29.9.2018

Hörtsänän arboretum, Orivesi


Kaikki alkoi Ylen artikkelista, jossa kerrottiin unohduksiin vaipuneesta puulajipuistosta Orivedellä. Päätimme käydä puistossa. Vierailu puistossa lykkääntyi muiden puuhien vuoksi kuukausilla, mutta viimeinkin viime viikolla pääsimme ihailemaan syksyistä puistoa.


Puistolle ei ollut viittoja, mutta sen osoitteen Onnistaipaleentie 11 perusteella suunnistimme paikalle. Hörtsänän omilla sivuilla on näppärä kartta siitä, miten paikkaan pääsee ja missä on pysäköintipaikka.

Aivan ajomatkamme viimeisillä metreillä alkoi satamaan ja taivalsimme puistossa vaihtelevassa sateessa. Ruska ei vielä ollut parhaimmillaan ja kukat olivat suurimmaksi osaksi jo kukkineet. SIitä huolimatta tai ehkä jopa osittain sen vuoksi, paikassa oli outoa lumoa.


Salainen, hylätty puisto. Puisto jonka kauneimmat päivät ovat kaukana takana ja joka on vasta heräämässä uuteen loistoonsa. Siinä on sadunomaista taikaa.  Täällä voi kuvitella maahinkaisten tanssivan, keijujen karkeloivan ja peikkojen lymyävän.


Taapero viiletti puiston polkuja edestakaisin. Hän kiipeili lukuisilla kiviportailla, puikkelehti vehreiden tunneleiden läpi. Hän nautti koko sydämellään.



Me aikuiset yhdyimme taaperon riemuun. Tunsimme miten paikka puhui meille. Vanhojen puiden katveessa oli sykähdyttävä käyskennellä.


Pysähdy tuokioksi, ota kuppi kuumaa ja katso miten seikkailimme vanhassa arboretumissa.


Ylen artikkelin löydät täältä.

Muistathan varata retkellesi vähän rahaa mukaan. Puiston kunnostusta rahoitetaan osittain pääsymaksuilla.


22.9.2018

Maakuoppa


Kylmäsäilytys ilman jääkaappia on haaste. Olen aiemmin kirjoittanut blogissa 3 eri tavasta säilyttää ruokaa viileänä ilman jääkaappia. Nyt lisää listaan neljännen vaihtoehdon, maakuopan. Tämä Seurasaaren Niemelän torpan pihapiirissä oleva kuoppa poikkeaa aiemmin esitellyistä, sillä tämä on luonnonmateriaaleista valmistettu ja muistuttaa rakenteeltaan vähän Liehtalanniemen perunakuoppaa.


Koivuntuohta on käytetty kosteussulkuna, ettei puu lahoaisi. Kuoppaa suojaa lautakansi.


Olisin halunnut tutustua tähän maakuoppaan paremmin ja napata paremmat kuvat, mutta taapero koetti juosta mereen, joten asia jäi vaiheeseen.


Tämä kuoppa on kaunis ja sulautuu hyvin miljööseen.


Pihan siistimisen edetessä paljastui, että meilläkin on oma maakuoppa. Maakuoppamme oli täytetty tiilenpalasilla ja muulla roskalla. Nyt kuoppa on puhdistettu ja odottaa kohtaloaan; kunnostammeko sen, vai poistammeko sen?


Oma maakuoppamme sijaitsee tuvan pohjoisella seinustalla. Yhdellä puolella maa on noussut niin paljon, että se ajaa pintavedet kuoppaan. Mutta ehkä kunnostamme tämän saman henkiseksi, kuin Seurasaaren kuopan.

Lisää kuvia samaiselta Seurasaaren reissulta löytyy tämän linkin takaa.

8.9.2018

Syyskuun tohinoita


Nyt pihamaalla on alkanut tapahtumaan. Kesän pitkittynyt siesta on ohi ja syyskuu on tähän asti mennyt ahkeroidessa. Laiskuuteen taipuvaisena pidän syyskuussa puutarhuroinnista, se helpottaa monia asioita. 

Kuten kuvasta näkyy on kesän kuivuus vaihtunut, ei sentään sateisiin, mutta kosteuteen, joka ilahduttaa meitä sieninä. Lisäksi syyskesän kosteus ja miedomman lämpöiset päivät ovat kasveille armollisempia. Olemme siis taas hyödyntäneet tätä ajankohtaa puuhastelemalla asioista, jotka kesällä vaatisivat hurjan määrän kastelua.



Viime syksynä istutimme 2 pilariomenapuuta (näet jutun täältä) ja edellisenä syksynä istutimme päärynäpuun. Kaikki syksyiset istutuksemme ovat juurtuneet hyvin ja selvinneet hyvin ensimmäisestä talvestaan ja kesästään.

Päätimme jatkaa samalla tavalla. Viime syksynä sain sattuman kautta kuljetuksessa pahoin kolhiintuneen luumun. Istutin sen syksyllä. Se ei näyttänyt selvineen vammoistaan ja talvesta. En saanut aikaiseksi kaivaa sitä ylös. Nyt kurkkasin sitä ja hoksasin sen kasvattaneen uusi oksia jalostus kohdan yläpuolelle. Jään siis odottamaan miten sen kanssa käy, ehkä se selviää sittenkin.

Selviytyjäluumu

Kerroin edellisessä postauksessa saaneemme satoa kriikunoista. Nälkä kasvaa syödessä ja taimiston alennusmyynnistä matkaan tarttui Siivolan keltaluumu. Se sijoitettiin niin kutsuttuun Tsehovilaiseenpuutarhaan. Sen vierestä pitäisi raivata pihlajaa pois, mutta muutoin uskon paikan olevan sille otollinen.


Aiemmin kehuin Tsehovilaisenpuutarhan siirtonurmen kuntoa. Se oli jo kaunis. Sitten me menimme ja ruopsutimme sen pilalle. Ja taas saa paikkailla. Ei se työ tekevältä lopu. Harmittaa sinänsä, sillä Kaj teki kovan työn (kurkkaa täältä) nurmikon kanssa.



 Kiviaidan kunnostusurakka on edennyt samaisessa puutarhan kolkassa. Kivet ovat asia, joista meillä ei heti tule puutetta. Tyttäreni Miina oli auttamassa aidan kunnostuksessa ja äitini katsoi taaperon perään. Kolmisin kiviaidan kokoaminen oli nopeaa ja hauskaa. Kiviaidan päälle olen siirtänyt muualta sammalta ja kalliokasveja, toivon niiden viihtyvän uudessa paikassaan.


Kiviaidan kunnostus ei ole vielä loppusuoralla, mutta uusi valmista aitaa ilahduttaa todella paljon. Yksi suurimmista syistä on se, että sain kamalan kivikasan pois saunatuvan kulmalta ja pääsen suunnittelemaan siihen valtaisaa kukkapenkkiä. Siirsimme Eeron kanssa vanhasta, tilapäisestä kukkapenkistä, kukkia kasvimaan alaosaan, rikkaruohottomaan maahan, valeistutukseen.

Vanhan kukkapenkin purkaminen on kesken. Sen paikalle ei ilmeisesti tulekaan kirsikoita, vaan päärynä ja omenapuu.


En ole erityisen etevä kukkien kanssa, joten toivon Eeron auttavan uuden kukkapenkin suunnittelussa. Uusi kukkapenkki tulee siis Saunatuvan hyötytarhan viereen. Tässä postauksessa näkyy osa suuresta kivikasasta, joka vielä hetki sitten peitti aluetta.


Loppukevennys: Ilmasipuli selvisi talvesta ja koetan saada sen lisääntymään. Taaperoimettäjälle tuo sato tuo vahvasti ruoan mieleen :D

3.9.2018

Sato 2018



 Omavaraisuuspostaus-sarja on edennyt sato-kirjoitukseen asti.

Viinimarjat


Pihallamme oli muutamia viinimarjapensaita ja siirsimme sinne niitä lisää viljelypalstalta. Tänä vuonna pensaita leikattiin isolla kädellä. Pihamaan alkuperäiset pensaat olivat olleet ennen aikaamme vähäisellä hoidolla tai hoitamatta vuosia ja me olimme aiemmin vain lannoittaneet niitä.

Leikkauksen ja sään vuoksi sato jäi edellistä vuotta niukemmaksi ja jätimme marjojen viennin mehustamoon. Sato oli myös kiusallisen aikaisessa ja ajoittui pahasti englannin matkamme kanssa päällekkäin, joten mehustus kotonakin jäi.

Sen sijaan keräsimme viinimarjoja hurjan kasan pakkaseen ja osan hillosimme. Kellari näyttää näiden kohdalla hyvältä. Kellarilla tarkoitan taloyhtiön kellaria, sillä tuvan oma kellariprojketi ei ole edennyt.


Omenat


Pihamme kaksi satoisaa omenapuuta kokivat kovia, kirjoitin siitä aiemmin. Toisesta ratkesi massiivisen sadon vuoksi yksi pääoksista ja toisen juurakko on pettänyt. Molempia kävi ammattilainen leikkaamassa. Puut menettivät hurjan kasan oksia, mutta me emme menettäneet puita.

Sato oli siis sen vuoksi kilomäärällisesti pienempi, kuin mitä se muuten tänä kesänä olisi ollut. Saatu sato on pihlajamarjakoin ikävästi täplittämää, mutta syömä- ja piirakkaomppuja olemme saaneet yllin kyllin.

Se kolmas vanha puu on aika villiintynyt ja tekee hyvin pientä omenaa, joiden satoaika on paljon myöhemmin kuin näiden kahden hyvin aikaisen.

Viime syksynä istutetut pilariomenapuut eivät luonnillisestikaan ole vielä satoiässä, mutta ne talvehtivat hyvin ja niitä on kasteltu ahkerasti kesän aikana. Niiden suhteen olemme hyvin toiveikkaita. Eiväthän ne koskaan tule tuottamaan sellaisia satoja, kuin oikeat omenapuut, mutta se ei ole niiden tarkoitus, niiden tarkoitus on tuottaa herkkupaloja.

Kriikunat

Vanhat puut ovat tuottaneet tähän mennessä parhaan satonsa, alle puoli ämpärillistä herkkuja. Ne kaikki ahmittiin vauhdilla. Puissa saattaa olla edelleen muutamia yksittäisiä kriikunoita kypsymässä.

Ahomansikat, mustikat, puolukat


Tontillamme tuli hyvä ahomansikkasato. Meillä ei ole mitenkään kamalan paljon ahomansikkaa täällä villinä, mutta taapero on hyvä löytämään mansikkapaikat ja keräämään kypsät ja vielä kypsymistä vartovat marjat pullein pikku sormin napaansa.

Samaa voin sanoa mustikasta ja puolukasta. Ilman taaperoa en olisi varmasti hoksannut kaikkia esiintymiä ja ne eivät olisi tulleet niin hyvin poimituiksi.


Kesäkurpitsat


Satoa tuli, mutta tämä ei ollut meille mainittavan upeasatoinen vuosi. Toisaalta se ehkä johtuu muutamasta todella hurjasta satovuodesta, jotka vääristävät arviointikykyämme. Kesäkurpitsa sadon suuruuteen on ehkä hitusen vaikuttanut myös se, ettemme ole päästäneet kurpitsoita valtaisiksi, vaan olemme korjanneet ne ajoissa. Tänä vuonna olemme höpsähtäneet pieniin grillattuihin kesäkurpitsoihin Ne ovat ihanan mehukkaita, suosittelen kokeilemaan.

Kaali


Lehtikaali ei päässyt alkua pidemmälle. Parvekkeella kasvatetut taimet joutuivat ötököiden suuhun, vaikka olimme koettaneet suojata ne.

Porkkana


Se kasvimaan kolkka, jossa porkkanat kasvoivat sai hyvin vähän kasteluvettä rajallisen kaivomme vuoksi ja siksi emme saaneet niistä kuin maistiaisia.


Maa-artisokka


Viime vuoden sato jäi nostamatta ja en tehnyt asian eteen mitään keväälläkään. Nyt maa-artisokka penkki on täpötäynnä maa-artisokkaa, joka ei kuitenkaan vielä kuki. Sadosta vaikuttaa tulevan ylitsevuotavainen.

Herneet


Englanninloma ja Saimaalla mökkeily koituivat herneiden kohtaloksi, ne kuivuivat palkoineen. Saimme me muutamia kourallisia, mutta heikoksi jäi. Tästä voimme syyttää puhtaasti itseämme.

Peruna


Kasvatamme ainoastaan Golden Maya-perunaa. Perunamaalle lohkaisemme joka vuosi pienen tilan ja siihen laitamme kasvamaan tätä herkuista herkuinta.

Kuivakesä on ollut perunaruton kannalta katsoen loistava, meillä tai muualla täälläpäin ei ole ruttoa esiintynyt. Täällä joillain alueilla rutto korjaa perunanvarret jo hyvissä ajoin heinäkuussa.

Herkkuperunavarantomme on siis turvattu tänä vuonna. Tämä on tärkeää, muilla ei ole niin suurta merkitystä.

Suippopaprika


Kaupan luomupaprikasta napatut siemenet itivät ja kasvit muuttivat pieneen kasvihuoneeseemme tuvan pihamaalle. Tuo pieni kasvihuone on joitain vuosia sitten hankittua Lidlistä ja kokoa tuolla teltalla on puolitoista neliötä.

Olemme saaneet mukavasti paprikoita, jotka olen poiminut vihreänä kypsymään. Haluan kasvien tuottavan mahdollisimman paljon satoa. Myöhäinen istutusajankohta ja kasvien heikko hoito aiheutti sen, että satokausi käynnistyi myöhemmin, kuin olisin toivonut.

Tomaatti

Tomaatit eivät arvostaneet puolentoista neliön muovikasvaria ja hellettä, sato, jos sitä semmoiseksi tohtii kutsua, oli vaatimaton.

Chilit


Kaksi kaupan tainta ja muutama oma ovat tuottaneet omaan makuuni ihan ok sadon. OSa kasveista tuotti mukavasti ja osa taas todella vähän. Keskimäärin siis ihan ok sato. Tämä osittain siksi, koska jostain syystä chilien polte on tänä kesänä alkanut sattumaan suussani. Olen aivan toivoton asian suhteen. Satoa on sen sijaan hyödyntäneet muut ja lisää on tulossa.

Yrtit


Pihamaan monet yrtit; erilaiset mintut, saksankirveli, mäkimeirami jne ovat olleet valitettavan alihyödynnettyjä tänä vuonna. Ne ovat kasvaneet upeasti ja pölyttäjät ja perhoset ovat nauttineet niistä meidänkin puolestamme.

Sienet

Itse en ole varsinaisesti käynyt sienessä, mutta talsin vaunujen kanssa hetken tyttäreni ja hänen ystävänsä seurassa ja ihailin punikkitattivuorta, jonka he poimivat. Muutama herkkutatti ja kantarellikin löytyi sienikoriin. Nämä sienet eivät kuulu oikeasaan omavaraisuuteen, koska eivät kasva omilla mailla, vaan vieressä. Joka oli käynyt napsimassa takametsämme herkkutatit mukaansa ja me ihmettelimme vain metsään jääneitä perkeitä.

Moni kasvimaalle istuttamamme asia ei kasvanut toivotunlaisesti, mutta se ei ole jäänyt vahvana tästä satokaudesta mieleen. Se mikä jäi vahvasti mieleen oli taaperon rakkaus marjoihin. Hänestä kehkeytyi kesän mittaan kova marjastaja ja hänet saattoi löytää yksikseen herkkupaloja poimimasta. Tuntuu todella upealta, kun on voinut tarjotan hänelle puutarhan täydeltä herkkuja.

Suurin sadonkorjuu oli esikoisellani Miinalla, hänen opintonsa päättyivät ja hän sai korjattua mukavan todistuksen :)


Jouduin eroon kamerastani ja kuvistani, päivitän lisää kuvia heti kun mahdollista.


Aiheesta kirjoittivat myös

Rakkautta ja maanantimia, Korkeala,  Maatiaiskananen, Riippumattomammaksi, Harmaatorppa


1.9.2018

Tuurenpihlaja ja sulkaharmaaleppä Johanna

Sukumme karuun mökkisaareen piti saada muutamia lehtipuita remontin tieltä poistettujen tilalle. Puiden oli tarkoitus sitoa maata ja jakaa aluetta osiin toimimalla kevyenä näkösuojana. Kundit valikoivat puut ja yhdessä päätimme niiden istutuspaikat.

Näkösuojaa toimittamaan hankittiin kaksi tuurenpihlajaa ja silmäniloksi sulkaharmaaleppä Johanna. Johanna sulkaharmaaleppä on Mikkelistä löydetty puu jonka mikrolisättyjä taimia saa ostaa muunmuassa Mikkeli-puiston puutarhamyymälästä. Kyseissä puistossa on myös nähtävillä n. 7-8 vuotias yksilö.


Tuurenpihlaja eli Sobus 'Dodong' on korealaista alkuperää oleva pihlaja, jolla on komea syysväritys ja joka kukkii kotipihlajaa aavistuksen myöhemmin. Pihlaja kasvaa 5-10 metriä korkeaksi, kestää leikkaamista ja saattaa lämpiminä syksyinä alkaa kasvamaan lisää, jolloin uusi kasvusto kuolee talvella ja pensas haaroittuu. Tämä pihlaja kasvaa nuorena nopeasti

Tavallinen harmaaleppä kasvaa 10-20m mutta nämä luonnonvaraiset liuskalehtiset muunnokset jäävät matalammiksi, jopa alle 10 metrisiksi ja niiden kasvunopeus on hitaampi. "Johannan" lehdet ovat tavallisen sulkaharmalepän ja hapsuharmaalepän välistä. Harmaalepät viihtyvät kuivemmilla paikoilla kuin tervalepät. Harmaaleppiä voi myös tarvittaessa leikata. Harmaalepät kasvattavat juuri- ja tyviversoja ja se kannattaa huomioida niitä pihaan valittaessa.



Saimaan mökillä ei ole tarkoitus ryhtyä suurempiin istutustöihin tai puuttua muutoinkaan liiaksi luonnontilassa olevaan pihapiiriin.

Ihastuin sulkaharmaaleppään sen verran, että minun piti käydä hankkimassa oma yksilö. Oma Johannani kasvaa tupamme pihapiirin ulkopuolella, metsän puolella. Se tulee pilkistämään pihalle kasvettuaan suuremmaksi. Olen aika innoissani näistä uusista puista ja toivon niiden kaikkien talvehtivan hyvin.