä touhuilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli myös aivan eri meno tyttären kanssa. Hän ei vielä tässä iässä ollut kova katoamaan silmistä. Niin ne lapset ovat erilaisia :)

      Oma leikkipaikka takapihalla kuulostaa hyvältä :)

      Poista
  6. Hieno ja tarpeellinen postaus, kiitos tästä. Kyllä se lapsen turvallisuus on se ensisijainen juttu, olipa sitten kysymyksessä aitaus tai ei, tahi sitten jokin muu ratkaisu. - Hyvää äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli :) Turvallisuus on tärkeää ja näköjään eri lapset tarvitsevat erilaiset suunnitelmat ja varautumiset :)

      Poista
  7. Ensimmäinen kommenttini taisi mennä taivaan tuuliin. Tehkää ihmeessä se aitaus. Olen koettanut pojan poikien perässä juosta, kun heillä tontin kahdella syrjällä menee valtaoja, rakennukset peittää näkyvyyden ja sana ei tunnu tehoavan, koska "ei vanhemmatkaan kiellä"... Aina saa olla sydän syrjällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuntuu olevan lasten kanssa, omien ja muiden, että sydän on aina vähän syrjällään. Aidat ja tolpat on saatu tontille ja pääsemme hommaan viikonloppuna :)

      Poista
  8. Mekin aidattiin ekana piha. Turvallisuus ennen kaikkea, nuo ovat niin mahdottoman nopeita. Sitten hiekkalaatikko, keinu ja tänävuonna leikkimökki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikkimökki kuulostaa todella hyvältä, mutta meillä mennään samassa järjestyksessä kuin teilläkin :)

      Poista
  9. Taapero kuullostaa aivan ihanalta mukelolta - kun ei itse tarvitse olla vahtimassa :DDD
    Omat lapset olivat aikoinaan kuka minkäkinlainen, yhdellä korvat, toisella ei...Lapsenlapsissa on nyt kiinnittänyt huomiota eritavalla vilkkauteen, kun ovat lähempänä toistensa ikiä ja eroa on kuin yöllä ja päivällä: yksi on aloillaan ja kuuntelee ja ottaa myös vaarin siitä, mitä sanotaan, yksi kuuntelee ja sen jälkeen viissveisaa, mitä sanottiin, yksi ei edes esitä kuuntelevansa :-) Peukutus aidalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne pienet ja me vähän isommatkin poikkeamme toisistamme :) Tämä tapaus poikkeaa siskostaan ja on joskus aivan liian kiinnostunut kaikista työkaluista ja yksinään vaeltelusta. Aita ja leikkipaikka ovat olleet todella tarpeen ja on siellä tullut itsekin istuskeltua paljon. Siellä on turvallista uppoutua kirjaan tai sulkea silmät hetkeksi, kun pieni ei pääse minnekään kauas.

      Poista