25.8.2018

Sivuverho saunan kuistille


 Saimaan mökillä sauna on komealla paikalla, mutta se on joillekin tuulille altis. Halusimme suojata saunan kuistilla istujia näiltä tuulilta, mutta emme halunneet pysyvää näkösuojaa. Ratkaisuksi löytyi kankaiset sivuverhot, jotka voi virittää pahasta suunnasta puhaltavan tuulen esteeksi.


Nämä sivuverhot on valmistettu ulkokäyttöön sopivasta vahvasta kankaasta. Sopivin välein siihen on kiinnitetty purjerenkaita, joihin seinään ruuvatut ruuvit pujotetaan. Koko homma on yksinkertainen ja toimiva. Toteutuksesta vastasi kangaskaupan henkilökunta ja yksi perheenjäsen.


Sivuverhot otetaan käyttöön tuulen niin vaatiessa. Tai taaperon vanhempien saunoessa. Taapero on hurja saunomaan. Hän haluaa ylälauteelle, hän haluaa heittää löylyä, hän haluaa lisätä puita kiukaan alle, tosin sen hän saa tehdä vain kylmälle kiukaalle. 

Tylsät vanhemmat puolestaan haluavat saunoa usein hetkisen rauhassa ja verho auttaa heitä piilottelemaan taaperolta, joka leikkii pihalla lapsenvahdin kanssa.


Ei tämä verhoratkaisu auta hyisiin syystuuliin, se vain lieventää niiden purevuutta ja sitäkin vain sopivalla tuulen suunnalla. Mutta se lieväkin apu tuntuu mukavalta. Lisäksi verhot luovat kuistille intiimin tunnelman. Elokuun pimeinä iltoina on ihana istua löylyn jälkeen kuistilla.


Näiden verhojen lisäksi voi jäähyllä olija pitää liian kylmyyden loitolla käyttämällä varvaspaljua




18.8.2018

Pensasaita suunnitelmia englantilaisen leikkipuiston innoittamana



Vierailimme heinäkuussa englannissa esikoiseni Miinan yliopistosta valmistumisen vuoksi. Matkalla majoituimme kahdessa eri vuokra-asunnossa. Jälkimmäisen asunnon lähellä oli tämä kuvissa esiintyvä leikkipuisto.

Leikkipuistoa kiersi monilajinen pensasaita. Aita oli hyvän näköinen ja jouduin vähän etsiskelemään, että saisin pari erilaista kuvaa sen sisällä olevasta verkkoaidasta.

Pensaiden ja verkkoaidan yhdistelmä vetoaa minuun. Haluan aidan joka pidättelisi rusakot ja jänikset omalla puolellaan, mutta joka ei näyttäisi tylsältä tai teollisuusaluemaiselta. Lisäksi tämmöinen aita voi kasvaa siinä määrin leveyttä ja korkeutta, että se saa peuratkin pysymään loitolla. Ainakin toivon niin.


Tätä nimenomaista aitaa mietin niin kutsuttuun pohjoismetsään. Aita tulisi selkeästi tontillemme ja aidan ja tontin rajan väliin istutamme lisää puita siinä jo kasvavien kaveriksi. Aidan ja tontin rajan välinen metsikkö saa pysyä villinä, mitä nyt lisäämme sinne muutaman puun tuulen suojaa antamaan.

Ohessa blogissa aiemmin vilahtaneita kuvia pohjoismetsän lähtötilanteesta. Ennen meidän aikaamme alueella oli möyrinyt metsäkone ja siitä oli kaadettu runsaasti puita. Kaadetuista puista oli jäljellä vain risut ja suuret kannot.


 Haluamme siis tiheän pensasaidan ja saatamme laittaa sen joukkoon tai sen pohjoispuolelle havukasveja. Nyt mietimmekin mitkä kasvit kestävät purevan pohjoistuulen, viihtyvät savimaassa puolivarjossa ja olisivat sopivan helppohoitoisia meille. Aidan tulisi myös pidätellä taapero ja mahdollisesti tulevaisuudessa pihalla vieraileva basset-koira. Kaikki vinkit vastaanotetaan kiitollisuudella.


Ja lopuksi vielä yleiskuva tuosta englantilaisesta leikkipuistosta ja esikoisestani siellä leikkimässä. Kuopus ja Kaj olivat sivummalla leikkimässä.


6.8.2018

Omavaraisuuden eteneminen, elokuu


Kirjoitus on osa omavaraisuudesta kirjoittavien kirjoittajien kuukausittaisia postauksia. Edellinen osa löytyy tämän linkin takaa.

Heinäkuu oli kuuma, hyvin kuuma ja kuiva. Kuumuuden lisäksi haasteita aiheutti omat poissaolomme tuvalta. Olemme viettäneet taaperon kanssa paljon aikaa Saimaalla ja lisäksi kävimme koko porukalla Englannissa tyttäreni Miinan valmistujaisissa.

Heinäkuussa tapasimme matkata taaperon kanssa julkisilla niin lähelle tupaa kuin mahdollista ja taapertaa loppumatkan jalan tuvalle. Reissuun meni reilut kolmisen tuntia, joista yli tunti meni patikkamatkaan. Ajoitin kävelyn taaperon päiväuniaikaan ja kävelin rattaissa kuomun suojassa nukkuva taapero mukanani polttavan auringon alla. Perillä voin kuumuudesta pahoin ja en jaksanut panostaa puutarhaan siinä määrin, kuin olisi ollut tarve.

En halua moittia mökkimatkaa. Vaikka reissu julkisilla vie moninkertaisesti sen ajan kuin autolla, on se mahdollista tehdä julkisilla. Mutta vallinneilla keleillä matka oli rankka. Töistä tuvalle ehtinyt Kaj löysi minut säännöllisesti helteen nitistämänä tilapäisen keittiömme lattialta vettä kittaamasta ja oloa noitumasta.

Olin siis rehellisesti sanottuna katkipoikki ja puutarhani kärsi siitä. Kastelin sitä ahkerasti, monta kertaa kaivon tyhjäksi, mutta siihen se vähän jäi. Projektit eivät edenneet suunnitelmien mukaan.

Saimme ihan kivan sadon herukoista ja keitin niistä hilloja. Sekin homma meni vähän kehnosti. Ihan ok hilloja niistä tuli, mutta ei aivan sellaisia kuin ajattelin. Löysin houkuttelevan ohjeen punaherukkahilloon ja ensimmäisellä kerralla nappasin ohjeesta vain inspiraatiota ja hillosta tuli todella kivaa, toisella kerralla ja suuremmalla marjamäärällä päätin noudattaa ohjetta kirjaimellisesti ja sain herkkuhillon sijaan ylimakeaa marmeladia.

Kasvimaa tuottaa jonkin verran kesäkurpitsaa ja kaikki kaali joutuivat ötököiden suuhun. Tilli kasvaa harvana ja kituvana. Perunat ovat vielä tiukasti mullan alla jemmassa. Jotain pientä satoa on siis tulossa, mutta viljelyalaan nähden sato on niukka.


Moni asia on oikeasti mennyt ihan hyvin. Säät ovat koetelleet, mutta olemme pärjänneet silti todella kivasti. Vanha tuttu ilmastoahdistus on taas nostanut päätään ja ruoantuotannon ajattelu, oli se omavaraista tai suuremmassa mittakaavassa, herättää huolta. Samoin luonnon tila.

Ilmastoahdistus ja luonnon kohtalosta huolehtiminen on nostanut joitain asioita työlistassamme ylöspäin. Aiomme kiirehtiä pohjoismetsän rajan metsittämistä. Haluamme luoda pienen monimuotoisen alueen eläimille ja hyönteisille. Kaistale on todella kapea, mutta uskon sen toimivan kulkureittinä eri metsiköiden välillä.

Etelärajan kiviaidan kunnostus on myös tulossa työnalle. Jo kunnostettu pätkä toimii kotina ainakin sisilisko joukolle. Koteja linnuille ja sisiliskoille, ei se paljoa ole, mutta toivon sen omalta pieneltä osaltaan auttavan luonnon monimuotoisuuden pysymistä. 

Synkän sävyisiä olivat mietteeni heinäkuussa. Mutta olivat ne runollisiakin. Useasti kaupungissa, auringon kuumentamassa kivitalossa päässäni kaikuivat Edith Södergranin runon säkeet: 

"Olen kuumeinen kuin suokasvi,





uhoan makeaa hikeä niinkuin tahmea lehti."


Mahtui heinäkuuhun hyviä hetkiä, niitä oli runsain mitoin. Yksi tärkeimpiä asioita omavaraisuuden tavoittelussa onnistumisessa olivat ne lukuisat hetket kun taapero poimi itse marjoja pensaista syödäkseen. Juuri nuo hetket ovat se mihin tähtäämme; terveellisiä herkkuja puutarhan täydeltä.

Saimaalla mökkeily piti taaperon lähiruoassa, perunat ostettiin paikalliselta viljelijältä ja pojat kalastivat lapsen tarpeiksi. Eero opetti hänet kastelemaan mummin ryytimaata ja siitä taapero piti. Hän voimistui kesän aikana ja siirtyi viisi litraisen kastelukannun raahaamisesta kymmen litraisen käyttöön, seikka joka on varsin kunnioitusta herättävä kymmenkiloiselle puutarhurille.

Mökille hankkimamme bokashi-komposti tuottaa parhaillaan multaa ja pian istutamme Saimaan saareen muutamia lehtipuita. Joukossa on Instagramissa hehkuttamani sulkaharmaaleppä.

Asiat siis etenevät. Eivät ihan sillä tavalla kuin on suunniteltu, mutta etenevät kuitenkin.







Ensi kuussa, kuukauden ensimmäisenä maanantaina palaan tämän aiheen pariin ja lupaan hehkuttaa sadosta. Siihen saakka voitte kurkistaa kuulumisiamme Instagramista ja Facebookista, kummankin stories päivittyy välillä, eli kurkatkaa nekin :) Ja kyllä tämä blogikin taas palaa tasaiseen päivitystahtiinsa ennen ensi kuuta.


Samasta aiheesta kirjoitti myös Rakkautta ja maanantimia, Maatiaiskanasen elämää, Korkeala, Mrs Sinn, Olipa kerran arki, Harmaa torppa, Riippumattomammaksi.