6.8.2018

Omavaraisuuden eteneminen, elokuu


Kirjoitus on osa omavaraisuudesta kirjoittavien kirjoittajien kuukausittaisia postauksia. Edellinen osa löytyy tämän linkin takaa.

Heinäkuu oli kuuma, hyvin kuuma ja kuiva. Kuumuuden lisäksi haasteita aiheutti omat poissaolomme tuvalta. Olemme viettäneet taaperon kanssa paljon aikaa Saimaalla ja lisäksi kävimme koko porukalla Englannissa tyttäreni Miinan valmistujaisissa.

Heinäkuussa tapasimme matkata taaperon kanssa julkisilla niin lähelle tupaa kuin mahdollista ja taapertaa loppumatkan jalan tuvalle. Reissuun meni reilut kolmisen tuntia, joista yli tunti meni patikkamatkaan. Ajoitin kävelyn taaperon päiväuniaikaan ja kävelin rattaissa kuomun suojassa nukkuva taapero mukanani polttavan auringon alla. Perillä voin kuumuudesta pahoin ja en jaksanut panostaa puutarhaan siinä määrin, kuin olisi ollut tarve.

En halua moittia mökkimatkaa. Vaikka reissu julkisilla vie moninkertaisesti sen ajan kuin autolla, on se mahdollista tehdä julkisilla. Mutta vallinneilla keleillä matka oli rankka. Töistä tuvalle ehtinyt Kaj löysi minut säännöllisesti helteen nitistämänä tilapäisen keittiömme lattialta vettä kittaamasta ja oloa noitumasta.

Olin siis rehellisesti sanottuna katkipoikki ja puutarhani kärsi siitä. Kastelin sitä ahkerasti, monta kertaa kaivon tyhjäksi, mutta siihen se vähän jäi. Projektit eivät edenneet suunnitelmien mukaan.

Saimme ihan kivan sadon herukoista ja keitin niistä hilloja. Sekin homma meni vähän kehnosti. Ihan ok hilloja niistä tuli, mutta ei aivan sellaisia kuin ajattelin. Löysin houkuttelevan ohjeen punaherukkahilloon ja ensimmäisellä kerralla nappasin ohjeesta vain inspiraatiota ja hillosta tuli todella kivaa, toisella kerralla ja suuremmalla marjamäärällä päätin noudattaa ohjetta kirjaimellisesti ja sain herkkuhillon sijaan ylimakeaa marmeladia.

Kasvimaa tuottaa jonkin verran kesäkurpitsaa ja kaikki kaali joutuivat ötököiden suuhun. Tilli kasvaa harvana ja kituvana. Perunat ovat vielä tiukasti mullan alla jemmassa. Jotain pientä satoa on siis tulossa, mutta viljelyalaan nähden sato on niukka.


Moni asia on oikeasti mennyt ihan hyvin. Säät ovat koetelleet, mutta olemme pärjänneet silti todella kivasti. Vanha tuttu ilmastoahdistus on taas nostanut päätään ja ruoantuotannon ajattelu, oli se omavaraista tai suuremmassa mittakaavassa, herättää huolta. Samoin luonnon tila.

Ilmastoahdistus ja luonnon kohtalosta huolehtiminen on nostanut joitain asioita työlistassamme ylöspäin. Aiomme kiirehtiä pohjoismetsän rajan metsittämistä. Haluamme luoda pienen monimuotoisen alueen eläimille ja hyönteisille. Kaistale on todella kapea, mutta uskon sen toimivan kulkureittinä eri metsiköiden välillä.

Etelärajan kiviaidan kunnostus on myös tulossa työnalle. Jo kunnostettu pätkä toimii kotina ainakin sisilisko joukolle. Koteja linnuille ja sisiliskoille, ei se paljoa ole, mutta toivon sen omalta pieneltä osaltaan auttavan luonnon monimuotoisuuden pysymistä. 

Synkän sävyisiä olivat mietteeni heinäkuussa. Mutta olivat ne runollisiakin. Useasti kaupungissa, auringon kuumentamassa kivitalossa päässäni kaikuivat Edith Södergranin runon säkeet: 

"Olen kuumeinen kuin suokasvi,





uhoan makeaa hikeä niinkuin tahmea lehti."


Mahtui heinäkuuhun hyviä hetkiä, niitä oli runsain mitoin. Yksi tärkeimpiä asioita omavaraisuuden tavoittelussa onnistumisessa olivat ne lukuisat hetket kun taapero poimi itse marjoja pensaista syödäkseen. Juuri nuo hetket ovat se mihin tähtäämme; terveellisiä herkkuja puutarhan täydeltä.

Saimaalla mökkeily piti taaperon lähiruoassa, perunat ostettiin paikalliselta viljelijältä ja pojat kalastivat lapsen tarpeiksi. Eero opetti hänet kastelemaan mummin ryytimaata ja siitä taapero piti. Hän voimistui kesän aikana ja siirtyi viisi litraisen kastelukannun raahaamisesta kymmen litraisen käyttöön, seikka joka on varsin kunnioitusta herättävä kymmenkiloiselle puutarhurille.

Mökille hankkimamme bokashi-komposti tuottaa parhaillaan multaa ja pian istutamme Saimaan saareen muutamia lehtipuita. Joukossa on Instagramissa hehkuttamani sulkaharmaaleppä.

Asiat siis etenevät. Eivät ihan sillä tavalla kuin on suunniteltu, mutta etenevät kuitenkin.







Ensi kuussa, kuukauden ensimmäisenä maanantaina palaan tämän aiheen pariin ja lupaan hehkuttaa sadosta. Siihen saakka voitte kurkistaa kuulumisiamme Instagramista ja Facebookista, kummankin stories päivittyy välillä, eli kurkatkaa nekin :) Ja kyllä tämä blogikin taas palaa tasaiseen päivitystahtiinsa ennen ensi kuuta.


Samasta aiheesta kirjoitti myös Rakkautta ja maanantimia, Maatiaiskanasen elämää, Korkeala, Mrs Sinn, Olipa kerran arki, Harmaa torppa, Riippumattomammaksi.

10 kommenttia:

  1. Kunnostettavasta kiviaidasta näkisin mielelläni kuvia ja kuulisin kunnostussuunnitelmista ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan syksymmällä aiheesta oman postauksen :)

      Poista
  2. Melkoinen kastelija teillä sielä kasvamassa <3 On tämä toden totta ollut melkoinen kesä! Tsemppiä loppumetreille <3

    VastaaPoista
  3. Leuka maassa kohti uusia pettymyksiä! Vai mites se nyt menikään! Mutta hieno uutinen oli teidän taaperon marjojen syönti. Se jos mikä on tärkeää! Itsekasvattaman ruuan syömisen luontevuus!

    Helteestä ollaan mekin kärsitty. Ihan auringonpistoksia saatu, vatsat on olleet sekaisin nesteiden imeytymishäiriöistä ja meikä oksentelikin yhden yön. Pistin sen kyllä ihan helteen piikkiin ja tuli silloin illalla vielä löylyissäkin käytyä!

    Ihanaa, kun nyt on ollu pari päivää viileämpää! Tomaatitkin alkoivat heti kypsymään ihan urakalla. Liika lämpö on liikaa niillekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hurjalta, onneksi helteet ovat laantuneet ja yöt alkavat olla jo ihanan viileitä. Elokuun tummat yöt <3

      Poista
  4. Normaali kesä olisi jo ihan kivaa vaihtelua. Tämä kesä on työllistänyt kasvimaalla jos satoa on halunnut. Onneksi keväällä meni jo kaikki suunnitelmat uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on ollut mielenkiintoisia toteutuksia. Mutta olen samaa mieltä, tavallinen kesä olisi kiva.

      Poista
  5. Kyllä täälläkin on hikoilu ja tehty mitä on jaksettu. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku hiljaa ja joka vuosi on askel eteenpäin :) Mieli vain on malttamaton ja haluaisi kaiken heti :D

      Poista