3.9.2018

Sato 2018



 Omavaraisuuspostaus-sarja on edennyt sato-kirjoitukseen asti.

Viinimarjat


Pihallamme oli muutamia viinimarjapensaita ja siirsimme sinne niitä lisää viljelypalstalta. Tänä vuonna pensaita leikattiin isolla kädellä. Pihamaan alkuperäiset pensaat olivat olleet ennen aikaamme vähäisellä hoidolla tai hoitamatta vuosia ja me olimme aiemmin vain lannoittaneet niitä.

Leikkauksen ja sään vuoksi sato jäi edellistä vuotta niukemmaksi ja jätimme marjojen viennin mehustamoon. Sato oli myös kiusallisen aikaisessa ja ajoittui pahasti englannin matkamme kanssa päällekkäin, joten mehustus kotonakin jäi.

Sen sijaan keräsimme viinimarjoja hurjan kasan pakkaseen ja osan hillosimme. Kellari näyttää näiden kohdalla hyvältä. Kellarilla tarkoitan taloyhtiön kellaria, sillä tuvan oma kellariprojketi ei ole edennyt.


Omenat


Pihamme kaksi satoisaa omenapuuta kokivat kovia, kirjoitin siitä aiemmin. Toisesta ratkesi massiivisen sadon vuoksi yksi pääoksista ja toisen juurakko on pettänyt. Molempia kävi ammattilainen leikkaamassa. Puut menettivät hurjan kasan oksia, mutta me emme menettäneet puita.

Sato oli siis sen vuoksi kilomäärällisesti pienempi, kuin mitä se muuten tänä kesänä olisi ollut. Saatu sato on pihlajamarjakoin ikävästi täplittämää, mutta syömä- ja piirakkaomppuja olemme saaneet yllin kyllin.

Se kolmas vanha puu on aika villiintynyt ja tekee hyvin pientä omenaa, joiden satoaika on paljon myöhemmin kuin näiden kahden hyvin aikaisen.

Viime syksynä istutetut pilariomenapuut eivät luonnillisestikaan ole vielä satoiässä, mutta ne talvehtivat hyvin ja niitä on kasteltu ahkerasti kesän aikana. Niiden suhteen olemme hyvin toiveikkaita. Eiväthän ne koskaan tule tuottamaan sellaisia satoja, kuin oikeat omenapuut, mutta se ei ole niiden tarkoitus, niiden tarkoitus on tuottaa herkkupaloja.

Kriikunat

Vanhat puut ovat tuottaneet tähän mennessä parhaan satonsa, alle puoli ämpärillistä herkkuja. Ne kaikki ahmittiin vauhdilla. Puissa saattaa olla edelleen muutamia yksittäisiä kriikunoita kypsymässä.

Ahomansikat, mustikat, puolukat


Tontillamme tuli hyvä ahomansikkasato. Meillä ei ole mitenkään kamalan paljon ahomansikkaa täällä villinä, mutta taapero on hyvä löytämään mansikkapaikat ja keräämään kypsät ja vielä kypsymistä vartovat marjat pullein pikku sormin napaansa.

Samaa voin sanoa mustikasta ja puolukasta. Ilman taaperoa en olisi varmasti hoksannut kaikkia esiintymiä ja ne eivät olisi tulleet niin hyvin poimituiksi.


Kesäkurpitsat


Satoa tuli, mutta tämä ei ollut meille mainittavan upeasatoinen vuosi. Toisaalta se ehkä johtuu muutamasta todella hurjasta satovuodesta, jotka vääristävät arviointikykyämme. Kesäkurpitsa sadon suuruuteen on ehkä hitusen vaikuttanut myös se, ettemme ole päästäneet kurpitsoita valtaisiksi, vaan olemme korjanneet ne ajoissa. Tänä vuonna olemme höpsähtäneet pieniin grillattuihin kesäkurpitsoihin Ne ovat ihanan mehukkaita, suosittelen kokeilemaan.

Kaali


Lehtikaali ei päässyt alkua pidemmälle. Parvekkeella kasvatetut taimet joutuivat ötököiden suuhun, vaikka olimme koettaneet suojata ne.

Porkkana


Se kasvimaan kolkka, jossa porkkanat kasvoivat sai hyvin vähän kasteluvettä rajallisen kaivomme vuoksi ja siksi emme saaneet niistä kuin maistiaisia.


Maa-artisokka


Viime vuoden sato jäi nostamatta ja en tehnyt asian eteen mitään keväälläkään. Nyt maa-artisokka penkki on täpötäynnä maa-artisokkaa, joka ei kuitenkaan vielä kuki. Sadosta vaikuttaa tulevan ylitsevuotavainen.

Herneet


Englanninloma ja Saimaalla mökkeily koituivat herneiden kohtaloksi, ne kuivuivat palkoineen. Saimme me muutamia kourallisia, mutta heikoksi jäi. Tästä voimme syyttää puhtaasti itseämme.

Peruna


Kasvatamme ainoastaan Golden Maya-perunaa. Perunamaalle lohkaisemme joka vuosi pienen tilan ja siihen laitamme kasvamaan tätä herkuista herkuinta.

Kuivakesä on ollut perunaruton kannalta katsoen loistava, meillä tai muualla täälläpäin ei ole ruttoa esiintynyt. Täällä joillain alueilla rutto korjaa perunanvarret jo hyvissä ajoin heinäkuussa.

Herkkuperunavarantomme on siis turvattu tänä vuonna. Tämä on tärkeää, muilla ei ole niin suurta merkitystä.

Suippopaprika


Kaupan luomupaprikasta napatut siemenet itivät ja kasvit muuttivat pieneen kasvihuoneeseemme tuvan pihamaalle. Tuo pieni kasvihuone on joitain vuosia sitten hankittua Lidlistä ja kokoa tuolla teltalla on puolitoista neliötä.

Olemme saaneet mukavasti paprikoita, jotka olen poiminut vihreänä kypsymään. Haluan kasvien tuottavan mahdollisimman paljon satoa. Myöhäinen istutusajankohta ja kasvien heikko hoito aiheutti sen, että satokausi käynnistyi myöhemmin, kuin olisin toivonut.

Tomaatti

Tomaatit eivät arvostaneet puolentoista neliön muovikasvaria ja hellettä, sato, jos sitä semmoiseksi tohtii kutsua, oli vaatimaton.

Chilit


Kaksi kaupan tainta ja muutama oma ovat tuottaneet omaan makuuni ihan ok sadon. OSa kasveista tuotti mukavasti ja osa taas todella vähän. Keskimäärin siis ihan ok sato. Tämä osittain siksi, koska jostain syystä chilien polte on tänä kesänä alkanut sattumaan suussani. Olen aivan toivoton asian suhteen. Satoa on sen sijaan hyödyntäneet muut ja lisää on tulossa.

Yrtit


Pihamaan monet yrtit; erilaiset mintut, saksankirveli, mäkimeirami jne ovat olleet valitettavan alihyödynnettyjä tänä vuonna. Ne ovat kasvaneet upeasti ja pölyttäjät ja perhoset ovat nauttineet niistä meidänkin puolestamme.

Sienet

Itse en ole varsinaisesti käynyt sienessä, mutta talsin vaunujen kanssa hetken tyttäreni ja hänen ystävänsä seurassa ja ihailin punikkitattivuorta, jonka he poimivat. Muutama herkkutatti ja kantarellikin löytyi sienikoriin. Nämä sienet eivät kuulu oikeasaan omavaraisuuteen, koska eivät kasva omilla mailla, vaan vieressä. Joka oli käynyt napsimassa takametsämme herkkutatit mukaansa ja me ihmettelimme vain metsään jääneitä perkeitä.

Moni kasvimaalle istuttamamme asia ei kasvanut toivotunlaisesti, mutta se ei ole jäänyt vahvana tästä satokaudesta mieleen. Se mikä jäi vahvasti mieleen oli taaperon rakkaus marjoihin. Hänestä kehkeytyi kesän mittaan kova marjastaja ja hänet saattoi löytää yksikseen herkkupaloja poimimasta. Tuntuu todella upealta, kun on voinut tarjotan hänelle puutarhan täydeltä herkkuja.

Suurin sadonkorjuu oli esikoisellani Miinalla, hänen opintonsa päättyivät ja hän sai korjattua mukavan todistuksen :)


Jouduin eroon kamerastani ja kuvistani, päivitän lisää kuvia heti kun mahdollista.


Aiheesta kirjoittivat myös

Rakkautta ja maanantimia, Korkeala,  Maatiaiskananen, Riippumattomammaksi, Harmaatorppa


8 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon Miinalle ja äidille <3 Tuo lapsen rakkaus marjoihin on niin ihanaa katseltavaa <3

    VastaaPoista
  2. Hyvältä kuulostaa teidän satosaalis :) Meillä myöhäisen istutuksen (ja kanojen) uhriksi joutuivat tomaatit. Hedelmän alkuja tuli lupaavasti, mutta eivät vaan ehtineet punertua enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella harmi. Toisaalta ihana kuulla, koetan saada itseni vakuuttuneeksi siitä, ettemme ikinä hanki kanoja eli minulle saa kertoa kaikki kauhutarinat :D

      Poista
  3. Joskus ne puskat on vaan leikattava. Tämä vuosi oli varmasti hyväksi puskille. Vähemmän haihduttavaa pintaa ja toisaalta kasvu on ollut joissain kohden hurjaa joten ensikesänä odotettavissa varmasti runsas sato.

    VastaaPoista
  4. Hyvältä kuulostaa! Kaali on ollut minullakin se, joka päätyy ötököille. Oravat puolestaan söivät osan vadelmista ja tomaateista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ennen kuullut, että oravat olisivat vadelmienkin perään, aina oppii uutta :)

      Poista