2.7.2018

Omavaraisuuden eteneminen, heinäkuu


Se on taas kuukauden ensimmäinen maanantai ja on aika katsastaa miten hommat ovat edenneet. Edelliset osat pääset lukemaan klikkaamalla alla olevia linkkejä:


Tavoitteemme ovat olleet omavaraisuuden suhteen vaatimattomat, mutta homma etenee muiden hommien rinnalla ja se on pääasia :)



Kaksi edellistä vuotta ovat olleet todella haastavat viljelysten suhteen. En siksi ole uskaltanut hehkuttaa esikasvatuksia ja kylvöjä. Ensinnäkin meillä on todella niukat ja pimeät tilat esikasvattaa ja toisekseen edellisten vuosien esikasvatuksista huolimatta epäonnistuimme.

Tänä vuonna kasvimaa tuottaa satoa, ei niin paljon, että voisi hurrata, mutta kuitenkin. Tosin oman jännityksensä asiaan tuo se, että bongasin kasvimaalta sorkkien jäljet. Pelkään peurojen popsivan sapuskamme. Vinkkejä noiden ahmattien torjuntaan vastaanotetaan mielellään.


Viime kesän kosteus, korkea heinikko ja liian tiivis pensas oli yhdelle pensaalle kohtalokas, se sai ilmeisesti herukansararuosteen. Tuo hankalassa paikassa ollut pensas poistettiin ja nyt loppuja pensaita on koetettu hoitaa niin, etteivät ne saisi tuota tai mitään muuta tautia.

Marjapensaat leikkautettiin keväällä ja aivan kesäkuun alussa pikkuisen kummi kävi viimeistelemässä leikkauksen. Nyt marjapensaista on vanhat ja kuolleet oksat poissa ja ne ovat mahdollisimman ilmavat.

Marjapensaiden juurilta kitkettiin touko-kesäkuun vaihteessa rikkaruohot pois ja sen jälkeen niiden juurelta on poistettu satunnaisesti muutama rikkakasvi. Pian kitkennän voisi varmaan uusia. Pensaita on kasteltu silloin tällöin, jotta marjasato olisi runsas.

Marjapensaat lannoitettiin viime syksynä, keväällä ja kuopuksen kummin kehotuksesta vielä ennen juhannusta. Olen ilmeisen varovainen lannoittaja.

Osa marjapensaista oli pihalla valmiiksi tuvan hankkiessamme ja osa on sinne siirretty viljelypalstoilta. Meillä on siis pihassamme hyvin eri ikäisiä pensaita.



Taaperon aitaus on osoittautunut hyväksi, se mahdollistaa meille enemmän puuhailuaikaa. Taapero puolestaan on tyytyväinen leikkipaikassaan pihan keskeisimmällä paikalla. Paikka vain on ollut tänä kesänä haastavan paahteinen ja kuuma. Olen koettanut virittää sinne erilaisia varjostusratkaisuja.

Taaperon aitauksessa on nyt vaarin rakentama hieno hiekkalaatikko, jota taapero rakastaa. Leikkipaikka on todella mieluinen. Siksi taapero haluaa aina jonkun sinne kanssaan leikkipaikasta nauttimaan. Tämä luonnollisestikin hidastaa jonkun verran puuhailua. Mutta paremmin hommat nyt sujuvat, kuin ilman aitausta.



Kesän pitkä kuiva jakso sai meidät huomaamaan kaivomme rajallisuuden. Olemme pumpanneet sen säännöllisesti tyhjäksi istutuksia kastellessa. Valtaosa vedestä meni kasvimaalle ja marjapensaille, mutta oman osansa siitä vei nurmikko.

Vanha nurmi on tullut toimeen ilman lisävettä, mutta siirretty nurmikko ja keväällä siemenestä istutettu ovat saaneet osansa vedestä. Haluamme paljaan maan nurmikon peittoon nopeasti. Nurmikko on mukava silmälle ja lisäksi maalle ei tee hyvää olla paljaana.

Olen puhunut puhumasta päästyäni nurmikostamme. Sen ei ole tarkoitus olla vihreää asfaltia eli yksilajinen vihreämatto. Ei suinkaan, sen tarkoitus on vilistä eri lajeja ja kukkia pölyttäjien ilona. Ennen omia mehiläisiä koetan panostaa villien pölyttäjien hoivaamiseen kaikin mahdollisin tavoin. Yksi tapa on taata niille mahdollisimman paljon ruokaa.

Kajn aika on huvennut remonttihommissa. Paitsi tietenkin silloin, kun jokin kone tai laite on vaatinut huomiota. Remontti etenee hyvää vauhtia, harmi vain, ettei urakka ole ollut ihan pieni.





Kuvituksena on kuvia vuoden 2009 juhannuksesta, ajalta ennen tupaa. Kyseisen juhannuksen vietin esikoiseni Miinan kanssa kaksin Saimaalla. Lähdimme matkaan mukanamme yksi säkillinen kirjoja ja  toinen herkullista ruokaa. Pakkasimme liian vähän herkkuja mukaan ja soitimme isäni viettämään aikaa kanssamme ja tuomaan lisää uusia perunoita :D
Muut sanoivat, että säät olivat tuolloin kurjat, meidän kokemuksemme oli toinen.


Muut kirjoittivat myös hommien etenemisestä:

Korkeala,
Rakkautta ja maanantimia,
Mrs Sinn,
Maatiaiskanen,
Kah-Villakoira,
Riippumattomammaksi,
Harmaa torppa

20 kommenttia:

  1. Pystyn samastumaan ajatuksiisi, kun itse myös viljelen maltilla ja välillä kasvatuksissa myös epäonnistuen. Pikku hiljaa, pikku hiljaa! Meillä viime vuonna peurat söivät viljelmiä ja toista kertaa en heille sitä iloa suo, koska luonnossa on paljon muutakin niille! Vinkiksi voin antaa sen, että aitauksien ja verkotuksen pitää olla todella korkeat tai matalammalla versiolla pitää verkottaa viljelmien pääliosat myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä vähän pelkäsinkin; korkeita aitoja. Pakko se on varmaan ottaa ne ensi vuoden työlistalle, sillä tänä vuonna ei taida kyetä.

      Pikku hiljaa siis eteenpäin :)

      Poista
  2. Ihania kuvia. Pienin askelin hyvä tulee. Toivotaan, että peurat jättävät herkkunne rauhaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä toivomme. Ja ensi vuonna, kun remontti on edennyt, niin on varmaan enemmän aikaa ja mahdollisuuksia panostaa pihaan :)

      Poista
  3. Peuroja riittää täälläkin, nyt uutuutena tullut vielä villisiat mukaan kuvioihin. Todella toivon että ne saadaan pois ennenkuin tuhoavat lähiviljeilijöiden perunasadot. Meillä marjapensaat on auttamatta liian varjossa, ostin muutaman uuden pensaan ja laitoin aurinkoisemmalle paikalle, toivottavasti saadaan edes jotain marjaa. Peurat eivät ole marjapensaita syöneet, mutta perunat kyllä kelpaa. Tsemiä remppaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi villisika sentään. Tiedän, että niitä on hermojeni kannalta liian lähellä tupaamme. En vain ole vielä hoksannut huolestua niistäkin. Toivottavasti ne pysyvät poissa, niin teiltä kuin meiltäkin.

      Poista
  4. Meillä on kauriita, mutta ovat näin viljelyaikaan pysyneet onneksi poissa kasvimaalta. Vielä... Olen kyllä niitä aina viljelyajan ulkopuolella vähän hätistellyt pois kasvimaalta. Ihan siis vain huutelemalla esim. hävyttömyyksiä niille. Mutta riistakamera kyllä paljastaa, että siellä ne silti hengaavat, kun ei ole näkyvillä häiriötekijöitä, kuten meitä.

    Olen aikaslailla vähentänyt esikasvatusta. Chilejä ja perunoita oli tänä vuonna. Ja muutama paprika. Pikkukasvariin ostin taimet. Ihan jo siistäkin syystä, että siementen hinnat ovat ihan törkeitä. Jos 5 tomaatin siementä maksaa melkein 7 euroa ja niistä sitten itää kaksi, niin tulee edullisemmaksi ostaa taimistolta vankat taimet. Koska meillä ei ole tilaa kasvatella taimia. Joskus olen kasvattanut jopa 100 tomaattia ja siihen kaikki muut päälle. Nämä taimet tulivat kaverini iiiisoon kasvariin. Mutta voin kertoa, että kämppä oli täysi ja kasvivaloja tarvittiin. Ei oikein mitään järkeä! Katsotaan nyt, kun on toi uusi iso kasvari, onko ensi keväänä aika kullannut muistot!

    Ymmärrän hyvin tuon sinun nurmikosta kohkaamisen. Meillä on myös paljon nurmikkoa ja me molemmat pidämme siitä tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa haluaisin esikasvattaa paljon enemmän,mutta kun kaiken muun päälle pitäisi ostaa kasvilamppuja, niin niistä taimista tulisi melko arvokkaat. Tämä ja edellinen asunto ovat olleet todella kehnot esikasvatusta ajatellen.

      Kaveri lupasi kaunokaisen siemeniä nurmikollemme ja olen niin tyytyväinen, kun yksi uusi kukkiva laji on tulossa lisää. Ja sitten kun nurmikko on hyvässä kunnossa, niin haaveilen saavani siitä katemateriaalia kasvimaalle :)

      Poista
  5. kauriit ovat tehokkaita vieraita, ja niihin ei tosiaan auta muu kuin korkea aita.

    VastaaPoista
  6. Olisin itsekin aitaa ehdottanut. Meillä,peurat vierailleet tähän asti lähinnä syksyisin ja talvisin; koputan puuta! Ja ollaan ajateltu, että, jossain vaiheessa rakennetaa; aidat pihapiirin ympärille, joka pitää sitten peuratkin pois pihalta 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitoja on meillekin tulossa lisää, mutta en usko meidän ihan heti panostavan kaksimetriseen riista-aitaan. Toivon noiden ahmattien jäävän pienemmän aidan taakse...

      Poista
  7. Onpa mielenkiintoista, piti käydä heti tarkemmin kurkkimassa teidän kotia ja pihapiiriä. Ihanaa, että saatte satoa omalta maalta. Toivottavasti saatte peuraongelman ratkaistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että viihdyit tuokion blogin parissa :)
      Peurat eivät ole toistaiseksi palanneet ja koetan edelleen opiskella, miten karkoittaa ne :)

      Poista
  8. Oooh ihanaa! Niin mielenkiintoista! Itse aina haaveilen, että sitten kun minä voitan lotossa muutan maalle merenrantaan ja otan ammattiapua alkuun, jotta voisin elää edes hieman omavaraisesti. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lottovoitto on hyvä pohja hommalle, samoin ammattilaisen apu. Oli hitusen asentava viikonloppu remppajuttujen parissa ja tuskastuin omaan osaamattomuuteeni isosti, lottovoitto takataskussa paikkaisi puutteitani kivasti :D

      Poista
  9. Omavaraisuus ois kyllä aika unelma, mutta itselläni varsin kaukainen sellainen. Mun vanhemmat kyllä aika pitkälle jo siinä ovat päässeet; perunat, mansikat, marjat sun muut tulee omasta takaa ja niistä riittää jaettavaa meille lapsillekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhempiesi omavaraisuus kuulostaa hyvältä ja herkulliselta. Nauttikaa maanantimista <3

      Poista
  10. Hienon hieno projekti. Tuo omavaraisuus on mulla tavoitteena tai unelmana, pitääpä siis käydä kurkkimassa nuo muutkin postaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos intoudut kirjoittamaan aiheesta niin vinkkaa, kävisin mielelläni lukemassa :)

      Poista